maanantai 1. lokakuuta 2018

Ikäkriisi

Hellou!
Mulle on nyt iskenyt ikäkriisi! En ole vielä koskaan moista kokenut, mutta  nyt kyllä ahistaa... Täytän siis parin viikon päästä pyöreitä kymmeniä, ajatelkaa, mun ikä alkaa sen jälkeen 5:lla, apua! Kaikki on mennyttä ja hauta odottaa, eikö niin? Enää ei kannata käydä salilla, lihakset rappeutuu nopeammin kuin ehdin niitä kasvattaa, ihan sama mitä syön, lihon joka tapauksessa, vaihdevuodet nääs. Kuulo heikkenee, näkö heikkenee, naama rypistyy, muisti huononee... Mä en halua vanhentua! Mä haluan pysyä tämän ikäisenä! Nyt kun täyttää 50 niin on enemmän elettyä elämää takana kuin edessä, hui, miten pelottava ajatus. Alkaa kaikenlainen sairastaminen ja lääkkeiden popsiminen, mä en halua!




Vai onko elämää viisikymppisten jälkeen? Mitäs sanotte? Muuttuiko elämä radikaalisti kun vuosikymmen vaihtui? Mulla järki yrittää sanoa, että ihan samanlailla voi seuraavalla viikolla mennä salille ja jatkaa elämä kuin ennen viisikymppisiä ja toinen huutaa olalla, "ettei kuule kannata, se juna meni jo", ihan turhaan yrität ja uskottelet itsellesi että voit ja pystyt ja että muka olet edelleen nuori... Voi apua tätä ihmisen mieltä!
Eikä tätä tuskaa yhtään helpota se, että töissä kysellään, milloin kahvetta ja kakkua saa ja vanhemmat kyselee, milloin juhlitaan... Mä voisin mennä vaikka karhunkoloon loppuvuodeksi ja tulla esiin ensi vuonna, jolloin kukaan ei muistaisi, että kymmenet vaihtui... Mä olen nyt päättänyt, että tarjoan kakkua töissä, mutta juuri tässä tuskailin, että pitääkö oikeasti kutsua ihmiset kahville vai sanonko vaan ohimennen, että silloin olis tarjolla... Mä en halua mitään juhlia ja jos laitan kutsut, niin sitten ne luulee, että mä haluan juhlat puheineen ja kaikkineen. Ajattelin, että jos kyseisenä päivänä laitan lapun pöydälle, että iltapäiväkahvilla olisi tarjolla kakkua, mutta onko se sopivaa? Meillä aika usein ns. johtaja pitää puheen ja väki laulaa luikauttaa yms.
Tämän kissan olotilassa on sellaista rentoutta, jota nyt tarvittaisiin!
Vuosikymmenet mukana olleille ystäville tahtoisin kyllä jotkus rennot, epäviralliset juhlat järjestää, mutta missä ja koska? Kaikki kivat paikat on varattu, koska ihan kohta alkaa pikkujouluaika... No, kotona tietty vois, mutta sitten pitäis perheen nuorimmat kadottaa johonkin illan ajaksi... Ja jaksaisko näin vanha ihminen ensin päivällä sukulaiset ja sitten vielä illalla kaverit? Jolloin sukulaisista joku vois vaikka innostua jäämään mukaan, ei sinänsä huono idea, mutta jaksaiskohan sellaiset? Millaisia juhlia teillä on ollut vai onko teillä ollut? Mistä saisi helpoiten tarjoiltavat, mitä tuollaisilla juhlilla olisi hyvä tai kiva olla tarjolla? Meillähän myös isäntä täyttää tänä vuonna pyöreitä, joten menisi kahdet juhlat kerralla...



Aallokot Atlantin, kuvat kesälomareissulta Portugalista
Äh, mä en edes tiedä mitä mä haluan, toisaalta haluaisin juhlia, kun kerrankin olisi jotain aihetta ja toisaalta en viitsisi yhtään mitään, pistäisin vaan pääni piiloon ja olisin ihan hiljaa... Mitäs te olette tehneet tai juhlineet vaiko ette?
Ihania kesämuistoja Portugalista Atlantin rannalta, Tróian niemimaalta, pääsispä tonne takaisin...

10 kommenttia

  1. Ihan samanlainen viimemetrien paniikki mullekin tuli, mutta sitten kun ihan oikeasti täytti sen 50 (joka muuten on virallinen vapaapäivä töistä, jos sattuu arkipäivälle, joka mulla oli niinkin hohdokas kuin maanantai ;)), niin se tuntuikin ihan hitsin kivalta. Ei tarvinnut enää stressata sitä, että kohta se pelätty 50 vuotta koittaa. Nyt kun mulla on 54 seuraavana mittarissa, ei enää muista edes koko ikää, kun ei tässä kuitenkaan oo miksikään muuttunut.

    Eikä ollu mitään juhlia. Ukkelin kans haaveiltiin golfreissusta johonkin, mutta oli niin kallista, että haudattiin hanke.

    Onnea jo etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka, nyt rajapyykin ylittäneenä voin sanoa, että turhaan hermoilin :) Mullahan päivä sattui (tietenkin!) lauantaille, eli vapaata en saanut, mutta muuten kivan päivän kyllä. Käytiin oman perheen kanssa syömässä hyvää ruokaa (ja paljon), syötiin kakkua ja sain perheeltä ihania lahjoja ja illalla käytiin isännän kanssa vielä pitkällä koiralenkillä kauniissa ilmassa, joten ei olisi voinut parempaa olla. Ja elämä on edelleen ihanaa, olit oikeassa, helpotti kun tuo päivä on nyt ohitettu :D

      Poista
  2. Ymmärrän yskän 🙂 onhan se jo isompi luku, mutta eihän se sua muuta miksikään ❤️ Ihanaa viikon alkua ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etukäteen se tuntui ehkä merkityksellisemmältä kuin mitä se nyt sitten on osoittanutkaan olevansa, ihan samalta tuntuu kuin aiemminkin, en muuttunutkaan yhdessä yössä yhtään sen vanhemmaksi :D. Ja itse asiassa elämä on edelleen ihanaa!

      Poista
  3. Mies täyttää ensi vuonna 50 ja juuri varasimme kuukausi sitten itsellemme ja lapsillemme yhteisen viikon Barcelonan auringon alta. Juhlimme siellä oman perheen voimin. Se oli miehen vankka oma toive, jonka niin hyvin ymmärrän. Luulenpa silti, että osa sukulaisista odottaa kakkukahveja. Mies on luvannut tiedottaa, että hän ei juhli ikääntymistään nyt muutoin kuin oman perheen voimin ja matkoilla👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisi kanssa ihana tapa ollut viettää tätä juhlaa, mutta meille ei nyt tässä kohtaa mahdollinen (lasten koulut jne) mutta päivä meni oikein mukavasti, kävimme koko perheen kanssa syömässä, nautimme kotona kakkua ja sain ihania lahjoja omalta perheeltä, niiltä tärkeimmiltä.

      Poista
  4. Ihana Anu ja täällä mennyt aallokossa ihan samat fiilarit. Ollaan saman ikäisiä ja en todella halua juhlia, en huomiota, päivä voi suhahtaa ohi, kuten mikä tahansa arkipäivä. Kadunko sitten myöhemmin, jos jää juhlimatta, no en kadu, koska juhlimatta oleminen sopii tämän hetken fiiliksiin ja niitä ei parane sitten myöhemmin katua. Tähän ikään voisi nyt jäädä, sillä tämä on aika yes, mutta mielestäni ehkä 40-vuotiaana oli paras siinä mielessä, että kroppa ja naama olivat vielä nuorehkoja, sen jälkeen on tullut pelkkää mahalaskua ja jotenkin oli kuitenkin jo sinut itsensä kanssa.

    Ikäkriisille ei voi mitään ja aika monelle se tulee elämän aikana, tyyliin mitä on tullut tehtyä ja mitä haluaa tehdä loppuelämänsä, elämän taitekohta.

    Muiskuja ja haleja ja voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kuule Tiia ihana juhlapäivä. Töissä tarjosin kakkua ja kahvetta hyvin pienelle ja rajatulle porukalle, vain niille, joiden kanssa oikeasti teen jatkuvasti työtä ja juuri tänään yksi meidän väestä sanoi, että oli ihana kahvitilaisuus, niin hyväntuulinen ja lämminhenkinen :) Kotiväen kanssa sitten kävimme syömässä ulkona, söimme kakkua ja ihailin saamiani lahjoja. Nyt kriisit on kriiseilty ja elämä voi jatkua :D Ei se niin pahalta tuntunutkaan sitten enää kun oli oikea H-hetki!

      Poista
  5. Kuules kun 50 on mittarissa elämä se vasta ihanaa onkin ja kauniimpaa kuin koskaan t. 57 v😊😊😊😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Kristiina :). Kyllähän tämä elämä näin yli viisikymmpisenä näyttää jatkuvan ja tuovan ihan uusia juttuja, kriisit on nyt selätetty ja eikun eteenpäin :) Ihanaa viikonloppua!

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall