maanantai 28. toukokuuta 2018

Minä ja liikunta

Ihanaista toukokuuta rakkaat ystävät siellä ruudun toisella puolella!

Aika kiitää niin lujaa, ettei kyllä meinaa perässä pysyä ja tuntuu, että juurihan minä edellisen postauksen tein, vaan onhan tuosta jo taas kerran vierähtänyt aikaa. Olen tässä välissä kerinnyt hurahtamaan juoksemiseen, siis minä, joka ei ikinä, ei missään maailman nimessä olisi voinut kuvitellakaan juoksevansa pätkääkään! Nyt tykkään siitä ja kovasti! Kiitos siitä sekä Optimismia ja energiaa blogin Katjalle, Anna Saivosalmelle sekä Vastaisku ankeudelle- blogin Jennylle, jotka ovat toimineet melkoisina hyvän olon promoottoreina ja esikuvina. Nimenomaan hyvänolon (!), olen myös samalla tässä lukenut pari mielenkiintoista kirjaa toinen on Aki Hintsan Voittamisen anatomia ja toinen Jere Karalahden kirja. Hyvin erilaisia, mutta molemmat silti avartavia ja ajatuksia herättäviä.  Ja nimenomaan tuosta Hintsan kirjasta nousi ajatus ja kysymys, että miksi haluan juosta, miksi haluan harrastaa liikuntaa? Haluanko tehdä sitä siksi, että olisin hoikempi tai paremman näköinen ja tulin siihen tulokseen, että se ei ole pääsyy siihen, miksi haluan liikkua, vaan pääsyy liikkumiseen on hyvänolon tunne, joka siitä seuraa. Juokseminen ei ehkä lähdön hetkellä tai edes vielä alkumatkasta juostessakaan tunnu kovinkaan hyvältä, mutta se tunne, kun tulee takaisin kotiin, voitettuaan itsensä, on kyllä aika huikea. Lisäksihän minä olen jo reilun vuoden käynyt 2-5 kertaan viikossa Polte-salilla toiminnallisilla tunneilla, ne on kyllä huippuja ja niissä treenataan sitten koko vartaloa tasapainoisesti.  Ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen keksinyt, miksi liikun, eli sen vuoksi, että pysyn hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin myös henkisesti ja ensimmäistä kertaa olen ymmärtänyt ihan konkreettisesti mitä paremmin jaksaminen tarkoittaa...
Kuva täältä
Minulla on aina ollut enemmänkin sellainen vihasuhde liikkumiseen kuin suhde, joka olisi lopputuloksena synnyttänyt jotain hyvää, mutta näköjään vanha koirakin voi vielä oppia uusia temppuja, eli vanha ihminen oppia nauttimaan liikkumisesta, en olisi ikinä uskonut, mutta nyt on pakko...
Lähinnähän tuo meikäläisen juokseminen varmaan ulkopuolisesta näyttää köpöttelyltä ja taapertamiselta, sujuvasta juoksemisesta hyvin kaukana. Mutta olen mennyt omien sykkeideni mukaan ja aloittanut rauhallisesti. Ensimmäisen viikon juoksin 2-4 minuuttia ja kävelin aina välissä minuutin, seuraavalla viikolla juoksin 5 minuuttia ja kävelin minuutin, seuraavalla juoksin jo niin pitkään kuin suinkin tuntui kohtuulliselta  ja edelleen kävelin minuutin aina välillä ja nyt olen pari kertaa käynyt juoksemassa yhteen menoon 4 kilometriä. Tuohan kuullostaa ihan mitättömältä teillekin varmasti monelle, mutta ihmiselle, joka ei ole koskaan juossut yhtään kilometriä yhteen menoon, tämä on jo iso saavutus. Ja meinaan jatkaa harjoittelua, ajattelin, että tavoitteena on kesän lopulla juosta puolet enemmän, eli 8 km yhteen menoon, saas nähdä miten käy..


Mutta siis lämpimästi suosittelen juoksemistakin, ensimmäiset lenkit pitää malttaa mennä oikeasti rauhallisesti, sykemittarista on tässä kohtaa apua ja kävely on jopa ihan suositeltavaa aina välillä, siinä tasataan sykkeitä ja juoksuasento tulee korjattua oikeaksi. Tuo hitaasti juokseminen on vaikeaa, kävin pari kertaa lenkillä esikoisen kanssa ja nuorena ihmisenä hänellä riittää intoa ja yritystä ja taipumusta mennä täysillä, mutta ihan kiltisti tuo käveli äidin kanssa aina välissä kun sanoin, että nyt kävellään minuutti ja sitten vasta jatketaan matkaa. Eilisellä lenkillä jo huomasin, että vauhti on vähän kiihtynyt ja että silti jaksaa ihan hyvin. Ihmeellisen nopeasti sitä kunto kehittyy (no kai kun lähtee lähes nollasta liikkeelle...)  kun vaan liikkuu.


Juoksemisen ja toiminnallisten treenien lisäksi olen nyt pyöräillyt töihin aina kun työt sallivat, matkaa tulee päivässä noin 14 km, eli tällä hetkellä tulee kyllä liikuttua kohtuullisen paljon. Olen siitä sekä iloinen ja samalla hyvinkin ylpeä omasta tekemisestäni, sainpas aikaiseksi! Ja lisäksi reipas liikkuminen parantaa yöunta ja mahdollistaa sen, että voin syödä sitä, mitä mieli tekee jopa niitä herkkuja ja silti mahtua vanhoihin vaatteisiini :)


Mitäs sinä pidät juoksemisesta vai pidätkö tai mikä on sinun lempparilajisi vai vihaatko koko liikuntaa?naa!

  Ihanaa toukokuun jatkoa!


8 kommenttia

  1. Vau, hyvä sinä! Kuulostaa just hyvältä :)

    Mä aloin tykätä juoksemisesta sen jälkeen, kun sain diagnoosin rasitusastmasta ja avaavan lääkkeen ennen liikuntasuorituksia otettavaksi. Mutta sitten aika pikaisesti polvet alkoivat hajoilla (kulumaa), enkä enää voi juurikaan juosta. Tosi harmi :(

    Mullekin pääasia liikkumisessa on sen tuoma henkinen ja fyysinen hyvä olo. Muitakin hyviä juttuja siitä toki seuraa, mutta tuo hyvä fiilis on ykkösjuttu.

    Aurinkoista viikkoa ja iloa sporttailuun! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa perittynä suvun huonot polvet ja varmaan nivelrikkoakin niissä jo on (nuorella ihmisellä!), mutta niin kauan juoksen kuin kivun sallimissa rajoissa suinkin pystyn. Minusta kyllä tuntuu, että nykyään eivät kipeydy niin paljon kuin alussa, ajoittain kyllä vähän turvoksissa ovat...

      Kyllä, liikkuminen tuo hyvän fiiliksen, en olisi koskaan uskonut, että MINÄ tätä viestiä vien muillekin...

      Aurinkoista viikon jatkoa sinnekin!

      Poista
  2. Olen kanssa muutaman kerran aloittanut juoksuharjoittelut samalla periaatteella, ja päässyt jo jonkun verran pitkällekin siinä, mutta todennut, että juoksu vaan ei taida kuitenkaan olla se mun juttu. En vaan nauti siitä yhtään, joten päätin, että en enää yritä väkisin.

    Mutta ihan huippua, että sulla sujuu ja olet innostunut. Muistan ne toisenlaisetkin ajat ;).

    Hatunnosto ja tsemppiä tulee täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minäkin muistan Annukka myös ne ajat, jolloin enemmänkin käytin aikaa liikkumisen suunnitteluun kuin varsinaiseen liikkumiseen, hölmö minä! Mutta nyt kyllä nautin ja voin hyvin nimenomaan tuon liikkumisen ansiosta, yhtään flunssaakaan en ole koko talvena sairastanut ja luulen, että parantuneella kunnolla on tekemistä kyllä sen kanssa!

      Ihanaa, aurinkoista merkkipäivää tätäkin kautta sinne teille!

      Poista
  3. Ihana ja niin totta tuo teksti, kävelemälläkin olet nopeampi kuin se joka sohvalla makaa. :) Käyn juoksemassa ja lenkkeilen, mutta en nyt mikkän huippujuoksija ole. Olen innostunut polkujuoksusta ja se on paljon ystävällisempi selälleni kuin asfaltilla juostessa. Aurinkoisia juoksulenkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juurikin niin Kaisa, että kaikki liikunta on enemmän kuin sohvalla makaaminen ja hyväksi ihmiselle! Minäkin olen todella kaukana huippujuoksijasta, mutta pääasia että liikkuu ja nauttii ja nyt on kyllä ollut ihan huippu toukokuu aloittaa juokseminen :)

      Poista
  4. Hienoa, kantsiikin rauhallisesti aloittaa niin ei tuu ongelmia. Mä olen aikoinani hurahtanut juoksemiseen ja se oli kyllä palkitsevaa ja siinä kehittyi nopeasti. Nykyään en selän takia juuri uskalla juosta. Vähän viikonloppuna kokeilin ja heti selkä vihottelee, tylsää ./

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, juoksemisessa huomaa kyllä melko nopeasti kehityksen, kiva niin :) Se on kyllä harmillista, että sulla selkä kipeytyy, silloin ei kyllä viitsi juosta... Mutta aurinkoista kesän jatkoa siitä huolimatta!

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall