tiistai 9. tammikuuta 2018

Uusi vuosi, uudet tuulet vai ei sittenkään....










Heissulivei kaikille!
Kuten olette huomanneet, musta on tullut ihan surkea tän blogin päivittämisen kanssa, ei vaan tule tehtyä, milloin ei muka ole mitään kirjoitettavaa, milloin ei kuvia ja milloin ei sitten mukamas aikaa... Taas kun vuosi vaihtui niin on hyvä aika ottaa itseään niskasta kiinni ja edes yrittää hetken aikaa, vähän enemmän... Ihan niin kuin Tuula kirjoitti, vähemmän on enemmän. Tuulalla se tosin koski liikkumista, mulla se koskee blogia, jos edes kerran viikossa yrittäisin jotain saada aikaiseksi...
Emma puolestaan kirjoitti ihan loistavan postauksen anonyyminä bloggaamisesta ja kannusti niin kauniilla sanoillaan minuakin, että pakkohan tässä oli taas ryhdistäytyä. Minähän olen  juuri sellainen anonyymi-bloggaaja, jotka muutamia lukuunottamatta, on varmaan suurin piirtein jo sukupuuttoon kuolleita, mutta kun en vaan pysty tämän julkisempaan, en viihdy kameran edessä, ei tunnu luontevalta ottaa selfieitä tai pyytää jotain muuta ottamaan itsestä kuvia, vaikka tykkäänkin niitä muissa blogeissa katsella ja musta on ihanaa, miten luontevasti osa pystyy kameran edessä olemaan... Lisäksi on tietysti työ, joka asettaa tiettyjä rajoituksia, en voi tämän julkisempi olla oman työnikään puolesta...

Monesti olen jopa miettinyt uuden blogin perustamista, jota kirjoittaisin ihan oikeasti täysin anonyymina, mutta en ole vielä tehnyt sitä(kään). Vähän tässä blogin pitämisessä ja ajatusten tänne kirjaamisessa haittaa myös se, että tiedän täällä käyvän tuttuja ja puolituttuja, jotka eivät koskaan kuitenkaan kommentoi mitään, tuntuu vähän hassulta, että tiedän heidän tietävän asioita, mutta ovat hiljaa. Ja tietty sitten sekin, että lukijoissa on myös niitä, jotka muuten eivät meitä elämäänsä halua ja ovat täysin meidän perheen ulkoistaneet, silti pitää lukea meidän elämästä (pintariipaisuja), vähän aina mietin, että miksi?





Meillä on näin loppuvuodesta juhlittu kahden pojan synttäreitä ja kohta on neidin synttärien vuoro, vietetty joulua ja oman perheen kesken uutta vuotta. Neiti sai lahjaksi Harry Potter-dvd:t ja niitä on nyt sitten katsottu koko perheen voimin, ovatkin muuten yllättävän hyviä, en ole koskaan ollut mikään Potterifani, enkä oikein muutenkaan tykkää tällaisista fantasia-elokuvista, mutta nämä on kyllä hyviä :). Meillähän neiti on ihan täysin hurahtanut Pottereihin, on lukenut kaikki kirjat, vissiin myös kaikki tehdyt elokuvaversiot, kuuluu erilaisiin Potter-ryhmiin jne.

Joulu meni perheen kesken, isäni kävi syömässä meillä ja appivanhemmat illalla kahvilla. Poikkeuksellisesti lahjat avattiin vasta appivanhempien käynnin jälkeen ja sitten meinasikin perheen nuorimmalla olla jo vähän hoppu :D. Itse sain lahjaksi Läckbergin uusimman kirjan, joka olikin taas kerran mitä parhain ja uudet bluetooth-kuulokkeet, niistä tulee olemaan suuri ilo vähän myöhemmin kun pyöräilykausi taas alkaa.

Meidän koirille joulupukki toi memory foam-patjan, pehmeän, ison ja muhkea ja alla olevan kuvan mukaisesti siinä sitten maataan... Olisi ehkä riittänyt pienempikin. Ettäpä sellaisia pikakuulumisia täältä, yritän nyt parantaa tätä päivittämisen tahtia, tietysti olettaen, että teistä ihanista lukijoista joku vielä täällä on roikkunut...
Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille ja kuulemisiin!


10 kommenttia

  1. Vähemmän on enemmän -ajattelu sopii moneen, ja oikein hyvin bloggaamiseenkin :) Ihan turha repiä tästä stressiä. Kiva kuitenkin, että olet taas "on air", vaikka sitten harvemminkin.

    Hassua tosiaan, että jotkut puolitutut käyvät kurkistelemassa blogiin, mutta eivät ikinä anna kuulua itsestään mitään. Itse tiedän niitä, jotka sitten vetävät omia johtopäätöksiään blogikirjoituksista, vaikka ne eivät ole mikään koko totuus, vaan ainoastaan pieni pala elämää. Sitten kadehditaan sitä "helppoa elämää", kun eihän sitä nyt kukaan tietenkään blogissa avaudu kaikista vaikeuksista ja vastoinkäymisistä. Blogin perusteella ei ikinä pitäisi vetää minkäänlaista johtopäätöstä kenenkään elämästä...

    Tsemppiä ja ihanaa alkanutta vuotta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän nyt kuitenkin olla edes vähän aktiivisempi, tämähän on jo ihan noloa, mutta katsotaan miten likan käy.

      Juu, siitä olen samaa mieltä, että blogin perusteella ei kyllä kannata päätellä kenenkään elämästä yhtään mitään, se on vain pieni riipaisu ja vain sitä, jonka toinen haluaa julkistaa, vaikka täytyy tunnustaa, että joskus pieni kateuden poikanen meinaa iskeä, kun katselee melkein "täydellisiä" ja siistejä koteja ja sitten vilkaisee ympärillään vallitsevaa kaaosta...

      Ihanaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  2. Itsekin olen ajatellut, että jos kerran viikossa pystyisin päivittämään, se olisi meikäläiselle jo ihan hillitön tahti, mutta enpä taida pystyä, enkä tiedä, haluankokaan, kun ne jutut, jotka päähän tulee, ei katso päivää eikä aikaa. Joskus päässä liikkuu tiuhempaan tahtiin jotain ja sitten taas voi mennä pitkiäkin aikoja, ettei liikahda kertakaikkiaan mitään :D.
    Ja niinkuin on aiemminkin todettu, väkisin ei synny mitään hyvää.

    Sen verran puolustaisin niitä oikean elämän tuttuja, jotka lukee, muttei kommentoi, että joidenkin kohdalla saattaa olla kyse ihan siitä, etteivät kertakaikkiaan tiedä, miten se tapahtuu. Eikä ole mitään profiilia, jolla kirjautua. Perustan tän ihan siihen, mitä eräs oma tuttuni kertoi. Sanoi, ettei vaan kertakaikkiaan osaa (koska ei ole blogien kanssa muuten mitenkään tekemisissä), mutta on kyllä siinä mielessä kiva, että laittaa mulle muuten viestiä tai kertoo, kun nähdään, että on lukenut mun tekstit ja yleensä myös silloin kasvotusten niitä kommentoi. Mutta toki voi olla niitäkin, jotka lukee, vaikken sitä tiedäkään, mutteivät kerro siitä mulle, eivätkä myöskään jätä itsestään mitään jälkeä. Mutta niin kauan kuin en tiedä, koitan olla ajatelematta asiaa, koska pelkään, että saatan alkaa jotenkin rajoittamaan tekstejäni.

    Mutta ei tässä nyt mahtanut sen kummempaa tolkkua olla. Kiva kumminkin kun kirjuuttelet vaikka vaan ihan joskus. Täällä ollaan nääs <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran viikossa olis mullekin jo oiva tahti, mutta voi olla, etten siihen pysty, ei vaan ehdi... Mutta sultahan on nyt tullut monta postausta, ei meinaa perässä pysyä ;).

      Sekin voi olla, etteivät oikeasti tiedä, miten kommentoida ja toisaalta aina välillä ajattelen, että mitäs noista. Valitettavasti se vaan vaikuttaa kirjoittamiseen ja siihen, mitä haluan julkaista...

      Kiva kun olet täällä :)

      Poista
    2. tää bloggeri nyt taas tökkii, ei onnistu nää vastaukset... HÖH!

      Kerran viikossa tahti vois olla hyvä, mutta en mä ehkä pysty siihenkään, tällä hetkellä tökkii myös se, että ei ole oikein kuvia, kun aina on pimeää niin ei tule kuvattua ollenkaan...

      Varmasti osa tutuista on juurikin tuollaisia, etteivät oikeasti osaa, mutta eivät todellakaan kaikki. Pitäisi tietysti olla välittämättä heistä ja ei antaa sen vaikuttaa siihen, mitä kirjoittaa, mutta aika hankalaa se on, alitajuntaisesti kuitenkin vaikuttaa...

      Kivaa viikkoa!

      Poista
  3. Kivaa, että tulit takaisin Anu <3 Ja mahtavaa, että sait mun kirjoituksesta ja kommentista puhtia! En ehdi nyt tämän pidemmin ruveta höpöttelemään, mutta täällä ollaan ja odotellaan sun kivoja kirjoituksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma tsemppauksesta! Saas nähdä, koska taas seuraavaa saan aikaiseksi...

      Poista
  4. Ihan omaan tahtiin ♥ Täällä me ollaan :) Mä oon kans välil miettinyt et aika hassua et tiedän tuttujen lukevan blogiani mutta harvemmin kommentoivat mitään. Ihan kuin salassa lukisivat ;)

    VastaaPoista
  5. Eikös sitä niin sanotakkin ettei se määrä vaan laatu:)♥ Jokainen kirjoittelee sen mukaan miten kerkiää ja hyväksi kokee.. Mukavalta kuulosti joulu/vuodenvaihde, Onnitteluja sinne kaikille sankareille ja että tuo loikoilija on suloinen, kiva on uusi lepopeti:)♥

    VastaaPoista
  6. Täällä ollaan <3 Kiva kun olet takaisin! Minä taas olen huono kommentoimaan muiden blogeja (lähinnä siksi, kun ehdin aina lukea vasta jälkijunassa, kun tämä arki on täälläkin niin härdelliä...)

    Olen miettinyt tuota samaa, anonymiteettiasiaa, tietysti varsinkin blogini alkuaikoina. Itse tulin aika pian siihen tulokseen, että kirjoitan omalla nimellä ja naamalla, vaikka kuviani en kauheasti blogissa viljelekään. Silloin ei voi kyllä kirjoittaa kauhean intiimeistä (ja varsinkaan muita koskevista asioista), se on totta. Mutta toisaalta olen aika avoin ihminen, ja kun olen väsynyt tai ahdistunut, voin kertoa sen kyllä omista tuttavistani lähes kenelle vaan - ja muiden mielipiteistä en oikeastaan edes välitäkään :) Ja kerron kyllä yleensä blogissa, jos elämässä ei mene ihan putkeen, mutta tietysti myös niistä kivoista ja hyvistä hetkistä. Useimmiten blogi on minulle ihana nollausharrastus - on ihanaa pysähtyä arjessa hetkeksi kuvaamaan ja miettimään, mikä näyttäisi kivalta blogiin laitettavaksi, ja vinkkailla toisille esim. lukemistani hyvistä kirjoista. Eli perimmäinen tarkoitus on kuitenkin ehkä pitää hyväntuulista blogia, vaikka on kyllä tosi kiva, että on edes joku "päiväkirja" meidän arjesta, kun en muuten tule sellaista pitäneeksi. Työ kuitenkin tosiaan monilla rajoittaa somessa avautumista ja esiintymistä ylipäätään. Itsekin olen julkisesti kertonut ammattini blogissa, joten senkin puolesta pitää tietysti vähän miettiä, mitä julkaisee.

    Summa summarum: tervetuloa takaisin ja valoisaa uutta vuotta! <3

    VastaaPoista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall