keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Onko liikunta sittenkään hyväksi????




Hellurei, täällä ollaan taas, pitkästä aikaa!
Kevät on tässä välissä saapunut tänne ja ihana hento vihreys siinä samalla, ihanaa vihdoinkin!
Tosin tänne ei kuulu nyt kovinkaan hyvää, enemmänkin harmittaa... Lähdimme isännän kanssa sunnuntaina aamupäivästä salille, Balance-tunnille, tiedättekö, sellaista tasapainon kehittämistä jne.  Ja mites sitten kävikään? Tuloksena tunnilta oli yksi taittunut nilkka ja ihan järkyttävän kova kipu! Kylmää ja kohoa, itkua ja kirousta! Lääkärin diagnoosina oli nivelsiteiden revähdys, ei murtumaa ja hoitona kipulääkettä ja LEPOA! Olin ensin hyvin tyytyväinen, ettei ollut murtumaa, kunnes lääkäri sanoi, että murtuma olisi kunnossa 4 viikossa, nivelsiteiden parantuminen voi kestää jopa PUOLI VUOTTA!
Arvatkaa ottaako päähän? No, ottaa!!! Ja ihan hirveästi. Kevään ensimmäiset lämpöiset ilmat, olin suunnitellut ikkunan pesua sunnuntai-iltapäivälle, en pessyt ikkunoita, makasin sohvalla koipi kohti kattoa.  Hyvää tässä on se, että kipu ei ole ollut lainkaan niin pahaa kuin ensituntumalta ajattelin, muutamia särkylääkkeitä on tarvittu, mutta ei kovin montaa. Ikävää on se, että mikään kenkä ei mahdu jalkaan ja vielä ikävämpää on se, että liikkuminen on nyt hetken tauolla... Äh, mä niin en olisi juuri nyt tätä halunnut ja tarvinnut! Piti aloittaa pyöräilykausi, piti tehdä pihatöitä, piti, piti, piti...
Jalan telominen tiesi myös isännälle hommia, paitsi autokuskina toimimista, töihin viemistä ja töistä hakemista, niin myös koirien ulkoilutusta aamuin illoin, ei ole minusta ulkoiluttamaan yhtään koiraa... Aamulenkit etenkin on olleet mun ihan yksityisoikeus, ei ole näkynyt ruuhkaa ovella ennen aamukuutta, iltalenkit ollaan monesti hoidettu yhdessä, nyt hoitaa yksin... No, eiköhän tämä tästä, pikku hiljaa, ei tälle nyt mitään mahda... Toivon vain, että toipuminen tapahtuu pian ja että saan ensi viikolla töissä apua jalan teippaukseen, että saan kengän mahtumaan jalkaan, helpottaa montaa asiaa :D

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, löysin vihdoin meidän eteiseen vaatekaapin Tori.fi:stä, kävimme sitä maanantaina katsomassa ja sovittiin kaupoista, nyt pitäisi vaan sopia noudosta, ajattelin, että jos vaikka viikonloppuna saisimme haettua. Ensin pitäisi kyllä käydä tyhjentämässä peräkärryn puutarhajätekuorma kaatikselle... Ja kun saisimme sen tehtyä niin pitäisi käydä katsomassa terassille uutta ruokakalustoa, nykyisessä on niin epäkäytännöllisen painavat tuolit, niitä ei jaksa siirrellä ja kun tilaa ei ole yhtään liikaa niin saisivat olla vähän kevyemmät...

Että sellaisia uutisia tällä kertaa. Nyt on kuitenkin edessä pitkä viikonloppu, jääkaapissa valkoviiniä jäähtymässä ja aurinko paistaa, eiköhän tällä pärjää :)

Ihanaa helatorstaita kaikille ja oikein hyvää viikonloppua!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Ja sivussa vähän kuulumisiakin

Olen nyt törmännyt enemmän kuin tarpeeksi näihin jatkuviin valittajiin ja olen ihan kyllästynyt heihin! Ei, en tarkoita nyt teistä ketään, vaan ihan tuolla elävässä elämässä tapahtuvaa valitusta. Koko ajan on asiat huonosti, milloin on sähköjohdot tiellä, milloin liikaa väkeä tekemässä töitä ja milloin vääränlaista väkeä tekemässä töitä, milloin sitä väkeä on liian vähän, "johto" ei ymmärrä mitään tavallisen työntekijän arjesta jne. Yritän aina suhtautua kovin myötämielisesti ja kuuntelevasti näihin rutisijoihin, mutta joskus vaan ei jaksa! Aika usein, kun koittaa kysyä väeltä, että no miten pitäisi tehdä, että olisi paremmin, ei löydy vastausta, muuta kuin se sama rutina, että näin ei ainakaan ole hyvä! Minä en tykkää yhtään! Minusta saa valittaa ja saa rutista, mutta pitäisi olla esittää jotain korjausehdotuksia, ei vain valittaa valittamisen "ilosta".  Jatkuva valittaminen saa ympäristönkin synkkyteen ja uskomaan, että kaikki on oikeasti juurikin näin huonosti, vaikka oikeasti ei olekaan. Juu, työelämässä on nyt muutoksia ja meillä niitä on tiedossa paljon, kun sote ehkä joskus toteutuu ja siihen valmistaudutaan nyt joka tapauksessa kovaa kyytiä, mutta hei, meillä sentään on töitä! Ja minusta meillä on kuitenkin tärkeää ja mielekästä työtä, jota pitäisi olla ilo tehdä! Ja yhdessä ennen kaikkea! Yhdessä tekemällä olemme paljon enemmän ja saamme paljon enemmän hyvää aikaiseksi, miksi sen käsittäminen on niin vaikeaa? Käytetään aikaa toisten haukkumiseen, sellaistenkin, joita ei edes tunneta, mutta halutaan luoda ennakkoasenteita, miksi ihmeessä???  UGH, olen puhunut, se siitä valittamisesta, kiitos kun kuuntelitte!
Yhdessä olisimme niin paljon vahvempia...
Taas on vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta, silloin oli pääsiäinen, välissä oli jo vappukin, mutta nyt vain tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen ja olen asettanut tuon urheilun nyt etusijalle. Nyt jo etukäteen harmittaa, että tällä viikolla en pääse kuin ehkä kaksi kertaa salille, olen käynyt joka viikko 4-5 kertaa ja ihan intoa piukassa joka kerta, viimeistään kotiin tullessa :). Isäntä lähti työreissuun ja minä olen täällä kotivahtina, siihen kuuluu luonnollisesti ruoan laittoa, kodin siivoamista (= imurointia), yhdet koulun myyjäiset, kahdet jalkkisreenit perheen nuorimmalla, koirien ulkoilutusta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kaksi päivää Helsingissä... Helsinkiin minun oli alunperin tarkoitus jäädä yöksi, mutta kun huomasin, että isäntäkin on pois, tulen välissä kotiin ja lähden seuraavana aamuna takaisin, plääh. Minä kun ehdin jo iloita illasta itsekseni, hotellista, vähän shoppailua ja varhaista nukkumista... No, ehkä ensi kerralla (tai sitten jatkan vain unelmoimista...)
Kastellaan noi ihmisetkin!
Mutta meille kuuluu oikeasti tosi hyvää, esikoinen sai opiskelupaikan, josta haaveili, reilun 2000 hakijan joukosta valittiin 134 (vai 135) ja hän on yksi niistä! Vielä on lääkärintarkastus edessä ja sitähän me nyt kaikki vähän jännitetään, ettei vain löytyisi jotain sellaista, mistä meistä kukaan ei tiedä... Pidetään peukut pystyssä, että tästä viimeisestäkin etapista vielä selviää! Ja toinenkin hyvä uutinen, toiseksi vanhin sai koko kesäksi töitä, vähän jäi viime tippaan tieto niistä, mutta pääasia, että on töitä, tänä päivänä ihan lottovoitto!
Voisko joku vähän auttaa, en pääse ylös?
Viikonloppuna käytiin juhlimassa reipasta kaksivuotiasta ja saatiin piha siivottua. Nyt sormet jo vähän syyhyäisi kukkien laittoon, mutta kun ilmat on mitä on, niin täytynee hetki odotella, paleltuvat muuten tuonne ulos... Haaveilen sellaisista vanhoista saviruukuista, mutta eihän niitä tunnu nyt tähän lähtöön mistään löytyvän, tietenkään! Oletteko muuten huomanneet, että juuri sen kerran kun tietää, mitä haluaisi, niin ei löydy sitten mistään! Etenkin vaatekaupassa mulle käy lähestulkoon jatkuvasti näin! Sen kerran kun lähtee jotain tiettyä hakemaan, niin ei takuulla löydy! Tosin en minä oikein muutenkaan vaatekaupoista tahdo mitään löytää, olen tosi huono shoppailija (vaikka Helsingin kaupoista haaveilinkin...). 

Muutama viikko sitten kävimme läheisellä laavulla ja kuvasaalis sieltä, otin kerrankin oikein kameran mukaani! Koirat pääsivät uimaan järveen ja me paistoimme makkaraa, kyllä maistuikin hyvältä! On se kummallista, miten se nuotiolla paistettu makkara maistuu :).
Siis meinaatko tosiaan, että meille ei tule yhtään makkaraa, et voi olla tosissasi?
Niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa :)
Että sellaisin kuulumisin alkaneeseen viikkoon, toivotaan, että alkaisi vähitellen lämmetä nuo ilmatkin! Toivottavasti sinunkin viikkosi alkaa mukavissa tunnelmissa! Kuulemisiin taas!



© Meidän elämää
Maira Gall