maanantai 27. helmikuuta 2017

Parisuhdehaaste ja haasteet parisuhteessa

Viime viikolla oli vähän huono viikko, kaikki harmitti. Harmitti ruoan laitto, pyykin pesu, kaaos kotona ja niin edelleen. Tuli vähän osoitettua mieltäänkin tuolle isännälle ja mietittyä taas tätä parisuhteen haasteellisuutta... Kunnes sitten eräänä aamuna koiralenkillä koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, taas kerran. Tajusin, että en haluaisi elää elämääni ilman tuota jääräpäätä enkä missään nimessä aloittaa jonkun muun kanssa alusta! Haluan olla yhdessä tuon miehen kanssa ja rakastan tuota isäntää yli kaiken (lapsia ei nyt lasketa), olen aina rakastanut :) Samaisena päivänä löysin ihanan Tuulan blogista parisuhdehaasteen, joka osui ja upposi, niinpä ajattelin sen itsekin tehdä, joten tässä tulee:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Yhdessä ollaan oltu tosi pitkään, tänä vuonna 23 vuotta, kai? Ainakin pikalaskun mukaan... Naimisissa niistä oloakin tulee tänä vuonna jo kasaan 16 vuotta...

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Me ollaan seurusteltu monta kertaa. Lukioaikoina aloitettiin kahteen kertaan ja lopetettiin myös, kolmas ja viimeinen kerta aloitettiin sitten muutamia vuosia lukion jälkeen ja  tunnettu ennen tätä viimeistä kertaa oltiin useita vuosia.

Kuka pyysi ketä ulos?
Aikaa on kyllä nyt kulunut jo niin kauan, etten kerta kaikkisesti muista, mutta ehkä se olin minä, ainakin tällä viimeisellä kerralla...

Kuinka vanhoja olette?
Ollaan saman ikäisiä,  loppuvuodesta molemmat 49v. Isäntä jaksaa aina muistuttaa, että olen häntä HUOMATTAVASTI vanhempi (ikäeroa on peräti kuukausi😂).

Kumman sisaruksia näitte/näette enemmän?
Ei kummankaan. Isännän sisar on kuollut jo kauan kauan sitten ja minun veljeni ja hänen perheensä kanssa emme ole väleissä, varmaankin molempien tahdosta. Onneksi kuitenkin näemme kohtuullisen säännöllisesti isännän sisaren lapsia ja nykyään jo heidänkin lapsiaan.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Kyllä! Meillä on 4 yhteistä, ihanaa, rasittavaa, rakastettavaa ja haasteellistakin lasta (tai aikuisiahan noista alkaa nyt jo osa olla, mutta meidän lapsia silti...)

Entä lemmikkejä?
Kyllä, kaksi labbispoikaa.
Mikä tilanne teille on vaikein pariskuntana?
Ai vaikein tilanne pariskuntana? Ehkä se tuolla menneisyydessä on tuo talonrakennusvaihe, pojat oli aika pieniä, neiti syntyi ja asuimme minun äitini kanssa saman katon alla. Täytyy kyllä isännälle hattua nostaa, että on sen vajaan kaksi vuotta kestänyt! Toinen vaikea vaihe oli tietenkin isännän vakava sairastuminen, mutta onneksi sairaus on nyt selätetty (ainakin toistaiseksi). Nykyisin vaikeinta taitaa olla ihan vain tämä arki ;D. Me kyllä tykätään tehdä asioita yhdessä, käydään viikottain kauppareissut yhdessä (nykyään ihan kaksin, parisuhteen laatuaikaa nääs...), lenkitetään koirat yhdessä ja yleensä kyllä lomaillaankin yhdessä.

Kävittekö samaa koulua?
Kyllä, samalla lukioluokalla oltiin.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Kyllä, molemmat Tampereelta :)

Kumpi on älykkäämpi?
Kait se tuo isäntä on, sillä on ihan älyttömän hyvä muisti, analyyttinen tapa, se lukee ihan älyttömästi kaikkea (minun mielestä) tylsää tietotekstiä ja rakastaa oppimista ja älyllisiä haasteita. Minulla on sitten ehkä sitten sitä tunneälyä vähän (!) enemmän.

Kumpi on herkempi?
Minä, ehkä. Tai sanotaanko, että ainakin taidan näyttää sen herkemmin, ehkä se isäntäkin sieltä syvältä on yhtä herkkä?

Missä käytte eniten yhdessä syömässä?
Kotona? Eihän me käydä koskaan missään syömässä... Kiinalaisesta tykätään ja samoin nepalilaisesta, eli ehkä niissä, jos joskus jossain käydään...

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Kyproksella ja Kreetalla ollaan käyty vuosia sitten.

Kummalla on hullummat eksät?
Sellaisia ei tässä vaiheessa elämää enää ole, niistä on jo niin kauan...

Kummalla on pahempi temperamentti?
Riippuu kummalta kysytään... Ei vaan, kyllä se taidan minä olla, tuo isäntä vaan on niin (ärsyttävänkin) tasainen ja rauhallinen... On se tainnut näinä vuosikymmeninä suuttua ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän, minä muutaman enemmän...

Kumpi laittaa ruuan?
Minä aika pitkälti, valitettavasti. Ja siinä onkin yksi riidan/ erimielisyyden syy aika usein...

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä varmaankin... Molemmat ollaan kyllä vähän (tai enemmänkin) introvertteja, mutta ehkä sosiaalisuus on mulle helpompaa... Tosin isäntä on hyvää juttuseuraa ja aina löytää oikeat sanat, toisin kuin minä...

Kumpi on siisteysintoilija?
Meillä ei kumpikaan, valitettavasti. Tämä on sellainen puute, jonka mielelläni korjaisin! Isäntä kyllä huolehtii omista tavaroistaan, jotka ovat säntillisesti omilla paikoillaan (ellei vaimo ole niihin koskenut), mutta ei sitten kenenkään muiden tavaroista...

Kumpi on itsepäisempi?
Minä, ei selityksiä :D

Kumpi vie suurimman osan sängystä?
Tämä on varmaan ihan puoliksi, eipä taideta enää nykyisellään rohmuta toiselta tilaa.

Kumpi herää aikaisemmin?
Minä sekä arkena että viikonloppuna...

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Jos mietitään ihan niitä ekoja, niin käytiin kebabilla ja tällä viimeiselle seurustelun aloituskerralla käytiin varmaan jossain kahvilla...

Kummalla on suurempi perhe?
Meillä on itse asiassa yhtä suuret perheet.

Saatko usein kukkia?
No en todellakaan, mutta toisaalta silloin harvoin kun kukkia tulee, osaa niitä sitten arvostaakin :)

 





Että sellainen pariskunta täällä, minkäslainen siellä ruudun toisella puolella? 

Meillä on nyt hiihtolomaviikko menossa, perheen nuorimmat veimme eilen isälleni ja huomenna haen pois, lomailevat siis pari yötä papan luona. Itse nautin tänään ihan oikeasta vapaapäivästä, kävin aamulla salilla ja sen jälkeen koirien kanssa pitkällä lenkillä ja saunoin päivällä itsekseni. Kohta onkin poikien iltalenkin aika ja sen jälkeen varmaankin saan hakea isännänkin työreissultaan kotiin, sillä on vielä huomenna töitä ja sen jälkeen lomaillaan koko porukka, tuota esikoista lukuunottamatta, joka on onnistunut saamaan itselleen töitä ja niistä ei nyt vielä lomia ole...

Ihanaa lomaa kaikille lomaileville ja ihanaa arkea kaikille muille!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Talven riemuja ja 25 faktaa minusta :)

💛💛💚💚

Tuulannelin ihanasta blogista  nappasin hauskan idean, jossa kerrotaan 25 satunnaista faktaa itsestä, katsotaas pystynkö tähän...

1. Tykkään eläimistä, oikeastaan ihan kaikista, etenkin niistä joilla on turkki. Pienenä mökillä pyydystimme sammakonpoikasia ja hoidimme niitä, olivat varmaan onnellisia kun pääsivät vapaiksi...
2. En ole kummoinenkaan sisustaja, haluaisin kyllä olla, mutta kun ei ole silmää niin ei ole...
3. Tykkään pestä pyykkiä, mutta inhoan vaatteiden paikalleen viemistä ja täytyy tunnustaa, että kodinhoitohuoneemme näyttääkin kyllä juuri siltä, lähes aina
4. Olen varsinainen jemmari, jemmaan kaikkea tarpeellista (aika usein tarpeetonta), vaikka joka kerta siivotessani päätän ihan muuta.



5. Olen laiska siivoamaan, teen ihan pakolliset viikottain
6. Nautin ulkoilusta ja etenkin silloin kun saan koko perheen (tai edes osan perheestä mukaan)¨
7. Olen hyvä pelaamaan korttia, etenkin mustaamaijaa :)
8. En ole kummoinenkaan bloggaaja, syön ruoan ensin ja mietin vasta sitten, että "ai niin ne kuvat"
9. Tunnen itseni huomattavasti nuoremmaksi kuin ikävuoteni edellyttäisivät, pitäisikö huolestua?
10. Inhoan viikottaisia ruoan suunnitteluja, mutta toisaalta kun käy kerran viikossa kaupassa, niin saa olla loppuviikon rauhassa...
11. Käyn kampaajalla todella harvoin, siksi minulle ei sopinut lyhyet hiukset, niitä kun olisi pitänyt muistaa leikkauttaa säännöllisesti
12. Tykkään työstäni, siinä on sopivasti ihmisiä, sopivasti haasteita ja sopivasti tuttua
13. Kotona vaihdan aina verkkarit jalkaan
14. Inhoan uimahallien suihkujen kylmää vettä yli kaiken, onneksi meillä on tässä lähellä yksi halli, jonka hanoista tulee riittävän kuumaa vettä




15. Otan aina eväät töihin ja pakkaan eväät myös esikoiselle mukaan, teen myös aamuisin leivät perheen nuorimmille, vaikka osaisivat kyllä ihan itsekin
16. Olen peruspositiivinen ihminen, yritän aina ajatella, että kaikki kyllä järjestyy parhain päin
17. Kärsin siitä, että asioita ei sovita, riitoja ei puhuta loppuun ja inhoan sähköpostitse tapahtuvaa asioiden ratkomista
18. Osaan olla myös pitkävihainen, isäntä tämän kyllä tietääkin, onneksi tämä piirre on helpottanut iän myötä, en enää jaksa enkä viitsi...
19. Äitini kuoli 11 vuotta sitten, liian nuorena. Vaikka äidin kanssa oli paljon riitoja ja muitakin ongelmia, olen silti monet kerrat miettinyt, että kun äiti eläisi...

20. Olen aina ollut enemmänkin isän tyttö, kurista huolimatta :D
21. Olen liian hyväuskoinen, haluan aina ajatella ihmisistä parasta mahdollista ja aika monesti siinä on joutunut pettymään
22. Olen ujo ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin
23. Haaveilen kesälomamatkasta johonkin kivaan paikkaan
24. Aika usein mietin nykyisen kotimme myymistä ja muuttamista pienempään, mutta asia toteutuu varmaan vasta sitten kun isommat muuttavat kotoa (jos silloinkaan, kotiin liittyy niin paljon muistoja ja asioita ja onhan se itse rakennettu)
25.  Tykkään kaikista vuodenajoista, myös syksystä, kunhan ei sada koko aikaa


Olipahan haasteellista saada kasaan kaikki 25 kohtaa, enkä ole ollenkaan varma numeroinko oikein... Mutta sellaisia tähän viikon aloitukseen kuitenkin!

Ihanaa viikkoa teille kaikille, päivät pitenevät nyt vauhdilla :) 












keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kuntoilukärpäsen purema, löytyykö apua?

Nyt on kuulkaas maailmankirjat menneet ihan sekaisin!  Ei ole mitään tuttua ja turvallista enää tässä maailmassa, sanon minä vaan! Olen jo pitkään miettinyt, että jotainhan tässä pitäisi tehdä oman hyvinvointinsa eteen ennen kuin ihan kokonaan rapistuu pois, ikää kun tulee niin rapistuminen on tosiasia... Olen vuosien (ja vuosikymmenien) varrella kokeillut niin juoksemista, uimista, erilaisia jumppia jne. mutta jotenkaan ei vain ole sitä omaa juttua löytynyt. Kuntosalikortinkin ostin joku vuosi ja vain todetakseni, että ei ole minun juttuni... en siellä kyllä kovin montaa kertaa käynytkään. Mutta nyt se on (EHKÄ) löytynyt... Eksyin eilen, ystävän suosituksesta, toiminnallisen harjoittelun salille ja ihastuin ihan täysillä :D

Sinnehän toki myydään jäsenyys ja on kuukausimaksukin sen lisäksi, mutta ajattelin, että käytän työnantajan tarjoaman tykyrahan + muutamat tykysetelini siihen ja kokeilen... Aamulenkillä sitten jo mietin, että onhan se ihan posketon summa joka kuukausi laittaa kuntoiluun, kunnes välähti, että tyttären ratsastusharrastus maksaa yli nelinkertaisen summan tähän verrattuna joka kuukausi ja aikanaan maksoi kahden pojan jääkiekkoharrastus melkoisen muhkean summan kuukausittain ja tulin siihen tulokseen, että jospa vaikka kuitenkin satsaisin tämän verran ihan vain itseeni näiden kaikkien jahkaamisten jälkeen...Jospa keväällä kun pyöräilykausi alkaa, se olisikin kevyempää kuin aikaisempina keväinä... Voisiko tässä vielä vanhoilla päivillään saada hyvän kunnon ja etenkin hyvän, pirteän olon, sitä kaipaan ehkä enemmän kuin mitään muuta... Tosin en pistäisi pahakseni vähän kiinteytystä kroppaan enkä tokikaan pahastuisi vaikka muutamia kiloja eroaisi minusta...

Eilen esittelyssä salin henkilökunta lupasi, että soittavat tänään ja kyselevät tunnelmia eilisestä ja lisäksi voidaan sitten keskustella siitä jäsenyydestä ja nyt ei ole kukaan soittanut vielä, kerrankin kun olisin valmis pistämään itseni (ja rahani) likoon... voi kun ne siellä salilla vaan tietäisivät, miten innoissani olen...Raportoin teille matkan varrelta, miten kuntoilukärpäsen purema paranee vai paraneeko...

Mites onko teitä päässyt mokoma ötökkä puraisemaan ja onko löytynyt sopivaa lääkettä?





© Meidän elämää
Maira Gall