tiistai 18. huhtikuuta 2017

Rentouttava ja virkistävä pääsiäinen

Heippa te kaikki ihanat!
Toivottavasti teidänkin pääsiäinen oli oikein onnistunut?! Ilmat eivät olleet kaikkein lämpöisimmät, mutta toisaalta aurinko paistoi ainakin täällä suurimman osan aikaa, eikä satanut juurikaan (pientä lumimäärää ei kait lasketa?). Meidän pääsiäinen meni hyvin rennolla otteella, syötiin, nukuttiin, luettiin ja ulkoiltiin, käytiin elokuvissa niin ja ihan vähän shoppailtiin. Oli ihana pysähdys keskelle kiireistä arkea!
Me asutaan alueella, jossa ei kivoja ulkoilumaastoja ihan vierestä löydy, mutta onneksi vartin ajomatkan päässä on jo paljonkin valinnan varaa, ihania luontoreittejä, laavuja, kauniita maisemia ja isoja kiviä kiivettäviksi :) Ja mikä kivointa, meidän porukasta suurin osa on innoissaan aina lähdössä mukaan. Jos ilmat suosivat ensi viikonloppuna, niin otetaan oikein eväätkin mukaan ja kävellään laavulle paistamaan makkarat :) Luonto vaan on niin kaunis, että se tuo jäkälä osaa olla ihanan näköistä,  melkein  tekisi mieli heittäytyä pitkäkseen tuohon määttäälle :)


Ja  meidän innokkaimmat ulkoilijat, nauttivat niin suunnattomasti kun saavat metsässä painaa ilman hihnaa, onneksi vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että olisi pitänyt kiinni pitää. Tuo nuorempi, eli ruskea on erittäin innokas kylpemään kaikkialla ja nythän oli jo paikka paikoin kuraojia auki ja kun vähän kuopi (lapset vähän avustivat) niin jäähän sai tehtyä koiran mentävän aukon :) Sinne tuo sitten parkkeerasi itsensä makaamaan onnellisena. Onneksi pohjaväri on noin tumma, en edes halua kuvitella, miten kuraisena mahtoi sieltä nousta...




Ja on me herkuteltukin, syöty hyvin ja paljon, jälkkäriksi mämmiä ja tätä ihanaa (tosi makeaa) kinuskikakkua, ohjeen löydät täältä Ruususuu ja huvikumpu- blogista. Löysin ihanan tandoorikanan ohjeen ja sillä herkuteltiin pitkäperjantaina, lauantaina käytiin pikaruokailemassa ostosten lomassa, sunnuntaina oli vuorossa lihaa ja eilen taas kanaa, tällä kertaa pankojauhoissa pyöriteltyinä, ihan loistavia, vaikka itse sanonkin... Kunhan tässä ehdin niin voin laitella tänne ohjeet talteen.
Pääsiäiseen kuuluu olennaisena osana suklaamunien etsiminen ja onneksi pupu oli muistanut käydä niitä vähän jemmaamassa, vaikka lapset ovat jo isoja, niin silti se etsimisen ja löytämisen ilo on ihan yhtä suuri :). Sellainen, rauhallinen pääsiäinen oman perheen kesken, ei yhtään vierailua, tällä kertaa näin! Tänään sitten jo pääseekin sulattelemaan pääsiäisen herkkuja toiminnallisen harjoittelun pariin, kivaa sekin!
Kivaa pääsiäisen jälkeistä aikaa teille kaikille ja kuulemisiin!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ystäväkirja

Monessa blogissa onkin jo täytelty ystäväkirjaa, niinpä minäkin ajattelin oman versioni täytellä. Jotenkaan en saanut kirjoitettua tuohon otsikkoon bloggaajan ystäväkirja, en edelleenkään miellä itseäni bloggaajaksi... Mutta siis tässäpä tulisi minun vastaukseni ystäväkirjaan, olkaapa hyvät :)

Nimeni on... Anu Kristiina
Jotkut kutsuvat minua... Äidiksi, muita lempinimiä minulla ei ole, eikä ole itseasiassa koskaan ollutkaan. Äiti kutsui joskus aamuisin herätellessään AnuAnnukaksi. Joskus olen tullut kutsutuksi myös ei niin mairittelevilla nimillä, kuten esim. munapääidiootti, mutta onneksi tämä nimitys ei ole jäänyt kovinkaan pysyväksi ;)
Olen syntynyt... Tampereen keskussairaalassa
Pienenä olin varma, että minusta tulee... Halusin kuulemma hammaslääkäriksi, tästä ei itsellä ole ihan hirveän vahvaa mielikuvaa, mutta sen muistan, että tykkäsin kaupantädin ammatista ja kirjastontädin ammatista, huomaa sana "tädin" ;). Serkkuni kanssa leikimme hyvin usein kirjastoa tai kauppaa, myös nappikauppiaan ammatti oli pitkään yksi suosikki.
Mutta minusta tulikin... sairaanhoitaja.
Kolme parasta piirrettä minussa... äh, nää on aina vaikeita... Ystävällinen, rehellinen, luotettava
Kaupunki... Niin monta kaupunkia on käymättä, Firenzestä tykkäsin ihan hurjan paljon, sinne haluaisin uudelleen, haluaisin myös käydä New Yorkissa, Roomassa, Venetsiassa. Oikeastaan ihan missä vain...
Biisi... kaikki kotimainen käy, en ole nirso :) tykkään monesta Juicen kappaleesta ja niistä monella on merkitystä omassa elämässä
Juoma... kahvia tarvitsen aamuisin käynnistymiseen. Kesäiltaan sopii valkoviini :)
Sarja... tykkään monesta sarjasta, viimeaikoina on tullut seurattua Mustamaalattua, Naarasleijonaa, Arne Dahlia ja Presidenttiä. Tykkäsin myös Silta-sarjasta kun ensin pääsin siihen sisälle.
Kosmetiikkatuote... Löysin uuden ripsiväri-ihastuksen, Avenen vedenkestävä, olen ollut hyvin tyytyväinen siihen.
Sovellus... What's up on ahkerassa käytössä nuorison kanssa, tykkään kyllä myös instasta
Instagrammaaja... Seuraan montaa ja tykkään niistä
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen... tällä hetkellä taitaisin käyttää ylimääräisen ajan joko Crosstrainingiin tai sitten nurkkien raivaamiseen
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä... En kuuntele perjantai-iltaisin Spotifytä, mutta työmatkaa pyöräillessä kyllä. tykkään kotimaisesta musiikista sielläkin, Popeda, Yö, Haloo Helsinki jne.
Pakkaan mukaan matkalle... Aina ihan liikaa
Mitä teet kotona kun kukaan ei näe... ehkäpä lepuutan ihan vähän silmiäni soffalla...
Viimeisin sisustusostokseni... Lasketaanko lattianpesuri?
Paras tapa tuhlata 50 euroa... Taitaisin kustantaa itselleni ja ehkäpä isännällekin ruoan nepalilaisessa, edellisestä kerrasta on liian pitkä aika...
Ohjenuorani elämässä... Pidä huolta rakkaimmistasi!

Ihanaa alkanutta pääsiäisviikkoa teille kaikille!



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Voihan räkä ja menneen viikon plussia ja miinuksia

Ensin miinuksia:
Kamala kevätflunssa iski tänne viikonloppuna ja tämän päivän huilaan nyt kotona, katselin yhden hömppäfilmin tuossa ja ihan kohta menen peiton alle huilaamaan. Eniten harmittaa nyt juuri kaikki ja ehkä ihan kaikista eniten se, että hyvin alkanut kuntoilu on nyt tauolla, torstaina kävin toiminnallisessa, mutta lauantaina heräsin niin kamalaan oloon, että ihan suosista jätin aamupäivän treenin väliin, samoin kuin eilisen ja varmaan tämäkin päivä on syytä vielä huilata, ehkäpä jo huomenna...
Neidillä oli viikonloppuna ratsastuskisat, kolme estettä meni hienosti ja sitten poni teki stopin, neiti lensi valui ponin selästä, onneksi hyvin pehmesti ja rauhallisesti, ei satuttanut itseään, mutta kyllähän se aina harmittaa tuo epäonnistuminen.

Ihana kevätaurinko hurmaa valollaan ja lämmöllään, mutta sisällä näyttää ihan järkyttävän likaiselta ja nuhjuiselta ja ikkunat, yäk, ei viitsi edes ajatella... Lattiat on kamalan näköiset, koirien tassunjälkiä täynnä, joten olen vähän kateellisenakin katsellut blogeissa näkynyttä lattianpesuria... Montakohan laitetta sitä pitäisi ihmisellä olla, että tämäkin koti alkaisi näyttää puhtaalta? Ei taida koneiden määrä auttaa tässä hommassa... Mutta tuo Kärcherin lattiapesuri vaikuttaisi kyllä hyvältä hankinnalta, tosin on se melkoisen arvokaskin, eikä taida sekään ilman ihmistä toimia... 

Kakkoslapsen sydänsurut, ensimäinen pidempi seurustelu loppui viime viikolla ja vaikka tuo koittaa olla urhea, niin huomaahan sen, että surettaa ja harmittaa...

Valokuvaaminen on ihan jäissä, en vaan ole saanut aikaiseksi kaivaa kameraa kaapista, tuntuu, ettei ole mitään kuvattavaakaan.

Ja sitten niitä plussia:
Neiti ei satuttanut itseään tippuessaan selästä ja harmituskin meni ohi kohtuullisen nopeasti.
Esikoinen sai kutsun odottamaansa haastatteluun, nyt pitää kuukausi odottaa, että tiedetään miten kävi, pääseekö haaveilemaansa kouluun vaiko ei.
Esikoisen työt jatkuvat toistaiseksi, tänä päivänä iso plussa tälle!
Ehdin  käydä salilla ja toiminnallisessa ennen flunssan tuloa viime viikolla kolme kertaa.
Aurinko paistaa ja kevät tulee kohinalla.
Lauantain juustokakku onnistui odotettua paremmin.
Vanhempi koiramme sai hyvät lääkkeet eläinlääkäriltä ja on taas huomattavasti pirteämpi.
Eli viikon saldo jäi kuitenkin plussan puolella pienistä vastoinkäymisistä huolimatta, tästä on hyvä suunnata siis uuteen alkaneeseen viikkoon.

Kesäloman suunnittelu on käynnissä ja jotain pientä reissua olisi kiva saada aikaiseksi, Sloveniaa vähän olen kartoittanut, mutta olisiko teillä kokemuksia ja vinkkejä Sloveniasta tai jotain muuta kivaa kohdetta perheelle, jossa matkaajat ovat ikähaarukalla 10-20 + me vanhemmat? Toivomuksena on sekä rantaa että kaupunkia...

Ihanaa, auringonpaisteista alkanutta viikkoa teille kaikille!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Omaa aikaa ja ajanpuutetta...

 Tervehdys pitkästä aikaa! 

Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olen vihdoinkin löytänyt liikkumisen ilon. Toiminnallinen harjoittelu on juuri se, mistä nautin tällä hetkellä ihan suunnattomasti. Olen niin onnellinen, että tuli lähdettyä ja kokeiltua! Salille maksettava kuukausimaksukaan ei ole harmittanut yhtään, päinvastoin!

Olen käynyt kolmesta neljään kertaan viikossa harjoituksissa ja ensimmäistä kertaa ymmärrän, mitä tarkoitetaan sillä, että liikkumiseen voi jäädä koukkuun ja siitä tulee hyvä olo! Eilen olin aivan puhki töistä tullessa, mutta kun olin päättänyt lähteä harjoituksiin, niin lähdin ja että oli hyvä olo sen jälkeen, virtaa riitti vielä koirien lenkitykseen, imurointiin, tiskipöydän siivoukseen ja nukuin kuin tukki koko yön, ihanaa! Tänään piti olla lepopäivä, mutta en millään malttanut jättää toiminnallista väliin, joten kävin tänäänkin ja sen jälkeen koirien lenkitys, joten tuli myös raitista ilmaa, melkeinpä luulen, että uni tulee tänäkin iltana kohtuullisen nopeasti.

Ja arvatkaapas mitä, vyötärön ympärys on kaventunut 4 cm liikuntaharrastuksen aloittamisesta, eli noin 1,5 kk:ssa, ei voi olla motivoimatta! En mielestäni ole mitenkään suuresti ylipainoinen, ihan sellainen tavallisen kokoinen, mutta läskiä on kertynyt, ei sitä voi kieltää, etenkin vyötärölle, puhumattakaan pömppömahasta... Olin ihan älyttömän hämmästynyt moisesta tuloksesta, lantion ympärys oli kaventunut pari senttiä, pelkkää plussaa sekin :), paino ei ole kyllä tippunut, mutta ei se nyt tavoitteena varsinaisesti ollutkaan tässä harrastuksessa.

Kivaa on ollut myös se, että olen aika monta kertaa saanut tuosta esikoisesta seuraa salille ja jos minä puuskutan ja hikoilen, niin tekee myös tuo parikymppinen nuorimies, eli rankkaa on...

Se, mikä tästä innostuksesta kärsii, on tietysti tämä bloggaamisharrastus, mutta kaikkeen ei vaan riitä aikaa. Molemmat tuovat hyvää oloa ja mieltä, mutta ehkä omaa hyvinvointiani ajatellen, tuo liikkuminen on kuitenkin se, mistä on vielä enemmän iloa tulevina vuosina. Täytän ihan muutaman vuoden sisällä jo 50 ja kuntoni ei tästä kohene eikä lihasmassa lisäänny ilman hikeä ja kyyneleitä, joten nyt täytyy satsata siihen, haluan olla hyvässä kunnossa monen monta vuotta.
 
Kameraa en ole kaivanut kaapista aikoihin, ei vaan nyt juuri oikein riitä siihen aikaa, mutta ehkä sekin tästä kevään tullen virkistyy... Kuvituksena tässäkin postauksessa siis vanhoja koirakuvia, anteeksi siitä!

Blogin jätän nyt vielä olemaan, jos tuntuu, että päivityksiin ei ole aikaa niin sitten on aika toisenlaisille päätöksille.

 Eipä sitten taas muuta tällä erää, ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille ja kuulemisiin!


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Oman elämän aakkoset

Annukan blogista kävin nappaamassa tämän idean. Olenkin ryhtynyt melkoiseksi kopsaajaksi näiden postausten suhteen, yhtään omaa ideaa ei tunnu syntyvän, mutta mennään nyt näillä. Eli Annukka oli kirjoittanut hyvinvoinnin aakkoset, minä ajattelin sen verran muokata, että tästä tuli elämän aakkoset, ajattelin, ettei riitä minun ajatuksenjuoksuni ja mielikuvitukseni aakkostamaan hyvinvointia. Ja nyt tämän tehtyäni huomaan, ettei ollutkaan niin kovin helppoa keksiä tietyillä kirjaimilla alkavia sanoja ja muutama kirjain oli pakko jättää välistä, kun ei vaan kerta kaikkisesti syntynyt mitään...

Ihanaa ulkoilua auringonpaisteessa, nautimme koko porukka!









A niin kuin aurinko, aamu ja anteeksiantaminen. Mikään ei ole sen parempaa kuin herätä aurinkoiseen aamuun ilman kellon soittoa! Anteeksi antaminen taas on tosi tärkeää oman(kin) hyvinvoinnin kannalta, ei vihaa ja riitaa jaksa pidemmän päälle ja jos ei anna anteeksi, se kuluttaa, vaikkei asiaa aktiivisesti miettisikään.
B niin kuin bugit, tässä oli pakko vähän kiertää, kun en millään keksinyt mitään B:llä alkavaa. IceBugit on siis kyseessä ja ihan maailman parhaat kengät, ilman niitä en lähde ulos nykyään näin talviaikaan ollenkaan, voin lämpimästi suositella kaikille! Ja vaikka ovat vähän tyyriit, niin ovat kyllä myös hintansa arvoiset ja kestävät!
C kuten crosstraining, olen ihan hurahtanut tähän liikkumisen muotoon, enpä olisi ikinä uskonut itsestäni!
D = D-vitamiini, olen ensimmäistä kertaa elämässäni yrittänyt koko talven muistaa syödä tätä elintärkeää vitamiinia ja yrittänyt muistaa syöttää sitä myös lapsille.
E kuten elämä, se nyt vaan on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs tunnettu ihminen on lentävästi sanonut. Joka päivä on syytä muistaa elää nauttien.
F niin kuin fiilis. Se fiilis, jolla aamun aloittaa, määrittelee kyllä aika pitkälti koko päivän. Jos nousen väärällä jalalla niin koko päivä menee vähän samalla fiiliksellä, mutta jos nousee neutraalisti tai peräti hyvällä fiiliksellä, niin päivästä tulee luultavasti huomattavasti onnistuneempi.
G kuten ???? Ei mitään ideaa...
H ihan kuin hymy. Piristää aina omaa ja muiden päivää.
I kuten ilo. Pitää muistaa iloita myös niistä elämän pienistä asioista, auringonpaisteesta, valmiiksi laitetusta aamupuurosta ja aamukahvista. Ja I on tietysti myös iskä, se oma ja tuo omien lasten isä.
J niin kuin jäätelö, erityisesti pehmis kesäisenä päivänä ja tietysti J niin kuin järvi, kauniina kesäisenä päivänä heijastellen ja kimallellen.
K kuten kevät ja kesä, valoa ja lämpöä kohden mennään. Pidentyneet päivät huomaa jo helposti. Ja tietysti K tarkoittaa myös koiria, noita aina yhtä iloisia vastaanottajia kotiin saapuessa, ihan sama oletko ollut poissa viikon vai viisi minuuttia, riemu on suuri, kun joku saapuu!






L on yhtä kuin loma, aina yhtä mukavaa, etenkin oman perheen, niiden rakkaiden kanssa vietettynä.
M on metsä, ihana hiljaisuus, tuulen humina, ihana tuoksu. Vapaana juoksevat koirat  ja iloitsevat lapset :)
N kuten nenä :D Erityisesti nuo koirien märät nenät, aamulla kun niillä vähän tökkäsee, niin jo alkaa ihminen heräilemään aika reippaasti... Niin ja tietysti nuotio ja paistettu makkara, joskus on pakko herkutella :)
O niin kuin oivaltaa olla onnellinen!
P tarkoittaa tietysti perhettä! Niitä lähimpiä ja rakkaimpia, joita ilman elämä olisi täysin erilaista, ellei jopa mahdotonta...
Q no hei, kuka tietää jonkun suomenkielisen Q:lla alkavan sanan, en minä ainakaan...
R kuten rakkaus, se suurin kaikista.
S = sauna, tuo ihana paikka, jossa on lämmin ja rauhallinen tunnelma


Hiihtolomalla tehtiin pikareissu Tallinnaan, harmaata sielläkin...
T on yhtä kuin tavoitteet. Elämässä pitää olla tavoitteita, isompia ja pienempiä, jotain jota kohti kulkea... Ja samalla T tarkoittaa myös talvea, rakastan oikeita, kunnon talvikelejä!
U niin kuin unelma! Aina pitää muistaa unelmoida ja myös kulkea niitä unelmia kohti! Nyt minä unelmoin kesälomasta jossain lämpimässä paikassa, nähtäväksi jää, toteutuuko unelma...
V niin kuin vaahtera. Erityisen kaunis syksyisin :) ja V on myös yhtä kuin vaatteet, nuo ikuinen riesa, eikä ikinä mitään päälle laitettavaa...
Y tarkoittaa yötä, hiljaisuutta, tähtitaivasta, useimmiten kuitenkin hyvin nukuttuja unia. Ja tietysti ystäviä, niitä uudempia ja niitä, jo vuosien takaa mukana kulkeneita
Ä on tietysti äiti, hyvässä ja pahassa. Meillä nyt ehkä vähän enemmän pahassa, äiti kun on sitä mieltä, että nuorison ei tarvitse joka viikonloppu jaksaa bilettää aamun tunneille asti...
Ö niin kuin örkkimörkki. Niitä on joskus meillä asustellut, mutta onneksi nykyisin erittäin harvoin ja nekin katoavat aika nopsasti muualle... Niin ja tietysti Ö tarkoittaa myös ötyä, eli hyvää yötä :)


Sellaiset oman elämän aakkoset :)
Kivaa naistenpäivää kaikille ja ihanaa loppuviikkoa!

maanantai 27. helmikuuta 2017

Parisuhdehaaste ja haasteet parisuhteessa

Viime viikolla oli vähän huono viikko, kaikki harmitti. Harmitti ruoan laitto, pyykin pesu, kaaos kotona ja niin edelleen. Tuli vähän osoitettua mieltäänkin tuolle isännälle ja mietittyä taas tätä parisuhteen haasteellisuutta... Kunnes sitten eräänä aamuna koiralenkillä koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, taas kerran. Tajusin, että en haluaisi elää elämääni ilman tuota jääräpäätä enkä missään nimessä aloittaa jonkun muun kanssa alusta! Haluan olla yhdessä tuon miehen kanssa ja rakastan tuota isäntää yli kaiken (lapsia ei nyt lasketa), olen aina rakastanut :) Samaisena päivänä löysin ihanan Tuulan blogista parisuhdehaasteen, joka osui ja upposi, niinpä ajattelin sen itsekin tehdä, joten tässä tulee:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Yhdessä ollaan oltu tosi pitkään, tänä vuonna 23 vuotta, kai? Ainakin pikalaskun mukaan... Naimisissa niistä oloakin tulee tänä vuonna jo kasaan 16 vuotta...

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Me ollaan seurusteltu monta kertaa. Lukioaikoina aloitettiin kahteen kertaan ja lopetettiin myös, kolmas ja viimeinen kerta aloitettiin sitten muutamia vuosia lukion jälkeen ja  tunnettu ennen tätä viimeistä kertaa oltiin useita vuosia.

Kuka pyysi ketä ulos?
Aikaa on kyllä nyt kulunut jo niin kauan, etten kerta kaikkisesti muista, mutta ehkä se olin minä, ainakin tällä viimeisellä kerralla...

Kuinka vanhoja olette?
Ollaan saman ikäisiä,  loppuvuodesta molemmat 49v. Isäntä jaksaa aina muistuttaa, että olen häntä HUOMATTAVASTI vanhempi (ikäeroa on peräti kuukausi😂).

Kumman sisaruksia näitte/näette enemmän?
Ei kummankaan. Isännän sisar on kuollut jo kauan kauan sitten ja minun veljeni ja hänen perheensä kanssa emme ole väleissä, varmaankin molempien tahdosta. Onneksi kuitenkin näemme kohtuullisen säännöllisesti isännän sisaren lapsia ja nykyään jo heidänkin lapsiaan.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Kyllä! Meillä on 4 yhteistä, ihanaa, rasittavaa, rakastettavaa ja haasteellistakin lasta (tai aikuisiahan noista alkaa nyt jo osa olla, mutta meidän lapsia silti...)

Entä lemmikkejä?
Kyllä, kaksi labbispoikaa.
Mikä tilanne teille on vaikein pariskuntana?
Ai vaikein tilanne pariskuntana? Ehkä se tuolla menneisyydessä on tuo talonrakennusvaihe, pojat oli aika pieniä, neiti syntyi ja asuimme minun äitini kanssa saman katon alla. Täytyy kyllä isännälle hattua nostaa, että on sen vajaan kaksi vuotta kestänyt! Toinen vaikea vaihe oli tietenkin isännän vakava sairastuminen, mutta onneksi sairaus on nyt selätetty (ainakin toistaiseksi). Nykyisin vaikeinta taitaa olla ihan vain tämä arki ;D. Me kyllä tykätään tehdä asioita yhdessä, käydään viikottain kauppareissut yhdessä (nykyään ihan kaksin, parisuhteen laatuaikaa nääs...), lenkitetään koirat yhdessä ja yleensä kyllä lomaillaankin yhdessä.

Kävittekö samaa koulua?
Kyllä, samalla lukioluokalla oltiin.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Kyllä, molemmat Tampereelta :)

Kumpi on älykkäämpi?
Kait se tuo isäntä on, sillä on ihan älyttömän hyvä muisti, analyyttinen tapa, se lukee ihan älyttömästi kaikkea (minun mielestä) tylsää tietotekstiä ja rakastaa oppimista ja älyllisiä haasteita. Minulla on sitten ehkä sitten sitä tunneälyä vähän (!) enemmän.

Kumpi on herkempi?
Minä, ehkä. Tai sanotaanko, että ainakin taidan näyttää sen herkemmin, ehkä se isäntäkin sieltä syvältä on yhtä herkkä?

Missä käytte eniten yhdessä syömässä?
Kotona? Eihän me käydä koskaan missään syömässä... Kiinalaisesta tykätään ja samoin nepalilaisesta, eli ehkä niissä, jos joskus jossain käydään...

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Kyproksella ja Kreetalla ollaan käyty vuosia sitten.

Kummalla on hullummat eksät?
Sellaisia ei tässä vaiheessa elämää enää ole, niistä on jo niin kauan...

Kummalla on pahempi temperamentti?
Riippuu kummalta kysytään... Ei vaan, kyllä se taidan minä olla, tuo isäntä vaan on niin (ärsyttävänkin) tasainen ja rauhallinen... On se tainnut näinä vuosikymmeninä suuttua ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän, minä muutaman enemmän...

Kumpi laittaa ruuan?
Minä aika pitkälti, valitettavasti. Ja siinä onkin yksi riidan/ erimielisyyden syy aika usein...

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä varmaankin... Molemmat ollaan kyllä vähän (tai enemmänkin) introvertteja, mutta ehkä sosiaalisuus on mulle helpompaa... Tosin isäntä on hyvää juttuseuraa ja aina löytää oikeat sanat, toisin kuin minä...

Kumpi on siisteysintoilija?
Meillä ei kumpikaan, valitettavasti. Tämä on sellainen puute, jonka mielelläni korjaisin! Isäntä kyllä huolehtii omista tavaroistaan, jotka ovat säntillisesti omilla paikoillaan (ellei vaimo ole niihin koskenut), mutta ei sitten kenenkään muiden tavaroista...

Kumpi on itsepäisempi?
Minä, ei selityksiä :D

Kumpi vie suurimman osan sängystä?
Tämä on varmaan ihan puoliksi, eipä taideta enää nykyisellään rohmuta toiselta tilaa.

Kumpi herää aikaisemmin?
Minä sekä arkena että viikonloppuna...

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Jos mietitään ihan niitä ekoja, niin käytiin kebabilla ja tällä viimeiselle seurustelun aloituskerralla käytiin varmaan jossain kahvilla...

Kummalla on suurempi perhe?
Meillä on itse asiassa yhtä suuret perheet.

Saatko usein kukkia?
No en todellakaan, mutta toisaalta silloin harvoin kun kukkia tulee, osaa niitä sitten arvostaakin :)

 





Että sellainen pariskunta täällä, minkäslainen siellä ruudun toisella puolella? 

Meillä on nyt hiihtolomaviikko menossa, perheen nuorimmat veimme eilen isälleni ja huomenna haen pois, lomailevat siis pari yötä papan luona. Itse nautin tänään ihan oikeasta vapaapäivästä, kävin aamulla salilla ja sen jälkeen koirien kanssa pitkällä lenkillä ja saunoin päivällä itsekseni. Kohta onkin poikien iltalenkin aika ja sen jälkeen varmaankin saan hakea isännänkin työreissultaan kotiin, sillä on vielä huomenna töitä ja sen jälkeen lomaillaan koko porukka, tuota esikoista lukuunottamatta, joka on onnistunut saamaan itselleen töitä ja niistä ei nyt vielä lomia ole...

Ihanaa lomaa kaikille lomaileville ja ihanaa arkea kaikille muille!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Talven riemuja ja 25 faktaa minusta :)

💛💛💚💚

Tuulannelin ihanasta blogista  nappasin hauskan idean, jossa kerrotaan 25 satunnaista faktaa itsestä, katsotaas pystynkö tähän...

1. Tykkään eläimistä, oikeastaan ihan kaikista, etenkin niistä joilla on turkki. Pienenä mökillä pyydystimme sammakonpoikasia ja hoidimme niitä, olivat varmaan onnellisia kun pääsivät vapaiksi...
2. En ole kummoinenkaan sisustaja, haluaisin kyllä olla, mutta kun ei ole silmää niin ei ole...
3. Tykkään pestä pyykkiä, mutta inhoan vaatteiden paikalleen viemistä ja täytyy tunnustaa, että kodinhoitohuoneemme näyttääkin kyllä juuri siltä, lähes aina
4. Olen varsinainen jemmari, jemmaan kaikkea tarpeellista (aika usein tarpeetonta), vaikka joka kerta siivotessani päätän ihan muuta.



5. Olen laiska siivoamaan, teen ihan pakolliset viikottain
6. Nautin ulkoilusta ja etenkin silloin kun saan koko perheen (tai edes osan perheestä mukaan)¨
7. Olen hyvä pelaamaan korttia, etenkin mustaamaijaa :)
8. En ole kummoinenkaan bloggaaja, syön ruoan ensin ja mietin vasta sitten, että "ai niin ne kuvat"
9. Tunnen itseni huomattavasti nuoremmaksi kuin ikävuoteni edellyttäisivät, pitäisikö huolestua?
10. Inhoan viikottaisia ruoan suunnitteluja, mutta toisaalta kun käy kerran viikossa kaupassa, niin saa olla loppuviikon rauhassa...
11. Käyn kampaajalla todella harvoin, siksi minulle ei sopinut lyhyet hiukset, niitä kun olisi pitänyt muistaa leikkauttaa säännöllisesti
12. Tykkään työstäni, siinä on sopivasti ihmisiä, sopivasti haasteita ja sopivasti tuttua
13. Kotona vaihdan aina verkkarit jalkaan
14. Inhoan uimahallien suihkujen kylmää vettä yli kaiken, onneksi meillä on tässä lähellä yksi halli, jonka hanoista tulee riittävän kuumaa vettä




15. Otan aina eväät töihin ja pakkaan eväät myös esikoiselle mukaan, teen myös aamuisin leivät perheen nuorimmille, vaikka osaisivat kyllä ihan itsekin
16. Olen peruspositiivinen ihminen, yritän aina ajatella, että kaikki kyllä järjestyy parhain päin
17. Kärsin siitä, että asioita ei sovita, riitoja ei puhuta loppuun ja inhoan sähköpostitse tapahtuvaa asioiden ratkomista
18. Osaan olla myös pitkävihainen, isäntä tämän kyllä tietääkin, onneksi tämä piirre on helpottanut iän myötä, en enää jaksa enkä viitsi...
19. Äitini kuoli 11 vuotta sitten, liian nuorena. Vaikka äidin kanssa oli paljon riitoja ja muitakin ongelmia, olen silti monet kerrat miettinyt, että kun äiti eläisi...

20. Olen aina ollut enemmänkin isän tyttö, kurista huolimatta :D
21. Olen liian hyväuskoinen, haluan aina ajatella ihmisistä parasta mahdollista ja aika monesti siinä on joutunut pettymään
22. Olen ujo ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin
23. Haaveilen kesälomamatkasta johonkin kivaan paikkaan
24. Aika usein mietin nykyisen kotimme myymistä ja muuttamista pienempään, mutta asia toteutuu varmaan vasta sitten kun isommat muuttavat kotoa (jos silloinkaan, kotiin liittyy niin paljon muistoja ja asioita ja onhan se itse rakennettu)
25.  Tykkään kaikista vuodenajoista, myös syksystä, kunhan ei sada koko aikaa


Olipahan haasteellista saada kasaan kaikki 25 kohtaa, enkä ole ollenkaan varma numeroinko oikein... Mutta sellaisia tähän viikon aloitukseen kuitenkin!

Ihanaa viikkoa teille kaikille, päivät pitenevät nyt vauhdilla :) 












keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kuntoilukärpäsen purema, löytyykö apua?

Nyt on kuulkaas maailmankirjat menneet ihan sekaisin!  Ei ole mitään tuttua ja turvallista enää tässä maailmassa, sanon minä vaan! Olen jo pitkään miettinyt, että jotainhan tässä pitäisi tehdä oman hyvinvointinsa eteen ennen kuin ihan kokonaan rapistuu pois, ikää kun tulee niin rapistuminen on tosiasia... Olen vuosien (ja vuosikymmenien) varrella kokeillut niin juoksemista, uimista, erilaisia jumppia jne. mutta jotenkaan ei vain ole sitä omaa juttua löytynyt. Kuntosalikortinkin ostin joku vuosi ja vain todetakseni, että ei ole minun juttuni... en siellä kyllä kovin montaa kertaa käynytkään. Mutta nyt se on (EHKÄ) löytynyt... Eksyin eilen, ystävän suosituksesta, toiminnallisen harjoittelun salille ja ihastuin ihan täysillä :D

Sinnehän toki myydään jäsenyys ja on kuukausimaksukin sen lisäksi, mutta ajattelin, että käytän työnantajan tarjoaman tykyrahan + muutamat tykysetelini siihen ja kokeilen... Aamulenkillä sitten jo mietin, että onhan se ihan posketon summa joka kuukausi laittaa kuntoiluun, kunnes välähti, että tyttären ratsastusharrastus maksaa yli nelinkertaisen summan tähän verrattuna joka kuukausi ja aikanaan maksoi kahden pojan jääkiekkoharrastus melkoisen muhkean summan kuukausittain ja tulin siihen tulokseen, että jospa vaikka kuitenkin satsaisin tämän verran ihan vain itseeni näiden kaikkien jahkaamisten jälkeen...Jospa keväällä kun pyöräilykausi alkaa, se olisikin kevyempää kuin aikaisempina keväinä... Voisiko tässä vielä vanhoilla päivillään saada hyvän kunnon ja etenkin hyvän, pirteän olon, sitä kaipaan ehkä enemmän kuin mitään muuta... Tosin en pistäisi pahakseni vähän kiinteytystä kroppaan enkä tokikaan pahastuisi vaikka muutamia kiloja eroaisi minusta...

Eilen esittelyssä salin henkilökunta lupasi, että soittavat tänään ja kyselevät tunnelmia eilisestä ja lisäksi voidaan sitten keskustella siitä jäsenyydestä ja nyt ei ole kukaan soittanut vielä, kerrankin kun olisin valmis pistämään itseni (ja rahani) likoon... voi kun ne siellä salilla vaan tietäisivät, miten innoissani olen...Raportoin teille matkan varrelta, miten kuntoilukärpäsen purema paranee vai paraneeko...

Mites onko teitä päässyt mokoma ötökkä puraisemaan ja onko löytynyt sopivaa lääkettä?





maanantai 30. tammikuuta 2017

#Kehu itsesi- maanantai

Valeäidin blogista nappasin tällaisen hauskan ja  piristävän idean. Siellä oli menossa #omakehumaanantai, jossa tarkoituksena on kehua itseään, ajatelkaa, kehua itseään! Joskus on hyvä muistaa kehua itseään, jotta jaksaa sitten kehua myös muita! Kotona sitä yrittää kehua ja kannustaa, etenkin lapsia, harvemmin ehkä tuota isäntää, täytyy yrittää parantaa vähän siinä suhteessa tapojaan.
Olin joskus aikanaan sellaisessa työyhteisökoulutuksessa, jossa kouluttaja kehoitti aloittamaan aamun positiivisella tavalla, sanomaan itselleen peilin edessä, että "hyvä sinä", "näytät hyvältä tänään" ja taputtamalla itseään olkapäälle, miksi se aina unohtuu? Aamuisinkin peilistä katsoo väsynyt naama, silmäpusseineen ja nyppyineen, eipä sitä tule paljon kehuttua...

Eli sitten mennään, tässä pitää keksiä itsestään vähintään kolme, mieluummin viisi hienoa asiaa. Ei niin pientä asiaa, etteikö siitä kannattaisi itseään kehua, kaikki kehut ovat hyväksi :)
Kokeillaas onnistunko löytämään peräti viisi  hyvää asiaa...
  1. Olen hyvä uimaan
  2. Osaan kuunnella ja kannustaa, etenkin töissä
  3. Olen hyvä kuulustelemaan läksyjä ja lukemaan lasten kanssa kokeisiin
  4. Osaan hyvin kymmensormijärjestelmän
  5. Osaan tehdä hyviä rullavoileipäkakkuja
Olikin muuten yllättävän vaikeata keksiä missä olisi hyvä, tekee aina mieli lisätä, että ehkä, melko, joskus, yleensä... Jotain mikä vähän lieventäisi tuota kehua, ettei vaan tule turhaan itseään kehuttua...
Kokeilkaapas, onko teille yhtä haastavaa kuin minulle?


Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ihanille siellä ruudun toisella puolella!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Miksi aina käy näin😯? Ja kiitos Tori.fi:lle

Ja taas kävi... Tiedättekö sen tunteen, kun koulusta tulee viesti, että luistellaan ja hiihdetään? Minulla se ensimmäinen tunne on aina, että voi ei, taas tarvitaan kasa suksia eli hiihtimiä, kuten meillä sanotaan 😂, monoja, luistimia ja vaikka mitä... No joka talvinen juttu ja tietty neljän lapsen äitinä pitäisi talven tullen ymmärtää varautu asiaan, mutta kun ei! Joka ikinen kerta edellisenä iltana sovitellaan ja kokeillaan ja jos hyvä säkä käy niin löydetään yhdet sopivat vermeet jokaiselle. Välillä lapset ovat menneet vähän isoilla välineillä, mutta kun ei ole ehtinyt ja viitsinyt ja muistanut ja ja ja...
No huomenna on pienimmällä hiihtoa (puolustuksekseni sanon, että luulin sen olevan vasta keskiviikkona), eli ei kun sovittamaan monoja,  ei mahdu ja seuraavat olivat ihan liian isot, mitäs sitten? Poika kyllä sanoi, että hän voi näillä pienillä hiihtää, ei ne paljon purista, hmmm...

Äiti äkkiä Tori.fi-sivulle surffaamaan monoja, löytyy kolmet kohtuullisen läheltä, kaikille viesti. Ensimmäinen vastaa, sovitus käy loppuviikosta, toinen vastaa sovitus käy huomenna, epätoivo iskee jo äitiinkin... Kolmas vastaus, sovitus käy heti, matkaa noin viisi minuuttia, ei muuta kuin poika kyytiin ja menoksi. Monot sopivat jalkoihin, hintaa ei juuri mitään, ostettiin ja sitten äkkiä kaupan kautta hakemaan neidin luistimet teroituksesta (ne sentään hankittiin jo eilen 😅) ja samalla hakemaan pojan monoihin uudet pohjalliset...
Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta voisikohan tämä äiti opetella nyt jo lopultakin hieman ennakointia, onko pakko aina jättää kaikki viime hetkeen????

Ja tietysti kaiken kruununa tällä viikolla isäntä on työreissussa, joten kotona odotti ruokailun jälkeinen tiskien siivous ja koirien ulkoilutus ja tietty vielä suksien kaivaminen varastosta... Ihana yllätys oli, että lapsista vanhin oli ulkoiluttanut koirat jo ihan ilman pyyntöä❤.

Ensi viikolla molemmilla on uintia, jospa tarkistaisin nyt jo uikkareiden tilanteen??? Toisaalta onhan tässä vielä reilusti aikaa... Taidanpa siis keittää kahvit ja katsoa vähän telkkaria😉

Käykö teille koskaan näin vai varaudutteko aina ajoissa asioihin?

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Ihana päivä ulkona😊

Retkellä eväät on ihan parasta ja tietty pitää olla makkaraa :)

Olipa meillä kiva päivä tänään! Pitkästä aikaa pakkasimme auton, sovitimme monoja ja suksia, pakkasimme eväät ja suuntasimme nenät kohti laskettelurinteitä. Ihana ilma, rinteet huippukunnossa, iloista ja hyväntuulista porukkaa mukana, ei voisi olla paremmin😊.

Nyt istumme autossa nenät suuntaavat kotiin, iltapalalle ja nukkumaan, aikuiset saattavat nauttia lasin punaviiniä, jotenkin se tuntuisi maistuvan ulkoilupäivän jälkeen.

En tiedä teistä muista, mutta minä olen tosi huono lähtijä. En millään viitsisi nähdä sitä vaivaa ja kestää sitä sähellystä, mutta kunhan vain saa aikaiseksi niin täytyy kyllä sanoa, että olo on jälkeen päin mitä mahtavin! Tänään mäessä tuntui, että on ihan jo kevättä ilmassa😍.

Ihanaa viikonlopun  jatkoa teille kaikille!

tiistai 10. tammikuuta 2017

Viimeksi...

Ihanalta Tuulalta Oman katon alla- blogista nappasin tämän listan. Listat on aina mukavia ja jospa tämän saisi täytettyä...

Viimeksi minä,

Ilahduin, eilen aamulla, kun perheen nuorimman kouluun lähtö ja herääminen loman jälkeen sujui ihan extrahyvin :) Ja ilahduin myös siitä, että lähdemme neidin kanssa katsomaan Apassionataa helmikuussa. Liput on saatu ihan neidin ansiosta, teki talkootöitä heppakisoissa ja niistä sai palkaksi. Neidin piti kyllä mennä kaverin kanssa sinne, mutta tulikin mutkia matkaan, eli äiti pääsee katsomaan näytöstä...

Nauroin, uutena vuonna kun vietettiin sitä ystävien kanssa heidän ihanalla mökillään ja takaisin tullessa isäntä soitteli perheen nuorisolle, että tulemme heidät ottamaan matkalla kyytiin (kello oli siis noin 22.30 uuden vuoden aattona) ja nuo ottivat asian ihan tosissaan (ovat siis 18-ja 20-vuotiaita...), No eihän me sitten oikeasti niitä kotiin siinä vaiheessa haettu...

Itkin, kun katselin Elossa 24h- sarjaa, syntymät ja kuolemat koskettavat, samalla tuo sarja sai minut kaipaamaan sitä ihan oikeaa potilastyötä, vaikka kolmivuorotyötä en kyllä ehkä kaipaa kuitenkaan...

Suutuin, aika usein, mutta nyt täytyy sanoa, että en muista milloin viimeksi, isäntä varmaan muistaisi, mutta koska on tuolla petin pohjalla sairastamassa nyt, niin en viitsi näin pienellä asialla häiritä :D
Meidän neiti (12-vee) ompeli äidin tilauksesta serkkutytölle keppihevosen joululahjaksi
Harmistuin, kun tässä muutama viikko sitten auton puskuriin tuli reikä, kun perääni ajettiin liikennevaloissa. Juuri kun se oli saatu edellisestä kolhusta korjattua... Täytyy hankkiutua eroon koko autosta, aina joku murjoo sitä :/

Häkellyin, tänään töissä, kun yksi työkaveri ilmoitti, että hänellä on työpäivä jo loppu, kun meinasin asiaa toimittaa... Noh, vitsihän tuo oli, mutta menin sanattomaksi, kerrankin ;)

Kokeilin jotain uutta, viikonloppuna tein At Maria's blogin ohjeella lihapullapataa, oli tosi hyvää! Tässä minun suuret rajan ylitykseni... Voisiko tästä päätellä, että en juurikaan kokeile mitään uutta, hmm ehkäpä...

Urheilin, jaa-a, tästä on aikaa, syksyllä kun innostuin kotijumpista ja jumppasin joka toinen päivä. Urheiluksi ei voine laskea joka päiväistä kävelyä koirien kanssa... Jonkun kimmokkeen tarvitsisin tähän urheiluun, toisaalta kaverikin voisi auttaa, ei kehtaisi jäädä aina kotiin...
Äiti tilasi keppihepalle myös nuo härpäkkeet suun ympärille ja hyvin se neiti nekin teki :)
Luin, Keltikangas-Järvisen kirjan erilaisista persoonista työelämässä, voin kyllä suositella. On ollut ajatuksena lukea kirja vielä uudelleen, mutta en ole nyt vielä saanut aloitettua uutta kierrosta.

Söin, juuri äsken perunamuusia ja kalapuikkoja kanamunakastikkeella (esikoisen toivomuksesta) ja nyt on ihan ähky olo...

Herkuttelin, uutena vuotena, nakkia, hyvää salaattia, juustopiirakkaa, suklaata ja vaikka mitä tuli laitettua suuhunsa. Nyt on pakko vähän keventää...

Ostin, hmm... Tämä on paha, ruokaa ei varmaan lasketa eikä kodin tarvikkeita??? Jaa no hei, ostinhan mä uudesta Emotionista itselleni huulipunan...

Tapasin, isääni joululoman viimeisellä viikolla peräti kolme kertaa, kun lapsia kuljeteltiin sinne ja takaisin...

Päätin, enpä muista, mitä olisin päättänyt, ehkä korkeintaan sen, että yritän elää tässä hetkessä ja niiden valintojen kanssa, joita matkan varrella on tullut tehtyä.
Inspiroiduin ystävästäni uutena vuotena, hänellä on upea kyky nähdä esineillä ja asioilla uusia käyttötarkoituksia ja myös toteuttaa näitä ideoitaan upeasti.
Tällaista suloisuutta ihasteltiin uutena vuotena myös, melkein tulee pentukuume...
Olisipa kiva kuulla, mitä sinä olet tehnyt viimeksi???

maanantai 2. tammikuuta 2017

Katsaus vuoteen 2016






Monet ovatkin jo blogeissaan tehneet vuoden 2016 yhteenvetoja ja tilannekatsauksia, ajattelinpa minäkin siis pienen peilauksen tehdä kuluneeseen vuoteen. Mennyt vuosi oli aikaslailla tasapaksu, ei mitään suuria higlighteja, toisaalta ei suuria surujakaan, sellaista perusarkea, joka on oikein hyvä!

Tammikuussa ulkoiltiin kovissa pakkasissa, esikoinen lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan vuodeksi, erittäin läheisellä ihmisellä todettiin vakava sairaus, jonka hoidot käynnistyivät myöhemmin keväällä. Tällä hetkellä tilanne on oikein hyvä, hoidoista saatiin hyvä tulos ja nyt näyttää oikeinkin valoisalta :)








Helmikuussa harrastettiin (= neiti harrasti) ratsastusta ja hevosia, kuljetettiin neitiä heppatallille, issikkavaellukselle, varattiin kesäleiriä jne. Muuten näyttää siltä, että helmikuussa eleltiin perusarkea.



Maaliskuussa vietettiin pääsiäistä ja nautittiin kauniista kevään ilmoista, syötiin "vähän" herkkuja ja nautittiin, huhtikuussa kävin valokuvauskurssin ja sain taas uutta intoa kuvaamiseen sekä kuvien käsittelyyn.



Toukokuussa meille näytti rantautuneen miesflunssa, joka kyllä sittemmin muuttui peräti keuhkokuumeeksi, että oli oikeastikin vähän vakavampaa lajia. Nautittiin myös kauniista ilmoista ja käytiin jopa vappua vastaanottamassa ihan keskustassa asti.





Kesäkuussa nautittiin hyvistä työkavereista ja ihanasta mökkiympäristöstä hyvän ruoan ja saunan parissa, muisto virkistää edelleen :) ja uusi reissu on jo suunnitelmissa.



Kesäkuussa tehtiin reissu Budapestiin jo kolmannen kerran ja oltiin edelleen hyvin tyytyväisiä kohteeseen. Reissua varten hankin hamam-pyyhkeitä, aivan loistavia! Näitä on nyt käytetty reilu puoli vuotta, pesty välissä ja taas käytetty, en ikinä enää vaihtaisi froteepyyhkeisiin! Ostin joulua ennen jopa toisen satsin näitä pyyhkeitä, olen hävittänyt melkoisen nipun vanhoja pyyhkeitä enkä kadu yhtään! Kummit ja sukulaisetkin lahjottiin näillä tänä vuonna :)





Elokuussa mietin blogin jatkoa, pohdinnan lopputulos on varmaan tässä näkyvissä. Edelleen vähän mietin koko asiaa, mutta mennään nyt päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan ja katsotaan miten jatkuu. Blogini on kuluneena vuonna saanut monen monta uutta lukijaa ja ihania kommentteja teiltä kaikilta, kiitos niistä! Ne aina innostavat myös jatkamaan...

Syyskuussa testailin luonnontuotteita, jotka ovat tulleet ihan jäädäkseen. Olen ollut näihin tuotteisiin erittäin tyytyväinen.

Lokakuussa on pongailtu lintuja, pohdittu ikääntymistä, nautittu tyhjästä talosta (lapset olivat osa papalla, osa armeijassa, osa kaverillaan) ja hiljaisuudesta. Lokakuussa olin myös miettinyt onnellisuutta ja mistä se syntyy...

Marraskuussa leivottiin pipareita, vähän onnistuneempia ja vähän vähemmän onnistuneita :)

Joulukuusta ei olekaan vielä koneella yhtään kuvaa ladattuna, mutta joulukuussa on vietetty kaksia synttäreitä ja pidetty yhdet kaverisynttärit, on leivottu, siivottu ja laskeuduttu jouluun ja lopuksi vaihdettu vuosi hyvässä seurassa rauhallisissa merkeissä.

Kaiken kaikkiaan viime vuosi on ollut aika "tavallinen". Tässä iässä tavallinen tarkoittaa jo oikein hyvää, ei mitään suuria mullistuksia suuntaan eikä toiseen.

Tulevalta vuodelta odotan suurin piirtein samaa, ei mitään suuria mullistuksia, jotain pientä yllätystä kyllä sopii olla (mieluummin mukavaa). Haaveita on muutamia tulevalle vuodelle, mutta ne ovat sen verran suuria, että en uskalla vielä edes ääneen moisia mainita, saati sitten ylös kirjoittaa...




Oikein ihanaa ja antoisaa alkanutta vuotta teille kaikille ihanille lukijoilleni ja kiitos kuluneesta vuodesta!




































© Meidän elämää
Maira Gall