maanantai 19. kesäkuuta 2017

Ihana, ihana kesä

Heissan te kaikki ihanat!
Takana ihana viikonloppu, joka ihan oikeasti tuntui jo pikku lomalta, vaikka etukäteen vähän ahdistikin kun kaikki meno sattuu samalle viikonlopulle, vaan hyvin selvittiin ja ehdittiin ja aurinkokin vielä hemmotteli meitä ihanalla ilmallaan!
Kyllä luonto on nyt ihan parhaimmillaan, kauniita kukkia, huumaavia tuoksuja ja valoa! Meidän pihassa kukkii valkoinen syreeni tosi kauniisti, siitä hontelosta kitukasvuisesta alusta on kasvanut tosi upea pensas, joka on paitsi kaunis, tuo myös näkösuojaa jo kummasti.





Perjantaina varastimme vähän työkavereiden kanssa töistä, kävimme kaupan kautta ja suunnistimme perinteiselle kesänaloitusreissullemme työkaverin mökille. Saunottiin, naurettiin, syötiin ihanaa ruokaa, uitiin (!) ja nautittiin kuplajuomaa, kyllä elämä vaan on ihmisen parasta aikaa, ei voi muuta sanoa! Lauantaiaamuna kävimme aamu-uinnilla, nautimme kahvit ihanassa aamuauringossa ja suuntasimme kotiin.

Iltapäivästä lähdimme isännän kanssa hänen pitkäaikasen ystävänsä luokse kesäillan viettoon ja taas syötiin hyvää ruokaa ja aivan ihanaa kakkua. Minä ajelin illalla kotiin katsomaan lapset unten maille ja hain sitten isännän myöhemmin juhlista kotiin. Mutta sen verran olin väsynyt, että menin itse nukkumaan isännän soittoa odotellessani, enkä ollenkaan muistanut käydä "laittamassa" lapsia nukkumaan :D. Meillähän siis nukkumaan laittaminen tarkoittaa sitä, että käyn sanomassa hyvät yöt, muistutan laittamaan raudat suuhun ja kerään kaikki vimpaimet (puhelimet ja sen sellaiset) pois. Huomasin erheeni vasta, kun tulin hakemasta isäntää ja valot paloivat pikku-ukon huoneessa. Olivat kyllä käyneet katsomassa jossain vaiheessa, että miksei kukaan tule, mutta kun äiti olikin jo nukkumassa, niin eivät sitten viitsineet herättää, sen sijaan ottivat ilon irti tilanteesta, onneksi on loma!
                  
Eilen käytiin uimarannalla, lapset jaksoivat (ja tarkenivat) kohtuullisen kauankin siellä melskata renkaansa kanssa. Järvessä oli rauhallista, eipä tarvinnut paljon muita varoa...

Ja illalla vielä koirien metsälenkitys ja koirille kanssa uintia tarjolla. Kielot kukkivat tuolla edelleen aivan ihanasti ja tuoksuivat niin huumaavasti!

Eli sanoisin, että hyvin onnistunut kesäviikonloppu kaikkine ohjelmineen, tällaisia kiitos lisää! Ensi viikonloppuna on juhannus ja seuraavana onkin sitten kummitytön rippijuhlat ja sitten onkin loma jo ihan ovella :D Juhannussuunnitelmia ei vielä ole, mites teillä, joko on valmiina suunnitelmat? Olisiko jotain ideaa, mitä tehdä täällä Tampereen lähistöllä?

Ihanaa kesäistä viikkoa ja juhannusta teille kaikille!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Sitä sun tätä, ei mitään järkevää...

Tervehdys teille kaikille! Tämä viikko on mennyt ihan täysin eri tavalla kun vielä viikonloppuna ajattelin. Minun piti olla loppuviikko Helsingissä koulutuksessa ja yö hotellissa, vaan flunssa vei voiton, ei ollut minusta lähtijäksi. Olen kotona nyt neljättä päivää, edelleen olo on melkoisen voimaton, räkäinen ja köhäinen, mutta täytyy sanoa, että kuitenkin selkeästi parempi kuin edellisinä päivinä.
Muina päivinä en ole jaksanut oikein edes ylös nousta, korkeintaan vähän kääntänyt kylkeä... Ja muutaman blogin lukea pitkälläni, siinäpä ne suurimmat saavutukset. Meillä on töissä iskenyt uusi influenssa-aalto, mutta ei tämä oikein siihen sovi, kuumetta ei ollut niin paljon, särkyä ja kurkkukipua sitäkin enemmän. Mutta hei, nyt ollaan voiton puolella, mitäs tässä rutisemaan, kuitenkin vain flunssa, ei mitään sen vakavampaa!
Perheen kesälomalaiset ovat viihdyttäneet itseään päivisin, pyöräilleet mummun ja papan luokse sekä askaroineet itselleen uima-altaan käyttöön pihaan, siis sen sellaisen lasten pienen altaan, mutta hauskaa oli siinäkin :D.
Siinäpä ne tämän viikon suurimmat kuulumiset, eli ei sitten yhtään mitään! Pihassa alkaa syreenipensaat kukkia ja ihan hetken päästä tuoksu on huumaava! Lomaan on aikaa vielä muutama viikko, tosin tässä juuri mietin, että ottaisinko vielä yhden lisäviikon lomaa, siihen kun tarjoutui nyt yllättäen mahdollisuus, mitäpä sitä talveksikaan säästelemään, mutta mietin vielä vähän! Isännän lomista ei taaskaan ole vielä tietoa, pitänee kuitenkin jossain välissä...

Lueskelin tänään kivaa, löytämääni uutta blogia. Anun kirjoittamaa Aina lähelläni-blogia ja paitsi, että ihailin siellä olevia kauniita kuvia, se sai minut miettimään, miksi minun elämäni on niin tavallisen tasapaksua? Aamuherääminen, töissä käyminen, ruoan laitto, siivoaminen, koirien lenkitys, nukkumaan meno ja sitten taas alusta, miksi ei koskaan mitään muuta???? Ja sitten tietysti mietin, että mistäs se jokin muu tulisi, ellei itsestä. Olen tosi laiska lähtemään mihinkään, huono tekemään suunnitelmia ja huono lähtemään ihan ex tempore, joten onpa tosi yllättävää, ettei meillä tapahdu mitään! Anu kirjoitti blogissaan reissustaan Fiskarssiin ja ajattelinkin, että sellainen pitää tehdä! Ei ehkä tänä viikonloppuna kun on pikku-ukon jalkapalloturnaus, mutta ehkäpä jo seuraavana... Käykääpä vilkaisemassa tuota blogia, ellette ole siihen jo tutustuneet!
Ja Anulla oli hyvä juttu myös nytku- ja sitku- elämästä, aika usein sitä tulee sorruttua tuohon sitku-elämään, vaikka kuinka toisin päättää, vaikka oikeasti kaikki olisi tässä ja nyt! Miksi sitä aina odottaa jotain muuta? Tai onhan tämä arki vähän sellaista mehut vievää, ettei oikein iltaisin meinaa jaksaa mitään, joten aika paljon asioita jää "sitku mulla on loma tai vapaata"-asteelle ja sitten ne jäävät toteuttamatta, tai siis meiltä jää...
Mittarin asteista päätellen tässä sairastaessani on kuitenkin kesä tullut, saman voi kyllä päätellä rehottavista voikukista, miksi ihmeessä ne menestyy niin hyvin, vaikka mikään muu ei tunnu kasvavan? En ole jaksanut vielä laittaa edes yhtään ainutta kesäkukkasta ruukkuihin, mutta ehkäpä nyt tämä vointi tästä vähän kohenee ja jaksan ajatella moisia ja ehkäpä jopa toteuttaa :)
Mitäs kesäsuunnitelmia teillä on? Minä olen haaveillut vähän ulkomaan matkasta, mutta toisaalta, täällä kotimaassakin olisi paljon nähtävää ja katsottavaa! Olisiko teillä hyviä vinkkejä kotimaan matkoihin ja nähtävyyksiin?
Sellaisia sekalaisia sepustuksia tänään, ei päätä eikä häntää, mutta tuntuu, ettei päässä pysy ajatukset järjestyksessä sitten mitenkään...

Kivaa, kesäistä viikonloppua teille kaikille!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kaapin paikka ja minkä värisenä?


Kuten jo viime postauksessa mainitsin, löysin vihdoin eteiseen kaapin! Ja  joku aikaisempia postauksia lukenut muistaa ehkä meidän epätoivoisen kaaoksemme eteisessä tai jos et ole sitä lukenut, niin pääset helposti tunnelmaan tästä postauksesta.
Aika kamalaa, eikö vain? No siis kaappi on ollut etsinnässä jo kauan, mutta kun mitat olivat niin tiukat niin moni kaappi karsiutui sen vuoksi. Pari viikkoa sitten pongasin Tori.fistä tämän kaapin ja ehdin kuin ehdinkin sen varaamaan ja onneksi myyjä piti kaapin varattuna, vaikka jouduin sen katsomista kerran siirtämään, kun teloin tuon jalkani.
Mutta nyt siis mietin, että jätänkö kaapin alkuperäisen väriseksi vai pitäisikö se maalata? En ehkä ihan täysillä tykkää tuosta väristä, mutta toisaalta se on antiikkiliikkeessä kuulemma aikanaan kunnostettu, joten hyvässä kunnossa se pinnaltaan on... Minä tykkäisin siitä ehkä enemmän valkoisena tai harmaana, mutta arvaanko "pilata" hyvän ja arvokkaan kaapin? Mitäs te olette mieltä, toki voi olla hankala näistä kuvista sanoa, kun ympäristöä ei juurikaan näy, mutta meidän eteinen on kuitenkin sen verran pieni, että kokonaiskuvan saaminen näillä minun laitteillani ei vain yksinkertaisesti onnistu... Mutta väri on näissä kuvissa kyllä lähellä oikeaa, toisin kuin noissa alemmissa kuvissa...


Kaapille oli tosi suuri tarve lisäsäilytystilana meidän eteiseen, mutta arvatkaas mikä tässä on melkeinpä huvittavinta? Kaappi on ollut tuossa nyt vajaan viikon ja sisällä ei ole YHTÄÄN MITÄÄN :D. Se pitää sisällään yhden vaatetangon, ajatuksenani oli lisätä sisälle koukkuja, että noita takkeja tuosta KAAPIN VIERESTÄ päätyisi kaappiin, mutta vielä en ole ehtinyt. Mitäs tykkäätte hankinnastani?

Huomenna on viimeinen koulupäivä koululaisilla ja lauantaiaamuna sitten todistusten haku ja kuutosten juhla. Neidille käytiin tänään vielä hätäpäissään ostamassa mekko juhlaa varten. Alunperin neiti oli vakaasti sitä mieltä, että mekkoahan hän ei juhliin laita, joten ostettiin paita ja housut, mutta eilen kun oli varsinainen koko koulun kevätjuhla vanhemmille niin tulikin siihen tulokseen, että hänkin haluaa mekon (ilmeisesti aika moni tytöistä oli puhunut mekon laittavansa) ja niinpä piti käydä mekko ostoksilla. Neiti ei kuitenkaan halunnut mitään "höttöunelmaa", vaan musta-valkoraidallisen, hyvin yksinkertaisen, kauniin mekon, simppeli mekko simppelille heppatytölle :D. Itsellä loma alkaa vasta heinäkuun puolella, joten siihen on vielä aikaa... Toivotaan nyt vaan, että nämä ilmatkin tästä pikku hiljaa alkaisivat lämpiämään!

Mukavia kesäkuun ensimmäisiä päiviä kaikille!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Pitkän viikonlopun kuulumiset :)



Heippati hei teille kaikille!
Kipeän koiven kanssa vauhti on kummasti hidastunut, ei pysty, ei viitsi, ei huvita oikein mikään. Pihalla olen vähän kykkinyt, mutta jalkaan mokomaan sattuu sekin. Koirien lenkityksen on hoitanut isäntä aamuin illoin ja meikäläinen on vain virunut kotona... No, eilen illalla lähdin muun porukan kanssa kuitenkin koiria uittamaan metsään, oli niin ihana ilmakin. Kameraa en taaskaan ottanut mukaan, joten näillä kännyräpsyillä mennään. Metsässä vaan on aina niin ihanaa, koirat uivat, heiteltiin niille vesileluja haettavaksi, naurettiin yhdelle sorsalle, joka tuli mukaan leikkiin ja lopuksi piiloteltiin dameja pojille metsään haettaviksi. Vanhempi koirista erityisesti tykkää näistä kaikista aktiviteeteista, nuorempi menee perässä ja hakee palkinnot, vaikkei mitään muuta löytäisikään :D

Lauantaina kävimme ostamassa neidille kevätjuhla-asun ja reissun päätteeksi ostimme jokaiselle mukana olleelle jätskitötteröt, ne tulivatkin sitten kalliiksi... Kun jätskin kanssa isäntä ei voinut ajaa autoa, niin ehdotin, että käydään pikaisesti Jyskin pihalla katsomassa kesäkalusteita ja olihan siellä kivoja ja yhdet juuri meille sopivat. Eli tuli samalla reissulla hankittua uudet pihakalusteet. Näiden hankkimista tosin on suunniteltu jo monta kesää, nyt on vihdoin tehty, eivätkä mielestäni olleet edes kovin pahan hintaiset. Lapset valkkasivat punaiset istuintyynyt (minä olisin ehkä ottanut mustat) ja aika pirteän näköiset kyllä ovatkin! Eilen piti sitten ihan ruoka kattaa pihalle kun saatiin uudet kalusteet terassille asti. 



Vanha pöytä ja tuolit löysivät muuten tosi nopsasti Tori.fissä ostajansa. Varmaan noin tunti siitä kun olin ilmoituksen jättänyt, oltiin sovittu yhden perheen kanssa, että tulevat sunnuntaina katsomaan. Monta muutakin kyselyä ehti tulla ennen kuin ehdin ilmoituksen poistaa, tosi helppo kauppa, olin erittäin tyytyväinen.

Tori.fistä on peräisin myös tämä peräkärryssä kuvassa lepäilevä kaunokainen :) Olen monta vuotta etsinyt eteiseen vanhaa kaappia, mutta kun paikka on niin tiukka niin olen monta joutunut koon vuoksi hylkäämään. Osan olen hylännyt kovan hinnan vuoksi ja osa on sitten mennyt niin nopeasti etten ole ehtinyt mukaan. Nyt pongasin tori.fista tämän kaunokaisen, sopuhintaan, sopivilla mitoilla ja eilen haettiin kaappi kotiin. Ainoa ikävä puoli oli, että kaappi ei mahtunut hissiin ja se jouduttiin kantamaan kuudennestä kerroksesta alas ja kun kyseessä on vanha kaappi, niin painoa oli. Täytyy sanoa, että urheasti isäntä ja esikoinen tämän alas saivat ja ihan ilman noitumistakin. Nyt vaan mietin, että maalaisinko tämän valkoiseksi/ harmaaksi vai annanko olla alkuperäisenä... Laitan vähän parempia kuvia ja sisätiloissa niin osaatte toivottavasti ottaa kantaa...

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Onko liikunta sittenkään hyväksi????




Hellurei, täällä ollaan taas, pitkästä aikaa!
Kevät on tässä välissä saapunut tänne ja ihana hento vihreys siinä samalla, ihanaa vihdoinkin!
Tosin tänne ei kuulu nyt kovinkaan hyvää, enemmänkin harmittaa... Lähdimme isännän kanssa sunnuntaina aamupäivästä salille, Balance-tunnille, tiedättekö, sellaista tasapainon kehittämistä jne.  Ja mites sitten kävikään? Tuloksena tunnilta oli yksi taittunut nilkka ja ihan järkyttävän kova kipu! Kylmää ja kohoa, itkua ja kirousta! Lääkärin diagnoosina oli nivelsiteiden revähdys, ei murtumaa ja hoitona kipulääkettä ja LEPOA! Olin ensin hyvin tyytyväinen, ettei ollut murtumaa, kunnes lääkäri sanoi, että murtuma olisi kunnossa 4 viikossa, nivelsiteiden parantuminen voi kestää jopa PUOLI VUOTTA!
Arvatkaa ottaako päähän? No, ottaa!!! Ja ihan hirveästi. Kevään ensimmäiset lämpöiset ilmat, olin suunnitellut ikkunan pesua sunnuntai-iltapäivälle, en pessyt ikkunoita, makasin sohvalla koipi kohti kattoa.  Hyvää tässä on se, että kipu ei ole ollut lainkaan niin pahaa kuin ensituntumalta ajattelin, muutamia särkylääkkeitä on tarvittu, mutta ei kovin montaa. Ikävää on se, että mikään kenkä ei mahdu jalkaan ja vielä ikävämpää on se, että liikkuminen on nyt hetken tauolla... Äh, mä niin en olisi juuri nyt tätä halunnut ja tarvinnut! Piti aloittaa pyöräilykausi, piti tehdä pihatöitä, piti, piti, piti...
Jalan telominen tiesi myös isännälle hommia, paitsi autokuskina toimimista, töihin viemistä ja töistä hakemista, niin myös koirien ulkoilutusta aamuin illoin, ei ole minusta ulkoiluttamaan yhtään koiraa... Aamulenkit etenkin on olleet mun ihan yksityisoikeus, ei ole näkynyt ruuhkaa ovella ennen aamukuutta, iltalenkit ollaan monesti hoidettu yhdessä, nyt hoitaa yksin... No, eiköhän tämä tästä, pikku hiljaa, ei tälle nyt mitään mahda... Toivon vain, että toipuminen tapahtuu pian ja että saan ensi viikolla töissä apua jalan teippaukseen, että saan kengän mahtumaan jalkaan, helpottaa montaa asiaa :D

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, löysin vihdoin meidän eteiseen vaatekaapin Tori.fi:stä, kävimme sitä maanantaina katsomassa ja sovittiin kaupoista, nyt pitäisi vaan sopia noudosta, ajattelin, että jos vaikka viikonloppuna saisimme haettua. Ensin pitäisi kyllä käydä tyhjentämässä peräkärryn puutarhajätekuorma kaatikselle... Ja kun saisimme sen tehtyä niin pitäisi käydä katsomassa terassille uutta ruokakalustoa, nykyisessä on niin epäkäytännöllisen painavat tuolit, niitä ei jaksa siirrellä ja kun tilaa ei ole yhtään liikaa niin saisivat olla vähän kevyemmät...

Että sellaisia uutisia tällä kertaa. Nyt on kuitenkin edessä pitkä viikonloppu, jääkaapissa valkoviiniä jäähtymässä ja aurinko paistaa, eiköhän tällä pärjää :)

Ihanaa helatorstaita kaikille ja oikein hyvää viikonloppua!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Ja sivussa vähän kuulumisiakin

Olen nyt törmännyt enemmän kuin tarpeeksi näihin jatkuviin valittajiin ja olen ihan kyllästynyt heihin! Ei, en tarkoita nyt teistä ketään, vaan ihan tuolla elävässä elämässä tapahtuvaa valitusta. Koko ajan on asiat huonosti, milloin on sähköjohdot tiellä, milloin liikaa väkeä tekemässä töitä ja milloin vääränlaista väkeä tekemässä töitä, milloin sitä väkeä on liian vähän, "johto" ei ymmärrä mitään tavallisen työntekijän arjesta jne. Yritän aina suhtautua kovin myötämielisesti ja kuuntelevasti näihin rutisijoihin, mutta joskus vaan ei jaksa! Aika usein, kun koittaa kysyä väeltä, että no miten pitäisi tehdä, että olisi paremmin, ei löydy vastausta, muuta kuin se sama rutina, että näin ei ainakaan ole hyvä! Minä en tykkää yhtään! Minusta saa valittaa ja saa rutista, mutta pitäisi olla esittää jotain korjausehdotuksia, ei vain valittaa valittamisen "ilosta".  Jatkuva valittaminen saa ympäristönkin synkkyteen ja uskomaan, että kaikki on oikeasti juurikin näin huonosti, vaikka oikeasti ei olekaan. Juu, työelämässä on nyt muutoksia ja meillä niitä on tiedossa paljon, kun sote ehkä joskus toteutuu ja siihen valmistaudutaan nyt joka tapauksessa kovaa kyytiä, mutta hei, meillä sentään on töitä! Ja minusta meillä on kuitenkin tärkeää ja mielekästä työtä, jota pitäisi olla ilo tehdä! Ja yhdessä ennen kaikkea! Yhdessä tekemällä olemme paljon enemmän ja saamme paljon enemmän hyvää aikaiseksi, miksi sen käsittäminen on niin vaikeaa? Käytetään aikaa toisten haukkumiseen, sellaistenkin, joita ei edes tunneta, mutta halutaan luoda ennakkoasenteita, miksi ihmeessä???  UGH, olen puhunut, se siitä valittamisesta, kiitos kun kuuntelitte!
Yhdessä olisimme niin paljon vahvempia...
Taas on vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta, silloin oli pääsiäinen, välissä oli jo vappukin, mutta nyt vain tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen ja olen asettanut tuon urheilun nyt etusijalle. Nyt jo etukäteen harmittaa, että tällä viikolla en pääse kuin ehkä kaksi kertaa salille, olen käynyt joka viikko 4-5 kertaa ja ihan intoa piukassa joka kerta, viimeistään kotiin tullessa :). Isäntä lähti työreissuun ja minä olen täällä kotivahtina, siihen kuuluu luonnollisesti ruoan laittoa, kodin siivoamista (= imurointia), yhdet koulun myyjäiset, kahdet jalkkisreenit perheen nuorimmalla, koirien ulkoilutusta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kaksi päivää Helsingissä... Helsinkiin minun oli alunperin tarkoitus jäädä yöksi, mutta kun huomasin, että isäntäkin on pois, tulen välissä kotiin ja lähden seuraavana aamuna takaisin, plääh. Minä kun ehdin jo iloita illasta itsekseni, hotellista, vähän shoppailua ja varhaista nukkumista... No, ehkä ensi kerralla (tai sitten jatkan vain unelmoimista...)
Kastellaan noi ihmisetkin!
Mutta meille kuuluu oikeasti tosi hyvää, esikoinen sai opiskelupaikan, josta haaveili, reilun 2000 hakijan joukosta valittiin 134 (vai 135) ja hän on yksi niistä! Vielä on lääkärintarkastus edessä ja sitähän me nyt kaikki vähän jännitetään, ettei vain löytyisi jotain sellaista, mistä meistä kukaan ei tiedä... Pidetään peukut pystyssä, että tästä viimeisestäkin etapista vielä selviää! Ja toinenkin hyvä uutinen, toiseksi vanhin sai koko kesäksi töitä, vähän jäi viime tippaan tieto niistä, mutta pääasia, että on töitä, tänä päivänä ihan lottovoitto!
Voisko joku vähän auttaa, en pääse ylös?
Viikonloppuna käytiin juhlimassa reipasta kaksivuotiasta ja saatiin piha siivottua. Nyt sormet jo vähän syyhyäisi kukkien laittoon, mutta kun ilmat on mitä on, niin täytynee hetki odotella, paleltuvat muuten tuonne ulos... Haaveilen sellaisista vanhoista saviruukuista, mutta eihän niitä tunnu nyt tähän lähtöön mistään löytyvän, tietenkään! Oletteko muuten huomanneet, että juuri sen kerran kun tietää, mitä haluaisi, niin ei löydy sitten mistään! Etenkin vaatekaupassa mulle käy lähestulkoon jatkuvasti näin! Sen kerran kun lähtee jotain tiettyä hakemaan, niin ei takuulla löydy! Tosin en minä oikein muutenkaan vaatekaupoista tahdo mitään löytää, olen tosi huono shoppailija (vaikka Helsingin kaupoista haaveilinkin...). 

Muutama viikko sitten kävimme läheisellä laavulla ja kuvasaalis sieltä, otin kerrankin oikein kameran mukaani! Koirat pääsivät uimaan järveen ja me paistoimme makkaraa, kyllä maistuikin hyvältä! On se kummallista, miten se nuotiolla paistettu makkara maistuu :).
Siis meinaatko tosiaan, että meille ei tule yhtään makkaraa, et voi olla tosissasi?
Niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa :)
Että sellaisin kuulumisin alkaneeseen viikkoon, toivotaan, että alkaisi vähitellen lämmetä nuo ilmatkin! Toivottavasti sinunkin viikkosi alkaa mukavissa tunnelmissa! Kuulemisiin taas!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Rentouttava ja virkistävä pääsiäinen

Heippa te kaikki ihanat!
Toivottavasti teidänkin pääsiäinen oli oikein onnistunut?! Ilmat eivät olleet kaikkein lämpöisimmät, mutta toisaalta aurinko paistoi ainakin täällä suurimman osan aikaa, eikä satanut juurikaan (pientä lumimäärää ei kait lasketa?). Meidän pääsiäinen meni hyvin rennolla otteella, syötiin, nukuttiin, luettiin ja ulkoiltiin, käytiin elokuvissa niin ja ihan vähän shoppailtiin. Oli ihana pysähdys keskelle kiireistä arkea!
Me asutaan alueella, jossa ei kivoja ulkoilumaastoja ihan vierestä löydy, mutta onneksi vartin ajomatkan päässä on jo paljonkin valinnan varaa, ihania luontoreittejä, laavuja, kauniita maisemia ja isoja kiviä kiivettäviksi :) Ja mikä kivointa, meidän porukasta suurin osa on innoissaan aina lähdössä mukaan. Jos ilmat suosivat ensi viikonloppuna, niin otetaan oikein eväätkin mukaan ja kävellään laavulle paistamaan makkarat :) Luonto vaan on niin kaunis, että se tuo jäkälä osaa olla ihanan näköistä,  melkein  tekisi mieli heittäytyä pitkäkseen tuohon määttäälle :)


Ja  meidän innokkaimmat ulkoilijat, nauttivat niin suunnattomasti kun saavat metsässä painaa ilman hihnaa, onneksi vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että olisi pitänyt kiinni pitää. Tuo nuorempi, eli ruskea on erittäin innokas kylpemään kaikkialla ja nythän oli jo paikka paikoin kuraojia auki ja kun vähän kuopi (lapset vähän avustivat) niin jäähän sai tehtyä koiran mentävän aukon :) Sinne tuo sitten parkkeerasi itsensä makaamaan onnellisena. Onneksi pohjaväri on noin tumma, en edes halua kuvitella, miten kuraisena mahtoi sieltä nousta...




Ja on me herkuteltukin, syöty hyvin ja paljon, jälkkäriksi mämmiä ja tätä ihanaa (tosi makeaa) kinuskikakkua, ohjeen löydät täältä Ruususuu ja huvikumpu- blogista. Löysin ihanan tandoorikanan ohjeen ja sillä herkuteltiin pitkäperjantaina, lauantaina käytiin pikaruokailemassa ostosten lomassa, sunnuntaina oli vuorossa lihaa ja eilen taas kanaa, tällä kertaa pankojauhoissa pyöriteltyinä, ihan loistavia, vaikka itse sanonkin... Kunhan tässä ehdin niin voin laitella tänne ohjeet talteen.
Pääsiäiseen kuuluu olennaisena osana suklaamunien etsiminen ja onneksi pupu oli muistanut käydä niitä vähän jemmaamassa, vaikka lapset ovat jo isoja, niin silti se etsimisen ja löytämisen ilo on ihan yhtä suuri :). Sellainen, rauhallinen pääsiäinen oman perheen kesken, ei yhtään vierailua, tällä kertaa näin! Tänään sitten jo pääseekin sulattelemaan pääsiäisen herkkuja toiminnallisen harjoittelun pariin, kivaa sekin!
Kivaa pääsiäisen jälkeistä aikaa teille kaikille ja kuulemisiin!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ystäväkirja

Monessa blogissa onkin jo täytelty ystäväkirjaa, niinpä minäkin ajattelin oman versioni täytellä. Jotenkaan en saanut kirjoitettua tuohon otsikkoon bloggaajan ystäväkirja, en edelleenkään miellä itseäni bloggaajaksi... Mutta siis tässäpä tulisi minun vastaukseni ystäväkirjaan, olkaapa hyvät :)

Nimeni on... Anu Kristiina
Jotkut kutsuvat minua... Äidiksi, muita lempinimiä minulla ei ole, eikä ole itseasiassa koskaan ollutkaan. Äiti kutsui joskus aamuisin herätellessään AnuAnnukaksi. Joskus olen tullut kutsutuksi myös ei niin mairittelevilla nimillä, kuten esim. munapääidiootti, mutta onneksi tämä nimitys ei ole jäänyt kovinkaan pysyväksi ;)
Olen syntynyt... Tampereen keskussairaalassa
Pienenä olin varma, että minusta tulee... Halusin kuulemma hammaslääkäriksi, tästä ei itsellä ole ihan hirveän vahvaa mielikuvaa, mutta sen muistan, että tykkäsin kaupantädin ammatista ja kirjastontädin ammatista, huomaa sana "tädin" ;). Serkkuni kanssa leikimme hyvin usein kirjastoa tai kauppaa, myös nappikauppiaan ammatti oli pitkään yksi suosikki.
Mutta minusta tulikin... sairaanhoitaja.
Kolme parasta piirrettä minussa... äh, nää on aina vaikeita... Ystävällinen, rehellinen, luotettava
Kaupunki... Niin monta kaupunkia on käymättä, Firenzestä tykkäsin ihan hurjan paljon, sinne haluaisin uudelleen, haluaisin myös käydä New Yorkissa, Roomassa, Venetsiassa. Oikeastaan ihan missä vain...
Biisi... kaikki kotimainen käy, en ole nirso :) tykkään monesta Juicen kappaleesta ja niistä monella on merkitystä omassa elämässä
Juoma... kahvia tarvitsen aamuisin käynnistymiseen. Kesäiltaan sopii valkoviini :)
Sarja... tykkään monesta sarjasta, viimeaikoina on tullut seurattua Mustamaalattua, Naarasleijonaa, Arne Dahlia ja Presidenttiä. Tykkäsin myös Silta-sarjasta kun ensin pääsin siihen sisälle.
Kosmetiikkatuote... Löysin uuden ripsiväri-ihastuksen, Avenen vedenkestävä, olen ollut hyvin tyytyväinen siihen.
Sovellus... What's up on ahkerassa käytössä nuorison kanssa, tykkään kyllä myös instasta
Instagrammaaja... Seuraan montaa ja tykkään niistä
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen... tällä hetkellä taitaisin käyttää ylimääräisen ajan joko Crosstrainingiin tai sitten nurkkien raivaamiseen
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä... En kuuntele perjantai-iltaisin Spotifytä, mutta työmatkaa pyöräillessä kyllä. tykkään kotimaisesta musiikista sielläkin, Popeda, Yö, Haloo Helsinki jne.
Pakkaan mukaan matkalle... Aina ihan liikaa
Mitä teet kotona kun kukaan ei näe... ehkäpä lepuutan ihan vähän silmiäni soffalla...
Viimeisin sisustusostokseni... Lasketaanko lattianpesuri?
Paras tapa tuhlata 50 euroa... Taitaisin kustantaa itselleni ja ehkäpä isännällekin ruoan nepalilaisessa, edellisestä kerrasta on liian pitkä aika...
Ohjenuorani elämässä... Pidä huolta rakkaimmistasi!

Ihanaa alkanutta pääsiäisviikkoa teille kaikille!



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Voihan räkä ja menneen viikon plussia ja miinuksia

Ensin miinuksia:
Kamala kevätflunssa iski tänne viikonloppuna ja tämän päivän huilaan nyt kotona, katselin yhden hömppäfilmin tuossa ja ihan kohta menen peiton alle huilaamaan. Eniten harmittaa nyt juuri kaikki ja ehkä ihan kaikista eniten se, että hyvin alkanut kuntoilu on nyt tauolla, torstaina kävin toiminnallisessa, mutta lauantaina heräsin niin kamalaan oloon, että ihan suosista jätin aamupäivän treenin väliin, samoin kuin eilisen ja varmaan tämäkin päivä on syytä vielä huilata, ehkäpä jo huomenna...
Neidillä oli viikonloppuna ratsastuskisat, kolme estettä meni hienosti ja sitten poni teki stopin, neiti lensi valui ponin selästä, onneksi hyvin pehmesti ja rauhallisesti, ei satuttanut itseään, mutta kyllähän se aina harmittaa tuo epäonnistuminen.

Ihana kevätaurinko hurmaa valollaan ja lämmöllään, mutta sisällä näyttää ihan järkyttävän likaiselta ja nuhjuiselta ja ikkunat, yäk, ei viitsi edes ajatella... Lattiat on kamalan näköiset, koirien tassunjälkiä täynnä, joten olen vähän kateellisenakin katsellut blogeissa näkynyttä lattianpesuria... Montakohan laitetta sitä pitäisi ihmisellä olla, että tämäkin koti alkaisi näyttää puhtaalta? Ei taida koneiden määrä auttaa tässä hommassa... Mutta tuo Kärcherin lattiapesuri vaikuttaisi kyllä hyvältä hankinnalta, tosin on se melkoisen arvokaskin, eikä taida sekään ilman ihmistä toimia... 

Kakkoslapsen sydänsurut, ensimäinen pidempi seurustelu loppui viime viikolla ja vaikka tuo koittaa olla urhea, niin huomaahan sen, että surettaa ja harmittaa...

Valokuvaaminen on ihan jäissä, en vaan ole saanut aikaiseksi kaivaa kameraa kaapista, tuntuu, ettei ole mitään kuvattavaakaan.

Ja sitten niitä plussia:
Neiti ei satuttanut itseään tippuessaan selästä ja harmituskin meni ohi kohtuullisen nopeasti.
Esikoinen sai kutsun odottamaansa haastatteluun, nyt pitää kuukausi odottaa, että tiedetään miten kävi, pääseekö haaveilemaansa kouluun vaiko ei.
Esikoisen työt jatkuvat toistaiseksi, tänä päivänä iso plussa tälle!
Ehdin  käydä salilla ja toiminnallisessa ennen flunssan tuloa viime viikolla kolme kertaa.
Aurinko paistaa ja kevät tulee kohinalla.
Lauantain juustokakku onnistui odotettua paremmin.
Vanhempi koiramme sai hyvät lääkkeet eläinlääkäriltä ja on taas huomattavasti pirteämpi.
Eli viikon saldo jäi kuitenkin plussan puolella pienistä vastoinkäymisistä huolimatta, tästä on hyvä suunnata siis uuteen alkaneeseen viikkoon.

Kesäloman suunnittelu on käynnissä ja jotain pientä reissua olisi kiva saada aikaiseksi, Sloveniaa vähän olen kartoittanut, mutta olisiko teillä kokemuksia ja vinkkejä Sloveniasta tai jotain muuta kivaa kohdetta perheelle, jossa matkaajat ovat ikähaarukalla 10-20 + me vanhemmat? Toivomuksena on sekä rantaa että kaupunkia...

Ihanaa, auringonpaisteista alkanutta viikkoa teille kaikille!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Omaa aikaa ja ajanpuutetta...

 Tervehdys pitkästä aikaa! 

Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olen vihdoinkin löytänyt liikkumisen ilon. Toiminnallinen harjoittelu on juuri se, mistä nautin tällä hetkellä ihan suunnattomasti. Olen niin onnellinen, että tuli lähdettyä ja kokeiltua! Salille maksettava kuukausimaksukaan ei ole harmittanut yhtään, päinvastoin!

Olen käynyt kolmesta neljään kertaan viikossa harjoituksissa ja ensimmäistä kertaa ymmärrän, mitä tarkoitetaan sillä, että liikkumiseen voi jäädä koukkuun ja siitä tulee hyvä olo! Eilen olin aivan puhki töistä tullessa, mutta kun olin päättänyt lähteä harjoituksiin, niin lähdin ja että oli hyvä olo sen jälkeen, virtaa riitti vielä koirien lenkitykseen, imurointiin, tiskipöydän siivoukseen ja nukuin kuin tukki koko yön, ihanaa! Tänään piti olla lepopäivä, mutta en millään malttanut jättää toiminnallista väliin, joten kävin tänäänkin ja sen jälkeen koirien lenkitys, joten tuli myös raitista ilmaa, melkeinpä luulen, että uni tulee tänäkin iltana kohtuullisen nopeasti.

Ja arvatkaapas mitä, vyötärön ympärys on kaventunut 4 cm liikuntaharrastuksen aloittamisesta, eli noin 1,5 kk:ssa, ei voi olla motivoimatta! En mielestäni ole mitenkään suuresti ylipainoinen, ihan sellainen tavallisen kokoinen, mutta läskiä on kertynyt, ei sitä voi kieltää, etenkin vyötärölle, puhumattakaan pömppömahasta... Olin ihan älyttömän hämmästynyt moisesta tuloksesta, lantion ympärys oli kaventunut pari senttiä, pelkkää plussaa sekin :), paino ei ole kyllä tippunut, mutta ei se nyt tavoitteena varsinaisesti ollutkaan tässä harrastuksessa.

Kivaa on ollut myös se, että olen aika monta kertaa saanut tuosta esikoisesta seuraa salille ja jos minä puuskutan ja hikoilen, niin tekee myös tuo parikymppinen nuorimies, eli rankkaa on...

Se, mikä tästä innostuksesta kärsii, on tietysti tämä bloggaamisharrastus, mutta kaikkeen ei vaan riitä aikaa. Molemmat tuovat hyvää oloa ja mieltä, mutta ehkä omaa hyvinvointiani ajatellen, tuo liikkuminen on kuitenkin se, mistä on vielä enemmän iloa tulevina vuosina. Täytän ihan muutaman vuoden sisällä jo 50 ja kuntoni ei tästä kohene eikä lihasmassa lisäänny ilman hikeä ja kyyneleitä, joten nyt täytyy satsata siihen, haluan olla hyvässä kunnossa monen monta vuotta.
 
Kameraa en ole kaivanut kaapista aikoihin, ei vaan nyt juuri oikein riitä siihen aikaa, mutta ehkä sekin tästä kevään tullen virkistyy... Kuvituksena tässäkin postauksessa siis vanhoja koirakuvia, anteeksi siitä!

Blogin jätän nyt vielä olemaan, jos tuntuu, että päivityksiin ei ole aikaa niin sitten on aika toisenlaisille päätöksille.

 Eipä sitten taas muuta tällä erää, ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille ja kuulemisiin!


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Oman elämän aakkoset

Annukan blogista kävin nappaamassa tämän idean. Olenkin ryhtynyt melkoiseksi kopsaajaksi näiden postausten suhteen, yhtään omaa ideaa ei tunnu syntyvän, mutta mennään nyt näillä. Eli Annukka oli kirjoittanut hyvinvoinnin aakkoset, minä ajattelin sen verran muokata, että tästä tuli elämän aakkoset, ajattelin, ettei riitä minun ajatuksenjuoksuni ja mielikuvitukseni aakkostamaan hyvinvointia. Ja nyt tämän tehtyäni huomaan, ettei ollutkaan niin kovin helppoa keksiä tietyillä kirjaimilla alkavia sanoja ja muutama kirjain oli pakko jättää välistä, kun ei vaan kerta kaikkisesti syntynyt mitään...

Ihanaa ulkoilua auringonpaisteessa, nautimme koko porukka!









A niin kuin aurinko, aamu ja anteeksiantaminen. Mikään ei ole sen parempaa kuin herätä aurinkoiseen aamuun ilman kellon soittoa! Anteeksi antaminen taas on tosi tärkeää oman(kin) hyvinvoinnin kannalta, ei vihaa ja riitaa jaksa pidemmän päälle ja jos ei anna anteeksi, se kuluttaa, vaikkei asiaa aktiivisesti miettisikään.
B niin kuin bugit, tässä oli pakko vähän kiertää, kun en millään keksinyt mitään B:llä alkavaa. IceBugit on siis kyseessä ja ihan maailman parhaat kengät, ilman niitä en lähde ulos nykyään näin talviaikaan ollenkaan, voin lämpimästi suositella kaikille! Ja vaikka ovat vähän tyyriit, niin ovat kyllä myös hintansa arvoiset ja kestävät!
C kuten crosstraining, olen ihan hurahtanut tähän liikkumisen muotoon, enpä olisi ikinä uskonut itsestäni!
D = D-vitamiini, olen ensimmäistä kertaa elämässäni yrittänyt koko talven muistaa syödä tätä elintärkeää vitamiinia ja yrittänyt muistaa syöttää sitä myös lapsille.
E kuten elämä, se nyt vaan on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs tunnettu ihminen on lentävästi sanonut. Joka päivä on syytä muistaa elää nauttien.
F niin kuin fiilis. Se fiilis, jolla aamun aloittaa, määrittelee kyllä aika pitkälti koko päivän. Jos nousen väärällä jalalla niin koko päivä menee vähän samalla fiiliksellä, mutta jos nousee neutraalisti tai peräti hyvällä fiiliksellä, niin päivästä tulee luultavasti huomattavasti onnistuneempi.
G kuten ???? Ei mitään ideaa...
H ihan kuin hymy. Piristää aina omaa ja muiden päivää.
I kuten ilo. Pitää muistaa iloita myös niistä elämän pienistä asioista, auringonpaisteesta, valmiiksi laitetusta aamupuurosta ja aamukahvista. Ja I on tietysti myös iskä, se oma ja tuo omien lasten isä.
J niin kuin jäätelö, erityisesti pehmis kesäisenä päivänä ja tietysti J niin kuin järvi, kauniina kesäisenä päivänä heijastellen ja kimallellen.
K kuten kevät ja kesä, valoa ja lämpöä kohden mennään. Pidentyneet päivät huomaa jo helposti. Ja tietysti K tarkoittaa myös koiria, noita aina yhtä iloisia vastaanottajia kotiin saapuessa, ihan sama oletko ollut poissa viikon vai viisi minuuttia, riemu on suuri, kun joku saapuu!






L on yhtä kuin loma, aina yhtä mukavaa, etenkin oman perheen, niiden rakkaiden kanssa vietettynä.
M on metsä, ihana hiljaisuus, tuulen humina, ihana tuoksu. Vapaana juoksevat koirat  ja iloitsevat lapset :)
N kuten nenä :D Erityisesti nuo koirien märät nenät, aamulla kun niillä vähän tökkäsee, niin jo alkaa ihminen heräilemään aika reippaasti... Niin ja tietysti nuotio ja paistettu makkara, joskus on pakko herkutella :)
O niin kuin oivaltaa olla onnellinen!
P tarkoittaa tietysti perhettä! Niitä lähimpiä ja rakkaimpia, joita ilman elämä olisi täysin erilaista, ellei jopa mahdotonta...
Q no hei, kuka tietää jonkun suomenkielisen Q:lla alkavan sanan, en minä ainakaan...
R kuten rakkaus, se suurin kaikista.
S = sauna, tuo ihana paikka, jossa on lämmin ja rauhallinen tunnelma


Hiihtolomalla tehtiin pikareissu Tallinnaan, harmaata sielläkin...
T on yhtä kuin tavoitteet. Elämässä pitää olla tavoitteita, isompia ja pienempiä, jotain jota kohti kulkea... Ja samalla T tarkoittaa myös talvea, rakastan oikeita, kunnon talvikelejä!
U niin kuin unelma! Aina pitää muistaa unelmoida ja myös kulkea niitä unelmia kohti! Nyt minä unelmoin kesälomasta jossain lämpimässä paikassa, nähtäväksi jää, toteutuuko unelma...
V niin kuin vaahtera. Erityisen kaunis syksyisin :) ja V on myös yhtä kuin vaatteet, nuo ikuinen riesa, eikä ikinä mitään päälle laitettavaa...
Y tarkoittaa yötä, hiljaisuutta, tähtitaivasta, useimmiten kuitenkin hyvin nukuttuja unia. Ja tietysti ystäviä, niitä uudempia ja niitä, jo vuosien takaa mukana kulkeneita
Ä on tietysti äiti, hyvässä ja pahassa. Meillä nyt ehkä vähän enemmän pahassa, äiti kun on sitä mieltä, että nuorison ei tarvitse joka viikonloppu jaksaa bilettää aamun tunneille asti...
Ö niin kuin örkkimörkki. Niitä on joskus meillä asustellut, mutta onneksi nykyisin erittäin harvoin ja nekin katoavat aika nopsasti muualle... Niin ja tietysti Ö tarkoittaa myös ötyä, eli hyvää yötä :)


Sellaiset oman elämän aakkoset :)
Kivaa naistenpäivää kaikille ja ihanaa loppuviikkoa!

maanantai 27. helmikuuta 2017

Parisuhdehaaste ja haasteet parisuhteessa

Viime viikolla oli vähän huono viikko, kaikki harmitti. Harmitti ruoan laitto, pyykin pesu, kaaos kotona ja niin edelleen. Tuli vähän osoitettua mieltäänkin tuolle isännälle ja mietittyä taas tätä parisuhteen haasteellisuutta... Kunnes sitten eräänä aamuna koiralenkillä koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, taas kerran. Tajusin, että en haluaisi elää elämääni ilman tuota jääräpäätä enkä missään nimessä aloittaa jonkun muun kanssa alusta! Haluan olla yhdessä tuon miehen kanssa ja rakastan tuota isäntää yli kaiken (lapsia ei nyt lasketa), olen aina rakastanut :) Samaisena päivänä löysin ihanan Tuulan blogista parisuhdehaasteen, joka osui ja upposi, niinpä ajattelin sen itsekin tehdä, joten tässä tulee:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Yhdessä ollaan oltu tosi pitkään, tänä vuonna 23 vuotta, kai? Ainakin pikalaskun mukaan... Naimisissa niistä oloakin tulee tänä vuonna jo kasaan 16 vuotta...

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Me ollaan seurusteltu monta kertaa. Lukioaikoina aloitettiin kahteen kertaan ja lopetettiin myös, kolmas ja viimeinen kerta aloitettiin sitten muutamia vuosia lukion jälkeen ja  tunnettu ennen tätä viimeistä kertaa oltiin useita vuosia.

Kuka pyysi ketä ulos?
Aikaa on kyllä nyt kulunut jo niin kauan, etten kerta kaikkisesti muista, mutta ehkä se olin minä, ainakin tällä viimeisellä kerralla...

Kuinka vanhoja olette?
Ollaan saman ikäisiä,  loppuvuodesta molemmat 49v. Isäntä jaksaa aina muistuttaa, että olen häntä HUOMATTAVASTI vanhempi (ikäeroa on peräti kuukausi😂).

Kumman sisaruksia näitte/näette enemmän?
Ei kummankaan. Isännän sisar on kuollut jo kauan kauan sitten ja minun veljeni ja hänen perheensä kanssa emme ole väleissä, varmaankin molempien tahdosta. Onneksi kuitenkin näemme kohtuullisen säännöllisesti isännän sisaren lapsia ja nykyään jo heidänkin lapsiaan.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Kyllä! Meillä on 4 yhteistä, ihanaa, rasittavaa, rakastettavaa ja haasteellistakin lasta (tai aikuisiahan noista alkaa nyt jo osa olla, mutta meidän lapsia silti...)

Entä lemmikkejä?
Kyllä, kaksi labbispoikaa.
Mikä tilanne teille on vaikein pariskuntana?
Ai vaikein tilanne pariskuntana? Ehkä se tuolla menneisyydessä on tuo talonrakennusvaihe, pojat oli aika pieniä, neiti syntyi ja asuimme minun äitini kanssa saman katon alla. Täytyy kyllä isännälle hattua nostaa, että on sen vajaan kaksi vuotta kestänyt! Toinen vaikea vaihe oli tietenkin isännän vakava sairastuminen, mutta onneksi sairaus on nyt selätetty (ainakin toistaiseksi). Nykyisin vaikeinta taitaa olla ihan vain tämä arki ;D. Me kyllä tykätään tehdä asioita yhdessä, käydään viikottain kauppareissut yhdessä (nykyään ihan kaksin, parisuhteen laatuaikaa nääs...), lenkitetään koirat yhdessä ja yleensä kyllä lomaillaankin yhdessä.

Kävittekö samaa koulua?
Kyllä, samalla lukioluokalla oltiin.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Kyllä, molemmat Tampereelta :)

Kumpi on älykkäämpi?
Kait se tuo isäntä on, sillä on ihan älyttömän hyvä muisti, analyyttinen tapa, se lukee ihan älyttömästi kaikkea (minun mielestä) tylsää tietotekstiä ja rakastaa oppimista ja älyllisiä haasteita. Minulla on sitten ehkä sitten sitä tunneälyä vähän (!) enemmän.

Kumpi on herkempi?
Minä, ehkä. Tai sanotaanko, että ainakin taidan näyttää sen herkemmin, ehkä se isäntäkin sieltä syvältä on yhtä herkkä?

Missä käytte eniten yhdessä syömässä?
Kotona? Eihän me käydä koskaan missään syömässä... Kiinalaisesta tykätään ja samoin nepalilaisesta, eli ehkä niissä, jos joskus jossain käydään...

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Kyproksella ja Kreetalla ollaan käyty vuosia sitten.

Kummalla on hullummat eksät?
Sellaisia ei tässä vaiheessa elämää enää ole, niistä on jo niin kauan...

Kummalla on pahempi temperamentti?
Riippuu kummalta kysytään... Ei vaan, kyllä se taidan minä olla, tuo isäntä vaan on niin (ärsyttävänkin) tasainen ja rauhallinen... On se tainnut näinä vuosikymmeninä suuttua ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän, minä muutaman enemmän...

Kumpi laittaa ruuan?
Minä aika pitkälti, valitettavasti. Ja siinä onkin yksi riidan/ erimielisyyden syy aika usein...

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä varmaankin... Molemmat ollaan kyllä vähän (tai enemmänkin) introvertteja, mutta ehkä sosiaalisuus on mulle helpompaa... Tosin isäntä on hyvää juttuseuraa ja aina löytää oikeat sanat, toisin kuin minä...

Kumpi on siisteysintoilija?
Meillä ei kumpikaan, valitettavasti. Tämä on sellainen puute, jonka mielelläni korjaisin! Isäntä kyllä huolehtii omista tavaroistaan, jotka ovat säntillisesti omilla paikoillaan (ellei vaimo ole niihin koskenut), mutta ei sitten kenenkään muiden tavaroista...

Kumpi on itsepäisempi?
Minä, ei selityksiä :D

Kumpi vie suurimman osan sängystä?
Tämä on varmaan ihan puoliksi, eipä taideta enää nykyisellään rohmuta toiselta tilaa.

Kumpi herää aikaisemmin?
Minä sekä arkena että viikonloppuna...

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Jos mietitään ihan niitä ekoja, niin käytiin kebabilla ja tällä viimeiselle seurustelun aloituskerralla käytiin varmaan jossain kahvilla...

Kummalla on suurempi perhe?
Meillä on itse asiassa yhtä suuret perheet.

Saatko usein kukkia?
No en todellakaan, mutta toisaalta silloin harvoin kun kukkia tulee, osaa niitä sitten arvostaakin :)

 





Että sellainen pariskunta täällä, minkäslainen siellä ruudun toisella puolella? 

Meillä on nyt hiihtolomaviikko menossa, perheen nuorimmat veimme eilen isälleni ja huomenna haen pois, lomailevat siis pari yötä papan luona. Itse nautin tänään ihan oikeasta vapaapäivästä, kävin aamulla salilla ja sen jälkeen koirien kanssa pitkällä lenkillä ja saunoin päivällä itsekseni. Kohta onkin poikien iltalenkin aika ja sen jälkeen varmaankin saan hakea isännänkin työreissultaan kotiin, sillä on vielä huomenna töitä ja sen jälkeen lomaillaan koko porukka, tuota esikoista lukuunottamatta, joka on onnistunut saamaan itselleen töitä ja niistä ei nyt vielä lomia ole...

Ihanaa lomaa kaikille lomaileville ja ihanaa arkea kaikille muille!
© Meidän elämää
Maira Gall