perjantai 14. lokakuuta 2016

Olenko vanha, nuori vai jotain siitä väliltä?

Tällä viikolla on taas ollut SE päivä, se päivä, jolloin mittariin on tärähtänyt yksi vuosi lisää ja 50 vuotta lähestyy kovaa kyytiä, ihan hurjaa! On mahdotonta uskoa itsestään tai saman ikäisistä ystävistä, että ollaan kohta viisikymppisiä... Nehän (siis tarkoitan tietysti viiskymmpisiä, en todellakaan ystäviäni) oli ennen jotain ihan TOSI vanhoja, nykyäänhän nuo näyttävät olevan poikkeuksetta hyvinkin nuoria... Aino harmi on se, että nykyään kaikissa kyselyissä joutuu kelaamaan oman synnyinvuotensa kohdalle ja välillä tosi pitkäänkin... ja tietty rypyt naamassa, mutta ajattelen, että ne on enemmänkin naururyppyjä...
En oikeasti tunne itseäni mitenkään vanhaksi tai että melkein viisikymmentä olisi nyt sitten jotenkin "elämän loppu", päinvastoin. Nautin juuri tästä iästä tällä hetkellä, on ihanaa juuri nyt! Lapset ovat vähän isompia,  noista näyttää jopa kasvavan ihan kelpokansalaisia, jotka pärjännevät elämässään, kuka tunnollisella työn tekemisellään ja kuka sosiaalisella lahjakkuudellaan. Työssä riittää tällä hetkellä haasteita ja parin vuoden päästä tulevaa ei vielä kukaan tiedä tässä työelämän tuiskeessa, ensi vuottakin on haasteellista ennustaa... Nautin työstäni, kokemusta on karttunut ja sen myötä varmuutta, mutta en kuitenkaan tunne tässäkään vielä itseäni vanhaksi, kykenen oppimaan uutta ja näkemään uusia mahdollisuuksia, haluan vielä kehittää työtä ja viedä asioita eteenpäin...
Olen nykyään huomattavasti vahvempi omassa itsessäni, enää ei tarvitse, ei halua eikä kyllä jaksakaan hakea hyväksyntää muilta ollakseen se mitä on. Sitä nyt on tällainen ja tällaisena pysyy, siitä joko tykkää tai on tykkäämättä. Nuorempana sitä haki enemmän hyväksyntää itsensä ulkopuolelta, nykyään on tärkeämpää olla sinut itsensä kanssa. Olen nykyiselläni kiltti, mutta pidän silti puoleni, uskallan sanoa vastaankin (tätä täytyy kyllä vielä harjoitella) jos tarvetta on. En halua riidellä ihmisten kanssa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että asioista pitää olla samaa mieltä. Nautin kotona olemisesta, en viihdy ravintoloissa tai hulinoissa. Rakastan metsässä kävelemistä koirien kanssa, haaveilen kesämökistä ja rauhallisista kesäilloista järven rannalla.
Olen sitä mieltä, että ikä on kuitenkin vain numeroita, viisikymppisiä (tai melkein viisikymppisiä) ei voi laittaa mihinkään lokeroon, kuten ei ihmisiä yleensäkään. Joku voi tuntea olevansa jo elämän ehtoopuolella (en kyllä oikein usko), on enemmän ja vähemmän erilaisia fyysisiä rajoitteitakin, elämä on koulinut toisia pehmeämmällä ja toisia kovemmalla kädellä.  Elämän tilanteetkin ovat hyvin erilaisia, osalla on aikuiset lapset, ehkä jo kotoa lähteneet ja ehkä jopa lastenlapsiakin jo, sitten on meitä, joilla on vielä kohtuullisen pitkä matka siihen, että nuorinkin on täysi-ikäinen... Huomaan, että iän karttuessa ainoa pelkoni koskee sitä, että en ehtisi saada kaikkia lapsia sen ikäiseksi, että omat siivet kantavat... Niin monia surullisia uutisia kantautuu ympäriltä, siitä, että nuoret (=itseni ikäiset tai nuoremmat) sairastuvat vakavasti, lapset menettävät äidin tai isän.
Kuten sanottu, niin en tunne itseäni vanhaksi enkä raihnaiseksi, en vielä toistaiseksi huomaa myöskään iän tuomia terveydellisiä ongelmia, mutta eiköhän niitäkin ole luvassa tulevaisuudessa... Olen mielestäni kohtuullisen hyvässä fyysisessä kunnossa samoin psyykkisessä :) eli kaikin puolin kaikki on kunnossa, eli tervetuloa vaan seuraava vuosi ja lähestyvä 50... ja vastauksena otsikon kysymykseen taitaa olla, että jotain siitä väliltä!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille  ja syyslomaa teille jolla sellainen on! Nautitaan juuri näistä hetkistä ja elämästä!

20 kommenttia

  1. Oikein paljon onnea syntymäpäivän johdosta Anu <3

    Ikääntymisessä on tosiaan se jännä juttu, että mieli pysyy nuorena vaikka raamit alkavatkin vähän repsottaa. Numerot ovat numeroita. Tärkeintä on ,että viihtyy sellaisena ja sen ikäisenä kun on.
    Elämän kokemus on asia, jota itse en vaihtaisi pois. Muutaman rypyn kylläkin ;D

    Anu hyvä. Minun piti yllättää sinut kertomalla tunnustuksestani täällä, mutta oletkin ehtinyt jo saada tiedon :) Kiitos kivasta blogistasi sekä vierailuistasi ja mukavista kommenteistasi omassa blogissani.

    Oikein ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Tuo oli niin hyvin sanottu, että raamit alkaa vähän repsottaa vaikka mieli on nuori😊. En minäkään haluaisi enää olla parikymppinen, elämä on nykyisellään jotenkin paljon helpompaa! Ja kiitos oikein tosi super paljon tunnustuksestasi, palaan siihen tässä lomaviikollani. Ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  2. Sepä se tuo vuosi kun vilahtaa ja uusia vuosirenkaita syntyy...Mutta omat synttärit oli myös viikolla.Teetätin itselle timanttisormuksen,se olis valmiina.Pitää joskus itseä lahjoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallisen nopeasti nämä viikot, kuukaudet ja vuodet nykyisin kuluu, ei ne ennen... Onnea siis sinnekin synttäreiden johdosta! Ihanan lahjan oletkin varmasti itseltäsi saanut, kyllä me kuule ollaan sen arvoisia❤️. Ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  3. Paljon onnea! ♥

    Samaa minäkin olen ihmetellyt. Että minä ja kaikki mun kaverit ollaan jo 40+! Että ei voi olla... kaikkihan me ollaan niin nuoria ja samoja hassuja tyyppejä kuin silloin lukion välitunnilla hassutellessa! Mun edesmennyt mumminikin aikanaan ihmetteli, että "Mie en ymmärrä kuka ryppyinen mummo katsoo peilistä, kun mie oon nuori tyttö..." :D

    Itsestäni tuntuu, että oma sisäinen olo paranee, kun kypsyy. Enää en ole niin epävarma kuin nuorempana, ja varmaan tämä olo vielä tästä paranee ja kohenee entisestään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on kummallista miten aika kuluu ja vuosia tulee... Ihana mummi❤️. En minä vaihtaisi tätä kokemusta ja iän tuomaa itsensä hyväksyntää mihinkään. Ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  4. Paljon onnea!

    Hyvä kirjoitus! Tunnen aivan samalla lailla itsekin, en tunne että olisin vanha. Siitäkään huolimatta, että minulla tuntuvat kremppoina ja näkyvät naamassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllähän ikä väistämättä näkyy täälläkin naamassa, mutta onneksi heikentynyt näkö vähän auttaa 😂. Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  5. Onnea! Itsekin välillä herää siihen, että hei, mä olen "jo" 35-vee...ei aina tunnu siltä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihminen on juuri sen ikäinen miksi itsensä tuntee, eli mehän ollaan vielä ihan nuoria 😂 (Tai no, sinähän olet sitä ihan oikeastikin... )ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  6. Paljon onnea!💐
    Sama juttu täällä. Ei tunnu olo yhtään vanhalta.
    Lapset vaan vanhenee kovaa vauhtia...😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä jaksan aina ihmetellä, että miten ne nuo lapset kasvaa ja vanhenee kun itse pysyy nuorena... Meilläkin vanhin täyttää jo 20...

      Poista
  7. Paljon onnea Anu! Ainakin itsestä tuntuu, että olisi kovin raskasta palata aikaan parikymppiseen ;) Juuri se tietty seesteisyys, itsensä hyväksyminen ja elämänkokemusten tuoma viisaus; se on paljon se ja sitä osaa arvostaa :) Niin itsessä kuin muissakin - ihailen suorastaan ihmisiä, jotka ovat rehellisesti omia itseään, persoonia eikä massaa! Ihanaa synttäripäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! En minäkään haluaisi enää olla parikymppinen, on paljon helpompaa olla tämän ikäinen kaikkine kokemuksineen ja oppeineen. Nykyisin on paljon helpompaa hyväksyä itsenäs kuin tuolloin parikymppisenä... Ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  8. Paljon Onnea!
    Välillä hirvittää, kun vuodet vierii kiihtyvällä tahdilla. Elämän kokemus tuo viisautta ja onneksi viisikymmentä on uusi kolmekymmentä. 😊 Vaikka et vielä viittäkymmentä vielä olekaan. 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienosti sanottu tuo viisikymmentä on uusi kolmekymmentä ja näinhän se on, ennen viisikymppiset oli paljon vanhempia 😂. Sitä olen ihmetellyt, että nykysin eläkkeellekin pääsee niin nuoria ihmisiä😆

      Poista
  9. No näitä samoja ajatuksia tässä on tullut pyöriteltyä niinkuin tiedätkin :). Tosin ihan vaan siltä kantilta, että ehtiikö sitä vielä hypätä uuteen ja mikä se uusi edes olisi, jos hyppäisi. Joku ihmeen paniikki tässä nyt on siitä, että haaveita suhteessa aikaan on liikaa, eikä mikään oikein selkene päässä.

    Mutta vanha en ole. Se on vissi! Olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin 19-vuotiaana, kun poikaystävä sai ajokortin ja autolla liikuttiin paikasta toiseen. Eli grillille hampurilaisille ja sen jälkeen kiskalle ostamaan iso pussi irtokarkkeja ja pussi sipsejä. Yäk. Onneksi mun nykyinen mies ilmestyi elämään ja pelasti :).

    Jotenkin mua myös harmittaa se, että on tehty joku ihme kahtiajako kolmekymppisten ja keski-ikäisten välille. Ja vielä niin, että jos on kolmekymppinen, on aina kaunis, mutta jos on keski-ikäinen, tulee väistämättä eteen paino- ja kaikenmaailman ulkonäköongelmia. Ei tule, jos ei halua :). (Toki itsestä riippumattomat vaivat ja sairaudet on erikseen, niitä en tarkoita, vaan ihan vaan sellasia itse itselle hankittuja).

    Ja niinkuin sinäkin, itse olen kans sitä mieltä, että elämä on parasta just nyt!

    Onnea vielä sadannenkin kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, kiitos onnitteluista! Kyllä vielä kannattaa hypätä uuteen, hyvin ehtii! Tietty se vaatii kyllä sen pohdinnan, että mihinkä sitä haluaa hypätä... Se on hyvä vaan, kun on haaveita, vaikka ymmärrän kyllä tuon pointin, että suhteessa aikaan niitä on liikaa, aika tuttu tunne ;)

      Vanhoja me ei todellakaan olla, se on vissi se! Iän myötä sitä on oppinut pitämään itsestään huolta, paremmin kuin tuolloin nuorena.

      Onneksi tuo keski-ikä siirtyy koko ajan ylemmäksi, eihän me vielä olla keski-ikäisiä... Mutta totta tuo, että automaattisesti ajatellaan, että ikä tuo mukanaan ulkonäkön liittyviä ongelmia, päinvastoin sanoisin minä, nykyään sitä on itseensä (melko) tyytyväinen, toisin kuin nuorempana, milloin sitä oli liian pitkä, milloin liian leveä, milloin harmaavarpunen jne. Nykyään sitä hyväksyy itsensä tällaisena. Paitsi, että sitä en hyväksy, että kun on 40 vuotta elänyt suorten hiusten kanssa, niin MIKSI niiden täytyy nyt kihartua, ihan kamalaa, en totu siihen millään enkä osaa tehdä niille mitään....

      Elämä on parasta juuri nyt, siitä olemme täysin samaa mieltä!

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle rakas ystävä!

      Poista
  10. Onnea vaan <3 Mukava teksti täynnä hyvää pohdintaa. Iän karttumisessa parasta on kokemuksen lisääntyminen. Kokemus tuo oppia itsestä ja maailmasta ja se lisää varmuutta ja valmiuksia nauttia kaikesta. Siltä pohjalta on hyvä toimia ja kokeilla rohkeasti myös uusia juttuja. Mikään ei pidä vireessä niin hyvin kuin uteliaisuus ja innostus uusia juttuja kohti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitettu! Kokemus on kyllä ihan parasta ja mikään ei enää näytä niin musta-valkoiselta kuin joskus nuorena, eikä niin ehdotonta. Lisäksi tietysti tuo varmuus on mukava lisä. Miten epävarmaksi sitä onkaan nuorena tuntenut itsensä monessakin asiassa... Ja uteliaisuutta ja innostusta tarvitaan aina, se pitää todellakin virkeänä. Ja täytyy kyllä sanoa, että lapset ja nuoriso auttaa kummasti virkeänä pysymiseen, aina kun pitäisi edes vähän pysyä kärryillä siitä, missä mennään... Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall