maanantai 17. lokakuuta 2016

Hiljainen talo

Heippa hei te kaikki ihanat!

Kiitos oikein kovasti edellisen postauksen onnitteluista ja kommenteistanne! 

Minä istun täällä hiljaisessa talossa, ainoat kuuluvat äänet ovat tällä hetkellä pesukone ja koiran kuorsaus :). On niin kovin outoa olla yksin kotona, tällaista ei juurikaan ole tapahtunut enkä oikeasti oikein tiedä, miten aikaani käyttäisin... Niinpä olen tänään käyttänyt koirat aamulenkillä vähän pidemmän kautta, raivannut kodinhoitohuoneen tasot näkyviin, tehnyt pari kuvakirja tilausta ja nyt siis istun tässä koneen äärellä. On se vaan kummallista tämä yksin oleminen... Mitähän sitä ennen lapsia teki, kun oli kotona yksin? Täytyy kyllä sanoa, etten edes muista... Hetken harkitsin jopa kaupunkiin lähtemistä, olisi vähän tarvetta päivittää työvaatteita ja lankakaupassa olisi pitänyt käydä, mutta en sitten kuitenkaan viitsinytkään lähteä, olisi pitänyt laittaa hiukset ja pukea päälle jotain muuta kuin verkkarit, arvatkaa vaan, mikä kamalan iso homma?!
Ei tämä kovin pysyvä olotila ole, ehkä juuri ja juuri tämä päivä, huomenna varmaankin haen nuo perheen nuorimmat jo papan luota kotiin, joten saadaan vähän ääntä tähänkin taloon taas. Eilen kun oltiin isännän kanssa ihan kaksin kotona, mietin kyllä kovasti, että ihan kohta tämä talo on meille liian iso kun kaikki lapset lähtevät maailmalle... Onneksi siihen nyt kuitenkin menee vielä aikaa. Ja sitä ennen saadaan varmaan talon takkahuonekin ihan sille tarkoitettuun käyttöön, nyt se toimii vanhimman lapsen huoneena...
Sain pitkästä aikaa ladattua kameroistakin kuvat koneelle, olivat vielä matkakuvatkin kesältä kameroissa, ehkä nyt saan jopa teillekin asti näkyviin muutaman kuvan kesän reissulta. Kuvia katsellessa tulikin kova matkakuume, olisi niin ihana lähteä johonkin lämpöiseen ja aurinkoon, vaikka syksystä tykkäänkin...
Taidanpa nyt ottaa ystävien FB-neuvoista opikseni, kaivaa kirjani esille ja lukaista hetken ihan rauhassa, sitten täytyy kyllä vähän ulkoiluttaa myös imuria, mutta tänään laitan asiat tähän tärkeysjärjestykseen :). Ystävät tosiaan neuvoivat jättämään siivoamisen ja rentoutumaan, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että en minä edes tiedä, mikä olisi sitä kivaa, rentouttavaa tekemistä täällä kotona, niin vähän on ollut tarvetta sitä miettiä, aina yleensä on joku muu ohjelmoinut lomani ja päiväni... 

Rentoa maanantaita teille kaikille!

9 kommenttia

  1. Tuttu tunne tuo, että sen harvan kerran, kun on on poikkeuksellisesti päiväsaikaan ihan yksin kotona, sitä vaan kuuntelee luonnotonta hiljaisuutta ja suunnilleen kellon tikitystä ja miettii, että mitähän sitä nyt oikein tekis, kun olis kerrankin tilaisuus tehdä mitä huvittaa. Ja lopputulos on se, että todennäköisesti sitä ei tee yhtään mitään, kun ei oikein osaa, kun se normaali elämä ympäriltä puuttuu. Ja sitten illalla miettii, että meni sekin vapaapäivä sitten lopulta ihan hukkaan :).

    Joskin meillä on tilanne muuttunut niin, että talo on muutenkin hiljainen. Ja olen nyt pitänyt perjantait jo jonkun aikaa vapaana, kun on vielä kesälomapäiviä säästössä. Siihen olen kehitellyt sellaiset kivat erikoisrutiinit eli käyn poikkeuksellisesti aamulla saunassa, saatan tehdä jonkun kasvonaamion tai jotain (ihan itse ;)) ja jotain erityisen hyvää aamupalaa (raikasta smoothieta), jota sitten nautiskelen kaikessa rauhassa samalla kun odotan, että hiukset kuivuu (ei mene kauan, koska ovat niin ohuet :)) ja lähden lenkille metsään. Ja kiertelen vaikka kirppikset ihan huvikseni.

    On ollut korvienväli paljon paremmassa kunnossa noitten pidennettyjen viikonloppujen ansiosta. Ajattelin, että voisin hyvinkin siirtyä vakituisesti nelipäiväiseen viikkoon. Ei väliä, vaikka palkkapussi sitä mukaa pienenee.

    Koita nyt nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta ja lomasta <3. Ja tietty taas siitäkin, kun normaali elämä kaikkine äänineen palaa taloon :)

    PS. Todella onnistuneita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilinen päivä meni vähän harjoitellessa, mutta sain vielä toisenkin päivän, tulevat kuulemma vasta huomenna. Siivosin kodinhoitohuoneen kuntoon, pesin pyykkiä, luin vähän ja olin vaan, kuuntelin hiljaisuutta, aika outo ilmiö tässä talossa :)

      Kirppiksellä oliskin voinut käydä, mutta nyt taidan keittää itselleni päiväkahvit ja ottaa sen jälkeen nuo koiruudet mukaani ja lähteä pihalle, ilma näyttää ihanalta!

      Kyllä tuollainen nelipäiväinen viikko olisikin aika ihana, ainoa vika siinä on, että omassa työssäni tarkoittaa sitä, että viiden päivän työt pitäisi tehdä neljässä päivässä ja neljän päivän palkalla, kukaan muu kun ei niitä hoida...

      Pitkästä aikaa sain ladattua kuvia kameralta, eron kyllä kännykkäkuviin huomaa, tosin nythän mulla on tuo uusi kännykkä, sen kuvanlaadusta en vielä tiedä...

      Ihanaa viikon jatkoa sinne!

      Poista
    2. Juu, ei munkaan töitä kukaan muu tee. Täällä kun ei oikein edes ole ketään muuta :).

      Lokoisaa vapaapäivää!

      Poista
  2. Mäkin sain sunnuntaina iha ex-temporee vapaaillan ja olin ihan, et mitäs täs nyt!! Haha. Ihanaa oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän siinä vähän tahtoo käydä, että sitä ihmettelee ja hämmästelee ja sitten toteaa, että vapaahetki menikin jo... Mutta kyllä tämä mukavaakin välistä on, ei voi kieltää...

      Poista
  3. Kun tulee ylimääräistä aikaa, ei tiedä mitä tekisi. Siivoisi eli käyttäisi ajan hyödyksi, lukisi yöpöydällä odottaneen kirjan vai katsoisiko sarjamaratonin vai ulkoilisi, Hui on tää jännä tämä ihmiselo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano Tiia, pienestä sitä saa nykyisellään jännitystä omaan elämäänsä :D. Aika useinhan tällainen aika tulee hyödynnettyä siivoamiseen tms. joka sekin on ihanaa kun saa rauhassa tehdä, mutta nyt otin kyllä aika rennosti, luin jopa vähän kirjaa...

      Poista
  4. Myöhästyneet onnittelut! Muistan vielä hyvin ajan, kun 30 olivat tooosi vamhoja..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Älä muuta sano, joskus ikuisuuksia sitten jopa kolmekymppiset olivat ihan ikäloppuja, jostain syystä ovat nykyään melkein lapsia ;)

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall