perjantai 5. elokuuta 2016

Bloggaamisen vaikea taito...

Tässä on kesä vierähtänyt jo elokuuhun ja lomat on pidetty, arki on osittain alkanut, lapset vielä hetken lomailevat ja nauttivat tällä hetkellä olostaan papan hoivissa. Tavallaanhan siis  meilläkin isännän kanssa on lomaa, kotona kun ei juuri tällä hetkellä ole neljästä lapsesta yhtään, ihan kummallista...




Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana kesä ja akkuja on ladattu tulevaa syksyä ja talvea varten?! Meidän kesä on ollut ihana, lomalla olin peräti 5 viikkoa, teimme reissun koko perheen voimin, olemme vierailleet ihanalla mökillä, käyneet vähän kiertoajeluilla, mustikassa, uimarannoilla on tietysti vierailtu useamman kerran päivässä, ylipäänsä olemme tehneet kaikkea mukavaa, ilman aikatauluja ja Tokihan kesää on vielä jäljellä, mutta onhan se totuus, että syksy siellä jo kolistelee ihan nurkilla...




Olen tässä kesän mittaan miettinyt moneen otteeseen tämän blogin jatkoa, mitä teen, miten teen vai teenkö. On kyllä hankala asia, toisaalta tuntuu, että aika ei riitä, ei tavallaan rohkeuskaan ja toisaalta en sitten millään haluaisi lopettaa ja luovuttaa... Olen tutustunut blogin kautta ihaniin ihmisiin ja saanut teiltä lukijat ihanaa palautetta, kiitos siitä ihan jokaiselle!




Tohkeissaan blogin Katri pohti juuri kirjoituksessaan blogin pitämistä ja sen tuomia haasteita ja voin kyllä Katrin kirjoituksiin yhtyä. Minähän olen pitänyt tätä blogia hyvinkin anonyymisti, en ole kasvojani tai perhettä täällä esitellyt, Maria taas kirjoitti omalta mukavuusalueelta poistumisesta ja näitä asioita olen tässä nyt pyöritellyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Olen pitänyt tätä blogia hyvin varovaisesti myös, ajatuksella, en-esitä-mielipiteitäni-kukaan-ei-loukkaannu, mutta haluanko sitäkään jatkossa? Tai toisaalta sitten, onko minulla mitään mielipiteitä ylipäänsä mistään asioista?


Arastelen omien ajatusten ja mielipiteiden ilmaisua, olen mieluummin se "Näkymätön lapsi" kuten Muumeissa, ehkä nyt kun ikääkin alkaa olla, olisi jo pikku hiljaa aika opetella myös olemaan ihan näkyvä... Tietysti blogissa ja kirjoitettuna mielipiteiden ja ajatusten ilmaisu on vielä astetta hankalampaa kun ne pitää kirjoittaa ja kirjoittaminen ei ole kuitenkaan se vahvin puoleni...




Kesällä on myös käyty Tallipihalla ihastelemassa




Suunniteltu syksyn ja talven aikaan tehtäviä kohennuksia kotona, kalkkimaalilla





Ihasteltu sateenkaaria useampanakin päivänä

No, tällaisia pohdintoja tähän väliin, katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan tämänkin asian suhteen, aika monista asioista ajattelen, että niillä on tapana selvitä ja luotan siihen, että niin tämäkin asia selviää, ihan ilman suuria pohdintoja ja kriiseilyjä...




Ajattelin asettaa itselleni haasteen syksylle/ talvelle; teen tätä blogia rohkeasti enemmän itsenäni, mielipiteineen ja kuvineen ja ehkäpä jopa naamani näytän, saas nähdä... Eli yhteenvetona, en halua lopettaa vaan jatkan samaan, verkkaiseen tahtiin postaamista ehkä hieman rohkeammin, saas nähdä pystynkö siihen.




Ihanaa elokuuta teille kaikille ja kuulemisiin!


29 kommenttia

  1. Meitä on nyt aika monia, jotka näyttävät potevan jonkin asteista blogikriisiä - isoa tai pientä :) Ehkä se selkiytyy ajan kanssa ja löytyy Se Juttu, miten ja mistä asioista haluaa kirjoittaa. Minä peukutan kaikelle, mitä ikinä päätätkään (mutta toivon, ettet ainakaan lopeta) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tämän jutun ei vielä pitänyt päästä julkaisuun, jotenkin oli näyttänyt karkaavan, ihan kummalliset on muuten nuo rivien välit, vaikka tekstin muokkauksessa ei ole mitään välejä, höh!

      Ihan samaa mietin tätä kirjoittaessani, että näyttää nyt olevan ilmassa mietintää bloggareiden keskuudessa oikein enemmänkin. Kiitos peukutuksista, ihana sinä! Rohkeutta mä tarvin tähän touhuun nyt ainakin lisää, kuten moneen muuhunkin asiaan elämässä, mutta eiköhän tämä tästä!

      Oikein ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  2. Minua kiinnostaa tarinat ja mielipiteet, joten täällä odottelen innokkaana, että mistä kirjoittelet syksymmällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rva Kepponen, yritetään tarinoida ja ehkä jopa olla jotain mieltä edes jostain 😂

      Poista
  3. Sinustakin kuuluupi =). Ei muutakuin anna mennä vaan...we want more!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, hiljakseen täältä varmaan päivityksiä tulee 😊

      Poista
  4. Ai miten niin kirjoittaminen ei ole vahvin puolesi? Kyllä minusta ainakin blogisi on kiva ja kirjoitat mukavasti.

    Mutta ymmärrän nämä pohdiskelut... Mulla on todella usein mietinnässä, mitä oikein tekisin blogin kanssa. Olen siellä valitettavasti (?) omalla nimellä ja jopa naama on joskus näkynyt - siihen mulla on kyllä aika korkea kynnys, ajattelen aina että kuka nyt mun rumaa naamaa haluaa katella... enkä ole tosiaankaan mikään missi, että joku vaatteiden esittely on tosi vierasta. (Ei sillä, että olisin muutenkaan mitenkään kiinnostunut vaatteista ja niiden esittelystä...) Olen ihan kade kaikille kauniille ihmisille, kun niillä on niin nättejä kuvia itsestäänkin - ja sitten toisaalta pidän sitä jonkun sortin omituisuutena kuitenkin, että "itseään pitää netissä esitellä..." *huoh*

    Musta tuntuu, että kun olen siellä blogissani omalla naamalla ja koska olen työssä josta mut tuntee koko kylä (eli siis aika pienen kylän kaupassa...) niin on hyvin vaikeaa kirjoitella sitä mitä oikeesti tahtois; mielipiteitään, ajatuksiaan, kokemuksiaan, tuntemuksiaan... Mä aikanaan kirjoitin monenlaista, paljon rohkeammmin kuin nykyään, avauduin monesta asiasta, mutta sitten löysin blogini arvosteltavana jossain vauva-palstoilla... se oli kyllä kamalaa. Nyt mua rajoittaa se "tunnettavuus", koska tiedän, että blogiani lukee täällä asuvat ihmiset myös (eivätpä tosin juurikaan ole tulleet kertomaan, mutta olen muuta kautta kuullut). En jotenkaan kestä sitä, että mun asiat on levällään netissä ja niistä tulee kenties puheenaihetta kylillä. Ja sitten mietinkin, miksi kirjoitan julkista blogia...???

    Tää on niin ristiriitaista. Kyllähän se olis ihan mahtavaa, jos vois vaikka elää blogillaan. Sitten taas en ollenkaan tykkää mainostamisesta ja "itsensä myymisestä" portaaleihin... Tuntuu todella itsekeskeiseltä kirjoitella omista asioistaan - ihan niin kuin ne nyt ihmisiä kiinnostais... Ja sitten kuitenkin tykkään itekin lukea muiden blogeja. Että tee tästä nyt sitten joku johtopäätös, kirjoittaako vai lopettaako... Mä siis mietin näitä juttuja jatkuvasti, ajoittain jopa niin että ihan vakavasti mietin lopettamista.

    Olen tässä viime päivinä just miettinyt sitäkin, miten paljon blogit aiheuttaa vertailua, itsensä huonompana näkemistä jne. Se on aivan älytöntä ja siksikin mietin, mitä järkeä on bloggaamisessa... Myös tämä "turhuuteen" tuhlattu aika mietityttää, siis että voishan sitä kai muutakin tehdä kuin kököttää niskat jumissa koneella ja "stalkata" muiden elämää. En ole saanut päätettyä, jatkanko vai enkö, joten olen sitten vaan jatkanut... kuitenkin kirjottaminen on mielestäni mukavaa ja onhan se blogi myös paikka minne valokuvia voi laitella...

    Tsemppiä mietintöihin sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan samoja ajatuksia on täällä pyöritelty. Itse asun kyllä isossa kaupungissa, joten tunnettavuus ei ole ihan samaa luokkaa, mutta kuitenkin...

      Toisaalta sitä kiettii, että tämän ajan voisi käyttää johonkin ihan muuhun ja miksi ihmeessä sitä haluaa omaa elämäänsä (tai pientä osaa siitä ) esitellä julkisesti ja toisaalta sitten ei millään malttaisi tai haluaisi lopettaa, kyllä on ihmisen elämässä pohdittavaa....

      Itse en tykkää olla kuvattavana, se vaan ei ole mun juttu, vaatteeet on sellaista perustavista, joten mitään esiteltävää niissä ei olisikaan ja jotenkaan se vaan ei ole mun juttu, vaikka tykkäänkin muiden blogeista poimia myös pukeutumisen ideoita ja katsella kivoja asukivia ja aina jaksan ihailla sitä luontevaa kameran edessä olemista.

      Minulle tämä blogi on ehkä enemmän sellainen päiväkirjamainen ja valokuvien tallentamisen väline, mutta sitten sitä aina miettii toisaalta, että miksi sitä haluaa/tekee julkisesti...

      No ehkä menen nyt näillä ainakin hetken, katsotaan, mitä tästä jatkossa tulee.

      Tsemppiä myös sinne mietintään 😊

      Poista
  5. Sinulla olikin pitkä kesäloma!
    Ja kivoja juttuja olette lomalla tehnyt!😊
    Kannustan sinua jatkamaan blogia! Sinulla on hieno blogi ja juttujasi on mukava lukea!
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari kauniista sanoistasi!

      Nämä pitkät lomat ovat näitä julkisen puolen herkkuja, ainakin nyt toistaiseksi, eiköhän nämäkin tästä lyhene, ainakin tahtotila tuntuu olevan sellainen 😔.

      On se kummallista, miten sitä aina suhtautuu omiin tekemisiinsä niin kovin kriittisesti ja katselee niitä suurennuslasin kautta, ehkä se on sitä oman itsen mitätöimistä ja alentamista ja jonkinlaista huonommuuden tunnettakin omista tekemisistä.

      Kivaa sunnuntaita sinne!

      Poista
  6. Tee niinkuin sinusta hyvältä tuntuu. Se on ainut neuvoni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku, neuvosi on hyvä! Aurinkoista elokuuta sinne!

      Poista
  7. Osaat hyvin kirjoittaa ja tässäkin ilmaiset rohkeasti ajatuksiasi! Mielenkiinnolla jään odottelemaan myös tulevia posteja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoista! Itselle tuo kirjoittaminen tuntuu niin vaikealta ja jotenkin ne ajatukset ei vaan pääse esiin, joita ehkä haluaisin, mutta ehkä tässäkin harkoitus tekee mestarin! Sinulla on niin ihana ja hauskakin tapa kirjoittaa, on aina ilo lukea blogiasi!

      Poista
  8. Olisi ihanaa nähdä sinun kasvot ja älä vaan lopeta! Kipuilu kuuluu asiaan ja ainakin omaa kipuiluani aina siivittää pelko. Pelko olla oma itsensä tai miten miellyttää muita ja tasapainotella siinä välissä.

    Ei ole helppoa aina, mutta silloin kun antaa enemmän, kuin ottaa, kannattaa jatkaa. <3

    Muiskuja ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiia ❤️. Saas nähdä rohkaistunko naamaa näyttämään, ihailen teitä, jotka kykenette bloggamaan niin avoimesti ja julkisesti omalla naamalla! Nimenomaan tuota kipuilua miten olla oma itsensä ja miellyttää muita, vaikka tosiasiahan on se, että koskaan ei voi miellyttää kaikkia, eikä tietty pidäkään, ajatuksesta on vaan vaikea päästä eroon, kun on ikänsä tottunut miellyttämään muita, se on se klitin tytön syndrooma 😂.

      Ihanaa sunnuntaita sinne!

      Poista
  9. Hauska, että kirjoitit juuri tästä. Itse kirjoitin blogia pitkään mutta lopetin, kun aloin tuntea, että olin jo sanonut kaiken ja kuvannut kodinkin joka nurkasta. Kasvojani en tosin koskaan näyttänyt, enkä perhettäni. Jäin silti kaipaamaan kirjoittamista ihan hirmuisesti, sillä vuosien saatossa siitä tuli tapa ajatella. Siksi, ystävän kannustuksella aloitin uuden blogin, nyt tosin en omalla etunimelläni. Blogin kirjoittaminen on harrastus siinä missä muutkin, jos siitä ei tee työtä, kuten moni tänä päivänä tekee. Mutta jos tuntuu, että haluat kirjoittaa, jatka ihmeessä. Uskon että tulet kaipaamaan sitä jos lopettaisit. Eikä vähäisintä ole kyllä tämä sosiaalinen ympäristö, joka täällä syntyy. Itsekin olen saanut ystäviä, en pelkästään uusia tuttavuuksia blogin kautta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aava! Osasit niin hyvin kirjoittaa ajatuksia, joita itsekin tässä olen pohtinut. Tämä bloggaaminen on kummalla tavalla koukuttavaa ja siitä luopuminen tuntuukin olevan yllättävän hankalaa.

      Poista
  10. Ihanan pituinen kesäloma teillä on ollut, viidessä viikossa ehtii relata jo kunnolla. :)
    Viisautta ja ajan kulumisen malttia päätöksiin, oma tyyli löytyy varmasti. Ja blogisi on viehättävä jo näinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Jenna! Julkisen puolen lomissa on kieltämättä omat hyvät puolensa :D

      Poista
  11. Jään jännäämään mitä blogiisi tuleekaan syksyn myötä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, tulikohan nyt luvattua liikoja, että muka jotain uutta...

      Poista
  12. Kuulostaa hyvältä ja oispa ihana nähdä sun kasvot 😍 Kivaa iltaa 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhea, joudunkohan mä nyt tulemaan ihan näkyville, apua!

      Poista
  13. Mielenkiintoista pohdintaa. Minä aikoinani aloitin veneblogilla... no eihän minulla venetarinaa riittänyt. Talvisin kun vene on vielä telakallakin. Se oli mietinnän paikka... jatkanko kirjoittamista vai jäänkö myös telakalle. En jäänyt telakalle, vaan pistin uuden blogin pystyyn ja aloin kirjoittaa omalla nimelläni.
    Tuo sinun jatkamisesi kuulostaa hyvältä. Kirjoittele, kun siltä tuntuu. Sinulla on jo nyt oma lukijakuntasi. Me odotamme. Ja jossain vaiheessa heitä kasvosikin kehiin. Silloin bloggaaja tulee tutummaksi lukijoille.
    Hyvää uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Tuula! Kyllä tässä varmaan on aika tehdä tätä vähän henkilökohtaisemmin, hieman kyllä jännittää :)

      Poista
  14. Mulla on suunnitelmissa kokeilla tuota kalkkimaalia, vaikuttaa niin mielenkiintoiselta ja toimivalta tuotteelta. :) Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall