tiistai 17. toukokuuta 2016

Murinaa ja purinaa...

Nyt on pakko ennen Suomen peliä pikkiriikkisen päästellä pihalle... Meillä isäntä on nimittäin sairaana, ollut viikon jo... Ja arvaattehan te varmaan millaista se sitten on? Noh, okei se on ihan OIKEASTI kipee, ei pelkkää miesflunssaa (you know), mutta silti...

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti, kun se sairastaa (ymmärrän jo ammattinikin puolesta, ettei se sille mitään voi, mutta silti...) Tai ei kait mua ärsytä se, että se sairastaa, vaan miten se tehdään. Makaa vaan, ottaa torkkuja ja katselee päivät pitkät leffoja, arrgghh. Ja katselee iltaisin kiekkoa, sen kyllä jaksaa... Ja nyt mä tiedän, että juuri noinhan sitä kuuluukin sairastaa, mutta oikeasti, milloin äiti-ihminen viimeksi on sairastanut niin, ettei olisi pystynyt koulusta tulleen lapsen läksyissä avustamaan, laittamaan ruokaa, pyykkäämään jne? Jos nyt tarkkaan muistelen, niin EI KOSKAAN, ainakaan tämä äiti-ihminen...
Mikä siinä onkin, että nuo miehet (tai siis ainakin tämä täällä meillä) kykenee sujuvasti keskittymään itseensä ja sairastamiseen ja kun itse yrittää niin ei mene kuin pieni sekuntti kun joku on jo jotain haluamassa tai kysymässä? Miksei ne häiriköi isää yhtä lailla?

Noh, ei niin pahaa mieltä, etteikö pieni shoppailu auttaisi :D Käytiin pienempien kanssa pikakierroksella Ikeassa hakemassa yksi sinkkivati kesäkukille, vietiin pikku-ukon kanssa tytöt tallille ja samalla reissulla poikettiin Prismassa pikaisesti ruokaostoksilla ja Lidlissäkin käytiin, sain pari sopivaa kevyttä ruukkua tomaatintaimilleni ja grillille uuden peitteen. Nyt on jo paljon parempi mieli :)
Niin mä tosiaan ostin koulun myyjäisistä pari tomaatin tainta, kun niin kehuttiin niiden makeutta ja helppoutta, senkun istuttaa ämpäriin ja napsii keltaisia, makeita minitomaatteja kitusiin, noh, uskoo ken haluaa, mutta täytyyhän sitä kokeilla... Kevyet ruukut tarvitsin, koska joutunen niitä jokusen kerran tässä ennen varsinaista kesää raijaamaan sisälle yöpymään. Raportoin sitten kesän kuluessa, miten paljon olemmekaan saaneet keltaisia minitomaatteja nauttia, varokaa vain tulevia tomaattipostauksia ;)
No tääkin lähtis nyt tästä virittäytymään pelin tunnelmiin suihkun kautta, joten kuulemisiin! Toivotaan, että Suomen pojat on voittotuulella!

Tervetuloa uusille lukijoille mukaan, toivottavasti viihdytte!

Ihanaa viikon jatkoa teille kaikille!



33 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Uskon, että aika moni tunnistaa tän tunteen, jostain syystä 😊

      Poista
  2. Mun ukkelini on taas ihan päinvastainen tapaus. Ei suostu sairastamaan, vaikka olisi jalka korvien välissä (vai miten se sanonta meni), eikä suostu edes kertomaan, jos on joku paikka kipeänä. Sitten joutuu arvailemaan ja kyselemään, ja siitähän se ukko tykkää, kun vaimo tenttaa. :-D

    Juu, shoppailu auttaa aina. :-) Paitsi silloin jos ei löydä kaupoista mitään kivaa, ja tulee entistä huonommalle tuulelle. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se tuokaan tietty hyväksi ole, kyllä sitä pitää sairastaa kun on sairas, mutta rajansa kaikella😉

      Poista
    2. No ei se tuokaan tietty hyväksi ole, kyllä sitä pitää sairastaa kun on sairas, mutta rajansa kaikella😉

      Poista
  3. Vastaukset
    1. 😊 juu, näin ajattelinkin, etten ehkä ole yksin tämän tunteeni kanssa😉

      Poista
  4. Ihanat kuvat. Niin kesäistä!
    Tiedän kyllä tuon miesten taidon sairastaa. Kyllä se on ihan erilaista kuin meikäläisillä. Olkoonkin, että ehkä tosiaan sairaana kuuluisikin levätä. Vaan kun ei itse osaa/voi olla kipeänäkään niin rennosti, niin johan se jurppii, kun toinen osaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäisiä ovat, viime viikolla itse asiassa napsin kun olin yhdessä koulutuksessa.

      Ajattelinkin, että aika moni saattaa samaistua näihin tunteisiin 😉. Pitäis vaan opetella itsekin, mutta ehkä se on näillä vuosirenkailla jo mahdotonta!

      Poista
  5. Heheh. Meil äideil onkin supervoimat. BOOM POW!! :)) Mitä miehet tekis ilman meitä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, superäidit! Eipä taitais nuo miehet kovin pitkälle potkia... Tai sitten ne selviytyis hyvin, mutta ei meidän tavalla, luultavasti näin tapahtuisi...

      Poista
  6. Harvoin voi olla äiti niin kipeänä, että voisi kaikki kotihommat skipata.

    VastaaPoista
  7. Miehillä on kyllä ilmiömäinen taito olla tekemättä mitään silloin kun on paikka. Siinä olis meille tosiaan opittavaa, mutta kun ei vaan kertakaikkiaan onnistu. (Ja sitäpaitsi itse en edes pysty katsomaan telkkaria montaa tuntia muutenkaan. Hyvä jos yhden. Mies sensijaan pystyy tölläämään kaikki yöllä nauhoitetut NHL-pelit putkeen tosta vaan. Mulla ei kestä pehva, eikä pää).

    Tomaattisatoa odotellessa :). Niitä mullakin on tarkoitus hankkia, mutta aattelin istuttaa ne kiinteästi siihen viljelylaatikkoon, joten pakko vissiin vielä odottaa, että yöt lämpiää.
    Viime vuonna mulla oli sellanen amppelitomaatti ja siitä kyllä tuli todella paljon hyviä tomskuja. Joskaan kilohintaa ei kannata alkaa laskemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Tuosta taidosta kun saisi edes osan! Osaisi keskittyä kirjaansa tai telkkariohjelmaan tai vaikka netin selaamiseen eikä kuulisi muuta, sitä mä kyllä oikeasti kadehdin! Ja sitä, että voi olla ylen hämmästynyt kun rouva kaivaa imurin tai näin kesällä ruohonleikkurin esiin ja kysyä "ai tarttisko imuroida" tai "meinaakko, että nurmikko tarvii leikata" , siis miten tuohon kykenee????

      Juu, ei ehkä kannata laskea tomskuille kilohintaa eikä käytettyjä työtunteja 😉

      Poista
  8. AAArrgghhh...ihan nousee niskavillat jo myötätunnosta, koska täälläkin asuu samanlainen sairastaja...Minä kyllä joudun nousemaan 40 kuumeessakin apuun, mutta hän napisee ja uikuttaa ihan pienemmästäkin vaivasta ja heti sanoo, että on varmaan syöpä ja hän kuolee....Johon minä hyvin platoonisesti ja tympeästi, että; "vai niin, mitenkäs mies haluaa tulla haudatuksi?" :)
    Sitten alkaa mökötys ja valitus empatian puutteesta.... Ja lapset kysyy minua aina apuun, vaikka olisin kipeä. Syyksi sanovat, ettei isi osaa eikä tajua! :D
    Minunkaan peffa ei kestäis tuollaista istumismäärää, kuin miehet jaksaa sitä töllöä tollottaa!Ihan uskomatonta, mutta siltikkään en haluis olla mies :)
    Voimia ja se 'empatiahali' sinulle <3
    Oma kasvattamat tomaatit ovat super ihania, jos sen vaivankin takia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitso Satu myötätunnosta ja halista, tänään jo vähän helpottaa, kun isäntäkin pääsi töihin takaisin... Kyllä mua meinaa nyppiä, kun tulee kotiin töistä ja aloittaa uuden työpäivän kotona, niin kuin sitä ei päivän mittaan jotain pikkuhommia jaksaisi tehdä, esim. valmistella ruoan laittoa tai jopa laittaa se ruoka, mutta kun ei niin ei... No, enköhän minäkin tästä taas toivu ja samoin tuo isäntä ;).

      Saas nähdä onnistuuko mun tomaatit...

      Poista
  9. Juurikin näin. me naiset tiedämme mistä puhuta ;) vink vink. Ihanat kuvat -niin kesäiset :)

    VastaaPoista
  10. Miten tutulta kuulostaa ja juu täällä pää yrjövadissa siivotaan ja tehdään kaikkea mahdollista. Mutta kun mies sairastaa, niin se on sitten totaalilepoa. Hih mainio postaus, etenkin kun ymmärrän ärsytyksen.

    Kivaa viikkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin, äiti ei juurikaan ole niin sairas, etteikö hoitelisi aika monen muun asioita edelleen, mutta nuo miehet ne osaa (pääsääntöisesti) tuon sairastamisen idean :D

      Poista
  11. Just hyvä kirjoitus tämän päivän tunnelmaan. Ihan hermo piukeana huonosti nukutun yön jälkeen täällä. Mies eilen töiden jälkeen sujuvasti alkoi katsoa lätkämatsia (se klo 16 alkanut). Koko päivän aina odottaa, että saa edes puoli tuntia omaa aikaa kun tuo 1,3vuotias on nyt (kaikella rakkaudella) aivan äärettömän työteliäässä iässä. Sotkee ja vetää kaiken ja tulee alas milloin sohvalta, milloin on kiipeillyt saunan lauteille. Ja tänään koheltelut vaan jatkuu eikä itsellä meinaa puhti riittää... ymmärrän täysin ja joskus pitää vaan päästää vähän ilmoja pihalle:);)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meilläkin mies tuli eilen töistä kotiin, söi ruoan ja jämähti telkkarin ääreen, arrgghh... Muuten saa aina odotella töistä kotiin ja saapuu yleensä lähempänä viittä kuin neljää, kyllä nyt oli tikkana paikalla :D Vaan täytyy tunnustaa, että katselin minäkin sen pelin ihan innoissani...

      Tuo taaperoaika on melkoisen työlästä, muistan kyllä, nykyään, kun nuorinkin on jo 9, on paljon helpompaa, mutta täytyy sanoa, että tavallaan kyllä kaipaan tuotakin aikaa...

      Poista
  12. Se on just se kuuluisa mies flunssa! :D Onnea tomaatin kasvatukseen ja iloista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina, onneksi flunssa on nyt selätetty ja elämä voi jatkua :D

      Poista
  13. Niin, kaipa se miesflunssa kuvaa juuri tuota tapaa sairastaa. Että evääkään ei pysty heilauttamaan :D Mun mieheni ainakin sairastaa kyllä kovasti, kun sairastaa, mutta silti mua aina meinaa huvittaa kuinka avuttomaksi se menee. On itselläkin sairaana kamala olo, mutta PAKKO on pystyä vähän toimimaankin :D Onneksi shoppailuterapia auttoi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, on se kummallista, miten se sairastaminen vie mieheltä voimat ihan täysin ja nimenomaan tuollainen perusflunssa... Onneksi on shoppailu, eikä tullut edes poskettoman kalliiksi :D

      Poista
  14. Hih, löysin juuri blogiisi ja totesin, että täällähän puhutaan samaa kieltä :D Eiköhän useimmat perheenäidit tunnista, mistä on kysymys, kun puhutaan miesflunssasta ;) Taidanpa ryhtyä nyt lueskelemaan vanhempiakin tekstejäsi. Tervetuloa joskus kurkistamaan meidän arkeemme osoitteessa: http://maalaishiirenelamaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Anne kun piipahdit, toivottavasti joskus toistekin vierailet. Kyllä! Äidit varmaan aika pitkälle tuntee käsitteen miesflunssa ;)

      Poista
  15. Tomaatin taimia minkäkin aion ostaa. En jaksanut niitä itse kasvattaa, mutta kesäkurpitsan ja kurkun taimet ovat jo ihan hyvän kokoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä onnistuuko minun tomaatit, en ole aikaisemmin kasvatellut...

      Poista
  16. Ihana blogi sinulla! Olenkin täällä ensimmäistä kertaa. Mukavaa viikon jatkoa Pihakuiskaajan puutarhasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anneli ja tervetuloa uudelleen! Tulenkin käymään vierailulla :)

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall