torstai 7. huhtikuuta 2016

Rakkaat huonekalut

Blogeissa on näkynyt postauksia The Huonekaluista ja Mööbeleistä, niistä rakkaista, sellaisista, joista ei koskaan haluaisi luopua... Meillä on näitä myös muutamia, en sano, ettenkö voisi luopua jos olisi tarvetta, mutta eivät nämä ihan ensimmäisiä kohteita ole, joista eroon hankkiutuisin. Nämä kaikki huonekalut ovat kulkeutuneet meille läheisten ja rakkaiden sukulaisten kodeista, niillä on omaa tarinaansa kerrottavanaan ja siksi ne ovat meille ja minulle arvokkaita.

Ylä- ja alakuvassa oleva lipasto on edesmenneen mummuni ja pappani vanha. Se löytyi kotitalostani kellarin perukoilta huonossa kunnossa, kun kotitalo tyhjennettiin äidin kuoltua. Muistan, että mummu säilytti tämän lipaston päällä rasiaa, jossa oli nappeja :) Aina kun olin mummulassa yökylässä, leikin näillä napeilla. Kun tämä lipasto pelastettiin kellarista sen kansilevy oli tosi huonossa kunnossa, minä hioin sen ja vahasin, muuten kaappi on ihan alkuperäisessä kunnossaan.

Ylimmäisessä kuvassa vilahtaa myös meidän makkarin kirjakaapin kulmaa, tuo johon joku lapsista on liimannut jonkun tarran... Tässä kaapissa on lasiovet ja siellä tosiaan säilytetään osaa meidän kirjoista. Tästäkin tykkään ja erityisesti sen vuoksi, että tämän on tehnyt mieheni isä nuoruusvuosinaan, parikymppisenä äidilleen ja appi täytti kuitenkin viime kuussa jo 80 vuotta, eli ikää on kertynyt tälle hyllyllekin. Kuvaa en voinut ottaa, koska hylly näytti kuvassa niin levottomalta kaikkine kirjoineen...

Alakuvassa vilahtaa myös meidän kamalan värinen sänky... Tämän maalaus on ollut suunnitelmissa jo hetken aikaa, mutta nyt olen saanut varmistusta siihen, että maalaus onnistuisi... Ehkäpä minä sitten kesällä sutaisen tämän uuden väriseksi. Meillä kun ei kalusteita uusita, ellei niissä ole jotain vikaa ja väri ei ole vika :D. Samalla pitäisi maalata tämä makkarin seinä...
Seuraavissa kahdessa kuvassa on sitten meille Helsingistä kotiutunut lipasto, tämä oli aikanaan isäni tädin kotona. Tämänkin muistan niiltä lapsuuden vierailuilta oikein hyvin, täti säilytti aina rahojaan lipaston ylälaatikossa ja kun täti hipsutteli laatikolle, tiesi, että saa pikkuisen "namirahaa" :).  Isän tädin kuoltua, tätä lipastoa säilytettiin sukulaisten luona niin kauan, että oma talomme valmistui, olin niin tyytyväinen sinä päivänä kun tämän kävimme vihdoin kotiin hakemassa.

Tämä lipasto on ihan siinä kunnossa kuin se on tädinkin luona ollut, eli tätä ei ole vuosien tai vuosikymmenten saatossa käsitelty mitenkään, on ihan alkuperäisvärityksessään.
Meillä on kyllä muitakin huonekaluja, joista en haluaisi luopua, mieheni itse puusepän opinnoissaan tekemät yöpöydät ja tv-taso sekä tyttären huoneesta löytyvä anopin ja appiukon aikanaan ensimmäiseen kotiinsa ostama lipasto tulevat ainakin mieleeni.

Kuten tuolla kirjoitin, meillä ei huonekalut vaihdu kovinkaan tiuhaan, meillä on edelleen käytössä muutamia huonekaluja, joita mieheni kanssa ostimme ensimmäiseen kotiimme ja jotain sellaisiakin, jotka ovat tulleet mieheni mukana hänen lapsuuden kodistaan, mm. pari Lundian pöytää... Eilen katselin Suomen kauneinta kotia ja siinä niitä Loft-asuntoja katsellessani mietin, että miten eri maailmoissa me eletäänkään... Olihan ne kauniita ja hienoja, mutta oliko ne kodikkaita? Tai tietysti se riippuu siitä, mitä pitää kodikkaana... Minusta se ensimmäinen asunto, Lauttasaaressa, oli kyllä upea ja hieno, mutta en voi kuvitella itseäni asumassa siellä, ihan liian valkoista... Satuitko katsomaan tuota jaksoa Loft-asunnoista, mitä tykkäsit? Mikä tekee sinun mielestäsi kodista kodikkaan?

Kivaa viikonjatkoa kaikille! Kuulemisiin!



18 kommenttia

  1. En nähnt kyseistä ohjelmaa, mutta voin kuvitella jo noiden muutaman sanasi perusteella näkymän....Vaikka pidän valkoisesta ja tilasta, niin senkin voi siustaa kodikkaasti. Juurikin tuollaiset perintöhuonekalut ja ihmiset itse tekevät asunnosta kodin. Tietenkin jokainen sisustaa kotinsa makunsa ja mieltymysten mukaan, mutta mielestäni ihmisten pitäisi uskaltaa enempi sisustaa itseään varten, eikä esim sisutuslehtien mukaan. Minusta tuntuu, että tuollaisissa ohjelmissa kodit toistavat itseään; ellei jotain modernia valko-musta-lasia, niin sitten jotain erittäin boheemia....
    Kauniita nuo lipastot, varsinkin tuo alin kaikkine koukeroineen. en varmaan tekis noille muuta kuin kiillottaisin/vahaisin kirkkaaksi, samalla putsaantuisi kaikki 'likakin' pinnasta pois. Ei just nyt tuu mieleen mitä mieheni käytti satavuotiaan pianon 'kirkastamiseen'...useampi ilta meni minullakin autotallissa apuna....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Jos satut muistamaan, mitä ainetta käytitte pianon kirkastamiseen niin ottaisin vinkin ilolla vastaan :).

      Juu, minusta ei olisi kyllä elämään tuollaisessa valkoisessa asunnossa, vaikka se omalla tavallaan hieno olikin, minusta sieltä kuitenkin puuttui elämä, mutta siis tämä on vain minun mielipiteeni!

      Poista
  2. Kiva postaus...pitäisköhän munkin tehä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, tee ihmeessä, tulen mielelläni lukemaan :)

      Poista
  3. Meilläkin on useita kalusteita, joiden tarina tekee niistä kauniita. Arvostan vanhaa ja aitoa. Kuvissasi on kauniita huonekaluja, ei mitään tusinatavaraa :)
    Tyylillisesti kerroksellisuus on mieleeni. Tykkään kyllä selkeästä ja modernistakin, mutta jotain yllättävää saa joukossa olla liikaa täydellisyyttä rikkomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä tykkään myös tuosta kerroksellisuudesta, uutta ja vanhaa, sopivasti, ei liian sliipattua ja täydellistä, jotain rikkomassa. Tosin meillä näitä rikkojia on vähän liikaa, värimaailma on kaikkea muuta kuin harmoninen, kun puunsävyjä löytyy vähän liikaa...

      Poista
  4. Kiva postausaihe ja mukava nähdä, että jollakin on jotain vanhaakin kotona! Meillä on miehen isoisän huonekaluja kotonamme. Nyt tosin harkitsen niiden väliaikaista varastointia, koska tarvitsisimme isomman sohvan olohuoneeseen. Emme mahdu kaikki nykyisille sohvalle istumaan, mutta voi käydä niin, että en raaskikaan varastoida huonekaluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rva Kepponen! Juu, meillä on vanhaa, uutta meiltä löytyykin sitten tosi vähän :D. Voih, nuo isoisän huonekalut kuullostavat ihanilta, toivottavasti löytävät paikkansa!

      Poista
  5. Ihania kalusteita! Minulla oli kerran samantyylinen senkki, kuin tuo sinun isäsi tädin. Todella kaunis.
    En kattonut tuota jaksoa, kyllä kodikkuus on kuitenkin minusta hyvin tärkeää.
    Ihanaa perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Kodikkuus on minustakin tärkeää ja tietysti se on ihan katsojan ja asujan silmässä, mikä on kenellekin kodikasta! Ihanaa perjantaita myös sinne!

      Poista
  6. No teillä on pakosti tilaa, kun kaikki nuo kalusteet mahtuu. Ja hienoja ovatkin!

    Meillä ei taida olla mitään, mistä en luopuis. Paitsi itse puuseppäopintojeni aikana tekemäni kapioarkku (joka mustui päältä tulipalossa ja odottaa niiltä osin kunnostusta, mutta säilyi onneksi sisältä vahingoittumattomana), kirjahylly ja keinuhevonen :). Muut tekeleet on huonekaluja pienempiä, mutta en ihan herkästi luovu niistäkään. Ainakaan kanteleesta :). Voin sitä sit joskus keinutuoli-ikäisenä soitella :D.
    Se harmittaa, että isän mulle tekemä Piianpeili, joka oli yli 40 vuotta vanha, paloi ihan kokonaan tuhkaksi :(. Olin sen just huolella hionut ja uudelleen maalannut. Se oli surku.

    Muuten kaikki on sellaista ihan "tunneköyhää", jonka perään en haikaile. Ja itseasiassa oon ajatellut tässä raivausprojektin myötä hankkiutua osasta eroon, vaikka meillä kyllä on muutenkin vaan vähän kalusteita. Osa niistä silti turhia. Sellasia, joilla ei ole mitään todellista käyttöä ja joita on vaan tottunut katselemaan, vaikkei ees enää niin tykkää.

    PS. Meidän sotamies makaa osastolla 40 asteen kuumeessa adenoviruksen kourissa :(. Osalla on edennyt keuhokuumeeksi. Tosi kurjaa :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No taitaa meillä olla tilaakin, mutta on meillä myös täyttä, vähän liian kanssa, mutta kun nämä kalusteet ovat sellaisia, joita ei voi hävittää niin täytyy tässä odotella, että lapset alkavat kaikota kotoa, että saa vähän lisää tilaa :D.

      Ai sulla on kantele, vau! Olispa ihana osata soittaa jotain... Meillä on piano, mutta eipä tule sitä juuri soiteltua, säälin kanssa-asujien korvia ;), joulun aikaan aina innostun, mutta se innostus loppuu aika äkkiä kun joulu menee ohi.

      On teillä ollut melkoinen kokemus tuo tulipalo ja harmillisesti se on tuhonnut tärkeitä ja muistorikkaita asioita ja esineitä :(. Surullista!

      Mä oon niin huono hankkiutumaan eroon yhtään mistään, aina ajattelen, että jos joskus vielä kuitenkin...

      Voi teidän sotamiestä :(, toivottavasti toipuu pian! pääseekö edes osaksi aikaa kotiin toipumaan? Meidän sotamies on onneksi ollut terve ja ihan intoa edelleen puhkuu tuosta armeijastaan, kumma juttu... Ensi viikolla selviää, saako RUKin paikkaa ja missä on joukko-osasto jatkopalvelusta varten, ekana toivelistalla oli Rovaniemi (kaikkein kaumpinana kotoa...)

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  7. Ihan mielettömiä huonekaluja ja rakastan kaikkea vanhaa. Tänään olin vaarini vaimon pesänselvityksessä ja henkilöautolla, oih mitä kaikkia näitä vanhoja huonekalu upeuksia sinne jäikään, mutta kun ei omaan kotiinkaan enää mitään mahdu. Kuitenkin mukana tuli pellavaa, Kaj Franckia ja Arabiaa. <3 Tunnearvokin on tälläisissä esineissä mittaamaton. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kanssa tykkään vanhasta ja kuluneesta :). Ja lisäksi tykkään toki siitä, että näillä on tarinansa kerrottavanaan. Olisipa kiva Tiia nähdä millaisia aarteita olet saanut mukaasi, kuullostavat ainakin ihanilta!

      Poista
  8. Voi miten kauniita huonekaluja. Tulee mieleeni ihan isovanhempieni kesähuvila, jossa pienenä tyttönä vietin paljon aikaa. Seikkailin ullakolla. Huvila ja sen kalusteet myytiin 90-luvun alussa ja vieläkin näen unta keltaisesta hirsihuvilasta, omenapuista ja pihakaivosta. Keinun papan tekemällä keinulla puiden varjossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mira-Marie kauniista sanoistasi! Ihanalta kuullostaa tuo isovanhempiesi kesähuvila ja muistot siitä :)

      Poista
  9. Olinkin aivan unohtanut, että minunkin piti tekemäni mööbelipostaus. Lisäänpä jonoon. Sinulla on kivat muistot ja tarinat. Jännittävä viikko käänteineen täällä meidän kulmilla oli antoisa. Blogimaailma on yllätyksiä täynnä Anu! Auringon pilkahduksia viikonvaihteeseesi! Tuija, joka ei katso sääennustuksia vaan ikkunasta ulos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla jään siis odottamaan mööbelipostaustasi :)

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall