tiistai 12. huhtikuuta 2016

Alkaneen viikon ajatelmia...












Nyt en tiedä julkaisenko tätä koskaan, toisaalta asia painaa mieltäni ja haluan sen johonkin kirjoittaa, toisaalta sitten taas tiedän, että tämä samainen ihminen saattaa tästäkin loukkaantua ja pahoittaa mielensä...
Sain  sähköpostia, joka pisti miettimään... Eräs tuttu ihminen oli kokenut kommenttini yhdessä blogissa itseään loukkaavaksi ja arvostelevaksi, vaikka todellakaan ei ollut tarkoitus, en  kommenttia kirjoittaessani ajatellut, että siitä joku voisi loukkaantua, no vähänpä tiesin...

Tuota sähköpostia lukiessani en voinut samalla olla miettimättä tuota Tiian viime viikkoista postausta syyllisyyden tunteesta ja siitä, miksi aina ensimmäisenä tulee mieleen, että on tehnyt jotain väärin tai että joku juttu kohdistuu juuri itseen, ottaa henkilökohtaisesti asioita, joita ei ole sellaisiksi tarkoitettu? Mikä saa ihmisen ajattelemaan, että hän on päällimmäisenä ajatuksissa ja kaikki mitä kirjoitan koskee häntä tai hänen elämäänsä?


Samassa sähköpostissa sain kehotuksen olla kopioimatta toisten kommentteja, mielestäni en ole tähän syyllistynyt, toki kommenttini voivat olla hyvinkin samansuuntaisia kuin muilla, jos joku kuva on kaunis niin se on kaunis tai joku idea kiva tai uudistus on mielestäni kiva, niin mitäs siinä sitten muutakaan sanomaan. En ole kovin hyvä käyttämään sanoja ja kirjoittamaan joten kommenttini eivät kyllä ole mitenkään erikoislaatuisia tai varmaan mitenkään mieleen painuvia, mutta ihan omia, aitoja kommenttejani joka tapauksessa.

Tuossa sähköpostissa tuli myös esiin, hänen ajatuksensa siitä, että en ole tyytyväinen elämääni, haikailen jotain muuta kuin mitä minulla on. Hän kirjoitti, että esitän elämäni olevan jotain muuta kuin se on, haluan elämäni näyttävän täydelliseltä vaikkei se sitä olekaan... Mietin kyllä, että mikä ihme saa kirjoittajan ajattelemaan tuolla tavalla. Mielestäni en ole esittänyt elämäni olevan muuta kuin se on, ei todellakaan täydellistä, kaikkea muuta... Ihan normaalia elämää, ongelmineen ja murheineen, vähemmän onnistuneine päivineen ja vähän paremmin onnistuneine päivineen. Haluaisinpa tietää, mistä hän on saanut kuvan, että esitän eläväni täydellistä elämää, siihen hän ei tokikaan vastannut, vaikka kysyinkin...  Totta on, että en ole blogissa ongelmiani ruotinut enkä kaikkia epätyydyttäviä kohtia elämästäni nostanut esiin, mutta ajattelen kyllä, että se on minun oikeuteni, haluan säilyttää blogin kivana paikkana ja säilöä sinne niitä mukavia asioita ja mukavia muistoja.

Sähköpostin lähettäjä sai aikaan sen, minkä hän varmasti halusikin, pahoitti mieleni. Mutta siitäkin huolimatta päivä oli lopulliselta merkiltään plussaa, ruokapöytäkeskustelu miehen ja lasten kanssa ja pitkä kävelylenkki hyvän ystävän ja koiralauman kanssa karkoitti pahan mielen ja toi tilalle roppakaupalla kivaa ajateltavaa ja odotettavaa.

Enpä tiedä, monenlaisia ajatuksia sai tuo eilinen sähköpostien vaihto mieleeni, mutta ehkäpä nyt päällimmäisenä sen, että elämäni on oikein hyvää ilman näitä ihmisiä siinä, vaikka välillä olenkin elätellyt toivoa sovinnosta ja yhteisistä asioista. Kuten laitoin eilen instatilillekin ajatuksen:

"Anteeksiantaminen  on  helppoa, mutta  uudelleen luottaminen onkin sitten ihan eri tarina"
Eli enpä tiedä, onko valitulta tieltä enää paluuta, onko mitään mahdollisuutta löytää luottamusta puolin ja toisin enää takaisin, aika näyttänee sen...

 
 
Kuvat ovat parin vuoden takaiselta Firenzen reissultani, juuri yhtenä päivänä mietin, miten voimaantuneeksi koin itseni tuon reissun jälkeen ja edelleen nämä kuvat auttavat palauttamaan mieleen sen hyvän olon, joka tuon reissun jälkeen vallitsi pitkään. Elättelen vielä toivoa päästä sinne uudelleen, minä rakastan Italiaa ja etenkin pohjois-Italiaa.

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille!
Olkaa ystävällisiä toisillenne!



33 kommenttia

  1. Hmmm...

    En osaa tähän nyt mitään järkevää edes kirjoittaa, mutta jahka pääsen kotiin, kaivelen käsiini viime viikkoisen paikallislehden, jonka päätoimittaja oli siteerannut erään intiaanipäällikön ajatuksia, jotka oli mun mielestä harvinaisen viisaita. Sattui silmiini ihan sattumalta heti sen jälkeen, kun olin käynyt lukemassa Tiian syyllisyysaiheisen postauksen. Itse en sitä silloin kommentoinut, koska en oikein osannut. Enkä tuntenut kuuluvani joukkoon. Itse kun tunnen syyllisyyttä tai pelkään pahinta vain silloin, kun tiedän, että siihen on oikeasti aihetta. Eli jos itsekin tiedän toimineeni omia suoraselkäisiä periaatteitani vastaan. Muuten en. Enkä myöskään kuvittele olevani niin mielenkiintoinen, että olisin minkään valtakunnan puheenaiheena :).

    Toivottavasti lehti on tallessa.

    PS. Jos sähköpostin lähettäjä tarkoitti, että olet kaunistellut elämääsi blogissa, niin itse en kyllä ole mitään sellaista osannut rivien välistä lukea. Paitsi jos teillä on kengät eteisessä vielä enemmän sekaisin kuin mitä olet antanut ymmärtää :D. Muuten sun tekstit on kyllä mun mielestä ihan arkirealismia. Mutta tää vaan nyt näin hakuammuntana, kun en tiedä, koskiko mainittu kaunistelusyytös blogia vai ihan sitä oikeaa elämää.
    Mulle on susta ainakin syntynyt nimenomaan sellainen "jalat maassa"-tyypin mielikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tämä Intiaanipäällikkö White Eagle:n mun mielestä viisas elämänohje:

      "Kun olette epävarmoja, olkaa hiljaa ja odottakaa.
      Kun epävarmuutta ei ole, menkää eteenpäin rohkein mielin.
      Rakastakaa paljon, pyrkikää aina hyvään ja yrittäkää yrittämästä päästyänne.
      Tärkeintä on mielenrauha. Tehkää mikä on oikein ja antakaa anteeksi."

      Poista
    2. Kiitos Annukka! Kylläpä on intiaanipäällikkö viisaasti sanonutkin, kiitos kun laitoit sen tänne, nämä sanat talletan mieleeni vastaisuudenkin varalle! Minäkään en itse asiassa ole varma, tarkoittiko postin kirjoittaja tätä ihan oikeaa elämäämme vai tätä blogin kautta välittyvää, luultavasti oikeaa... Mutta nyt näin talven vaihtuessa kevääseen, mun täytyy kyllä tunnustaa, että meidän eteisessä on vielä enemmän kenkiä ja sekaisemmin kuin aiemmin 😂

      Poista
  2. Kulmat kurtussa luin tuota juttuasi - ja ihmettelin. Onneksi käänsit asian itsellesi voitoksi; niin pitääkin tehdä. Minulla ei ole tullut IKINÄ sinusta tuollaista mielikuvaa, mitä palautteen antaja sinusta antoi. Ennemminkin avoin ja erittäin ystävällinen; vähistä onnen hippusista iloitseva nainen! Halaus ja aurinkoa viikkoosi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mrs Sinn, ihana kuulla, että en ole tuollaista kuvaa antanut. Halaus tuli tarpeeseen ❤️

      Poista
  3. No jopas oli sähköposti! Tuosta kommenttien kopioimisesta...välillä mietin, että "matkinko" muita, mutta niinkuin sanoit, jos joku asia on kaunis niin se on kaunis jne. Miten sen muuten voisi ilmaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan välillä tulee käytettyä samoja sanoja kuin joku muukin, mutta jos kommentteja on jo paljon, on aika mahdotonta sitä välttääkään. Ja yleensä kyllä luen muiden kommentteja vasta sitten kun olen jo omani kirjoittanut ja monellahan on kommenttien tarkistus käynnissä, niin kaikki kommentit eivät välttämättä ole vielä näkyvissäkään kun omaansa kirjoittaa.

      Poista
  4. Hupsista - olin ymmälläni kun luin postauksesi.

    Minusta on tärkeää, että kirjoitit tämän postauksen ja samalla puit omat ajatuksesi sanoiksi. Muuten komppaan täysin Annukan kommenttia, en osaa kyllä paremmin asiaa sanoa.

    Täytyy sanoa, että pidän blogistasi juuri sen aitouden takia ja en ole ainakaan löytänyt mitään piilotettuja juttuja.

    Lämmin halaus ja aurinkoa viikkoosi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulanneli kauniista sanoistasi ja halauksesta myös!

      Poista
  5. Nyt en kyllä ymmärrä yhtään mitään ja kun ei tarkempaa tietoa ole, niin on vaikeaa hirmuisasti ottaa kantaa. Mutta tiedän tuon tunteen, kun saan kohdalleni syytöksen, ensimmäinen tunne on itsesyytös ja mietin kaikki puolet mitä olen tehnyt väärin ja milloin. Kun huomaan, että en ole tehnyt väärin tulee suuttumus. En ymmärrä lainkaan sitä, että olisit kopioinut joidenkin kommentteja, tiedätkö mitä tuo oli jo turhaa ja ilkeää ja olet aiheestakin loukkaantunut.

    Hyvä, että kirjoitit ja puhdistit ilmaa ja uskon, että kommenteista saat peiliä sille, ettei nuo syytökset ole totta.

    Kaikki kommenttisi ovat kuten Annukkakin toteaa, maanläheisiä, jalat maassa ja mukavia. Kaikki me kerromme blogissamme kaunistellumman version itsestämme, eihän nyt kukaan meitä lukisi jos kaikki kauheudet tiskiin lyötäisiin höh. Yksi juttu tulisi vielä muistaa, blogissa esiintyvät asiat voivat vaikuttaa täydellisiltä, koska näytämme vain elämämme kohokohdat. Ei tarvitse olla kirjaimellisesti noin, mutta kuitenkaan emme näytä suurimpia surujamme blogissa, joita viisaat ihmiset ymmärtävät meillä olevan. Mielestäni moiset sähköpostit ovat alhaisia, siinä keskustelussa on vain yksi ihminen ja toiselta tulee ns.hyökkäys. Et myöskään kuule toisen äänenpainoja ym.eikä asiasta synny aitoa keskustelua. Jos tuollaisia on halu ilmaista, niin reilu meininki eli kasvotusten. Pahoitin mieleni puolestasi. <3 Zemppiä ja pää pystyyn, syytökset kirjoitetaan monesti kiveen, mutta anna niiden pyyhkiytyä pois hiekkana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Olen niin samaa mieltä kanssasi, toivoisin tuollaiset yhteydenotot ihan henkilökohtaisesti ja vieläpä kasvotusten. Sähköpostitse on niin helppo heitellä mitä vain ja tosiaan se väärin ymmärryksen vaara on suuri, kun jää kaikki nonverbaalinen viestintä, äänen sävyt ja painot pois.

      Juu ja ei kai kukaan meistä kuvittele tosissaan, että blogissa näkyisi se ihan koko totuus...

      Kivaa illan jatkoa sinulle ihana!

      Poista
  6. Bloggaamiseen -kuten myös niin monessa muussakin asiassa- paras neuvo lienee olla rehellinen itselleen ja päättää miten ja mitä haluaa elää/kommunikoida. Kenenkään ei tarvitse avata itseään verille blogissa tai edes paljastaa mitään noloa, jos ei niin halua. On kohtuutonta sellaista kenenkään bloggaajalle edes ehdottaa. "Pidän sinua teeskentelijänä, koska et jaa kaikkien kiinnostuneiden kanssa elämäsi kipukohtia". Kiss my ass. Muuta mitä on ei kannata esittää, mutta sen mitä itsestään jakaa on täysin oma päätös.

    Minun neuvoni on jättää tuollainen viestittely omaan arvoonsa. Sinä jaat niitä asioita elämästäsi jotain tahdot jakaa, sillä sipuli. Sitäpaitsi jokainen saa kommentoida hyvän mauan rajoissa vaikka ihan samalla lailla kuin 20 muuta kommentoijaa. Se 21 mukava kommentti lämmittää mieltä ihan samalla lailla kuin ne 20 edellistä vaikka olisikin sisällöltään samanlainen :)

    Minulla on tosi hyvä käytännön vinkki tuollaisen sähköpostin hoitamiseen. Itselläni se on näppäinyhdistelmä shift+delete. Kun viesti poistuu saman tien, voi siirtyä asian yli eikä ikinä enää tarvitse palata ainakaan siihen viestiin :D :D

    Iloa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rva Kepponen, allekirjoitan kirjoittamasi täysin. Olen ollut tosi varovainen blogin kanssa ja jakanutkin melko vähän arkoja asioita tai kuvia perheestäni, en halua laittaa tänne mitään sellaista, jota joutuisin jossain vaiheessa katumaan.

      Ja minä olen samaa mieltä noista kommenteista, jokainen kommentti on tervetullut, olkoon sitten vaikka samanlainen kuin muutkin.

      Tuo sinun keinosi viestin hoitamiseen kuullostaa kyllä ihan hyvältä, taidan seuraavan kerran kun tällainen tilanne tulee vastaan, kokeilla 😄

      Mukavaa illan jatkoa sinne!

      Poista
    2. Ikävä lukea, että olet saanut tuollaisen sähköpostin. Ymmärrän hyvin mielipahan. Komppaan tässä täysin Rouva Kepposta. Voisin kopioida hänen kommenttinsa :)
      Itse olen kokenut, että teen niin tai näin, aina löytyy joku joka ei tykkää. Pakko siis tehdä vain juuri niin kuin itse haluaa. Silloin ainakin itse tykkää :)
      Kiitos kaikista kommenteistasi blogiini. Niistä välittyy, että kommentoit ajatuksella <3

      Poista
    3. Kiitos kauniista sanoistasi! Kyllä, olen tullut samaan tulokseen, että pakko vain tehdä kuten itse ajattelee olevan hyvä ja parhaaksi itselleen ja etenkin omalle perheelleen, silloin ainakin joku on tyytyväinen.

      Blogiasi on ilo kommentoida, sinulla on niin kivan kepeä ja ihana tyyli kirjoittaa, sen oppisin mielelläni, vaan eipä taida onnistua...

      Poista
  7. No voi pyhä jysäys...Mitähän mä nyt kirjoitan, kun voin vaikka kopioida toisten kommentteja!?!? ;b

    Pitkälti samoin kirjoittaisin kuin Annukka ja Rva Kepponen. Ja yleensä ihmiset joilla on oma elämä tylsää ja risainen, etsivät viat muista, koska omasta mielestään he itse eivät ole aiheuttaneet olotilaansa vaan me muut ja siksi he kohdistavat 'vihansa' ja kateutensa muihin (tällaisia ihmisiä sanotaan myös narsistisiksi ihmisiksi)
    Itse olen tällaisista ihmisistä hankkiutunut eroon juurikin tuolla shift+delete yhdistelmällä...ihan kaikesta! Ei kukaan tuollainen ihminen ole ystävyyden arvoinen!Ja ainakin bloggauksen kautta olen saanut ilon tutustua uusiin ihmisiin!
    Hienosti kuitenkin selvitit asian ja jatka blogisi kirjoittamista edelleen omalla kivalla tyylilläsi. Ehkä vain toinen bloggaaja tietää mitä elämä postauksen takana on...siis muutakin kuin hypettämistä ja kivaa, mutta eikös nämä ole niitä HyvänMielen tavis -blogeja, joten kirjoitetaan pääsääntöisesti kivoista asioista, asioista joista nauttii ja saa voimaa? :)
    Voimia ja hymyä keväseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytynee ottaa siis ahkerampaan käyttöön tuo näppäinyhdistelmä :D. Kiitos Satu kannustavasta kommentistasi! Kyllä, nimenomaan niitä HyvänMielenTavis-blogi olisi varmasti tämän minun blogini kategoria :) Ihanaa ja aurinkoista päivää sinne!

      Poista
  8. Rva Kepponen ilmaisi asian niin hyvin, että minulla ei ole tähän juuri mitään lisättävää. :-) Tämä on sinun blogisi, ja sinä saat tehdä sillä juuri mitä haluat - kirjoittaa mitä haluat ja olla kirjoittamatta mitä et halua. Ja olisihan se aikamoinen vaatimus kommentoida aina jotakin omaperäistä; sellaista mitään kukaan ei ole aiemmin sanonut!

    Mukavaa kevään odottelua! :-) Jatka samalla linjalla - blogisi on mukava ja aito. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Näin minäkin ajattelen, kirjoitan ja jaan sen mitä haluan, sopii se muille tai ei, kuten jo tuolla aiemmin kommentoin, olen ollut tosi varovainen tämän suhteen, en halua jakaa mitään sellaista, jota joutuisin jälkeen päin katumaan. Ja onhan tuo kieltämättä melkoinen vaatimus kommentoinnille, että jotain omaperäistä, taidan jatkaa siinäkin omalla tavallani :) Kiitos!

      Poista
  9. Kaikkia sitä! Jatka samaan malliin ja onneksi omasta blogista saa tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna, olen juuri samaa mieltä kanssasi! Ihanaa viikonlopun odotusta sinne!

      Poista
  10. No huh. Musta tietyntyyliset blogit, esim. sellaiset, jota itsekin kirjoitan, on tarkoitettu piristykseksi ja inspiraatioksi kaikille, ja niissä onkin vähän tarjoitus tuoda esiin elämän positiivisia puolia. Varsinaiset murheet vuodatan ainakin itse ihan jossain muualla. Itsekin viljelen kommenteissa usein samoja lauseita kuin muut, ainakin siltä tuntuu. Jatka samaan malliin. Musta on muuten ihanaa, että joku, sinä muun muassa jaksat kommentoida postauksia. Se tuntuu kirjoittajasta aina kivalta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Mari, olen samaa mieltä asiasta! Minusta on niin mukava saada kommentteja, että olen yrittänyt niitä itsekin ahkeroida :)

      Poista
  11. Höh, onpa tylsää, että olet joutunut tuollaista kokemaan! Toivottavasti saat asian pois mielestäsi mahdollisimman pian. Ihmisillä, jotka haluavat kylvää pahaa mieltä, on yleensä itsellään kovin paha olla - en vaan ole koskaan ymmärtänyt mitä se auttaa, että sitä pahaa mieltä levitetään eteenpäin.

    Ihania nuo Italian kuvat! Mun mielestä Italia on paras maa maailmassa, Suomen jälkeen tietenkin. En millään malta odottaa kesää, kun pääsen sinne taas kymmenen vuoden tauon jälkeen <3

    Ihanaa ja hyvän mielen täyttämää viikkoa sinulle Anu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma kommentistasi! Näin minäkin ajattelen, että se paha olo on siellä toisessa päässä, milloin mistäkin syystä...

      Italia on ihana! Minä haaveilen meidän 15-vuotis hääpäivän kunniaksi reissusta Firenzeen, saas nähdä saadaanko aikaiseksi...

      Poista
  12. Ei kannata välittää negatiivisista asioista ja siitä miten joku kokee blogisi. Sinä saat rakentaa oman blogisi juuri sellaiseksi kuin itse haluat. Olen tehnyt itsekin täysin tietoisen valinnan, etten jaa yksityistä elämääni ja perheestäni kuvaa kaikelle kansalle. Jokainen tekee miten itsestä parhaalta tuntuu ja määrittää itse omat rajansa. Mennään omilla tylleillä eteenpäin. Väkisinkin kommentit ovat samoja koska paljon samantyyppistä postausta on olemassa niin ei ne kommentitkaan voi niin hirveesti erottua. Ja muistakaamme että jo kielemme asettaa omat rajoitteensa. :)Ihanaa päivää sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin minäkin ajattelen ja ajattelen toki myös, että jokainen voi onneksi valita ne blogit joita lukee, ei ole pakko lukea sellaista, josta tulee huonolle tuulelle. Minä kyllä luulen, että tämä ihminen oli sitä mieltä, että esitän ihan oikeassa elämässä eläväni muunlaista elämää kuin mitä elämäni oikeasti on ja siinä hän on väärässä...

      Poista
  13. Voi mitenköhän mulla on tämä postaus mennyt ihan ohi kokonaan.
    Voi kauhea mikä sähköposti ja voin kuvitella miltä sinusta todellakin tuntuu.
    Blogit monesti saattaa antaa lukijalle vääränlaisen kuvan kirjoittajasta. Moni haluaa pitää bloginsa hyvän mielen blogina, kuten itsekin pidän vaikka joskus kirjoitankin myös vakavemmistakin aiheista. Kuka jaksaisi seurata blogeja joissa on vain surkuttelua kirjoituksesta toiseen. Tällainen hyvänmielen blogi voi antaa lukijalle ihan vääränlaisen kuvan kirjoittajasta ja hänen elämästään. Pitäisi aina muistaa myös siellä ruudun toisella puolen (lukijoiden siis) ettei elämä ole niin mustavalkoista.
    Olen saanut blogiurani aikana muutaman kerran ihan hurjana paskaa niskaan, milloin olen pullukka joka änkeää itseäni liian pieniin vaatteisiin, milloin hampaani eivät millytä jotain lukijaa, kerran olin wanna be model jne... kun sit luulin että näihin tottuu tai jotain niin eipäs mitään, nyt olen saanut riesakseni jonkun perverssin stalkkerin joka käy lässyttämässä kaikille asukuvilleni, kehuu seksuaalisuuttani ja lässyn lässyn lää. Sähköpostiini tulvii tuota samaa paskaa. Arvaapa kuinka ahdistunut olen.
    Älä anna moisen moskan lannistaa itseäsi. Itse tiedät millainen olet, millainen elämäsi ja blogisi on. Olen Anu todella ihana, ei muutakuin uutta kirjoitusta tekemään <3
    Halauksia ja rutistus päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, kaikkea kurjaa ja kuraa on sinullekin tullut, ikäviä tuollaiset stalkkerit :/. Kiitos kovasti Nanni kannustavista sanoistasi :) ja ihanaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  14. Voi yhyren kerran! Taas! Nämä on asioita, mihin aika ajoin törmää blogistaniassa. Kateutta se vain Anu on.
    Jos joku ei ymmärrä, että blogissa on vain pieni raapaisu kirjoittajan elämää, ajatuksia, niin sille ei sitten voi mitään.

    Älä lannistu! Kirjoitat vaan just niin kuin hyvältä tuntuu ja kommentoit toisten blogeja just niin kuin hyvältä tuntuu.

    Anteeksiantaminen ja uudelleen luottaminen. Siinä on kyllä mietittävää. Vaikea sanoa, jokaisen on varmaankin itse ratkaistava sydämellään.

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne, näin olen kyllä ajatellut tehdäkin, kirjoittaa juuri siitä mistä haluan, siten kuin haluan ja myös kommentoida ihan kuten tähänkin asti.

      Uudelleen luottamista on kyllä mietittävä tarkkaan tässä tilanteessa!

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle Anne!

      Poista
  15. Mulla tuli heti mieleen 'kateus'. Kateus saa ihmisen sanomaan tuollaisia asioita!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla tietty kateuttakin, en vain oikein jaksa ymmärtää mille ja minkä vuoksi... Ainakin se ehkä kertoo omasta pahasta olosta ja jostain...

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall