keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Paluu pääsiäiseen

Niin meni pääsiäinen tänä vuonna, nopsasti  kuten aina. Hyvää teki muutama ylimääräinen vapaapäivä, vaikka ei me mitään kummallista tehtykään, käytiin vähän ulkoilemassa, syötiin ja nukuttiin pikkupäikkäreitäkin :). Sukulaisissa meidän piti käydä, mutta pikku-ukko tulikin kipeäksi ja sitä onkin sitten riittänyt :( Edelleen ollaan täällä kotona sairastupaa pitämässä... Mutta eiköhän tämä nyt ole jo viimeinen päivä.
Pääsiäisen koristelut ovat meillä aina melkoisen vaatimattomat, mutta kukkia sentään oli hankittuna. Kipsimunankuoriakin tehtiin, mutta kuvat eivät jostain syystä olleetkaan ilmeisesti tällä kameralla vaan tuolla isommalla, täytyy katsoa jos jossain välissä niitä saan ladattua...
Kotonasi- blogin Annukan innoittamana ilmoittauduin Rajala shopin järjestämälle järkkärikurssille, jatkosellaiselle, se on huomenna, saas nähdä opinko mitään (tai siis pysyykö mikään päässä...)
Maria (At Maria's-blogista) kirjoitti eilen parisuhteen arkipäiväistymisestä mielestäni tosi hyvin. Näinhän siinä käy, arki hiipii parisuhteeseen halusi tai ei, tuolloin olisi tietysti ihanteellisinta kun pystyisi siitä arjesta nauttimaan sen kaikkein läheisimmän kanssa. Me ollaan tuon isännän kanssa pidetty yhtä jo melkoinen tovi, ollaan tutustuttu jo lukiossa (ylioppilaskirjoituksista tulee ensi vuonna 30 vuotta) ja yhteistä tietä on kuljettu jo silloin, sitten pidettiin vähän taukoa ja uudelleen yhteen palattiin yli 20 vuotta sitten, eli arkea on riittänyt :)

Meidän arki on melkoisen tylsää varmasti monen ulkopuolisen mielestä, mutta meille juurikin sopivaa, emme käy juurikaan missään ja tämä siitä syystä, että viihdymme kotona. Meillä on omanlaisemme huumori (niinkuin varmaan kaikilla pitkään yhdessä olleilla pareilla), omat rutiinimme ja nautimme niistä! Meillä ei koti juurikaan uudistu, mutta kaikki se mitä tehdään, tehdään yhdessä suunnitellen ja toteuttaen.
Me käydään lähes joka ilta yhdessä koirien kanssa lenkillä, se on nykyään niin helppoa, kun lapset voi jättää kotiin itsekseen, ovat jo niin isoja. Nautimme iltakahvit kun ipanat on kiivenneet nukkumaan ja katsomme hetken telkkua, ohjelmatkin pääsääntöisesti miellyttävät molempia...  
Kuullostaa siis varsin tylsältä, eikö vain? Mutta toisaalta luotan siihen, että kun viihdymme toistemme seurassa arjessa, ei tule kriisiä kun lapset joskus aikanaan katoavat kotoa... Ja miten helppoa elämä on näin, toinen tuntee sun pahimmat ja parhaimmat puolet, sietää niitä huonojakin hetkiä ja toisin päin myös, totta kai.  Miten helppoa kaikki onkaan, kun tietää mistä toinen tykkää ja mistä ei? Olen tosi onnekas, kun minulla on tuo rakas isäntä vierellä, ei varmaan tule sitä kovin usein ääneen sanottua, mutta ne pienet teot; smoothie valmiiksi aamuksi, kahvinkeitto (ja tämä toimii kyllä myös toisin päin).

Kyllähän mekin nyt joskus silloin tällöin käydään isännän kanssa ulkona kaksin syömässä tai elokuvissa (viimeksi elluissa oikein irroiteltiin ja ostettiin ihan irtonamejakin :D)

No sellaista tänään, eipä tässä ollut oikein mitään järkeä tässä hommassa, kunhan nyt tuli napsuteltua... 

Meillä neiti innostui pääsiäisenä koristelemaan meidän Mignon-munat Minion tyyliin, täytyihän niistä muutama kuvakin räpsäistä, kun olivat musta niin hauskoja :)

Mutta  ei me olla vielä raaskittu näitä syödä, harvinaisen kauan säilyneet Mignonit meillä...

                       Kivaa arkea ja  loppuviikkoa teille kaikille!

16 kommenttia

  1. Oi mitkä mignonit <3 eihän nuita raaski syödä! Kiva postaus, ihana lukea millaista hyvää peruselämää ihmiset oikeesti viettää!
    Meillä tosin harvoin tehdään mitään yhdessä, kun aikataulut ei meinaa täsmätä. Välillä sitten tempaistaan ja "karataan" yhdessä. Näin olemme eläneet jo 27 vuotta ja meillä toimii. Tässä auttaa samantapainen luonne ja hyvä huumori :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Nuo Mignonit ovat kyllä kivasti maalattuja, neiti niitä oli yhtenä pääsiäisaamuna maalaillut kun me isännän kanssa vasta kömmittiin hereille.

      Meillä on se etu isännän kanssa, että molemmat tekee ns. virastoajassa töitä, eli yhteistä aikaa kyllä löytyy. Mutta pääasia lienee se, että löytyy se yhteinen tahtotila ja halu olla yhdessä, on sitä aikaa sitten vähän tai paljon.

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia ja niin terävä laatuisia. Mieki haluaisin uudestaan kuvauskurasille.
    Minulle sopii juuri tuollainen "tylsä" arki johon voin luottaa. Ihanaa olla vaan sohvalla oman siipan ja lasten kanssa ja pois kaikki nuoruuden hullutukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni! Kuvaamisessa riittää harjoittelemista varmaan aina, mutta joskus jopa joku räpsäisy onnistuu. Ehkä jossain vaiheessa koitan kuvata muutakin kuin kukkia ;)

      Kyllä! Tylsä arki on sitä kaikkein parasta!

      Poista
  3. Ei kuulosta lainkaan tylsälle vaan juuri normaalille ihanalle arjelle. Sillä kun arki on mukavaa, eikä sitä tarvitse paeta mihinkään tai minnekään, niin parisuhteessa on silloin hyvä olla. <3 Pitkän pätkän te olette olleet yhdessä. Täällä tulee vasta, nyt meni kylmät väreet, tänään 16-vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, kyllähän tämä ulkopuolisen silmään varmaan näyttää melkoisen tylsältä ja tasapaksulta, mutta toisaalta, näyttäköön, tämä on meille juuri hyvä! Onnea 16-vuoden johdosta, on sitä siinäkin jo kiitettävä pätkä takana! Etenkin nykyaikana kun eroaminen on jotenkin niin joka päiväistä ja tavattoman helppoa...

      Poista
  4. Ihania kuvia! Täällä kans ollaan oltu 20v. yhdessä ja se meillä on aika samanlaista kuin teillä ja juuri huumorin kukka on se jokka kukkii :D Mukavaa iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jassuntassu! Kyllä teilläkin on kiitettävä taival yhessä takana, hienoa!

      Poista
  5. Oi että arvostan pariskuntia, jotka elävät kuten tekin monen monen vuodenkin jälkeen yhdessä ja onnellisina <3 Me ollaan vasta alkutaipaleella ja pienten lasten kanssa on elo varsin vauhdikasta ja stressaavaakin usein; mutta huumori ja pienet yhteiset hetket auttavat. Tavallinen perusarki on minunkin mieleen - eikä yhtään tylsää, vaan ihan normaalia ja tavoiteltavaakin :)

    Mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mrs Sinn, kyllä me ollaan onnellisia. Tokihan matkaan on mahtunut yhtä sun toista eikä aina ehkä olla oltu ihan niin onnellisia, mutta sen verran kuitenkin, että yhdessä on pysytty ja oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa ei ole koskaan ollutkaan. Pienten lasten kanssa eläessä, on vielä jotenkin tärkeämpää muistaa ne pienet arjen hetket, joista se välittäminen näkyy, keittää kupin kahvia, silittää paidan, huomaa imuroinnin jne. ehkä yksinkertaisemmin sanottuna, arvostaa sitä toista rinnalla kulkijaa!

      Poista
  6. No ei todellakaan kuulosta tylsältä, vaan just parhaalta. Voi tehdä tai olla tekemättä ja silti on hyvä olla yhdessä.
    Ja niinkuin on jo aiemmin tullut todettuakin, niin paitsi että meillä on hyvin samanlaista tää nykyelämä, niin myös historia on kulkenut ihan samaa latua kuin teilläkin :). Ihan hirvittää ajatella, että siitä on oikeasti jo 35 vuotta, kun ollaan ukkelin kanssa tutustuttu. Mutta tosiaan vietetty muutama vuosi kumpikin tahollamme kunnes taas ollaan palattu yhteen. Ja vaikeaa olis kuvitella elämää ilman toista. Siihen riittää ihan se, että on sekä yhteisiä että omia mielenkiinnon kohteita. Ja niinkuin olen varmaan kyllästymiseen asti jo hokenut, niin mua niin tökkii kaikki hokemat "laatuajasta" ja "parisuhteen hoitamisesta" sun muusta. Se kun ei tarvi sen kummempaa kuin että sanoo toiselle, että "oon menossa lenkille, tuuks sää?" ja toinen sitten vastaa, että "juu" tai "en" :). Molemmat käy. Ei siinä sen kummempaa. Jotenkin tuntuu, että ihmiset tekee yksinkertaisistakin asioista turhan vaikeita. Mutta tästä ei nyt pitänyt tulla mitään meikäläisen elämänkertaa :D

    Pikkasen mua harmittaa, että en tänään pääse sinne kurssille. Tai siis ei se ollut pääsystä kiinni, vaan paremminkin siitä takaisin kotiinpääsystä, joka olis mennyt turhan myöhäiseksi. Mutta mielenkiinnolla odotan sun mielipiteitä kurssista ja ihan varmasti itse osallistun myöhemmin. Varmaankin Helsingissä, koska sinne/sieltä on niin tiuhat bussiyhteydet tähän suuntaan.

    Iloista kurssi-iltaa! Muista olla tarkkana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja juurihan se näin menee Annukka, tehdään yhdessä tai ollaan tekemättä, ei tehdä asioista liian vaikeita ja monimutkaisia. Meillä ei ole paljon parisuhdetta hoidettu, jos se tarkoittaa kotoa pois oloa, ilman lapsia tms. (eikä elokuvissa käyntiä lasketa), me ei oikeasti olla oltu kaksin reissussa varmaan 10 vuoteen, mutta eipä se ole kyllä haitannut, perheen kanssa reissaaminen on ollut ihan riittävää, siinäkin voi parisuhdetta hoitaa, illalla pienen hetken verran istua hereillä tai juoda kahvit kun lapset kirmaa ostoskeskuksessa ja jutella kävellessään, ihan riittävästi onnistuu, tai siis meillä on ainakin onnistunut ja riittänyt. Nythän täytyy muistaa, että tämä on vain meidän tapa toimia, monta muutakin, ihan erilaista, silti hyvää tapaa takuulla löytyy! Tämä vain on toiminut meillä!

      Harmi kun et ole tulossa, mutta mä yritän olla tarkkana ja ymmärtää jotain, vähän jo hirvittää, että olis ehkä sittenkin pitänyt aloittaa siitä peruskurssista (tai siis sen kertaamisesta...)

      Poista
  7. Ei kuulosta tylsältä vaan aivan ihanalta! 💛 noin sen kuuluu mennäkin! Meilläkin oli sellainen kymmenen vuoden paussi mut se oli ala-asteen ja lukion välissä!:) kyllä sen oikean taitaa tietää kun vetää puoleensa aina vaan! Tietty pilke silmäkulmissa kun säilyisi seuraavatkin vuodet..! Enempää en pyytäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai te ootte ekan kerran aloittaneet jo ala-asteella :D Ehkä oli sitten hyväkin, että oli vähän väliä ;). Kyllä elämä on tässä suhteessa pitänyt minusta hyvää huolta <3

      Poista
  8. Ihania kuvia, kuten muutkin ovat todenneet! Mä niin odotan kesää, että on aikaa vihdoinkin ruveta harjoittelemaan kuvaamista ihan kunnolla. Mulla on blogissa ollut pääsääntöisesti kännykkäkuvia nyt monta kertaa, kun en ole saanut aikaiseksi kaivaa kameraa esiin. Tosi en ole paljoa saanut aikaiseksi kokatakkaan mitään ihmeellistä :)

    Hei mistä toi ekan kuvan kulho on peräisin? Onko vanha? Näyttää meinaan ihan samanlaiselta, kuin mun lapsuudenkodissa oleva (se on tosin ruskea) kulho.

    Ihanaa huhtikuuta sulle Anu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma kehuista ja kiitos kommentistasi! Kyllä kesä ja valo on kieltämättä tervetulleita :)

      Juu, tuo kulho on isännän mummulta tullut, vanha Arabialainen. Juuri käytiin viikonloppuna sellaisessa osta- ja myy-liikkeessä ja siellä olisi ollut tuo ruskeana myynnissä :) Eli varmaankin se on juuri sama kulho, joka löytyy lapsuudenkodistasi :)

      Kivaa huhtikuuta myös sinulle Emma!

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall