keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Paluu pääsiäiseen

Niin meni pääsiäinen tänä vuonna, nopsasti  kuten aina. Hyvää teki muutama ylimääräinen vapaapäivä, vaikka ei me mitään kummallista tehtykään, käytiin vähän ulkoilemassa, syötiin ja nukuttiin pikkupäikkäreitäkin :). Sukulaisissa meidän piti käydä, mutta pikku-ukko tulikin kipeäksi ja sitä onkin sitten riittänyt :( Edelleen ollaan täällä kotona sairastupaa pitämässä... Mutta eiköhän tämä nyt ole jo viimeinen päivä.
Pääsiäisen koristelut ovat meillä aina melkoisen vaatimattomat, mutta kukkia sentään oli hankittuna. Kipsimunankuoriakin tehtiin, mutta kuvat eivät jostain syystä olleetkaan ilmeisesti tällä kameralla vaan tuolla isommalla, täytyy katsoa jos jossain välissä niitä saan ladattua...
Kotonasi- blogin Annukan innoittamana ilmoittauduin Rajala shopin järjestämälle järkkärikurssille, jatkosellaiselle, se on huomenna, saas nähdä opinko mitään (tai siis pysyykö mikään päässä...)
Maria (At Maria's-blogista) kirjoitti eilen parisuhteen arkipäiväistymisestä mielestäni tosi hyvin. Näinhän siinä käy, arki hiipii parisuhteeseen halusi tai ei, tuolloin olisi tietysti ihanteellisinta kun pystyisi siitä arjesta nauttimaan sen kaikkein läheisimmän kanssa. Me ollaan tuon isännän kanssa pidetty yhtä jo melkoinen tovi, ollaan tutustuttu jo lukiossa (ylioppilaskirjoituksista tulee ensi vuonna 30 vuotta) ja yhteistä tietä on kuljettu jo silloin, sitten pidettiin vähän taukoa ja uudelleen yhteen palattiin yli 20 vuotta sitten, eli arkea on riittänyt :)

Meidän arki on melkoisen tylsää varmasti monen ulkopuolisen mielestä, mutta meille juurikin sopivaa, emme käy juurikaan missään ja tämä siitä syystä, että viihdymme kotona. Meillä on omanlaisemme huumori (niinkuin varmaan kaikilla pitkään yhdessä olleilla pareilla), omat rutiinimme ja nautimme niistä! Meillä ei koti juurikaan uudistu, mutta kaikki se mitä tehdään, tehdään yhdessä suunnitellen ja toteuttaen.
Me käydään lähes joka ilta yhdessä koirien kanssa lenkillä, se on nykyään niin helppoa, kun lapset voi jättää kotiin itsekseen, ovat jo niin isoja. Nautimme iltakahvit kun ipanat on kiivenneet nukkumaan ja katsomme hetken telkkua, ohjelmatkin pääsääntöisesti miellyttävät molempia...  
Kuullostaa siis varsin tylsältä, eikö vain? Mutta toisaalta luotan siihen, että kun viihdymme toistemme seurassa arjessa, ei tule kriisiä kun lapset joskus aikanaan katoavat kotoa... Ja miten helppoa elämä on näin, toinen tuntee sun pahimmat ja parhaimmat puolet, sietää niitä huonojakin hetkiä ja toisin päin myös, totta kai.  Miten helppoa kaikki onkaan, kun tietää mistä toinen tykkää ja mistä ei? Olen tosi onnekas, kun minulla on tuo rakas isäntä vierellä, ei varmaan tule sitä kovin usein ääneen sanottua, mutta ne pienet teot; smoothie valmiiksi aamuksi, kahvinkeitto (ja tämä toimii kyllä myös toisin päin).

Kyllähän mekin nyt joskus silloin tällöin käydään isännän kanssa ulkona kaksin syömässä tai elokuvissa (viimeksi elluissa oikein irroiteltiin ja ostettiin ihan irtonamejakin :D)

No sellaista tänään, eipä tässä ollut oikein mitään järkeä tässä hommassa, kunhan nyt tuli napsuteltua... 

Meillä neiti innostui pääsiäisenä koristelemaan meidän Mignon-munat Minion tyyliin, täytyihän niistä muutama kuvakin räpsäistä, kun olivat musta niin hauskoja :)

Mutta  ei me olla vielä raaskittu näitä syödä, harvinaisen kauan säilyneet Mignonit meillä...

                       Kivaa arkea ja  loppuviikkoa teille kaikille!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

10 faktaa minusta- haaste

Nanni Suortuva-blogista haastoi minut mukaan kertomaan itsestäni 10 sekalaista asiaa, sellaisia asioita, jotka hämmästyttävät tai kummastuttavat tai ovat ehkä muuten vain ennen jakamattomia... Alun perin haaste taitaa olla lähtöisin La Dolce vita-blogista. Koska itse tykkään kovasti lukea näitä haasteita, joissa oppii tuntemaan bloggaajaa vähän enemmänkin, ajattelin yrittää, mutta saas nähdä mitä tuleekaan...

1) En ole vielä(kään) löytänyt sitä minulle oikeaa liikuntamuotoa. Olen kokeillut jumppia, kuntosalia, kotijumppaa jne. mutta kun ei niin ei... Lenkkeilyä yritin viime keväänä/ kesänä, mutta olen ilmeisesti perinyt suvun huonot polvet kun kipeytyivät niin kovin. Olen aikanaan uinut kilpaa ja uiminen onkin ehkä se minun juttuni, MUTTA kun mä inhoan niitä kylmiä suihkuja ja sitä kylmyyttä... Joku liikuntamuoto pitäisi kyllä löytää, muukin kuin päivittäinen kävely.


2) Olen huono siivoamaan, ahdistun kun tavaraa pursuaa ja pitäisi järjestää esim. koko vaatehuone... Tämä pitäisi saada kuntoon, täytynee aloittaa jostain yhdestä korista tai kaapista ja yrittää vaan olla ahdistumatta, heh heh, helpommin sanottu kuin tehty.

3) Minulla on aivan ihanat appivanhemmat, vaikka heillä onkin jo ikää kovasti, ovat hyvässä kunnossa ja jaksavat edelleen näitä meidän nuorempia kuskata mm. Mammutti-näyttelyyn ja Heurekaan jne. Anoppi on ollut niin suurena apuna tässä matkan varrella ja tukenani monessa asiassa, olen  kyllä myös hänelle kertonut kuinka suuresti arvostan heidän apuaan ja tukeaan.


4) Olen oikea kotihiiri. Viihdyn kotona ja viihdyn oman perheen parissa. Olemme mieheni kanssa olleet tänä vuonna naimisissa 15 vuotta, yhdessä noin 20 vuotta ja tunteneet yli 30 vuotta (kuulostaa muuten ihan kamalalta määrältä vuosia!), edelleen matkustan mieluiten hänen kanssaan, käyn syömässä mieluiten hänen kanssaan yms., vähän siis ehkä tylsääkin...

5) Olen neuroottinen kalenterin ja sovittujen aikataulujen tarkistaja. Olen niin monta kertaa mennyt väärään aikaan kylään, neuvolaan jne. että nykyään tarkistan moneen kertaan moneltako piti olla ja missä ja onko päivä varmasti oikea. Saatan vielä matkallakin varmistaa, että päivä on takuulla oikea ja kellonaika. Mikään ei ole niin noloa kuin olla vääränä päivänä menossa kylään...

6) Edellisestä kohdasta huolimatta olen kohtuullisen usein väärään aikaan väärässä paikassa, edelleen :D Ihan uskomatonta! Juuri ne kerrat kun en tarkista/ varmista vaan "luulen" muistavani menevät pieleen...

7) Rakastan päiväunia! Mutta nykyään päiväunet onneksi ovat vain sellaisia lyhyitä torkkuja, kun ennen vanhaan saatoin vetäistä kaksi tuntia... Muutenkin itse asiassa rakastan nukkumista ja täytyy kyllä ihan itseään kehua, että olen siinä melko hyväkin :D

8) Kaipaan äitiäni hyvin usein. Äiti kuoli 10 vuotta sitten, edelleen ikävöin ja mietin "mitä äiti sanoisi". Onneksi välit isän kanssa ovat hyvät, olen aina ollut ehkä enemmän sellainen "isän tyttö" ja täytyy kyllä tunnustaa, että olen nuorempana totellut paljon paremmin isää kuin äitiä...
9) Olen innostunut valokuvaamisesta ihan kunnolla, aina pitää olla kamera mukana ja iskuvalmiina, en olisi vielä pari vuotta sitten uskonut... Mutta voi pojat tämä laji on haastavaa, aina riittää parannettavaa ja korjattavaa...

10)  Olen tosi huono ja laiska askartelemaan lasten kanssa (tai muutenkaan...) Onneksi lapset ovat aina saaneet askarrella päiväkodissa ja koulussa. Tosin eilen tehtiin pikku-ukon kanssa kyllä kipsimunia (tai munankuoria) pääsiäiseksi..

Äh, oliskohan tämä tässä, ehkä olisin voinut jotain muutakin keksiä, mutta tämänkin kirjoittamiseen meni jo monta päivää... Kertoisivatko
Katja- Nainen talossa blogista ja

 itsestään 10 sekalaista faktaa??? Toki kaikki muutkin saavat tämän haasteen tästä napata, tulen mielelläni lukemaan :D

Kivaa pääsiäisen odotusta kaikille!


torstai 10. maaliskuuta 2016

Pisteet äidille!

Tällä viikolla äiti keräsi pisteet tai ainakin onnitteli itseään lämpimästi onnistumisesta, kerrankin!
Tiedättekö sen tunteen, kun tulette kotiin työpäivän jälkeen, ihan rättipoikki, mitään ei jaksaisi... Varsinkin ensimmäisellä työviikolla loman jälkeen...

Kotimatkalla ajatellen, että onneksi eilistä ruokaa jäi vielä, voidaan tänään lämmittää sitä ja onneksi illalla sittenkin jaksoin siivota vielä viime töikseni sen tiskipöydän, ei ole nyt kaaos vastassa. Kotipihassa vielä kaikki hyvin, mutta kun avaat kotioven??? Kenkäröykkiö vastassa, sisään ei pääse ennen kuin on potkinut ne pois tieltä, takit on lattialla eteisessä, pipoja samassa pinossa, seuraava este sisälle pääsyyn on rakennettu repuista, vino pino reppuja, eri värisiä, eri näköisiä kuin meillä asuu...

Vastassa kamala meteli, neljä ipanaa pitää hauskaa, koirat hosuvat siinä joukon jatkona. On juotu kaakaota, kaivettu pakastimesta herkkuja, paistettu jotain pannulla... Se siitä siivotusta keittiöstä ja valmiista ruoasta...

Menee hetki, lapset vetävät vaatteet niskaansa ja painuvat kentälle touhuilemaan ja riekkumaan, viimeisen jälkeen ovi pamahtaa kiinni niin, että karmit helisevät kolmessa kerroksessa. Talossa ihana hiljaisuus ja kamala sekasotku!

Miksi sitten pisteet äidille??? Olin hiljaa, moikkasin vain talossa olijoita, en sanonut mitään muuta, en huutanut kaakaomukeista, en sotkuista, en syödyistä herkuista ja murusista, olin tyytyväinen... On nimittäin tullut reagoitua ihan eri tavallakin talon täyttäneisiin nuoriin... Mutta tällä kertaa näin. Oli ihana huomata, että meidän pienimmällä on hyviä ystäviä, naurun räkätys ja käkätys oli niin riemullista. Ja pikku-ukko itse niin hyvällä tuulella kavereiden ympäröimänä. Aina ei ole ollut kaikkien lasten kohdalla niin, siksi tätä osaakin arvostaa erityisesti tämän pikku-ukon kohdalla, hän kun on vähän aran sorttinen, ei sellainen rämäpää ja sosiaalisesti hyvin pärjäävä kuin numero kakkonen...

Vaikka syntynyt sotku vähän harmitti, olin tyytyväinen itseeni ja pikku-ukon kavereihin. Toki keskustelimme illalla kauniisti siitä, miten jäljetkin siivotaan jos kavereita tuodaan ja miten on syytä sulkea ulko-ovi kauniisti, niin ettei paikat hajoa. On se muuten kummallista, miten toiset lapset paiskovat ulko-ovia kiinni, meillä on pienestä pitäen opetettu lapset sulkemaan ovet, ei paiskomaan, tämä jaksaa aina ihmetyttää isäntää ja itseäni...

Oikein ihanaa, keväistä loppuviikkoa teille kaikille! 

Ps. Meillä polttelee matkakuume, kohteena joku Euroopan kaupunki, vinkkaa hyvistä kokemuksistasi, tällä hetkellä listalla Praha, Budapest (taas) ja Lontoo... Äiti toivoisi aurinkoakin, teini kaupungin tarjontaa ja pienimmille kelpaa matka kuin matka :D Lähtijöinähän siis olisivat lapset 9, 12 ja 17-vee, eli melkoinen haaste lomamatkalle... Vinkit ja ideat olisivat tervetulleita!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kevätvaatteita ja bloggareita Olgalla

Hiihtolomalla ehdin viettää pienen hetken hyvässä ja hauskassa seurassa, kävin nimittäin pienimuotoisessa bloggaritapaamisessa Olgan puodilla, Tampereella Lielahdessa. Monta ihanaa juttua siellä olisikin ollut tällä kertaa itsellekin, mutta ei anna tuo rahapussi myöden... Kahdet ihanat housut kuitenkin löysin ja vähän jotain muutakin, laitan kuvaa näistä hankinnoistani kunhan kerkiän sellaisia räpsiä...

Olga itsessään on niin hulvattoman hauska esittelemään vaatteita ja täytyy sanoa, että palvelu pelasi loistavasti. Itse etsin appiukon juhliin jotain sopivaa ja kokeiltua tulikin yhtä sun toista, mutta löytyihän se mieleinenkin sieltä lopulta. 

Mukana tapaamisessa oli Pepi, organisaattorina koko tapaamiselle, Annukka ja Taina, toki muitakin oli mukana, mutta jäi nuo nimet ja blogien nimet saamatta, lisätkää joukkoon jos tunnistatte itsenne! Oli ihana tavata teitä ja saada tutustua teihin kaikkiin!
Tuo pellavaneulejakku oli aivan ihana, niin mukava olisi pitää monenlaisen kanssa, saatavana oli myös musta...
 Raitaa, raitaa ja vielä vähän raitaa, ihanan keväisiä ja kesäisiä juttuja :)
 Niin hempeitä värejä kevääseen...
 Ihana mekko ja jakku...
Housuja, joita ei edes huomaa päällä. Saatavilla myös erikoispitkällä lahkeella. Näitä ostin parit, siniharmaat ja mustat ja tänään töissä olivat päällä, aivan ihanat, pitääköhän vielä lähteä uudelleen ostoksille ennen kuin loppuvat???
 Aivan ihastuttavia koruja...
Ja tietysti myös mekkoja monen värisiä ja monenlaisia!

Varmasti löytyy jokaiselle jotain, lisäksi upea valikoima huiveja ja käsilaukkkuja... Minä vain kaivelin kameran esille niin viime tipassa, ettei tullut kuvaa sen paremmin Olgasta kuin muista paikalla olijoista kuin noista laukuistakaan...

Olen nyt kaksi kertaa vieraillut Olgalla ja täytyy sanoa, että vaikka liike onkin tuolla ihan "väärällä" puolella kaupunkia, niin tiedän mihin suuntaan seuraavan kerran kun tarvitsen vaatetta... Työpaikan rouville vois myös järjestää tuollaisen yksityistilaisuuden...

Olen onnistunut tallentamaan muut hiihtolomamme kuvat johonkin niin, etten löydä niitä enää itsekään, joten muita kuulumisia lomalta sitten myöhemmin jos kuvat joskus putkahtavat esiin jostain...

Nyt on arki pyörähtänyt käyntiin ja ihan hyvältä se tuntuu tämäkin, tosin illat ovat kovin kovin lyhyitä työpäivän jälkeen ja ainakin tänään, ensimmäisen päivän jälkeen, on ollut vähän puhtikin pois...

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Helmikuussa tapahtui



Ja niin vilahti ohi helmikuu, aika kuluu niin vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä... Tällä viikolla meillä on lomailtu ja kovin meinaa pitää kiirettä lomallakin, ei ehdi edes blogia päivittämään, ei silti, eipä tässä mitään ihmeempiä kerrottaviakaan olisi...

Tein pienen kollaasin helmikuustamme ja osallistun tällä samalla Pieni Lintu- blogin helmikuun haasteeseen.

Helmikuussa me...

... kävimme tarkistamassa alokkaan kaapin ja punkan
... osallistuimme samalla hienoon valatilaisuuteen
 ... Nautimme kukista
... leivoimme enemmän kuin normaalisti
... juhlimme neidin synttäreitä

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille!
© Meidän elämää
Maira Gall