perjantai 5. helmikuuta 2016

Hevosia, hevosia, hevosia...



Kuten te jo tiedättekin, meillä neiti harrastaa ratsastusta ja on ihan suurin hevosfani, äitinsä sen sijaan ei todellakaan ole, mutta nämä tyypit sai kyllä äidinkin toisiin ajatuksiin... Neiti ja paras ystävänsä saivat siis joululahjoiksi Islanninhevosilla (=issikoilla) maastoretken eväineen ja kaikkineen. Ensimmäinen yritys jouduttiin peruuttamaan niiden älyttömän kovien pakkasten vuoksi, mutta toinen yritys jo onnistui. Viime sunnuntaina sitten kuskattiin tyttöjä ihan tuonne korpeen tälle maastovaelluksellensa.
Ja voi miten symppikset tyypit meitä siellä odottivatkaan, ihania, takkutukkia, jopa minä, joka en ole koskaan tuntenut mitään vetoa hevosiin, olisin voinut lähteä ratsastamaan näillä, olivat niin ihania :)

Muutenkin koko tallin ympäristö oli ihastuttava, vanhoine rakennuksineen. Minä aina haaveilen asumisesta tällaisessa vanhassa (oikeasti vanhassa) talossa maalla. Haaveeksi tuo varmaan aina jää ja ymmärrän onneksi myös omat rajoitukseni tässä haaveessa muuttaa maalle... En tiedä, mahtaisiko minusta kuitenkaan koskaan kehkeytyä oikeasti maalla asujaa, mutta haaveitahan saa olla :D






Minä kun keskityin näihin rakennuksiin ja kuvaamiseen niin onnellisena, että unohdin peililiukkaalla jäällä sekunniksi katsoa eteeni, noh, arvaatte varmaan seurauksen??? Tupsahdin pyrstölleni niin, että heilahti, kamera kädessäni. Takapuoli sai kovan kolauksen ja oikea käsivarsi myös, mutta kameran sain varjeltua niin hyvin, että vain ihan pieni osuma tuli, täytyy nyt tarkastella ja tutkia, ettei tullut mitään vaurioita enempää, harmittaisi jos olisi mennyt rikki, mutta toisaalta, onneksi siinä tapauksessa on kotivakuutus.

Toisaalta tietty hyvä, että oli kamera kädessä, en ensinnäkään ajatellutkaan ottavani kädellä vastaan kaatumistani, jonka ansiosta tällä hetkellä minulla on kaksi terveehköä kättä ja toisaalta oli erittäin suuri onni, ettei kamera ollut laukussani, jonka päälle pyllähdin, silloin se ei ainakaan olisi enää käyttökunnossa.





Sellaisia hevoshommeleita tällä kertaa! Täytyy myöntää, että on noissa hevosissa sitten kuitenkin sitä "jotain", mutta toistaiseksi riittää, että neiti ratsastaa. Meidän nuorimmainen onkin niin allerginen, että saa oireita pelkästään siitä, kun neiti kulkee ohi ratsastusvaatteissaan, jännä juttu!


Tällaisia takkutukkia siellä oli vastassa, aika symppis tämäkin tyyppi, vaikka oli jäänyt nuo otsahiukset harjaamatta ja siirtämättä silmiltä :) Yritän nyt ajastaa tämän postauksen ja teidän tätä lukiessanne, meidän pitäisi olla katsomassa ja kuulemassa esikoisen sotilasvalaa, saas nähdä onnistuuko ajastukseni... Kivaa viikonloppua joka tapauksessa kaikille!







20 kommenttia

  1. Ihania heppoja! Mä olin pienenä heppatyttö henkeen ja vereen, toki vieläkin niistä tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tosiaan ole koskaan ollut innostunut hevosista, mutta tytön myötä näihin on tullut tutustuttua :)

      Poista
  2. Issikat ovat parhaita <3 Ihanat kuvat ja onneksi et satuttanut itseäsi pahemmin. Toivottavasti oli suosiollinen valasää. Puolivuotta sitten oli meidän pojan vala ja helteet, mutta pojat ja tytöt kesti hienosti koko ohjelman läpi vaikka hiki virtasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nuo issikat ilmeisesti ovat ja onhan nuo symppiksen näköisiä :). Valasää oli tähän vuoden aikaan varmasti ihannollinen, aurinko tosin ei näyttäytynyt, mutta muuten kelpo sää. Muutama aste pakkasta ja hiljalleen satoi lunta. Kylmä siellä tosin tuli kun reilut pari tuntia pihalla seistiin.

      Poista
  3. Ihania heppakuvia! Varmaan neidit nauttivat retkestä! Tuo talo on ihana! Onneksi sulle ei käynyt kuinkaan kaatuessa <3 Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytöt kyllä nauttivat, haluavat kuulemma uudelleenkin :). Tuo talo ja sen ympäristö oli niin ihana! Ja juu, ei käynyt kummemmin, hetken jomotti paikkoja, mutta sekin alkaa onneksi olla ohi :). Töytyy kyllä tunnustaa, että minä joka en kiroile milloinkaan, päästin kyllä suustani melkoisia ärräpäitä, lähinnä tuon kameran takia...

      Poista
  4. Ihania kuvia <3 Taisit selvitä kaatumisesta säikähdyksellä.
    Sotilasvala kuulostaa juhlalliselta ja liikuttavalta. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Juu selvisin säikähdyksellä ja niin taisi onneksi selvitä kamerakin :). Sotilasvala oli juhlallinen ja liikuttava, aivan oikein tulkitsit, mukana oli vielä muutamia sotiemme veteraanejakin ja se teki juhlasta entistäkin juhlavamman!

      Poista
  5. Oi, vitsi mitä ihanuusksia. Meidän neiti haluaisi niin hevostelemaan mutta siippani on kammottavan allerginen eikä voida siis ajatellakaan lapselle moista harrastusta.
    Sori vaan mut miekin ekana ajattelin että hitto miten kävi kameralle kun kaaduit, sit vasta ajattelin että no mut kuin kävi kaatujalle. Kamera ensin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et ole ainoa, jonka ensimmäinen murhe oli kamera :D

      Poista
  6. Hyvä, ettet satuttanut itseäsi kaatuessasi pahemmin. Työkaveri teloi itsensä 6vkon sairauslomalle kaatumisen seurauksena. Niin ja tietenkin hyvä, että kamerakin on ehjä :)

    Issikat ovat sympaattisen näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä oli kyllä kaikki ainekset pahempaankin soppaan, mutta onneksi nyt näin.

      Issikat on kyllä aika ihania :)

      Poista
  7. Ihania kuvia ja tunnelmia! Tuo maatalon pihapiiri näyttää niin kutsuvalta. Ja sympaattisia hevosia! Hyvä, ettei kaatumisessa pahemmin käynyt. Ja kamerakin on ehjä.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula. Tuollainen ympäristö, vanhoine rakennuksineen saa minut aina haaveilemaan maalla asumisesta ja vanhasta talosta... Juu, ainoa, mikä sai kolhun, oli kamera ja ylpeys :D

      Poista
  8. Hevoset ovat ihania ja ehdottomasti komeimpia, upeimpia ja uljaampia eläimiä. Tytär harrista pari vuotta ratsastusta, mutta sitten into lopahti.

    Mukavaa viikkoa Anu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat Tiia, aivan upeita. Meillä on tuo into kestänyt, nyt taitaa olla menossa jo kuudes vuosi, juuri neiti ilmoittautui ruokintakurssille ja lääkintäkurssille ja ties mihin :D

      Poista
  9. Hevoset on ihania, nuorempana kävin kaverini kanssa ratsastamassa, vaikka en varsinaisesti koskaan innostunut siitä hommasta, olen tyytyväinen että olen sitä kokeillut. Nyt aikuisena olen käynyt issikkavaelluksella ja parasta taisi olla ponin harjaaminen ja valmistaminen vaellukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tosiaan ole koskaan ratsastanut ja tietääkseni en ole edes istunut hevosen selässä, vähän ehkä nyt kutkuttaisi kokeilla tuota lajia, mutta...

      Poista
  10. Ihanat kuvat hevosista ja punaisesta tuvasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila, nämä heposet oli kyllä symppiksiä ja tuo maalaistalo kerta kaikkisen ihana!

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall