maanantai 18. tammikuuta 2016

Ystäväkirjani...


Sain Annukalta Kotonasi-blogista ihanan haasteen ja olin erittäin mielissäni tästä, kiitos siis vielä kerran Annukka! Saas nähdä millaisia vastauksia keksin kysymyksiin...


1. Perheeseeni kuuluu...
Isännän ja itseni lisäksi siis 4 lasta, joista vanhin aloitti armeijan tammikuun alussa ja oli nyt viikonloppuna ensimmäisen kerran lomilla. Nuorin täytti joulukuussa 9-vuotta, eli pitkällä ikähaitarilla on lapset meillä saatu :). Isännän kanssa ollaan oltu tänä vuonna naimisissa 15-vuotta, yhteistä eloa on kuitenkin takana jo yli 20 vuotta. Ja oikeastaan vähän enemmänkin, nimittäin ollaan oltu yhdessä jo lukioaikoinakin, pidettiin vaan vähän "taukoa" välissä :D.

Perheeseeni kuuluu siis 3 poikaa ja yksi neitokainen yrittää täällä poikien joukossa selviytyä. Lisäksi meidän perheeseen kuuluu kaksi koiraa, molemmat labbiksia, kuvassa niistä nuorempi, joka täyttää tänä vuonna 4 vuotta, vanhempi täyttää 5 vuotta.

2. Ammattini...
Olen alunperin ammatiltani sairaanhoitaja, tuota työtä en ole kyllä hetkeen tehnyt vaan viime vuodet ovat vierähtäneet esimiestehtävissä. Niistä kyllä nautinkin, mutta ehkä senkin vuoksi kirjoittelen tätä blogia hieman anonyymisti... Sairaanhoitajan työstäni kyllä tykkäsin ihan täysillä, etenkin vuosistani sydänvalvonnassa, mutta kolmevuorotyöstä en sitten ihan niin kovasti tykännyt, etenkään sen jälkeen kun oli tätä perhettä kasassa...
3. Harrastukseni...
Hmmm, vaikea kysymys, en minä oikeastaan taida harrastaa kuin tätä kotoilua... No nykyään vähän valokuvaamista ja voisiko tätä bloggaamista sanoa harrastukseksi? Koirien kanssa ulkoilua totta kai, mutta en tiedä voiko sitäkään oikein harrastukseksi sanoa... En siis oikein mitään, lukemista juu, mutta...

4. Erityistaitoni
Lieköhän minulla tällaisia ollenkaan???? Taidan olla melkoisen keskinkertainen kaikessa... No jos nyt jonkun kuitenkin, niin olen hyvä kuuntelija ja olen myös hyvä pitämään kuulemani tallessa, eli en levittele niitä juttuja, joita ei ole tarkoitettu levitettäväksi. Olen myös luotettava ja rehellinen ja mielestäni kyllä myös oikeudenmukainen, mutta nämähän nyt eivät ole mitään erityistaitoja...
5. En osaa...
Nähdä asioita etukäteen :D Enkä tarkoita mitään ennustamista, vaan suunnittelua ja sisutamista, minulta puuttuu kokonaan sellainen kyky kuvitella asioita, miltä näyttäisi makuuhuoneen seinä tapetoituna, tai miten saisin eteisestä toimivan, siksi meillä ei varmaan juuri mikään sisustamisessa muutukaan, minulta puuttuvat visiot ja mielikuvitus tässä suhteessa. En myöskään ole mikään puutarhanhoitaja enkä osaa myöskään puutarhassa hahmottaa asioita ennen kuin näen. Tämä on aika työläs tapa toteuttaa muutoksia, kun ensin tehdään, jotta näen, miltä se näyttää ja sitten poistetaan/ siirretään/ puretaan jos ei näytäkään hyvältä :)

On toki paljon muutakin mitä en osaa, mutta yksi nyt mainittakoon...

6. Oudoin tekemäni asia...
No kylläpäs on kinkisiä kysymyksiä, olenkohan tehnyt jotain outoa, en ehkä itseni mielestä, joku tekemäni toki voi muiden mielestä näyttää vähän oudolta... No, joskus menneinä vuosina raahasin miehen mukaan sisustuskutsuille, mutta siihenkin oli järkisyynsä, olin pitkällä raskaana enkä halunnut ajaa pimeällä kotiin yksin... Niin ja isäntä varmaan voisi kertoa tässä kohtaa niitä synnytyksiin liittyviä juttuja, kun olen puhunut ihan pöpejä ilokaasuhouruissani, mutta ei kait niitäkään lasketa :D
7. Jos saisin 10 miljoonaa...
En uskoisi todeksi! Mutta jos saisin moisen summan, uusisin meidän autot, maksaisin lainat pois, käyttäisin rahaa matkusteluun ja loput pistäisin pahan päivän varalle ja lasten tulevaisuuteen.

8. Jos saisin päivän olla mies...
Haluaisinkohan??? Jos tässä päivässä saisin myös samalla kaikein tieto taidon mukana, laittaisin meidän talon hyllyt seinille ja saattaisin aloittaa remontin, joka isännän olisi sitten pakko saattaa loppuun ;)

9. Hävettää tunnustaa...
Syön suklaata lähes päivittäin, en vain voi vastustaa sitä! Liikun ihan liian vähän oikein kunnolla. Olen tosi laiska siivoamaan ja olen erittäin huono pitämään järjestystä yllä!

10. Elämän tarkoitus on...
Perhe, läheiset, ystävät, terveys. Elää jokainen päivä niin ettei sitä tarvitse katua, rakastaa ja olla rakastettu, pitää huolta näistä lähimmistä, halata päivittäin pikku-ukkoa ja noita isompiakin. Elämän tarkoitus on myös nauttia elämästä! 





Kuvat ovat viikonlopun ulkoilu reissuilta, kävimme nautiskelemassa ihanasta ilmasta järven jäällä, pienimmät hiihtivät, koirat juoksivat  ja me isännän kanssa käveltiin. kaikki nautittiin elämästä ihan täysillä!

Lähtisivätkö Satu, talossano23- blogista ja Katja Nainen talossa- blogista sekä Mrs Sinn mukaan haasteeseen? Olisi kiva oppia tuntemaan teitä lisää ja nähdä teidän vastauksenne kysymyksiin!



Kiitos siis vielä kerran Annukka tästä haasteesta ja oikein ihanaa viikon jatkoa teille kaikille!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Ihana valo

Tervehdys teille kaikille ja oikein paljon tervetuloa myös uusille lukijoille!

Viikonloppuna oli niin ihana auringonpaiste, että oksat pois, siksipä olikin "pakko" käydä kuvaamassa vähän oksia ;) Edelleen kuvaan mielelläni paikallaan pysyviä kohteita, jostain syystä...
Mutta tämä uusi kamera on kyllä ihan tosi huippu ja niin helppo, toki osansa on Katrin hyvillä ohjeilla ja neuvoilla aukoista ja suljinajoista. Tällä kameralla kuvatessa, en ole vielä yhtään kuvaa ottanut automaattiasetuksilla, vaan omilla säädöillä, harjoitteltavaa on edelleen, mutta ehkä tässä kehitystä jollain aikavälillä tapahtuu...
Viikoloppuna meillä kävi 8 kk:n ikäinen pikkumies kylässä, kyllä ne nuo pikkuihmiset vaan on ihania! Muutenkin viikonloppu oli jotenkin tosi hermoja lepuuttava ja voimia lataava, vaikka paljon touhua mahtuikin kahteen päivään.
Latasin nyt uuden blogipohjan, saas nähdä mitä tykkäätte vai tykkäättekö? Mitäs olette mieltä? Minusta vähän näyttäisi, että tuo teksti voisi olla isompaakin, vai onko kenties kyse ikänäöstä (mitään en kyllä myönnä?) Kyllä tämä aika rientää, nyt on ihan pakko lähteä siivoamaan keittiötä ja sen jälkeen lenkittämään koiria tuonne lumipyryyn, ihanaa kuitenkin kun saadaan tännekin lisää lunta, en pistä pahakseni! Ja ajatelkaa, tällä viikolla ollaan jo tammikuun puolessa välissä, kohta on tammikuu ohi ja helmikuussa meillä juhlitaankin taas synttäreitä, voi kääk!

Kuulemisiin ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

                                                   -Anu

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Loppiainen

Lämpömittari on tänään huidellut tämän talven pakkasennätyksiä, niin täällä Pirkanmaalla kuin ilmeisesti vähän joka puolella Suomea. Aamulla mittari näytti -23 kun lähdettiin koiria ulkoiluttamaan, melko vilpakkaa sanoisinpa... Meidän piti lähteä tänään makkaranpaistoretkelle koirien ja lasten kanssa, mutta ehkä odotamme hieman pienempiä pakkaslukemia, olisi voinut vilu tulla retkeillessä.
Viileästä säästä huolimatta lapset ovat olleet luistelemassa, pienin kentällä jopa 2,5 tuntia yhteen soittoon, muut sitten vähän vähemmän. Punaposkisia lapsia saapui sisälle hetki sitten.
Olen ihan rakastunut tähän uuteen kameraani ja sen uuteen objektiiviin ja kuten ehkä huomaatte kuvaan tällaisia "helppoja" kohteita, jotka pysyvät paikallaan muuttumattomina säätöjen ajan :D
Huomenna se sitten alkaa arki oikein toden teolla taas täälläkin, lapset lähtevät kouluun ja itselläkin jatkuu työt, tosin onneksi vain kahden päivän ajan, sitten on taas viikonloppu. Olimme toki isännän kanssa jo alkuviikon töissä, mutta tuli tällainen mukava katko tähän väliin. Ja hyvään väliin sattuikin, eilen kun tuli se Suomen pikkuleijonien peli, olihan se pakko katsoa ja ei voi kuin ihailla tuota sitkeyttä ja luottavaisuutta omiin taitoihin, kun voittoja on pitkin matkaa kaivettu milloin enemmän ja milloin vähemmän tappiollisista tilanteista ja se Venäjän eilinen maali, 6 sekunttia ennen loppua, ihan uskomatonta ja Kapasen tekemä voittomaali, täällä kyllä hurrattiin ja huudettiin :D
Mutta sellaista tällä erää, toivottavasti talvi jatkuu kunnollisena, hieman vähemmän saisi olla pakkasta ja vähän enemmän lunta. Ulkoilu on näillä keleillä hieman haastavaa kun naama meinaa paleltua vaikka muuten tarkenisikin. Pakkaspäivän kunniaksi lämmittelin tänään leivinuunia ja takassakin paloi tuli, ehkä sytyttelen sen vielä illalla, nyt kun tuo esikoinen on pois, siellä armeijan leivissä, eikä joudu sitten hikoilemaan yöllä tuon lämpökasan kanssa.

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille ja uusille lukijoille tervetuloa!

                                                           -Anu

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uuden vuoden mietteitä

Niin se on taas vuosi vaihtunut uudeksi. Monista blogeista olenkin lukenut katsausta viime vuodesta ja suunnitelmia/ toiveita tulevalle vuodelle ja ajatuksena on ollut tehdä sellaista itsekin, mutta miten ihmeessä musta tuntuu, että viime vuonna ei tapahtunut mitään kummallista eikä oikein mitään mieleenpainuvaa??? Mutta katsotaan nyt, muistuuko mitään mieleen...

Tasan vuosi sitten esikoinen lähti työssä oppimisjaksolleen Unkariin, Budapestiin, reissu ja kolmen kuukauden poissaolo taisi jännittää äitiä enemmän kuin poikaa, joka pakkasi lähtöä edeltävänä iltana matkalaukkunsa :D.  Reilun kolmen kuukauden reissulle poika pakkasi kovin vajaaksi jääneen matkalaukun, jossa olivat myös lentokentällä tarvittavat työvaatteet ja suojakengät, eli melkoisen köykäisin varustein lähti lapsi matkaan. Jakso meni hyvin ja poika oli kovin tyytyväinen kokemukseensa, mukaan jäi muutama uusi ystävä Unkarista ja pari myös Puerto Ricosta. Lapsen matkan johdosta myös muu perhe pääsi helmikuussa käymään Budapestissa ja vielä uudemman kerran kesällä, tykästyimme kaupunkiin kovasti, siellä on niin helppoa liikkua ja hintataso on edullinen.

Esikoinen päätti keväällä kolmivuotisen koulunsa ja valmistumista juhlittiin lähipiirin kesken kakkukahveilla.
Kesä meni oikeastaan kesää odotellessa kuten monella muullakin. Kesä oli meille sinänsä poikkeuksellinen ja uusi, koska meillä ei ollut mökkiä käytettävissämme, tähän asti aina on ollut kesäisin mahdollisuus uida ja saunoa mökillä. Mutta tätä uutta tapaa kesien viettoon täytyy nyt vain opetella. Kävimme paljon (=päivittäin) uimarannalla viileistä säistä huolimatta. Me isännän kanssa istuimme villapaidat päällä rannalla kun perheen nuorimmat uivat, melkein vieläkin paleltaa ajatuskin uimisesta...

Syksy toi tullessaan ratsastusharrastuksen ja innostuksen tallilla vietettyyn aikaan (siis tyttärelle, ei äidille), ratsastuskerran lisääntyivät kahteen viikossa ja lisäksi oman hoitoponin saaminen vuosien odotuksen tuloksena. Myös ensimmäisissä ratsastuskisoissa tuli käytyä ja innostus sen kuin kasvoi. Muutoin syksyyn kuului opiskeluiden päättämistä, lopputyön tekemistä ja pakertamista. Lopputuloksena joulukuussa saatu todistus.
Muutoin syksyyn ja talveen on kuulunut ihan tavallista ja normaalia arkea, työssä käyntiä, harrastuskuljetuksia, läksyjen kuulustelemista, ihan vain yhdessä olemista ja ulkoiluakin.

Loppuvuodesta ostin uuden kameran ja olenkin innostunut kuvaamisesta taas ihan uudella tavalla, pienemmän kameran kantaminen mukana on huomattavasti helpompaa kuin tuon ison järkkärin, luonnollisesti. Nyt vain mietin, mitä teen tuolle kunnon järkkärille, vieläkö sille on käyttöä vai yrittäisinkö myydä pois??? Toisaalta siinä on monia sellaisia ominaisuuksia joita tässä pienessä ei ole...
Tämä uusi alkanut vuosi tuo meille muutoksia ihan jo huomisesta lähtien, esikoinen lähtee armeijaan, vuoden pesti on aika lailla tiedossa, kun on hakenut erikoisjoukkoihin ja luulenpa, että taas jännittää äitiä enemmän kuin poikaa itseänsä... Loma loppuu myös huomenna ja arki alkaa. Koululaiset vielä pari päivää lomailevat ja nauttivat elämästään ennen koulujen alkua, juuri nyt ovat viettämässä lomaansa papalla, ei tarvitse sitten ihan itsekseen näitä paria päivää kotona olla.

Uusi vuosi tuo myös haasteita terveyden merkeissä, läheinen ihminen on sairastunut vakavasti ja hoidot alkavat alkuvuodesta, toivottavasti kaikki menee niin hyvin kuin on tällä hetkellä ajatuksemme.
Itse en ole mitään uudenvuoden lupauksia tehnyt, en oikein usko niihin enkä harrasta niitä, mutta muutaman tavoitteen olen itselleni asettanut

  1. Opettelen kuvaamaan paremmin, näkemään kauniita asioita ympärilläni, myös linssin läpi
  2. Elän "tässä ja nyt", yritän lopettaa "sitkun" elämän
  3. Muistan olla onnellinen joka päivä, niinä huonoinakin, jokaisena päivänä muistan ainakin 3 asiaa, joista voin olla tyytyväinen ja onnellinen
  4. Pidän itsestäni parempaa huolta, lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisesti
Eiköhän niitä tuossa olekin meikäläiselle riittävästi tavoitteita :)

Hyvää alkautta vuotta teille kaikille ihanille lukijoille ja uusille lukijoille oikein paljon tervetuloa, toivottavasti viihdytte matkassani tänä vuonna!

                                                        - Anu
© Meidän elämää
Maira Gall