Kolme yötä jouluun on...

Näin työssä käyvänä perheenäitinä päivät tuntuvat aina loppuvan vähän kesken ennen joulua, etenkin nyt kun jouluaatto on jo lauantaina, perjantainakin olisi vielä ihan normaali työpäivä, sen kyllä ajattelin tehdä kotoa etänä (= vastata akuutteihin puheluihin ja tehdä vain ihan pakollisen), jotta saisi jouluvalmistelut lauantaille valmiiksi... Aika hyvällä mallilla kaikki valmistelut ovat, mutta ainahan sitä tällaisessa isossa perheessä hommaa riittää siivoamisen ja järjestämisen parissa, ruokakaupassa pitää vielä käydä ja paketit paketoida. Myös piparitalon teko on vielä suunnitelmissa... Tänään on koululaisten joulukirkko, joten tämä ilta menee siellä, huomenna pitäisi käydä tervehtimässä lasten kummit ja viemässä joulumuistamiset, joten vähiin käy illat...

Sitä varalta, että ehdin tänne blogin puolelle vasta joulun jälkeen,  

toivottelen teille kaikille ihanille oikein mukavaa ja leppoisaa joulun aikaa jo tässä vaiheessa!

Mistä syntyy joulu?

- Lasten ilosta ja naurusta

- Odotuksesta

- Salamyhkäisistä paketeista

- Lahjapaperin rapinasta

- Mausteiden tuoksusta

- Kynttilän valosta

-Joulumusiikista

- Siivoamisesta

- Järjestämisestä

- Pipareista

- Hyasintin tuoksusta

- Antamisen ilosta

-Joululeffoista

- Vuoden viimeisistä synttärijuhlista

Siinäpä muutama asia, joista meidän joulu syntyy. Tulevana viikonloppuna juhlitaan ensin kymppivuotiasta ja 18-vuotiasta ja  sen jälkeen alkaa vihdoinkin virittäytyminen jouluun meilläkin. Seuraavana viikonloppuna on vielä kaverisynttärit kymppiveelle, mutta ne on ulkoistettu liikuntahalliin, joten kotia voi alkaa virittelemään jouluun.

Vaikka listasinkin tuohon, että joulu syntyy siivoamisesta, niin meillä ei todellakaan siivota kaappeja tai kattoja, sellainen perussiivous, ehkä hieman normaalia parempi saa riittää (ja on tähän asti riittänyt, kukaan ei ole joulua halunnut jättää väliin sen vuoksi, että ei olisi ollut riittävän siistiä ;D). Meillä kun on nuo koirat, niin siivoamisen jäljet näkyvät niin tavattoman vähän aikaa, joten ei siitä kannata paljon stressiä ottaa...

Joululahjoista pääjutut on hankittu, muutama pieni juttu puuttuu, mutta ne kyllä ehtii. Jonain vuosina olen ryhtynyt joululahjojen hankintaan vasta näiden synttärikutsujen jälkeen ja silloin on kyllä meinannut tulla vähän kiire ja stressi.

Meillä lapset alkaa olla sen verran isoja, että joulun tärkein juttu ei ole enää lahjat, vaan ruoka :), kymppiveekin odottaa innolla niitä "kaikkia" kalajuttuja (toim. huom. meillä on yleensä ollut tasan kylmäsavustettua lohta...) Itse odotan joululta rauhallista olemista, hyvää ruokaa ja aikaa olla perheen kanssa (en tokikaan pistä pahakseni joulun ja uuden vuoden väliin ajoittuvaa lomaani), pientä levähdystaukoa tästä normiarjesta. Joulun aikaan meillä on perinteisesti pelattu erilaisia lautapelejä melkeinpä koko vuoden edestä, jospa tänäkin vuonna... Ja toivon niin, että ilmat suosisivat ulkoilua, olisipa pakkasta ja lunta (kohtuudella), pääsisimme koirien kanssa metsään päivänvalolla ja ehkäpä jopa laskettelumäkeen.

Joululahjoja en ole toivonut itselleni enkä ajatellut toivoakaan, eiköhän minulla ole kaikkea tarpeellista (ja erittäin paljon tarpeetontakin siinä sivussa), hankitaan sitten sitä myöden kuin tarvetta ilmenee...

Mitä sinä odotat joululta? Mistä joulu teillä syntyy? Mikä teillä on joulun paras juttu?

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!

Voihan pipari, ei mennyt ihan niin kuin Strömssöössä...

Sunnuntaina oli ensimmäinen adventti, kuten monessa blogissa ja kodissa on jo todettu :). Meillä ei yleensä adventteja  sen kummemmin juhlisteta, mutta nyt pikku-ukko toivoi joulupuuroa, joululauluja (vaikka näitä ei kuulemma ollut toivonut, oli ilmeisesti äidin toiveajattelua), piparileivontaa ja adventtikynttilän... No tämä äiti päätti kerrankin juhlistaa juuri tämän verran adventtia... Puurot keittelin jo illalla valmiiksi, ei meikäläisestä ole hauduttamaan riisipuuroa aamulla (tai sitten sitä voidaan syödä päiväruoaksi) ja piparitaikinankin valmistin jo edellisenä iltana jääkaappiin tekeytymään. Ensimmäinen sunnuntaipäivän kompastuskivi tulikin esiin jo lauantai-iltana, josta olisi pitänyt ymmärtää olla niin kuin ennenkin ja jättää sen suuremmat adventtijutut sikseen. En nimittäin löytänyt mistään perinteistä piparireseptiäni, sitä, jolla piparit on leivottu ainakin 10 viimeistä vuotta. No ajattelin tietysti näppäränä nykyäitinä, että kyllä netistä löytyy hyvä pipariohje. Ja löytyihän sieltä, vaan kuinkas sitten kävikään...

Tässä kohtaa pipareiden leivonta vielä sujui ihan suunnitelmien mukaisesti. 

Sunnuntaiaamuna nousimme kohtuullisen ajoissa, koirien lenkitys ja ei kun puuro lämpiämään, tämä osuus vielä sujui. Syödessä tuli pientä sanaharkaa isännän kanssa ja siitähän tämä sitten lähtikin vinoon koko päivä... Piparileipomista käynnisteltiin lasten kanssa ja mietin jo taikinaa ottaessani jääkaapista, että ei ole sellaista kuin OIKEALLA ohjeella, mutta ajattelin, että se näin adventtina kyllä välttää... No tuloksena oli 3 pellillistä epämääräisiä möykkyjä, saatiin tosi lihavia koiria ja levinneitä hevosia. Oli siellä mukana muutama sellainenkin, jotka tunnisti sydämiksi tai ihan perinteisten pipareiden muotoisiksi, mutta pääosin leivoimme siis kolme pellililstä piparilevyä. Sitä on nyt sitten hävitetty lasten ja nuorison toimesta (maku on kyllä hyvä) ja yritämme uudelleen leipomista ehkä toisena adventtina... Sunnuntai-iltana totesin lapsille, etten sitten meinaa leipoa koko jouluna pipareita, ellei OIKEAA ohjetta löydy. Täytyy kyllä sanoa, että lapset olivat ahkerina auttamassa, varmaan pelkäsivät näiden jäävän oikeasti ainoiksi pipareiksi tänä jouluna...Tyhjensimme keittiön yhden yläkaapin kaiken moisista ohjeista ja resepteistä, tuloksena kaksi pussillista paperijätettä, mutta myös yksi löydetty pipariohje! Pyysin neitiä pitämään sitä kädessään siihen asti, että saan sen talletettua hyvään paikkaan. Neiti siinä aikansa sen kanssa seistyään, kysyi, että eikö tästä voisi ottaa kuvaa kännykällä ja ipadilla, jolloin kuva olisi tallessa, vaikka paperi hukkuisikin... Olipahan muna kanaa viisaampi tässäkin. No niinpä, nyt on kuvat otettu ja moneen paikkaan talletettu ja paperikin on hyvässä tallessa melkein tyhjässä yläkaapissa!

Siinä kaappia tyhjentäessäni mietin, että mitä varten sitä tulee jemmattua noita "hyviä" ohjeita jatkuvasti? Vaikka suurinta osaa niistä ei ollut edes koskaan taidettu käyttää, mutta kun vaikuttivat hyvältä lukiessa... Ja kuitenkin, itseni tuntien, olen taas parin viikon päästä surffaamassa netissä hyviä suolaisia piirakoita ja makeita leivonnaisia synttärijuhlia varten enkä todellakaan kaivamassa ohjeita yläkaapin jemmasta...

No jouluvalmistelut hypähtivät täällä lauantaina vähän eteenpäin ja saimme miehen sisaren lasten perheille lahjat hankittua, saavat koko perheet Hamam-pyyhkeitä, toivottavasti tykkäävät! Perheiden pienimmille pitää vielä jotain lelujuttua hankkia ja sitten onkin jäljellä vain nuo omat lapsukaiset... Nuorisolle ehkä verkkaria ja teknisiä alusasuja, neidille jotain heppajuttua, mutta mitäs ihmettä tuolle kymppiveelle? Xboxia toivoo, ei tule saamaan, saa ostaa omilla rahoillaan jos sellaisia on synttäreiden ja joulun jälkeen, mutta oikein mitään muuta ei olekaan sitten toivonut... Ja mitähän pientä kivaa sitä keksisi tuolle isännälle? Tai suostuisikohan se siihen, että ostetaan höyrypuhdistin yhteiseksi lahjaksi...

Olen nimittäin herätellyt haaveita höyrypuhdistimesta, se voisi olla aika näppärä peli tämän perheen lattioiden, vessojen ja pesuhuoneen pesuun... Toisaalta sitten nälkä kasvaa syödessä  haaveillessa ja aloin jo miettiä sellaista imevää höyrypuhdistintakin. Netissä eilisen illan surffailin ja kokemuksia moisista metsästin, kovin oli ristiriitaisia ajatuksia noista vekottimista... Meillä on olemassa tekstiilipesuri ja se on kyllä osoittautunut ihan toimivaksi vempeleeksi autojen penkkien pesussa ja olkkarin villamaton pesussa... Onko teillä kokemusta höyrypuhdistimista ja suositteletko vai et?

No niin, näin päästiin näppärästi pipareista ja adventista höyrypuhdistimiin ja mitäköhän yhteistä näillä mahtoi olla, no ei sitten yhtään mitään, ellei taustalla häilyvää ajatusta joulusta lasketa mukaan...

Viime viikon pimeys ja vesisade meinasivat ihan lannistaa tämän rouvan, etenkin kun niiden seuraksi lyöttäytyi kamala flunssa joka paikan särkyineen, mutta nyt näyttää jo valoisammalta, kiitos pikku pakkasen ja parantuneen olon.

Että sellaisia jaaritteluita tällä kertaa, ensi kertaan :)

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja oikein ihanaa joulun odotusta!

Sweater Weather Tag

Oman katon alla-blogin Tuulalta nappasin tällaisen syysfiiliskyselyn, tosin jo kysymyksiä kirjoittaessani, mietin, että aika moneen voin vastata ei oota tai en käytä, mutta kokeillaan nyt kuitenkin...

Mikä on lempituoksukynttiläsi? Tykkään ylipäänsä tuoksukynttilöistä, jouluntuoksut, vanilja, sitrustuoksut, kaikki melkein käy, kunhan eivät ole ihan älyttömän voimakkaita. Ikean tuoksutuikuista olen tykännyt, toivottavasti niitä on tarjolla eivätkä ole menneet muuttamaan niitä...

Kahvi, tee vai kaakao? Kahvi ihan ehdottomasti, joskus tosi harvoin ulkoretkellä kaakao ja teetä en juurikaan juo. Kahvia menee monta kupillista päivässä ja ilman en osaisi kyllä olla. Olen pikkutytöstä asti tykännyt kahvista, muistan aina kun mummun luona sai mummun leipomaa hyvää pullapitkoa ja tehtiin pullamössöä (eli muussattiin pulla kahvin joukkoon ja lusikoitiin suuhun) ai että oli hyvää. Tuohon aikaan meikäläisen kahvi oli kyllä enemmänkin maitoa ja sokeria, kahvia oli mukana ehkä vain nimeksi.

Muutatko meikkirutiinejasi vuodenajan vaihtuessa? Ai niin kun mitä rutiineja, ripsarin laittoa vai? Eli minä en juurikaan meikkaa, aamulla levitän rasvan naamalle, vähän Bare Mineralsin meikkipohjaa tasaamaan suurimpia läikkiä ja ripsarit ja avot, valmista on. Pitäisköhän sitä jo tässä iässä opetella meikkaamaan, mä en siis todellakaan osaa meikata...

Mikä on lempijouluruokasi? Lempijouluruoka, hmmm, tykkään niin monesta, rosolli ja sienisalaatti, niitä ilman joulu ei tunnu joululta ja itse tehty italian salaatti. Toki tykkään kinkustakin ja kalkkunasta kanssa ja laatikoista ja joulupuurosta... Eli siis minä suorastaan rakastan jouluruokia, ihan kaikkia :) Ja tietty PALJON suklaata kaiken syömisen välissä ja vähän glögiä myös.

Hatut vai kaulahuivit? Hattuja en omista, eli siis kaulahuivit ja pipot. Huivejakin olen vähän huono käyttämään, en ole yhtään huivityyppiä. Toisilla kun huivit kaulassa näyttää niin tyylikkäiltä ja hyviltä, mutta jostain syystä ne itsellä aina tahtoo valahtaa tai olla jotenkin vinksallaan... Mutta pipoja sentään käytän :D

Mikä on eniten käytetty villapaitasi? Arvatkaas kuulkaa, mulla ei ole yhtään oikeaa villapaitaa, mikä moka ja puute, asia täytyy korjata ja nopeasti! Sellainen paksu, iso neule olisi kyllä aika ihana. Neuletakkeja kyllä on, ne on  niin näppäriä töissä...Ostin kyllä langat villatakkiin, mutta ei niihin lankakeriin voi oikein pukeutua ;)

Paras syksyinen kynsilakka? En käytä kynsilakkaa lainkaan, en edes juhliin osaa laittaa. Omaan niin onnettoman näköiset kynnet, että niitä ei todellakaan tee mieli korostaa, päinvastoin häivyttää.

Syksyn lempihajuvetesi? Tässä se nyt viimeistään paljastuu, miten vähän naisellinen olenkaan, mutta siis mulla ei ole mitään eri vuodenaikoihin liittyviä hajuvesiä, tosiasiassa mulla on tällä hetkellä ehkä yksi hajuvesi, jota sitäkään en juuri käytä. Tuoksuista tykkään kyllä, mutta ei vain ole tullut käytettyä, työssä niitä ei ole aikaisemmin voinut käyttää ja nyt ei ole tullut opeteltua.

Tummat huulet vai kunnon kissarajaukset? Ou nou, ehkä tämä on sitten se viimeinen niitti, ei kumpikaan itselläni... En osaa käyttää huulipunaa, en ole koskaan osannut. Huulipuna tuntuu kuivattavan huulet, en ole löytänyt sopivaa punaa ja kissarajauksia en nyt ole edes yrittänyt. Muilla ihmisillä kyllä ihailen punattuja huulia ja kauniita rajauksia.

Futispelit vai lehtikasaan hyppiminen? Kai minä valkkaisin tuon lehtikasan, sellaisen oikein suuren! Ja lasten kanssa mielellään :)

Pillifarkut vai legginsit? No näistä oikein kumpikaan ei istu meikäläisen ruumiinrakenteelle, enkä oikein tunne oloani mukavaksi näissä, mutta jos jompi kumpi pitää valita, niin kotona saatan käyttää leggareita, eli ehkä sitten ne kuitenkin. Joskus saatan jonkun tunikan (riittävän pitkän) kanssa niitä käyttää vähän julkisemminkin, mutta mieluummin kiitos ei.

Nilkkurit vai UGGit? Nilkkurit ihan ehdottomasti. En ole päässyt noiden UGGien makuun, tytölle kyllä piti viime talvena jo tuollaiset hankkia, mutta ei minulle kiitos noita.

Paras tv-ohjelma tänä syksynä? Nousuvesi ja Sorjonen. Vain elämääkin on saanut minut mukaansa, etenkin viime jakso, Anna Puun jakso siis, oli jotenkin tosi elämän makuinen ja rento.

Biisi, joka on saanut sinut uppoutumaan syysfiiliksiin? Mä kuuntelen niin vähän musiikkia, että tällaista ei oikein ole tai ainakaan tule juuri nyt mieleeni, varmaan sitten kun olen tämän töräyttänyt julkaistuksi niin heti tulee mieleen joku hyvä biisi.

Mikä on parasta syksyssä? Kaunis luonto, kirpsakat syksyn aamut, putoavat lehdet, kuura maassa, aurinkoiset syksyn ilmat, kynttilät ja villasukat, tuli leivinuunissa, ensi lumi. Ai niin tähän pitikin laittaa vaan paras asia, no se on sitten tuo luonto, niin kauniit värit ja kirpeä ilma.

Olen tässä samalla käynyt taas kerran läpi ympäristö- ja luonnontietoa, pikku-ukolla on huomenna koe, nyt on kolme iltaa valmistauduttu, onneksi huomenna ei enää tarvitse. Seuraavaksi meillä onkin perjantaina kuutosen enkun koe ja sitten ensi viikolla nelosen enkun koe ja kuulemma lähiaikoina on myös tiedossa ruotsin kertausta... Äiti tietää, mitä iltaisin kaiken muun arjen pyörittämisen ohella tekee. Vaikka hyvähän se on, että haluavat lukea ja että äiti kyselee, mutta kyllä siihen aikaa menee...

Ihanaa alkanutta marraskuuta teille kaikille ja kuulemisiin!

Ohi on, ohi on, ohi on...

Tämä lomamme niin ohi on...

Eli ei muuta kuin töihin ja pakertamaan taas tunnollisesti, ankeita aamuherätyksiä kellon pirinään ja pimeyttä...  Lomalla ei oikein tehty mitään kummallista, oltiin, kudoin pipoja ja sukkia, lueskeltiin, käytiin tietty koiralenkeillä ja elokuvissa lasten kanssa, nyt me tiedetään, mitä lemmikit puuhastelee kun me ihmiset ollaan töissä... Ei ihme, että niitä väsyttää illat... Eli kävimme katsomassa "Lemmikkien salainen elämä"- leffan ja se oli kyllä ihan kiva. Olkkarin maton sain pestyä ja siinäpä ehkä suurin lomasaavutukseni...

Niin ja juhlittiinhan me esikoisen 20-vee synttärit eilen, kuten nopeimmat jo instasta kakkukuvasta näkikin. Kyllä se aika mennä hurahtelee nopeasti, kun vanhimman syntymästä on jo tosiaan 20 vuotta, apua... Oli kiva pitkästä aikaa  ruokailla appivanhempien kanssa sekä pojan kummisedän kanssa, paikalla koko meidän poppoo ja sen jälkeen vähän huilattiin ja juotiin kahveet kakun kera, oli oikein mukavaa. Varsinaisen juhlimisen pojat hoiti edellisenä iltana kylillä ja vähän jouduinkin kuullostelemaan, että jaksetaanko sitä syömään nousta ollenkaan, mutta reippaasti jaksettiin, ei ongelmia.

Talvi näyttää kovasti tekevän tuloaan, joten isäntä vaihtoi illalla ensimmäiseen autoon talvirenkaat samaisen esikoisen kanssa, vähän sillä ajatuksella, että jos aamulla on pakkasta/ lunta maassa niin on edes yksi vähän turvallisempi auto käytettävissä. Noh, ei ollut lunta eikä pakkasta, oli vesisadetta... Vaikka ei ehkä voi valittaa jos syksyssä parina aamuna sataa vettä, mieli kyllä tekisi, etenkin kun kello herätti jo 5.40 ja pojat saapuivat yölliseltä autoajelultaan klo 2 maissa... Hohhoijaa tuota nuorisoa, no, vanhin palaa parin päivän päästä armeijan hoivaan vielä vähäksi aikaa, joten ehkäpä tämä sitten viimeistään rauhoittuu tämä yöelämä.

Erityisen iloiseksi minut tekee tällä erää se, että sain vihdoin meidän lämpökompostorin lämmöt nousemaan, en ymmärrä, miksi ne ei aiemmin ole nousseet, mutta nyt ne näyttää reilusti lämmön puolta ja näin talven lähestyessä se on tietty hyvä asia. Ostin Biolanin talvikuiviketta ja nyt lomalla otin sen vielä sisälle, jotta on sitten myös kuivike lämmintä kun viedään kompostoriin ja nyt on tosiaan jotain tapahtunut, JES! Jos teillä on hyviä vinkkejä antaa kompostorin hoitamisesta niin otan kiitos vastaan erittäin mielelläni ja mielelläni vaikka kasaan antamanne vinkit omaksi postauksekseen jos jaettavaa tulee, eli kerrohan oma paras vinkkisi tai kuulemasi hyvä vinkki?!

Tälle päivälle olen sopinut kuntosalivalmennuksen, mutta juuri ajattelin, että taidan siirtää sitä ihan pikkiriikkisen eteenpäin, jotenkaan ei nyt juuri tunnu siltä, että illalla haluaisin lähteä rehkimään salille, hyvä kun selviän kotiin ja jaksan odottaa nukkumaanmenoa...

Pirteämpää viikkoa teille muille ja kuulemisiin!

Blogini sai tunnustuksen ja laitetaan hyvä kiertämään :)

Blogini sai tunnustuksen! Tällainen saa suupielet nousemaan hymyyn ja hyvän mielen pitkäksi aikaa. Oikeasti aikuinen-blogista muisti minunkin blogini jakaessaan näitä, en meinannut silmiäni uskoa kun näin blogini nimen tuolla joukon jatkona, KIITOS! 

Hyvä täytyy laittaa eteenpäin, eli muuta kuin tunnustus jakoon. Ja ohjeethan ovat

1. Kirjoita lyhyt postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Oma aloitukseni oli ehkä enemmänkin sellainen hetken mielijohde, halusin tallentaa kuvia ja tapahtumia johonkin ja koska lueskelin silloin (ja lueskelen edelleen) muiden blogeja, niin ajattelin, että sinnehän niitä voisi tallentaa. Olen pitänyt tarkkaa rajaa, että en näytä perheenjäseniä täällä, enkä kyllä ole toistaiseksi vilauttanut edes omaa naamaani, jollakin tapaa haluan pitää tämän ns. anonyymina.

Aloitettuani blogin huomasin hyvin äkkiä, että tarvitsen parempia kuvia ja olenkin hankkinut sekä ison, ihan kunnollisen järkkärin että tuollaisen minijärkkärin, molemmille on ihan omat kohteensa ja paikkansa. Kuvaajana en edelleenkään ole kummoinen, mutta sen voin kunniakseni sanoa, että automaattiasetuksia en kuitenkaan käytä, olen opetellut käyttämään manuaalisäätöjä, blogimaailmasta onneksi löytyy ihania, osaavia ihmisiä, jotka auttavat ja opastavat. Mikään mestarikuvaaja en tokikaan edes kuvittele olevani, mutta ehkä välttävä kuitenkin...

Nimen keksiminen blogille olikin hankalaa ja niinpä siitä tuli ehkä vähän tylsästikin Meidän elämää, mutta toisaalta siitähän tämä sisältökin kertoo, meidän elämästä. Ainakin nimi antaa tilaa ihan kaikelle... Blogissa on tätä arkea ja vähän välillä onneksi juhlaakin.

Ohjeita aloittelijoille sitten seuraavaksi, hmm... En kyllä todellakaan tunne olevani mikään neuvojen jakaja, koen itsenikin vielä aloittelijaksi... Mutta ehkä sen verran, että käy ahkerasti lukemassa muiden blogeja ja kommentoimassa niitä, saat näkyvyyttä ja ihmiset tulevat katsomaan kuka ja mistä siellä oikein kirjoitetaan. 

Itse tykkään siitä, että bloggaaja vastaa kommentteihin, käyn usein vielä myöhemmin katsomassa, että mitä on vastattu, eli vastaa saamiisi kommentteihin. Itsellä se tuppaa vähän viivästymään, kun aina ei ole konetta käytössä, mutta mitä pikemmin vastaus tulee, sen parempi :)

Muista kuvat! Kuvia kannattaa olla, ei liikaa, mutta sopivasti. Ja vielä parempi jos kuvat liittyvät aiheeseen, eikä niin kuin tässä postauksessa, että kuvat ovat kesän reissulta...

Blogin ulkoasu on myös tärkeä muutenkin kuin kuvien osalta. Itse tykkään yksinkertaisista (yksinkertainen kun olen) ulkoasuista ja selkeydestä, tokihan joku muu tykkää jostain muusta... 

Kirjoita siitä, minkä koet omaksesi, on se sitten perhe, eläimet, ruoka, pukeutuminen, ihan mikä vain tai vaikka nämä kaikki, kunhan se on sinun omaasi.

Kiitos vielä uudelleen Oikeasti aikuinen, olen erittäin otettu, että tulin mainituksi tunnustuksissasi.

Nyt haluan jakaa tätä edelleen seuraaville blogeille

1) Oman katon alla

2) Nainen Talossa

3) Belle Semaine

4) Suortuva

5) Optimismia ja energiaa

6) The L for Love

7) beauty of life

8) Minäkö keski-ikäinen

9) Sanatorio

10) My Life

Monta kivaa blogia jäi vielä mainitsematta, olette silti mielessäni!

Nyt lähden käymään kaupassa, ihan yksin, ihan kaikessa rauhassa ja sitten tulen kotiin, keitän kahvit ja lueskelen kirjaani vähän aikaa (tai sitten sulatan pakastimen ja siivoan jääkaapin, saas nähdä...)  

Ihanaa viikkoa teille kaikille ja kiitos kun olette olemassa!

Hiljainen talo

Heippa hei te kaikki ihanat!

Kiitos oikein kovasti edellisen postauksen onnitteluista ja kommenteistanne! 

Minä istun täällä hiljaisessa talossa, ainoat kuuluvat äänet ovat tällä hetkellä pesukone ja koiran kuorsaus :). On niin kovin outoa olla yksin kotona, tällaista ei juurikaan ole tapahtunut enkä oikeasti oikein tiedä, miten aikaani käyttäisin... Niinpä olen tänään käyttänyt koirat aamulenkillä vähän pidemmän kautta, raivannut kodinhoitohuoneen tasot näkyviin, tehnyt pari kuvakirja tilausta ja nyt siis istun tässä koneen äärellä. On se vaan kummallista tämä yksin oleminen... Mitähän sitä ennen lapsia teki, kun oli kotona yksin? Täytyy kyllä sanoa, etten edes muista... Hetken harkitsin jopa kaupunkiin lähtemistä, olisi vähän tarvetta päivittää työvaatteita ja lankakaupassa olisi pitänyt käydä, mutta en sitten kuitenkaan viitsinytkään lähteä, olisi pitänyt laittaa hiukset ja pukea päälle jotain muuta kuin verkkarit, arvatkaa vaan, mikä kamalan iso homma?!

Ei tämä kovin pysyvä olotila ole, ehkä juuri ja juuri tämä päivä, huomenna varmaankin haen nuo perheen nuorimmat jo papan luota kotiin, joten saadaan vähän ääntä tähänkin taloon taas. Eilen kun oltiin isännän kanssa ihan kaksin kotona, mietin kyllä kovasti, että ihan kohta tämä talo on meille liian iso kun kaikki lapset lähtevät maailmalle... Onneksi siihen nyt kuitenkin menee vielä aikaa. Ja sitä ennen saadaan varmaan talon takkahuonekin ihan sille tarkoitettuun käyttöön, nyt se toimii vanhimman lapsen huoneena...

Sain pitkästä aikaa ladattua kameroistakin kuvat koneelle, olivat vielä matkakuvatkin kesältä kameroissa, ehkä nyt saan jopa teillekin asti näkyviin muutaman kuvan kesän reissulta. Kuvia katsellessa tulikin kova matkakuume, olisi niin ihana lähteä johonkin lämpöiseen ja aurinkoon, vaikka syksystä tykkäänkin...

Taidanpa nyt ottaa ystävien FB-neuvoista opikseni, kaivaa kirjani esille ja lukaista hetken ihan rauhassa, sitten täytyy kyllä vähän ulkoiluttaa myös imuria, mutta tänään laitan asiat tähän tärkeysjärjestykseen :). Ystävät tosiaan neuvoivat jättämään siivoamisen ja rentoutumaan, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että en minä edes tiedä, mikä olisi sitä kivaa, rentouttavaa tekemistä täällä kotona, niin vähän on ollut tarvetta sitä miettiä, aina yleensä on joku muu ohjelmoinut lomani ja päiväni... 

Rentoa maanantaita teille kaikille!

Olenko vanha, nuori vai jotain siitä väliltä?

Tällä viikolla on taas ollut SE päivä, se päivä, jolloin mittariin on tärähtänyt yksi vuosi lisää ja 50 vuotta lähestyy kovaa kyytiä, ihan hurjaa! On mahdotonta uskoa itsestään tai saman ikäisistä ystävistä, että ollaan kohta viisikymppisiä... Nehän (siis tarkoitan tietysti viiskymmpisiä, en todellakaan ystäviäni) oli ennen jotain ihan TOSI vanhoja, nykyäänhän nuo näyttävät olevan poikkeuksetta hyvinkin nuoria... Aino harmi on se, että nykyään kaikissa kyselyissä joutuu kelaamaan oman synnyinvuotensa kohdalle ja välillä tosi pitkäänkin... ja tietty rypyt naamassa, mutta ajattelen, että ne on enemmänkin naururyppyjä...

En oikeasti tunne itseäni mitenkään vanhaksi tai että melkein viisikymmentä olisi nyt sitten jotenkin "elämän loppu", päinvastoin. Nautin juuri tästä iästä tällä hetkellä, on ihanaa juuri nyt! Lapset ovat vähän isompia,  noista näyttää jopa kasvavan ihan kelpokansalaisia, jotka pärjännevät elämässään, kuka tunnollisella työn tekemisellään ja kuka sosiaalisella lahjakkuudellaan. Työssä riittää tällä hetkellä haasteita ja parin vuoden päästä tulevaa ei vielä kukaan tiedä tässä työelämän tuiskeessa, ensi vuottakin on haasteellista ennustaa... Nautin työstäni, kokemusta on karttunut ja sen myötä varmuutta, mutta en kuitenkaan tunne tässäkään vielä itseäni vanhaksi, kykenen oppimaan uutta ja näkemään uusia mahdollisuuksia, haluan vielä kehittää työtä ja viedä asioita eteenpäin...

Olen nykyään huomattavasti vahvempi omassa itsessäni, enää ei tarvitse, ei halua eikä kyllä jaksakaan hakea hyväksyntää muilta ollakseen se mitä on. Sitä nyt on tällainen ja tällaisena pysyy, siitä joko tykkää tai on tykkäämättä. Nuorempana sitä haki enemmän hyväksyntää itsensä ulkopuolelta, nykyään on tärkeämpää olla sinut itsensä kanssa. Olen nykyiselläni kiltti, mutta pidän silti puoleni, uskallan sanoa vastaankin (tätä täytyy kyllä vielä harjoitella) jos tarvetta on. En halua riidellä ihmisten kanssa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että asioista pitää olla samaa mieltä. Nautin kotona olemisesta, en viihdy ravintoloissa tai hulinoissa. Rakastan metsässä kävelemistä koirien kanssa, haaveilen kesämökistä ja rauhallisista kesäilloista järven rannalla.

Olen sitä mieltä, että ikä on kuitenkin vain numeroita, viisikymppisiä (tai melkein viisikymppisiä) ei voi laittaa mihinkään lokeroon, kuten ei ihmisiä yleensäkään. Joku voi tuntea olevansa jo elämän ehtoopuolella (en kyllä oikein usko), on enemmän ja vähemmän erilaisia fyysisiä rajoitteitakin, elämä on koulinut toisia pehmeämmällä ja toisia kovemmalla kädellä.  Elämän tilanteetkin ovat hyvin erilaisia, osalla on aikuiset lapset, ehkä jo kotoa lähteneet ja ehkä jopa lastenlapsiakin jo, sitten on meitä, joilla on vielä kohtuullisen pitkä matka siihen, että nuorinkin on täysi-ikäinen... Huomaan, että iän karttuessa ainoa pelkoni koskee sitä, että en ehtisi saada kaikkia lapsia sen ikäiseksi, että omat siivet kantavat... Niin monia surullisia uutisia kantautuu ympäriltä, siitä, että nuoret (=itseni ikäiset tai nuoremmat) sairastuvat vakavasti, lapset menettävät äidin tai isän.

Kuten sanottu, niin en tunne itseäni vanhaksi enkä raihnaiseksi, en vielä toistaiseksi huomaa myöskään iän tuomia terveydellisiä ongelmia, mutta eiköhän niitäkin ole luvassa tulevaisuudessa... Olen mielestäni kohtuullisen hyvässä fyysisessä kunnossa samoin psyykkisessä :) eli kaikin puolin kaikki on kunnossa, eli tervetuloa vaan seuraava vuosi ja lähestyvä 50... ja vastauksena otsikon kysymykseen taitaa olla, että jotain siitä väliltä!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille  ja syyslomaa teille jolla sellainen on! Nautitaan juuri näistä hetkistä ja elämästä!

Tällä viikolla

Koirat nauttii kun saa painaa metsässä vapaana :)

 - ollaan ulkoiltu metsässä, löydetty minimaalisen vähän suppilovahveroita ja kerätty vielä  puolukan  ja mustikan loppuja aamupuuroihin

- ollaan nautittu ihanista syksyn ilmoista, nämä on ihan parhaita! Toki on myös kaivettu esiin lapsille vähän paksumpaa takkia ja todettu, että ulkohousut ovat jääneet neidille liian lyhyiksi, taas...

- ollaan keskusteltu pikkumiehen kanssa siitä, miksi ulkovaatteet eivät voi olla repussa kotiin tullessa, vaan niiden pitää olla päällä

- on totuteltu koirien kanssa pimeisiin aamulenkkeihin, miten ihmeessä nuo aamut ihan yht'äkkiä muuttui pimeiksi, on jopa kaivettu kaikille heijastinliivit esille

- koirat on nauttineet omenoista, ojat on pullollaan puista pudonneita omenoita, namskis, ihania lenkkejä kun on eväätkin mukana :)

- olen kutonut villasukkia, kohta pikkumiehenkin villasukat on valmiina, olen vähän ylpeä itsestäni, koska kutominen ei ole koskaan ollut mun juttu, mutta nyt ajattelin ostaa lisää lankaa kaupasta ja tehdä myös isommille miehille villasukat

- on järjestelty buffan pitämistä tallin ratsastuskisoissa, ehkä se tästä organisoituu

- töissä on ollut kiireinen, mutta mukava viikko, monenlaista palaveria on pidetty ja osassa saatu  hyviä suunnitelmia ja päätöksiä aikaiseksi

- isäntä on sairastunut ihan järkyttävään flunssaan, me muut vielä sinnitellään terveinä

- olen kaivanut itselleni esille syysnilkkurit, ohuella takilla vielä mennään

- auton lämppärin ja johdon kaivoin esille, helpottaa vähän aamuja kun ei tarvi ihan niin paljoa raapustella laseja

- saatiin viimein vietyä kaatopaikkakuorma pois pihasta seisomasta ja kuivahtaneet kesäkukat meni siinä samalla

- suojattiin pensasmustikat, viime talvena emme tehneet sitä, sillä seurauksella, että jänikset söivät kaikki ihan nysiksi

Viikonloppuna aion:

- tehdä appiukolle isänpäivälahjatilauksen ifolorilta

- ehkä samalla ladata kuvia myös tänne blogiin, kesälomamatkan kuvatkin on vielä kaikki kamerassa

- leipoa iltapalaksi teeleipiä

-ulkoilla ja nauttia kauniista syksystä

- käydä ristiäisissä ihastelemassa suvun uusinta tulokasta

- lukea ja neuloa

- nauttia lasin ihanaa, pehmeää punaviiniä

- tehdä jotain helppoa ja nopeaa, silti hyvää ruokaa koko porukalle

IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Onnellinen elämässä

Tänään oli ihana aamu, kirpeä pikku pakkanen, kauniisti kulkevat koirat ja rauhallista. Lapset heräsivät jotenkin suosiolla uuteen päivään ja pääsimme pikku-ukon kanssa sovintoon siitäkin, että aamulla koulumatkalle on hyvä laittaa ulkohousut, vaikka ei yhtään haluaisi.

Meillähän on talo kolmessa kerroksessa vähän kuten vanhat rintamamiestalot ja siinä kerroksien välillä aamulla loikkiessani huomasin, miten onnellinen ja tyytyväinen olenkaan taas juuri tässä hetkessä elämääni. Isäntäkin näytti tänään jotenkin erityisen hyvältä ;). Olenhan minä yleensäkin perustyytyväinen asioihini, mutta tänään oli jotenkin erityisen hyvä aamu. 

Ei meillä pelkkää kiiltokuvaa elämä ole, ongelmia on ollut ja takuulla tulee olemaankin, osa oman perheen sisällä, osa oman perheen ulkopuolella, mutta ongelmat kuuluvat elämään myös. Suortuvaa blogin Nanni kirjoitti avoimuudesta ja somen antamasta kuvasta ja olen kyllä niin samaa mieltä, jokaisella on takuulla myös niitä ongelmia ja ei-niin-onnistuneita-hetkiä elämässään, mutta eihän niihin kannata jäädä kiinni ja en minä ainakaan itse halua niitä sen enempää riepostella myöskään täällä blogissa. Mutta elämän tekee elämäksi myös ne huonommat hetket. Eihän niistä hyvistä hetkistä osaisi edes nauttia jos aina vaan kaikki olisi hyvin...

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että onnellisuus on paljolti asennekysymys, voin suhtautua elämään hyvin pessimistisesti ja odottaa sitä pahinta tai sitten voin suhtautua siihen avoimen odottavasti ja positiivisesti. Jälkimmäinen tapa on se, jolla haluan suhtautua elämään ja jonka olen kyllä omaksunutkin. En jaksa enkä halua etukäteen murehtia tulevia murheita tai sitä pahinta mikä voisi toteutua, vaan murehdin sitten jos on murehdittavaa. Joka tapauksessa  ajattelen, että avaimet onneen ovat jokaisen ulottuvissa. Vastuusta omasta onnestaan ei voi antaa kenellekään muulle, se on jokaisen itse etsittävä omasta elämästään. Minulle onnea, iloa ja hyvää mieltä tuovat oma koti, oma rakas perhe ja ylipäänsä ne läheiset ihmiset joiden kanssa on hyvä olla ja jotka hyväksyvät minut juuri tällaisena ja arvostavat minua juuri tällaisena. Ja tietty onnen tunteen tuovat myös koirat, nuo hellyttävät karvakuonot.

Ihanaa viikonjatkoa teille kaikille, tekin tuonne minulle iloa ja hyvää mieltä kommenteillanne ja käymällä täällä!

Luonnontuotteita testailemassa...

Olen hiljalleen vaihtanut kaikenlaisia tuotteita luonnontuotteisiin ja huomannut kyllä suurta eroa ihossa ja hiuksissa ja hiuspohjassa. Olen jo kohta vuoden käyttänyt näitä palashampoita ja todennut ne itselleni juuri sopiviksi. Pitävät hiuspohjan kunnossa ja hiuksetkin voivat hyvin. Itse kun kärsin psoriasiksesta niin hiuspohja ärtyy milloin mistäkin, näistä tuotteista se on tykännyt...

Palashampoot käytössä

Hamppuöljy shampoopalan ostin lähinnä isäntää ajatellen, hänellä kun on enemmän rasvoittuvat hiukset kuin minulla, hyvin on kelvannut ja tyytyväinen on ollut. Avokadoöljy-shampoopala oli sitten taas minulle enemmänkin, toki sopii koko porukallekin. Se sisältää hiuksia ja hiuspohjaa ravitsevaa ja hoitavaa avokadoöljyä. Syväkosteuttava avokadoöljy elvyttää kiillottomia ja elottomia hiuksia antamalla niille kaunista kiiltoa ja tuuheutta. Avokadoöljy-shampoopalaa suositellaan aivan erityisesti tummille hiuksille, mutta sopii se kaikille muunkin värisille hiuksille oikein oivallisesti.

Nämä ovat Nurme Purest Beautyn, virolaisen luonnonkosmetiikkasarjan tuotteita. Tuotteet ovat 100% käsintehtyjä ja ne valmistetaan Virossa. Nurmen tuotteet eivät sisällä keinotekoisia säilöntä-, väri tai tuoksuaineita. Käsintehdyt saippuapalat on valmistettu kylmäpuristustekniikalla.  Huomioitavaa on se, että hiuksista tulee aluksi vähän sellaiset "tönköt", ei liukkaat. Kannattaa siis antaa palashampoolle toinenkin mahdollisuus ja totuttautua siihen hiljalleen. Voisin kuvitella, että hiuksista tulisi aivan mahtavat, jos olisi mahdollisuus huuhteluun järvivedellä...

Ihana, ihana argan-öljy

Mutta tämän argan-öljyn avulla hiuksista tulee pehmeät ja ihanan tuntuiset.

Argan-hiusöljy on oikein oiva valinta kuivien ja värjättyjen hiusten elinvoiman ja kunnon kohentamiseen. Arganöljy elvyttää ja ravitsee kuivia ja vaurioituneita hiuksia entistä ehommiksi. Ainutlaatuinen argania-hiusöljy tekee hiuksista silkkisen pehmeät ja kauniin kiiltävät. Öljyn sisältämä F-vitamiini ehkäisee hiusten katkeamista ja pitää tukkasi tuuheana ja elinvoimaisena. Hiusöljyä voi käyttää joko ennen pesua tai pesun jälkeen hiuksiin jätettävänä kiiltoa ja pehmeyttä tuovana tuotteena. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä toimii! Itselläni on tosi kuivat hiukset, mutta kun tätä laittaa edes muutaman kerran viikossa niin jo on ihan erilaisen tuntuiset hiukset. Ja plussana vielä tuoksuttomuus, eli ei ns. "hajuhaittoja" :) Niin ja tämä käy myös kynsinauhojen huoltamiseen :D

Näitä tuotteita löytyy ainakin Ruohonjuuresta ja myös heidän nettikaupan puolelta saatavilla.

Luonnotuotteiden kokeilua on laajennettu myös meikkipuolelle, muta siitä ehkä sitten toisella kertaa...

Eipä mulla sitten muuta tällä erää... Oletkos kokeillut shampoopaloja, mitäs tykkäsit? Entäs arganöljyä? Onko sulla vinkata muita hyviä luonnontuotteita?

16 syksyistä asiaa

Syksyssä odotan... kauniita, kirpakoita syyskuun aamuja ja päiviä.
Syksyssä jännittää... no eipä oikeastaan mikään tällä hetkellä

Syksyssä parasta... kynttilöiden kaivaminen esiin, ulkoilu kauniissa ilmassa.






Syksyssä hankalinta... edessä oleva pimeä aika.






Syksyssä inhottavinta... ne jatkuvat vesisateet, toivotaan, että pysyvät poissa!

Syksyllä aion... ulkoilla paljon, nauttia pimenevistä illoista ja lukea kirjoja!







Joka syksy minä hämmästelen sitä... miten paljon tykkäänkään syksystä, kaikkine iloisine väreineen ja ihanine auringonpaisteineen ja kirpsakoine ilmoineen.






Joka syksy täytyy ainakin kerran... manata sateisia päiviä!






Syksyyn kuuluu ehdottomasti... synttärikakkuja, sekä omaa että esikoisen :)






Paras syysvinkki... lähde metsään, siellä tuoksuu syksyllä niin ihanalta!





Syystunnelmaan pääsen... kaivamalla kynttilöitä esiin.




Koulun/ opiskeluiden suhteen minä... keskityn lähinnä kannustamaan ja tukemaan näitä perheen pienimpiä. Itsekin tekisi mieli opiskella, mutta en oikein juuri nyt tiedä mitä haluaisin...




Suosikkini syyspukeutumisessa... nilkkurit, lämpimät neuleet ja paksut huivit :)




Viime syksynä minä... en kaiketi tehnyt mitään erityistä, kun ei muistu mieleen....






Lapsena pidin syksystä... ennen kaikkea lähestyvien synttäreiden takia.




Paras syysmuistoni... liittyy 20 vuoden takaisiin tunnelmiin, esikoista odoteltiin (2 viikkoa yli lasketun ajankin jopa) ja hän tuli elämäämme lokakuussa <3