tiistai 24. marraskuuta 2015

Käden taidot

Tää mun on ihan pakko laittaa teille näkyville, isännällä oli viikonloppuna synttärit ja neiti (11vee) virkkasi ja askarteli ihan itse isälle lahjan, amigurumin, lepakon :) Lepakolle olisi alkuperäisen ohjeen mukaan kuulunut myös toisesta pallosta tehty vartalo, mutta aika loppui kesken. Tyttö teki tämän siis itse ohjetta lukien ja virkaten, äidin apua ei tarvittu missään! Ei silti, ei äidistä olisi tainnut mitään apua moiseen ollakaan... Ihana, kun tyttö on selvästi perinyt käsityötaitonsa mummeiltaan ja tädeiltään, ei äidiltään! Näitä on tulossa vielä lisääkin, joulu lähestyy :)

Ja sitten toinen käsityöihminen vielä, isännän kummisetä, tekee vaikka mitä puusta, tosi upeita juttuja, viime joulun aikaan saimme tällaisen purkin (korurasian, tai mitä siellä nyt haluaakaan säilyttää), jonka hän on itse vanerista tehnyt, upeaa sanon minä! Ja kyllä olis kuulkaa aika monella mallin ottamista kyseisen puusepän verstaasta, lattialta olisi voinut vaikka syödä, niin oli puhdas ja pölytön ja kaikki työkalut prikulleen siellä missä pitääkin, ei ole meikäläisellä edes koti niin siisti!


Minusta on tosi hienoa, kun löytyy näitä käsityöihmisiä! Äitini oli tosiaan kova tekemään käsitöitä, äidin kutomia sukkia on edelleen käytössä (ja osa vielä käyttämättömänäkin), samoin mummuni tekemiä sukkia... Se vähän harmittaa, että äidin kuoltua, en huomannut hänen tekemiään käsitöitä tallentaa enempää, ne menivät muualle... Ja se, mikä täällä blogimaailmassa on hienoa, niin nämä ideat, te olette niin näppäriä oivaltamaan ihan uusia käyttötarkoituksia jutuille, minä olen jotenkin niin urautunut, että harvoin tulee hyvää ideaa... Mistä tulikin mieleeni, eteiseen pitää saada parempaa vaatesäilytystä, toivoisin teiltä apua, laitan jossain välissä kuvia tästä meidän murheenkryynistä jos teillä vaikka olisi hyviä vinkkejä.

Ja enhän minäkään ehkä ihan toivoton näissä käsitöissä ole... Olenhan minäkin trikookuteesta sentään vähän koreja virkannut ja verhojen käänteitä ommellut, niin ja opettelin viime talvena sukkia kutomaan (olikin muuten melkoisen tuskan takana ensimmäinen sukka)... :D

Kivaa viikon jatkoa!

-Anu

8 kommenttia

  1. Hauska lepakko ja upea rasia!
    Minusta on kiva kuulla, että tyttäresi on innostunut käsitöistä. Se on hyvä harrastus. Itse löysin käsityöt vasta keski-iässä ja ajanpuutteessa kadotin ne jälleen :( Ompeluunkiin oppii aika nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen rouva Kepponen juurikin samaa mieltä, ihana kun tyttö on innostunut ja tekee ja yrittää! Itsekin olisi kiva tehdä, mutta jotenkin tätä aikaa ei vain oikein meinaa olla...

      Poista
  2. Voi miten sulonen toi tyttären lahja <3<3<3. Eihän tollasesta voi tulla kuin hyvälle tuulelle.

    Ja puutyöt on niin mun sydäntä lähellä (yhdeltä koulutukseltani olen puuseppä), koska isäni on puuseppä ja isänsä puuseppä ja varmaan hänenkin isänsä..
    Yhtenä tavoitteena mulla onkin, että jahka tän ikuisuusraivausprojektini saan valmiiksi, alan taas nikkaroimaan. Surullista on, että isäni mun pojille tekemä vanha kunnon höyläpenkki tuhoutui meidän tulipalossa. Samoin kuin suurin osa isän tekemistä puutyökaluista. Niille olis ollut käyttöä (ja arvoa), mutta nyt on pärjättävä ilman.

    Välillä ihmettelen, miten ihmeessä jaksoin ja ehdin ennen ommella ihan kaiken itse. Poikien vauva-aikaisista kietaisupaidoista talvihaalareihin ja laskosverhoihin ja kaiken siltä väliltä. Ja ajanjaksona, jona oli kaikkein vähiten aikaa. Nykyään en enää viitsi enkä jaksa ommella oikein mitään. Paitsi ihan pakolliset vetoketjujen korjaukset sun muut paikkaukset. NIitä kun tässä miesvaltaisessa porukassa piisaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka, tuo on kyllä aika hellyttävä tuo lepakko ja kun tietää, miten hartaudella ja rakkaudella sitä on aherrettu :)

      Minunkin mieheni on yhdeltä koulutukseltaan puuseppä. Ikävää, että teillä on menneet tulipalossa arvokkaita tavaroita. Mutta teillä on oikein puuseppäsukua siis, vau!

      Minä en koskaan ole ollut mikään käsityöihminen, mutta näin aikuisiässä olen huomannut osoittavani jonkinlaista kiinnostusta käsitöihin, kummallista :D

      Poista
  3. Onpa taitavia käsityön taitajia, niin tytär kuin kummisetäkin. Todella uniikki rasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo rasiat oli kyllä hienoja, oli monenlaisia, oli myös kippoja ja sormuksia, nekin oli tosi upeita :) Kyllä minä ihailen noita käsitöiden taitajia!

      Poista
  4. Vau, kuinka hieno lepakko. Kylläpä on taitava tytär!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati, kyllä sitä rakkaudella tehtiinkin ja vähän kiireelläkin :)

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall