torstai 19. marraskuuta 2015

Blogin julkisuus ja anonyymina kommentointi


Jäin oikein miettimään tuota blogin julkisuutta johon vähän viittasinkin  Olgan puodin postauksessa. Minulla on ollut asetuksena vain kirjautuneiden mahdollisuus kommentoida ja  päätin muuttaa tapaa. Otin  hetkeksi pois vain kirjautuneiden mahdollisuuden kommentoida tekstejäni ja mahdollistin kommentoinnin myös anonyymeille. Heti oli joku anonyymi kärppänä paikalla.
  1. Kai nyt miehesi tietää harrastuksestasi?? Ja vähän luottoa omaan tekemiseen!! Miksi sanoa omaa blogia räpellykseksi, ellei kalastele kohteliaisuuksia.

    Ensimmäistä kertaa tänne löysin, ja toivon vähän positiivisempaa asennetta jatkossa."
Eihän tuo nyt mitenkään erityisen ilkeästi tai rumasti ole kommentoinut, mutta silti, mikä siinä on, että tulee ehkä eri tavalla huudeltua kun ei tee sitä omalla tai bloginsa nimellä? Ja mikä siinä on, että aikuinen ihminen moisesta hieman pahoittaa mielensä? Olen työssäni tottunut monenlaiseen palautteeseen ja se ei todellakaan ole aina sitä kaikkein mairittelevinta, niin miksi loukkaantua tai pahoittaa mielensä tällaisesta? Kai sitä tulee varmaan mietittyä vähän tarkemmin tapaansa sanoa, jos siihen tulee jonkinlainen nimi mukaan. Vaikka itselle ei kyllä tulisi mieleenkään jättää tuollaista kirjoitusta kenenkään blogiin, ei omalla nimellä eikä nimettömänä.


Minä olen sitä mieltä, että jos on jotain sanottavaa sen voi sanoa omalla nimellään/ bloginsa nimellä tai olla sitten sanomatta, joten poistin uudelleen anonyymien mahdollisuuden kommentoida, tiedä sitten onko se hyvä vai huono... Anonyymin kommentin lähteenhän pystyisi toki tarkistamaankin ip-osoitteen avulla, mutta en taida jaksaa nähdä niin paljoa vaivaa moisesta.


Onko sinun blogissasi mahdollisuus kommentoida anonyymina, pitäisikö sen olla mahdollista?

Jäin tuon samaisen postauksen jälkeen miettimään tuota blogista puhumista, ääneen sanomista... Olette ihanasti tuoneet esiin, että teillä on ollut samanlaisia alkuvaiheen ongelmia ja jotenkin se vaan tuntuu vaikealta kertoa blogistaan. Tuleeko kavereille sellainen olo, että "tuo on olevinaan jotenkin parempi" kun se bloggaa tylsästä ja tavallisesta elämästään? Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Kun minähän tiedän, että meillä on ihan tavallinen elämä, iloineen ja suruineen. meillä ei juurikaan remontoida, emäntä ei osta uusia vaatteita tai laukkuja kovinkaan usein, eli täysin tavallista ja itse asiassa vähän tylsääkin :D



Sellaisia tunnelmia tällä kertaa,  kuulemisiin!

-Anu











20 kommenttia

  1. Mulla on tullut pari anonyymiä kommenttia, jotka mua on ärsyttänyt. En tiedä, että oonko niin herkkä....Kyllähän tuo sun saamas kommentti ärsyttää jollain lailla ja ei pidä paikkansa....Mukavaa torstain jatkoa ♡ ja tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Jotenkin niin hassua; kerrot siitä, että on vaikea luopua "salaisuudestaan" - siitä, että kertoo asioistaan maailmalle periaatteessa anonyymina - ja sitten joku anonyymina torppaa ajatuksesi typeränä ;)

    Ymmärrät varmasti, mitä ajan takaa <3

    Ymmärrän kyllä ajatuksesi siitä, että on vaikea kertoa blogistaan ystävilleen. Oman isäni mielestä blogin pitäminen on ihan hoopoa touhua, mutta kukaan muu ei ole torpannut asiaa. Miehenikin tivaa minulta, jos en ole päivittänyt blogia pitkään aikaan: "Täällähän ei ole kerrottu mitään viimeisistä rempoista!" Mutta mitä henkilökohtaisempia asioita blogissaan tuo esille, sen vaikeampaa on varmasti kertoa asiasta myös tutuille. Ja ymmärrän täysin tuon: onko mun elämä jotenkin sitten niin kertomisen arvoista? Itse ajattelen, että blogi on myös ns. päiväkirja - ja myös ns. kirje sellaisille ihmisille, joilla on samanlaiset intsessit ja joita sinun tekemiset ja ajatukset todella kiinnostavat. Heille on kiva kertoa asioista. Parhaimmillaan he vastaavat kirjoituksiisi; tsemppaavat, neuvovat ja ovat mukana elämässäsi!

    Ja miksi en toivo, että blogistani tulisi todella suosittu? Tuntuu, että silloin menetän sen pienen ja välittävän ryhmän, jotka blogiani seuraavat - ja mukaan tulee niitä, jotka voivat kenties itse huonosti ja haluavat purkaa pahaa oloaan kommenteillaan. Omaa blogiani saa kommentoida kuka vain, mutta jos minullekin tulisi tuollaisia kommentteja, muuttaisin asetuksia. Sitä paitsi: yli 90 % kommenteista tulee kirjautuneilta lukijoilta, joten olisi toisaalta se ja sama, vaikka asetukset muuttaisinkin samanlaisiksi kuin sinulla nyt ;)

    Mukavaa iltaa sinulle ja perheellesi :)

    VastaaPoista
  3. Olipas hölmö kommentti anonyymilta. Eihän tuo tosiaan mitenkään pahimmasta päästä ole, mutta ihmettelen, mikä tarkoitus tuollaisella kommentilla on. En ylipäänsä ymmärrä, miksi ihmiset jättävät ilkeämielisiä kommentteja toisten blogeihin. Mitä kommentoijat sillä saavuttavat? Itselleen hyvän mielen? Taidan olla aika naiivi, kun toivon, että kaikki eläisivät sulassa sovussa ja tuottaisivat toisilleen vain hyvää mieltä. Ei taida mennä elämä nykyään ihan niin! Mutta sepä ei estä itseäni yrittämästä elää niin. :-)

    Minulla on ollut anonyymien kommentointimahdollisuus aina, ja olen tainnut olla aika onnekas, kun olen saanut muistaakseni koko aikana vain muutaman ilkeämielisen kommentin. Niistä tuli paha mieli pitkäksi aikaa, ja koko bloggaaminenkin tuntui niiden jälkeen jonkin aikaa epämiellyttävältä, kun jotenkin odotti lisää ilkeitä kommentteja. En siltikään poistanut anonyymeilta kommentointimahdollisuutta, enkä luultavasti tee sitä jatkossakaan. Vaikka oikeastaan on aika sama, onko anonyymeilla mahdollisuus kommentoida vai ei, kun kommentoijat ovat kuitenkin yleensä toisia bloggareita.

    Ja sitten vielä tuosta, että kertoo omasta tylsästä elämästään. Minua jotenkin huvittaa suunnattomasti se, että tiedän joidenkin tuttujen lukevan blogiani (se on tullut muutamassa yhteydessä ilmi epäsuorasti), mutta ääneen kyseiset henkilöt eivät ole koskaan sanoneet lukevansa blogiani. En tiedä kokevatko he puolestaan jotenkin nolona sen, että seuraavat toisen elämää netin välityksellä, salaa. Tosi hassua, ja vähän absurdiakin.

    VastaaPoista
  4. Meikäläinen taitaa olla niin harmiton hölmö, että anonyymit eivät vaivaudu ilkeilemään. Koko blogin olemassaolon ajan (ja myös entisen blogini) mulla on ollut sallittuna myös anonyyminä kommentointi, mutta niitä on tullut ihan häviävän pieni määrä kaikista kommenteista. Ja niissäkin kaikissa on tainnut olla perässä anonyymin nimi (joko oikea tai keksitty) ja sisällöt pelkästään asiallisia. Että siinä mielessä haluan mieluummin säilyttää sananvapauden kaikilla. Ja aina on kuitenkin se mahdollisuus, että poistaa epäasialliset kommentit samantien. Vaikka onhan sellainenkin kertonut anonyymistä itsestään sen verran, että blogi on kuitenkin ollut siinä määrin kiinnostava, että on vaivautunut lukemaan tekstin ja jättämään oikein viestinkin. Ristiriitainen juttu.

    Mrs Sinn kirjoittaa tuossa viimeisessä "Ja miksi en toivo.."-kappaleessaan ihan niin kuin itsekin ajattelen. Pieni ja välittävä ryhmä on mullekin niin paljon tärkeämpää kuin "maine" ja "suuruus". No eipä noista ole pelkoakaan, mutta silti.

    Ja miksi sitten mieluiten olen "piilossa"? Siksi, että en kestä esim. sitä ajatusta, että mun työnantaja lukisi näitä mun pilipalijuttuja. Tai vaikkapa oma isä. Muuten ei niin väliä.

    PS: Huomaan, että sulla oli täällä tapahtunut pientä ulkoasumuutosta :) ? Ainakin otsikko näyttää erilaiselta.

    VastaaPoista
  5. Jäi pois tosta välistä, että kyllä mullekin satavarmasti paha mieli tulee heti kun sen ensimmäisen ilkeän kommentin saan. Ihmisiä me kumminkin kaikki ollaan.

    VastaaPoista
  6. Muutaman ilkeän nimimerkkikommenttiryöpyn olen saanut blogeissani seitsemän vuoden aikana. Ne ilkeät ovat tulleet yhteen paikallispolitiikkaan liittyvään blogiin. Luontoblogeissa kukaan ei huutele mitään ;-) Kommentointi on siis kaikissa blogeissani vapaata ja avointa. Joskus olen kokeillut hyväksymismenettelyä, mutta se tuotti vieläkin suurempaa tuskaa ;-)

    Tavallisesti ilkeilijät ovat itsekeskeisiä ahdistuneita henkilöitä tai suoranaisesti trolleja. On vaikeaa olla tyynenä heidän kovien kommenttiensa äärellä. Minulle ehkä mahdotonta ;-)

    On varmaan vähän arpapeliä, millaisia seuraajia sattuu saamaan. Minun blogini eivät keskimäärin herätä kateutta eivätkä siis myöskään trolleja. Vain joitakin kiinnostaa -statuksella pääsee pieniin seuraajalukuihin, mutta sitäkin antoisampiin keskusteluihin :-)

    VastaaPoista
  7. Vähän ikävältä tuntui tuo anonyymin kommentti. Minun blogiini pystyy anonyymit kommentoimaan ja muutaman vähän ikävän tuntuisen kommentin olen saanut, nimen omaan anonyymiltä. Olen ehkä hetkeksi pahoittanut mieleni niistä, mutta toisaalta olen ajatellut, että ilmeisesti tekstissäni on ollut jotain sellaista, joka on herättänyt heissä tunteita. Ajattelen niin, että kommentointi kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin minusta ja minun blogistani. Kommentti voi kertoa hänen tavastaan reagoida asioihin tai ilmaista itseään. Tai joskus myös anonyymin omasta pahasta olosta, joka pitää purkaa johonkin.

    Ja kyllä minullakin oli alkuvaiheessa vaikea kertoa blogistani tutuille. Nyt tuntuu paljon luontevammalta olla "esillä", mutta tämä liittyy varmaan myös siihen, kun yrittäjänä joka tapauksessa olen esillä. Vaikka sinänsä blogini ei olekaan yritysblogi vaan kertoo omasta elämästäni. Sinänsä en hae suuria lukijakuntia vaan tykkään kotikutoisesta blogistani ja sen lukijoista.

    VastaaPoista
  8. Susanna tuossa vastaa, että on varmaan arpapeliä tuo, millaisia seuraajia sattuu saamaan. Itselläni on toistaiseksi sattunut hyvä tuuri, että mitään ilkeämielisiä kommentteja ei ole tullut. Ymmärrän tosi hyvin, että niistä pahoittaa mielensä.
    Ihanaa, että kirjoitat tavallisesta elämästä, sellaista me jokainen elämme, iloinemme ja suruinemme. Liian hieno "blogielämä" tuntuu niin lavastetulta. Kuulemisiin Anu!

    VastaaPoista
  9. Heh, en vieläkään ole kertonut läheskään kaikille ystävilleni, että bloggaan. Blogini täytti 6v :)
    "salailulle" ei ole yhtä ja selkeää syytä. En ole kokenut oloani luontevaksi sen suhteen, että kertoisin blogistani ja toisaalta en ehkä ole halunnut liian monia puolituttuja lukijaksi.
    Blogini on ollut aina auki anonyymeille. Hyvin vähän olen saanut mitään negatiivista palautetta. Pari kertaa on näkynyt statistiikassa liikenteenlähteenä vauva.fi mutta siitäkin olen selvinnyt säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  10. Itse olen alusta asti sallinut kaikkien kommentoida blogiini ja olen ollut niin onnekas, että yhtään ikävää kommenttia ei ole tullut. Tiedän kuitenkin senkin päivän koittavan joskus.
    Meillä eletään ihan tavallista arkea. Kiiltokuvaelämää tai pröystäilyä ei harrasteta eikä sellaiseen ole tarvetta. Kalliita merkkivaatteita en ole koskaan ostanut tai omistanut eikä meiltä löydy mitään design-juttuja, joista joku voisi kokea kateutta :) Autotkin ovat ihan japanilaisia :D

    VastaaPoista
  11. Joo ymmärrän todella!! Alkuun hävetti tällainen harrastus, vieläkin joskus.. Mutta sitten päätin, että miksi tekisin tätä, jos oikeasti vain häpeillen siitä kerron. Ihmiset saavat sitten itse päättää lukevatko ha mitä ajattelevat. Tosin tästä samasta häpeilystä ja nöyristelystä johtuen en koskaan jaa blogipostauksiani omalla fb-tililläni.. Jotenkin nolottaisi jakaa kaikille puolitutuille, jotka joskus on hyväksynyt kavereikseen..

    VastaaPoista
  12. Kiitos teille kaikille kommenteistanne! Jostain syystä kommentteihin vastaaminen ei onnistu bloggerissa tällä kertaa. Mutta olen tosi iloinen teidän kaikkien kommenteista! On kiva huomata, että te muutkin olette ainakin jossain alkuvaiheessa vähän arastelleet blogista kertomista, en siis ole sen tunteen kanssa yksin ja teillä kun on niin upeita blogeja, että jos minulla olisi sellainen, olisin tosi ylpeä!!!

    Ja tuo anonyyminä kommentointi, aika moni teistä on säästynyt moisilta ikäviltä kommenteilta. Eikähän tuo minunkaan saamani mitenkään paha ollut, mutta kyllä se silti vähän ikävältä tuntui. Olen nyt tuosta saamastani kommentista huolimatta päättänyt mahdollistaa myös anonyymien kommentoinnin, jos alkaa kovasti tulla ikäviä kommentteja niin muutan sitten asetuksia uudelleen!

    Vielä kerran, kiitos teille kaikille kommenteistanne ja jos tuo bloggeri joskus alkaa toimimaan niin, että pääsen jokaiselle vastaamaan, niin teen sen!

    VastaaPoista
  13. On tämä kyllä kummallista, muihin postauksiin voin käydä vastaamassa henkilökohtaisesti jokaiselle kommentin jättäjälle, mutta tähän ei onnistu :(.

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen postaus ja keskustelu <3 Mulla sama, en ole kertonut kuin muutamille tutuille blogistani, enkä edes tiedä miksi... Aika kevyellä asialinjalla olen blogini pitänyt ja samalla linjalla varmaan jatkankin. Kuvien jakaminen lie suurin syy blogin aloittamiseen vuosi sitten ja tuleepahan kuvattua viikoittain nykyään :) Hyvää harjoitusta ja hyvä harrastus :) Ja toisten blogien seuraaminen myös hyvä harrastus ja ajanviete. Se, että joillakin on tarve laitella typeriä viestiä, hämmästyttää. Sellaiset ihmiset eivät kuulu tänne blogimaailmaan, näin se vaan menee. Toki seurata saavat, mutta turhaan laittaa mitään asiatonta... :( Itselläni vielä vain hyviä kokemuksia - koen tämän blogikirjoittelun hyvin miellyttäväksi ja lämminhenkiseksi <3 Bloggaajilla on selvästi aito taito olla kohteliaita ja aidosti kiinnostuneita kuvista ja kirjoituksista <3 Se jos mikä antaa intoa jatkaa tätä harrastusta :)

    VastaaPoista
  15. Hyvästä aiheesta olet tälloin kirjoittanut ja ihan asiaa!
    En minäkään ole kertonut kuin harvavoille valituille, että kirjoitan blogia. Se miten taas 'puskaradio' toimii, en tiedä, koska hyvin harva esim töistä, on sanonut minulle suoraan lukevansa sitä. Kai blogia voi verrata FB:iin, seurataanhan sielläkin toisen tekemisiä ja elämää, joskus jopa ihan'iholla' asti, enempi kuin blogissa.
    Minulla ei alkuun ollut anonyymien mahdollisat kommentoida, mutta erään ystäväni pyynnöstä annoin mahdollisuuden. Toisataiseksi olen selvinnyt ilman ilkeilyjä, katson sitten jatkot.... Kai sitä kateudesta, vaikka vain siitä että uskaltaa/osaa kirjoittaa blogia, ilkeillään. Nurkan takaa on hyvä huudella :)
    Ja toinen Bloggari osaa ja tietää käytöstavat ja uskaltaa olla sanojensa takana.
    Sun blogisi ei missään nimessä ole tylsä <3

    VastaaPoista
  16. Tämä kirjoitus on kyllä ihmeellinen, kaikkiin muihin pääsen vastaamaan jokaiselle henk.koht., mutta tässä postauksessa ei onnistu jostain syystä. Kiitos Satu ja Piakin kannustuksista, pientähän tämä nyt oli vielä verrattuna monien saamaan negatiiviseen palautteeseen, mutta kyllä se silti hieman ikävältä tuntui, ei sille mitään mahda. Mutta yli on päästy tästä ja ei muuta kuin eteenpäin sanoin mummo lumessa :D

    VastaaPoista
  17. Bongasin tämän kirjoituksen. Kovin on ajankohtainen minulle :/
    Aikaisemmin keväällä alkoi blogini kommenttiboxissa sellainen herjaaminen, ettei sitä todeksi tahtonut uskoa. Laitoin saman tien kommentit valvontaan. Tykkään että kommenttiboxi pysyy asiallisena. Blogien lukijana minusta on kiusallista lukea ikäviä, epäasiallisia kommentteja.
    Herjat jatkuivat. Kommentoijalla näytti riittävän tieto että ainakin minä luen hänen viestit. Silloin laitoin anonyymivaihtoehdon pois. Huh! Tilanne rauhottui saman tien. Jonkin aikaa meni näin. Nyt on taas anonyymivaihtoehtokin mahdollinen. En ole siitä erikseen blogissa maininnut. Se on käytettävissä jos niin haluaa.

    Kommentit jotka on kirjoitettu ikävään sävyyn aiheuttavat pahaa mieltä ja joskus ne ovat niin moniselitteisiä ettei osaa ymmärtää mikä niiden pointti on. Miksi ne on ylipäätään kirjoitettu.
    Se että kirjoittaa julkista blogia ei ole mikään syy joutua vastaanottamaan asiattomuuksia. Blogin kirjoittaja on kommenttiboxin pomo. Mikä ei tunnu hyvälle, sitä ei ole pakko sietää.
    Eikä se tarkoita ettei erilaisia mielipiteitä siedetä. Erilaiset näkökulmat ovat tervetulleita kun ne esitetään asiallisesti.

    Ihania kevätpäiviä Anu <3

    VastaaPoista
  18. Voi miten harmillisia nuo anonyymit, ei ole edes rohkeutta omalla nimellään/ nimimerkillään kommentoida, huudella vaan ja pahoittaa toisen mieli! Olen samaa mieltä, en missään nimessä halua kieltä eriliasta mielipidettä kuin omani, mutta asiallisesti nekin pitää ilmaista, hyvät tavat kunniaan myös blogien kommentoinnissa!

    VastaaPoista
  19. Mulla oli aikanaan kaikkien mahdollista kommentoida, mutta sain niin paljon ikävää kommenttia anonyymeiltä, että alkoi jo oikein ahdistaa.. sitten laitoin kommentit valvontaan, jossa ne on edelleen ja tulee aina olemaankin. (Tosin tällä hetkellä koko blogi on kiinni... ainakin toistaiseksi.) Minusta ne kommentit tosiaan oli ahdistavia, ihan tuli sellanen puristus rinnan ympärille jo pelkästään kun näin, että olen saanut kommenttia... Parempi siis valvoa kommentit ja jättää julkaisematta, jos tulee sellasta mitä en halua sinne.

    Sen huomion haluan sanoa, että vaikka siis oliskin vain kirjautuneet ne kommentoijat, niin ei ne välttämättä ole bloggaajia... mulla on osa lukijoista sellasia, joilla kyllä on se nimimerkki ja ovat jonnekin kirjautuneet, mutta heidän profiilissa ei sitten ole yhtään mitään muuta kuin nimi. Eli ovat mielestäni kuitenkin tavallaan anonyymejä.

    Ja sitten blogin julkisuudesta... Mä oon blogannut varmaankin jotain melkein 10 vuotta yhteensä, usealla eri blogilla. Tällä nykyiselläkin jo vuosia. Mulla on lukijoita vissiin 266 tällä hetkellä ja ei aavistustakaan kuinka moni tuttu lukee... Mua oikeesti ennemminkin ahdistaa kuin innostaa ajatus, että tutut lukee. Olen töissä pienen kylän kaupassa, eli mut tuntee kaikki... on välillä tosi inhaa miettiä, että kuinka moni asiakas lukee blogiani. Ja tavallaan siis "tirkistelee" mun elämäää sitä kautta. Kun eka kerran joku puolituttu sanoi lukevansa, eka reaktio oli että "voi eeeeeeiiii"... Ei siis todellakaan että "voi kun kiva". Jo se, että siskoni löysi blogini oli pieni kriisi.

    Mun kirjoittamista rajoittaa hyvin paljon (liikaakin!) se, että aina mietin "jos/kun joku tuttu tätä lukee...". Mä ihan kauhistuin äskettäin, kun naapurin rouvakin sanoi lukeneensä jotain mun blogista. Auts!! Tällä hetkellä blogi on kiinni osin just siksi, että mulla on sen kanssa pieni kriisi... mietin lopetanko kokonaan. Kirjoittaminen ja bloggaaminen on olleet mulle todella tärkeitä, mutta jotenkin se anonymiteetin menetys on minusta melkein liian kauheeta. Olis paljon ihanampaa kirjoittaa jollain salanimellä ja tuntemattomana... vois kirjottaa "oikeista asioista", siis erilaisista isoista ja raskaistakin asioista ilman, että tulee heti seuraavana päivänä töissä ahdistus, että "ketkähän kaikki senkin jutun on nyt sit lukeneet". Ja vois oikeesti tuulettaa päätä ja tunteita paljon vapaammin, kun olis tuntematon. Ei sillä, että mikään kuuluisakaan olisin, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

    VastaaPoista
  20. Kiitos kommentistasi Heli! Mä huomasin kanssa, että ainakin yksi aikaisempi kommentoija oli vain käynyt tekaisemassa itselleen tilin, sen takana ei ollut mitään ja missään muissa blogeissa sen kommentteja ei juurikaan näkynyt, kerran taisin muualla nähdä, mulla on aavistus, että tiedän kyllä kuka sen nimen takana on... Samoin valitettavasti aavistelen, että kuka voi olla tuon anonyymin kommentin takana.

    Mä kanssa haluaisin kirjoittaa tätä blogia ihan anonyymisti, tuntemattomana, siksipä en täällä,esitttele perhettä, en itseäni enkä edes asuinympäristöämme... Toisaalta sitten tykkään kyllä lukea niitä blogeja, joissa bloggaajalla on kasvot, eli vähän ristiriitaista...

    Harmitus tuollaisi kommentoijia että saavat oikein ahdistusta aikaan, on se kummallista, että jos ei ole mitään kivaa sanottavaa niin eikö voi vaan olla hiljaa????

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall