keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Sijaistoimintoja


Tervehdys piitkästä aikaa kaikille täällä kävijöille!
Kyllä tämä elämä on kiireistä, vaikka oikein mitään ei teekään... Tai noh, sainhan minä viikonloppuna siivottua kunnolla tuon yläkerran (ikkunoita en kyllä pessyt vieläkään), mutta roskaa ja romua hävitettiin monta pussillista. Pikku-ukko pakkasi leikkimättömiä lelujaan kirpparille vietäväksi (saas nähdä saanko aikaiseksi), taka-ajatuksenaan oli saada rahaa Tallinnan reissuun :) Ei siinä mitään, olisihan sitä kiva käydä jossain, mutta ei nyt ainakaan tällä syyslomalla olla menossa paljon tätä kotikaupunkia kauemmaksi, isännällä ei ole lomaa, itse kyllä lomailen lasten kanssa. Tai tällä hetkellä ilmeisesti myös ilman niitä, koska ovat kaiketi menossa papalle yökylään.

Olen täällä tuskaillut sen opintoihini liittyvän lopputyön kanssa, huomenna se pitäisi esittää muille kurssikavereille ja mitä enemmän sitä luen, sitä surkeampi se on... Onneksi olen sen lähettänyt sekä arviointiin että opponoijalle jo silloin kun sain sen valmiiksi, enää en nimittäin kehtaisi lähettää ilman suuria muutoksia.. No, näillä mennään, vielä kun saisi tuon esityksen kuntoon... Kuinkahan monta kuvaa ehtii näyttään 20 minuutissa, onko vähän alle 40 realistinen :D? Ei vaan, tämä ilta taitaa mennä sitä viilaillessa ja dioja poistaessa...

Koska aina tuollaisia ikäviä töitä tehdessä tulee mieleen miljoona muuta asiaa, joita olisi kivempi tehdä ja kokeilla niin tällä kertaa kokeilin pataleipää, kivasti on siihenkin saanut aikaa kulumaan kahtena iltana, ekana kun teki taikinan ja toisena kun paistoin leivät... Niin, meillähän ei kannata yhden leivän takia edes vaivautua, joten teen aina suosilla kaksi annosta.


Minähän en siis ole mikään leipomismestari, pulliani voisi yleensä käyttää johonkin ihan muuhun kuin syömiseen, ehkä jonkin vajan tms. perustana tai painoina, samoin sämpylöitäni. Mutta tämän saan (ihme kyllä) onnistumaan minäkin. Vähänkö olen ylpeä kun lapset onnellisena suurimmasta pienimpään kerrankin nauttivat leipomuksistani :) Onneksi joku ihana on keksinyt tämän ohjeen!

Luonto on nyt kaunis, puut hehkuvat upeita värejään, yritin töistä lähtiessä napata kuvan puista, mutta eivät nuo nyt noissa kuvissa niin kovin kummoisilta näytä... Täytyy kaivaa järkkäri esiin, jotain kuvia olen sillä ottanutkin, mutta kun se kuvien siirtäminen on aina oma projektinsa, jotenkin se aina onnistuu tökkimään... Ja sitten se muokkaaminen, olen nyt ottanut kuvia RAW-muodossa, joten työtä niissä sitten riittääkin...
Mutta ihana kun on ollut tällainen syksy, ei ole juurikaan tarvinnut koirien kanssa vesisateessa lenkkejä tehdä ja sepäs sopii minulle, kuten varmasti monelle muullekin.



No, kait se on pakko jatkaa noiden diojen parissa jotta huomiseksi jotain valmistuu. Palataan paremmalla ajalla! Kivaa ja kuulasta syksyn jatkoa kaikille täällä kävijöille ja tervetuloa uusille lukijoille! Olen tässä vähän miettinyt, että jos pientä arvontaa saisin aikaan, mikä olisi mieleinen palkinto?

-Anu

4 kommenttia

  1. Hyi. Mie muistan ton lopputyön ja sen kaikki ällöttävät vaiheet. Voisin vielä opiskella mut en jaksa moista työtä tehdä enää. Tsemppiä sen kanssa. Hyvä se on. Ja leipäohjetta odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni kommentistasi! Lopputyössä pahinta on varmaan sen aloittaminen :) Kunhan alkuun pääsee niin jo alkaa sujua. Minulle tuli jopa sellainen mieleen tuota tehdessä, että voisin harkita jatko-opintojakin... No, eiköhän se ohi mene tuo ajatus! Laittelen leipäohjetta kun tässä ehdin!

      Poista
  2. Menee ihan kylmät väreet pelkästä lopputyön ajattelusta :). Alasta ja aiheesta riippumatta. Hui. On ne vaan sellasia ponnistuksia, ettei ihan alvariinsa huvita enää tässä iässä ja töitten ohessa rimpuilla, vaikka kyllähän se sit loppupeleissä palkitsee, kun voi olla itseensä tyytyväinen. Että tsemppiä vaan hirveesti täältä!

    Ja ootpa ollu viitseliäs sekä leipien että kuvien kanssa. Mulla ei riittäis kärsivällisyys 2-päiväiseen leipomiseen. Eikä raw-kuvien muokkailuun (tosin en edes varmaan osais). Ja pullatkin jätän suosiolla muille. Yhden kerran elämässäni oon pikkupullia leiponut. Näyttivät täydellisiltä, kun otin uunista ulos, mutta hajosivat tomuna ilmaan, kun niihin koski. Taito sekin :D

    Meikäläinen vähän heikosti osallistuu arpajaisiin, vaikka kivoja tarjolla usein onkin. Täällä kun edelleen on kaikelle mahdolliselle suunta paremminkin talosta ulos kuin sisään :). Huhhuh. Ei loppua näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri Nannille tuossa vastasinkin, että pahinta lopputyössä on varmasti sen aloittaminen ja ajatus aloittamisesta. Minä olen mestari viivyttelyssä ja aloittamisen vitkastelussa... Tuo leipominen ei Annukka todellakaan vienyt kahta päivää, ehkä noin tunnin yhteensä (+paistoaika), mutta kohoamisen takia, sitä ei voinut tehdä yhtenä päivänä. Minun leipomiseni on vähän samaa luokkaa, päältä ehkä vielä kauniita, mutta sisältä... Paitsi tämän leivän kohdalla, tämä onnistui!

      Minulla on vielä tuon talon tyhjentämisen projekti aloittamatta (mitäs juuri sanoin tuosta aloittamisen vitkastelusta...), mutta eikös sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty....

      Kivaa alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall