maanantai 26. lokakuuta 2015

Karmea totuus paljastuu ja apua siihen, ehkä...

Mukavaa maanantai-iltaa teille kaikille!

Täällä viime viikolla alkoi arki ja alkoikin niin rytinällä, että ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä edes tänne blogimaailmaan puhumattakaan, että olisin ehtinyt omaa blogia päivittää, mutta sellaista sattuu ja jospa tämä viikko olisi edes aavistuksen verran rauhallisempi, vaikka nyt juuri ei kyllä siltä vaikuta...

Varoitus!
Tämä postaus sisältää kuvia, jotka saattavat aiheuttaa ahdistusta, unettomuutta, ikäviä tuntemuksia etenkin järjestystä rakastavissa ja järjestykseen kykenevissä ihmisissä!

Kuten olen täällä maininnut, niin minä en todellakaan ole kykenevä pitämään järjestystä yllä, olen siinä kerta kaikkisen surkea, mutta nyt on ryhdistäydyttävä ja pikaisesti muutoin hukumme romuun. Inspiraatiota olen saanut Kotonasi blogin Annukalta, olen ahkerasti lukenut hänen raivausprosessistaan ja ihaillut sitä sinnikkyyttä ja tarmoa, jolla Annukka raivaustaan tekee... No, ei kun tuumasta toimeen... Meillä on tuolla alimmaisessa kerroksessa ns. verstashuone, alkuperäisenä ajatuksena rakennusvaiheessa oli, että siellä olisi kiva lasten askarrella, minun ommella, maalata ja tehdä kaikkea muuta sellaista kivaa näpräilyä... Kuten kuvasta näette, niin kovasti paljon tuolla ei ole mahtunut mitään tekemään. Reitti pakastimelle on ollut suurin piirtein ainoa paljas lattia ja uskokaa tai älkää, tuolla kaiken alla ja keskellä on se pöytä, jolla lapset voisivat askarrella... Niin kai voisivat, jos sattuisivat sen pöydän ensin löytämään...

Syyslomaviikolla haimme isännän työpaikalta kunnollisen työpöydän, siellä tehtiin muutoksia, joten oman pöydän sai käyttöönsä ilmaiseksi halutessaan ja halusimmehan me, vihdoin kunnon pöytätilaa siihen askarteluun ja touhuamiseen "verstaalla". Vaikka kyllä minua vähän kadutti, kun pöytä oli pihassa peräkärryssä, ihan valtavan kokoinen, pienempikin olisi riittänyt... Vienti rappusia pitkin kellariin vaati kaksi aikuista miestä, minut, kaksi koiraa ja kolme alaikäistä. Osa meistä toki oli kuulemma vain tiellä ja osa oli antamassa hyviä neuvoja, vaikka niitä ei kuulemma olisi kaivattu... No pöytä saatiin kuin saatiinkin kellariin ilman kummempia vaurioita mihinkään.  Ja nyt tila näyttää tältä...

Huomattava parannus, vaikkakin edelleenkin on työtä ja tehtävää tuon romun kanssa. Ikeasta ajattelin käydä hakemassa muutamia kivoja koreja ja laatikoita, jotta saa noita sekalaisia pois tuolta. Ihanaa kun kerrankin on tilaa, jossa ompelukonekin voi olla ihan pysyväisasetuksena ja ehkäpä kaivan jopa sen omistamani saumurinkin tuonne ja saatanpa jotain kokeilla ihan tehdäkin...

Tuon raivausoperaation tuloksena meillä odottaa useampia roskapusseja lähtöään, perjantaina on roskiksen tyhjennyspäivä, osa odottaa pääsyään muovin keräykseen, osa metalliin jne. Kaikkea rojua sitä ihminen nurkissaan jemmaakin, hohhoijaa. Ja arvaatte kuulkaa, että tämä oli vasta pieni pintaraapaisu... Ai niin ja tuon operaation tuotoksena pikku-ukko oli lauantaina kokeilemassa jääkiekkoa, kun sattuivat nuo joskus ostetut varusteetkin löytymään... Tästä innostuksesta en ole ihan täysin vakuuttunut vielä, juuri kun olemme päässeet eroon jääkiekkomaailmasta... Mutta antaa toisen koittaa, katsotaan säilyykö innostus, onneksi tuon varusteet eivät vielä ole kovinkaan haisevia...

Täältä blogimaailmasta sain vinkin tästä kirjasta, varmaan tuolta Annukan blogista senkin. Tilasin kirjan kun se maksoi vain 10€ posteineen ja se saapui tänään. Vielä en ole ehtinyt sitä lukaista, mutta vähän selailin ja saatesanat luin ja mietin, että miksi ihmeessä en ole tiennyt tästä kirjasta aikaisemmin... Mutta kunhan nyt ehdin lukaista tämän, katsotaan sitten onko sillä mitään merkitystä ajatusmaailmaani saati sitten ihan käytäntöön asti...

Sisällysluettelo ainakin vaikuttaa lupaavalta...

Loppuun muutamia kauniimpia kuvia, jotta teille ei pala verkkokalvoille kuva noista meidän nurkista... Otin keittiön laatikoistakin kuvia kun taas Marian blogin innoittamana innostuin niitäkin siivoamaan, mutta niitä en nyt vielä ainakaan arvaa julkaista, ei liikaa totuutta teille kerralla, niin saatatte tulla vielä uudelleenkin?!



 Sain muuten elämäni ensimmäistä kertaa joulukaktuksen kukkimaan uudelleen, onhan tuo tosin vähän aikaisessa, mutta kukkii kuitenkin :)

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille näistä karmaisevista totuuskuvista huolimatta, toivottavasti en pilannut viikkoanne! 

Ja tervetuloa uusille lukijoille!


-Anu
















10 kommenttia

  1. Siivous, karsiminen ja järjestely on kyllä palkitsevaa hommaa, mutta se ajan löytäminen siihen ... mulla kun se lähtee ihan lapasista. Miehen sanoin; teen niin totalitaarista siivousta, että järjestelen nuppineulatkin järjestykseen ;D Sen sitten tietää, että usein sotku on suurempi kuin mitä se oli ennen kuin aloitin siivouksen ;) Mutta ehkä olen oppinut jo pikkasen hillitsemään itseäni. Ja muuten: mies on alkanut ihmeesti myös auttamaan siivouksessa; kun viikkosiivous kestää miehellä tunnin ja mulle ei riitä päiväkään. Katsonut vissiin, että pääsee näin itsekin helpommalla :D

    Tsemppiä sinne; huone näyttää tosiaan jo sille, että siellä voisi tehdäkin jotain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun mulla olis edes murto-osa sun järjestely innosta ja kyvystä. Vaikka täytyy sanoa, että olen minä tytyväinen tuohon huoneeseen, siis järjestyksen suhteen, muutenhan se ei mikään kaunistus ole, mutta ei se ole sellaiseksi tarkoitettukaan...

      Poista
  2. Minulle kertyy epämääräisiä pinoja ja romukasoja ihan itsekseen :( Meillä ei ole edes huonetta johon ne voisi keryttää, eli joka nurkassa on joku pino. Suorastaan rakastaisin romujen kerrytyshuonetta :D :D Mutta hieno muutos ja minusta tuollainen iso pöytä on juuri hyvä. Sinne allehan mahtuu paljon tavaraa säilytykseen ja kaikki välineet voi olla omilla paikoillaan pöydällä. Tuollainen huone on minun haaveeni. Tilojen pienuuden vuoksi minun pitää pärjätä askartelukaapilla ja jatkaa pinojen keräystä nurkkiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, kyllä meilläkin on noita pinoja, vaikka on ollut ihan varsinainen romuhuonekin :D kyllä minäkin olen tuohon nyt tyytväinen, ainakin siellä mahtuu nyt jotain (hetken) tekemään. Keppareita siellä on nyt työn alla neidillä.

      Poista
  3. Aivan m a h t a v a a Anu!!! Olen ihan liekeissä täällä :). Ja hitsit miten hirveesti olet(te) saanu aikaan heti alkumetreillä. Monta metriä ihanan puhdasta pöytätilaa, josta itse voin vaan haaveilla...

    Rankkaa hommaa ja tuntuu, että mitä pidemmälle projekti etenee, sitä vaivalloisemmaksi se käy, kun enää ei olekaan kaikelle epämääräiselle pikkusälälle osoitetta. Siis tarkoitan paikkaa, minne sen veisi, kun se ei sen tarpeellisemmaksi muutu, vaikka kuinka laatikoista toiseen siirtelisi. Hohhoijaa.

    Tuota KonMarin kirjaa mulle on suositellut ainakin Kotoisaa arkea-blogin Heli, joka on kova raivaamaan ja vannoo noitten oppien nimiin. Itse en vaan kertakaikkiaan pysty kykenemään nyt lukemaan yhtään kirjaa, vaan on ihan vaan pakko keskittyä tekemään itse valitsemallaan tyylillä. (Jos ihan rehellinen olen, mulla meni se kurssikin tavallaan ihan ohi, kun en ehtinyt niitäkään viestejä lukea kuin pintapuolisesti, mutta silti en sano, että meni hukkaan. Siellä oli niin paljon sellaisia ajatuksia, jotka oli ihan kuin omasta päästäni ja niistä sai tavallaan tukea siihen, että on oikealla tiellä. Viestit on tallessa kumminkin ja palaan niihin sitten kun homma on valmis tai kun äärimmäinen epätoivo iskee).

    PS. Sen verran mua kiinnostaa tuo kirjan sisällysluettelo, että tarkoittaako Marie esim. tuolla "Jos järjestät vähän kerrallaan, työ ei lopu koskaan" oikeasti sitä, että pitää tehdä paljon ja yhtäjaksoisesti silloin kun tekee? Vai päinvastoin? (siis niin, että toi olis ihmisten normaali tapa ajatella). Entä "tähtää täydellisyyteen"? Pitääkö siihen oikeasti Marien mukaan tähdätä vai onko sekin sellainen "virhe", jonka ihmiset raivausta aloittaessaan tekee?
    Kiinnostaa siksi, koska Sandy Talarmo neuvoo tekemään vaikka vaan vartin kerrallaan, niin ei ahdistu. Ei tule haukattua liian suurta palaa kerrallaan ja jätettyä sen takia hommaa kesken (on just se miten mulle on aina tähän asti käynyt)

    Tsemppiä meille !! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka kehuista ja ennen kaikkea, KIITOS inspiraatiosta :). Minä kerron tuosta kirjasta lisää kunhan ehdin sitä lukea.

      Poista
  4. Koira oli varmaan se pöydänkannon tärkein osapuoli :D
    Itse olen keväästä saakka ahkerasti siivoillut kaappeja. Kaapeista on hetkeksi tullut siistejä mut siivotut romut tahtovat jäädä lattioille venymään.
    Mummulla kukki aina noi joulukaktukset upeasti ♡

    VastaaPoista
  5. Juu, koirat nimenomaan tarvittiin sähläämään jaloissa :D, olis kai sen voinut helpomminkin tehdä, vaan ei meillä...

    Nuo siivotut romut on kyllä raivostuttavia, kun niitä ei sitten saa eteenpäin, mulla on sama vika!

    Musta on tullut vanha, kun joulukaktuksen kukkiminenkin onnistuu :D

    VastaaPoista
  6. Hyvä Annukka ja Anu, ootte mun idoleita, meillä kaikki roina päätyy autotalliin, muka tarpeellinen. Mies on ihan hiilenä, onhan talli hänen olohuone, noh sieltä ne sitten välivaiheesta lentää kaatikselle. ;)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Tiia, mutta kyllä mua ei paljon kannata ihailla, en vaan vielä kerta kaikkiaan arvaa ihan kaikkea esitellä, Annukkaa sen sijaan kannattaa kyllä ihailla :D

    VastaaPoista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall