maanantai 26. lokakuuta 2015

Karmea totuus paljastuu ja apua siihen, ehkä...

Mukavaa maanantai-iltaa teille kaikille!

Täällä viime viikolla alkoi arki ja alkoikin niin rytinällä, että ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä edes tänne blogimaailmaan puhumattakaan, että olisin ehtinyt omaa blogia päivittää, mutta sellaista sattuu ja jospa tämä viikko olisi edes aavistuksen verran rauhallisempi, vaikka nyt juuri ei kyllä siltä vaikuta...

Varoitus!
Tämä postaus sisältää kuvia, jotka saattavat aiheuttaa ahdistusta, unettomuutta, ikäviä tuntemuksia etenkin järjestystä rakastavissa ja järjestykseen kykenevissä ihmisissä!

Kuten olen täällä maininnut, niin minä en todellakaan ole kykenevä pitämään järjestystä yllä, olen siinä kerta kaikkisen surkea, mutta nyt on ryhdistäydyttävä ja pikaisesti muutoin hukumme romuun. Inspiraatiota olen saanut Kotonasi blogin Annukalta, olen ahkerasti lukenut hänen raivausprosessistaan ja ihaillut sitä sinnikkyyttä ja tarmoa, jolla Annukka raivaustaan tekee... No, ei kun tuumasta toimeen... Meillä on tuolla alimmaisessa kerroksessa ns. verstashuone, alkuperäisenä ajatuksena rakennusvaiheessa oli, että siellä olisi kiva lasten askarrella, minun ommella, maalata ja tehdä kaikkea muuta sellaista kivaa näpräilyä... Kuten kuvasta näette, niin kovasti paljon tuolla ei ole mahtunut mitään tekemään. Reitti pakastimelle on ollut suurin piirtein ainoa paljas lattia ja uskokaa tai älkää, tuolla kaiken alla ja keskellä on se pöytä, jolla lapset voisivat askarrella... Niin kai voisivat, jos sattuisivat sen pöydän ensin löytämään...

Syyslomaviikolla haimme isännän työpaikalta kunnollisen työpöydän, siellä tehtiin muutoksia, joten oman pöydän sai käyttöönsä ilmaiseksi halutessaan ja halusimmehan me, vihdoin kunnon pöytätilaa siihen askarteluun ja touhuamiseen "verstaalla". Vaikka kyllä minua vähän kadutti, kun pöytä oli pihassa peräkärryssä, ihan valtavan kokoinen, pienempikin olisi riittänyt... Vienti rappusia pitkin kellariin vaati kaksi aikuista miestä, minut, kaksi koiraa ja kolme alaikäistä. Osa meistä toki oli kuulemma vain tiellä ja osa oli antamassa hyviä neuvoja, vaikka niitä ei kuulemma olisi kaivattu... No pöytä saatiin kuin saatiinkin kellariin ilman kummempia vaurioita mihinkään.  Ja nyt tila näyttää tältä...

Huomattava parannus, vaikkakin edelleenkin on työtä ja tehtävää tuon romun kanssa. Ikeasta ajattelin käydä hakemassa muutamia kivoja koreja ja laatikoita, jotta saa noita sekalaisia pois tuolta. Ihanaa kun kerrankin on tilaa, jossa ompelukonekin voi olla ihan pysyväisasetuksena ja ehkäpä kaivan jopa sen omistamani saumurinkin tuonne ja saatanpa jotain kokeilla ihan tehdäkin...

Tuon raivausoperaation tuloksena meillä odottaa useampia roskapusseja lähtöään, perjantaina on roskiksen tyhjennyspäivä, osa odottaa pääsyään muovin keräykseen, osa metalliin jne. Kaikkea rojua sitä ihminen nurkissaan jemmaakin, hohhoijaa. Ja arvaatte kuulkaa, että tämä oli vasta pieni pintaraapaisu... Ai niin ja tuon operaation tuotoksena pikku-ukko oli lauantaina kokeilemassa jääkiekkoa, kun sattuivat nuo joskus ostetut varusteetkin löytymään... Tästä innostuksesta en ole ihan täysin vakuuttunut vielä, juuri kun olemme päässeet eroon jääkiekkomaailmasta... Mutta antaa toisen koittaa, katsotaan säilyykö innostus, onneksi tuon varusteet eivät vielä ole kovinkaan haisevia...

Täältä blogimaailmasta sain vinkin tästä kirjasta, varmaan tuolta Annukan blogista senkin. Tilasin kirjan kun se maksoi vain 10€ posteineen ja se saapui tänään. Vielä en ole ehtinyt sitä lukaista, mutta vähän selailin ja saatesanat luin ja mietin, että miksi ihmeessä en ole tiennyt tästä kirjasta aikaisemmin... Mutta kunhan nyt ehdin lukaista tämän, katsotaan sitten onko sillä mitään merkitystä ajatusmaailmaani saati sitten ihan käytäntöön asti...

Sisällysluettelo ainakin vaikuttaa lupaavalta...

Loppuun muutamia kauniimpia kuvia, jotta teille ei pala verkkokalvoille kuva noista meidän nurkista... Otin keittiön laatikoistakin kuvia kun taas Marian blogin innoittamana innostuin niitäkin siivoamaan, mutta niitä en nyt vielä ainakaan arvaa julkaista, ei liikaa totuutta teille kerralla, niin saatatte tulla vielä uudelleenkin?!



 Sain muuten elämäni ensimmäistä kertaa joulukaktuksen kukkimaan uudelleen, onhan tuo tosin vähän aikaisessa, mutta kukkii kuitenkin :)

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille näistä karmaisevista totuuskuvista huolimatta, toivottavasti en pilannut viikkoanne! 

Ja tervetuloa uusille lukijoille!


-Anu
















sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Arki kolkuttelee jo oven takana

Hello kaikki!

Ihana lomaviikko on takana, pikku-ukko sanoi, että taitaa olla jopa ihan paras loma ikinä, on oltu yökylässä papalla, käyty elokuvissa, käyty kylpylässä, parturiinkin pääsi ja tänään vielä säbää pelaamaan. Kiitos näistä kuuluu kyllä osittain ja suurelta osalta aktiiviselle isoveljelle, joka vei pikkuveljen kylpylään ja tänään säbää pelaamaan. Ihana kun ikäeroa on 10 vuotta, mutta se ei haittaa, päinvastoin, näyttää ja tuntuu vain vahvistavan yhteistä olemista ja tekemistä.

Niin se on arki taas ovella huomenna, aamulla pitäisi herätä ennen kukonlaulua ja valmistautua uuteen työviikkoon, vaikka on se omalla tavallaan kivaakin tuo työssä käyminen, kunhan vuorokaudessa vaan olisi vähän enemmän tunteja, että ehtisi ja jaksaisi sitten tätä muutakin elämää...

Ollaan me saatu tällä lomalla ihan konkreettistakin aikaiseksi, isäntä sai töistä sellaisen vanhan toimistopöydän (jättimäisen) ja se eilen raijattiin meidän "verstastilaamme", joka on kylläkin toiminut 10 vuotta enemmänkin romuvarastona kuin huoneena, jossa mahtuisi askartelemaan tai tuunaamaan yhtään mitään. Nyt sinne mahtuu tekemään ja on jopa pöytätilaa jossa ompelukone voi olla ihan pysyväisasetuksena, ei tarvitse aina keittiönpöydällä ommella. Otin muutaman kuvan tilasta, mutta laittelen niitä toiseen postaukseen (siis jos kehtaan, ne on ihan järkyttäviä)...

Syyskukkia olen minäkin istutellut, tosin kovin vähän, mutta muutaman Callunan verran.
Ja nuorempi koiramme viettää tänään syntymäpäiväänsä, peräti kolmevuotias jo, kyllä aika kuluu nopeasti...
Omenoita tuli tosi vähän tänä vuonna ja nekin vähät rupisia ja ihan onnettomia...
Isäni mielestä meidän hiekkalaatikon hiekka on vähän karkeahkoa leikkeihin :D Kivet ovat siinä odottamassa uutta paikkaansa, ehkä noilla on tällä hetkellä hieman haasteellista leikkiä... Tai ei noista ainakaan kummoisia hiekkakakkuja saa :D

Sellaisissa tunnelmissa tänään, viimeinen lomapäivä, taidanpa sen ja ihanan aurinkoisen ilman kunniaksi lähteä ulos, pitänee purkaa tramppa talveksi ja mustikat pitäisi suojata jänösiltä. Ilmat on kyllä muuten suosineet meitä lomailijoita, aurinko on paistanut joka ikinen päivä tällä syyslomalla, vaikka aamut ovat olleet vähän sumuisia ja harmaita niin päivää myöden on joka päivä kirkastunut, ihanaa!

Kivaa sunnuntaita teille kaikille täällä kävijöille ja hyvää lomaa niille, joilla se on edessä!

- Anu

torstai 15. lokakuuta 2015

Kotona

Heippa te kaikki ihanat taas!
On ollut mukava loma, vaikka aika onkin hurahtanut ihan älyttömän nopeasti, ollaan jo torstaissa... Ilmat on suosineet meitä, ollaan ulkoiltu ja eilen käytiin lasten kanssa katsomassa elokuvissa "Onnelin ja Annelin talvi". Pikku-ukkokin tykkäsi elokuvasta, vaikka itse vähän pelkäsin etukäteen, että se voi olla liian "lässy" pojalle, mutta Vaanksanheimot vaikuttivat myös häneen :)

En ole aiemmin blogissa julkaissut kuvia meiltä kotoa, mutta nyt ajattelin muutaman laittaa, hetken tällä viikolla meillä näytti jopa kohtuullisen siistiltä (jos ei huomioida likaistakin likaisempia ikkunoita...) Meillähän on siis ihan perustavallinen koti, ei kovin valkoista (käytännän syistä) ja tällä erä myös sohvatyynyt ovat kaapeissa, syy selviää viimeisessä kuvassa..

Meiltä löytyy valitettavasti kovin monen väristä puuta tästä kodista, haluaisin vähän yhtenäisempää väritystä, mutta kun en halua pelkkää valkoista niin en oikein tiedä mitä tehdä... Osa kalusteista odottaa nyt esikoisen kotoa muuttoa, jolloin saisin niitä vihdoin tuonne takkahuoneeseen sijoitettua. Piano meille tuli äitini kuoltua, soittaminen on melko vähäistä, mutta välillä joku innostuu yrittämään... 
Sohvaan haluaisin vaaleamman päällisen (ehdottomasti vesipestävän), mutta juuri katselin Ikeasta, että tätä sohvaa ei ole enää myynnissä ja ainoa myytävä irtopäällinen oli vihreä! Sitä en kuitenkaan halua...

Ja tässä syy miksi meillä ei ole sohvatyynyjä, jos olisi niin ne olisivat tuolla koirien alla tai niiden kainalossa, nekin nääs tykkäävät tyynyistä :)
Monesti mietin  teidän kauniita kotejanne ihaillessani, että mikä tekee kodista kauniin ja kivan? Pienet kivat yksityiskohdat? Yhtenäinen kalustus ja väritys? Tarinat kalusteiden takana? Elämä joka näkyy? Ja yhtä usein huomaan nauttivani niistä kodeista, joissa kalusteiden/ kodin takana on tarina ja jossa elämä näkyy ja saa näkyä. Meidän koti ei ole tämän päivän mittapuiden mukaan  trendikäs, mutta meille se on kuitenkin se paras koti, täällä on hyvä ja turvallista asua, rakastaa ja välillä riidelläkin, täällä on kaikille tilaa ja oma kolonsa jos siihen on tarvetta.  Elämä meillä näkyy ja saa näkyäkin, kodistamme ei koskaan tule täydellisen siistiä, minusta vaan ei ole siihen... 
Aina kun saan yhden kohdan kuntoon, on monta muuta räjähtämässä käsiin... Makuuhuoneemme kyllä kaipaisi nyt päivittämistä, mutta isäntää on turha houkutella mukaan moiseen "turhapäiväisyyteen", seinäthän ovat vielä oikein hyvässä kunnossa, miksi niitä nyt maalaamaan? Ja kaapinkin sinne halusin kymmenen vuotta sitten, miksi se pitäisi nyt hävittää... Se vaan ei ymmärrä ;)  Ehkä minä jonain päivänä repäisen ja aloitan remontin, esikoinen lähtee vasta tammikuussa armeijaan, siitä varmaan saisi kaverin hommaan, se on aina innokkaampi tekemään käsillään kuin tuo isäntä...

Olen monesti miettinyt ja laskeskellutkin siivoojan palkkaamista esimerkiksi kaksi kertaa kuukaudessa. Kun itse tekee täyttä työpäivää ja kuljettaa lapsia harrastuksiin + laittaa ruoat, hoitaa pyykit, ulkoiluttaa koirat jne jne. tulee mieleen, että jos joku vähän jeesaisi tässä siisteydessä kotona, mutta... Meillä kun on nuo kaksi isoa rotjaketta, on tässä talossa imuroitava vähintään joka toinen päivä, karvanlähdön aikaan joka päivä, en ole ihan varma, että siivoojan käyntiä edes huomaisi... Onko teillä ulkoistettu siivoamista vai siivoatteko itse? Jos teillä käy siivooja, niin oletteko olleet tyytyväisiä?

Sellaisia ajatuksia tänä torstaina! Kivaa loppuviikkoa kaikille!

-Anu

maanantai 12. lokakuuta 2015

Ihana syksy

Tervehdys kaikille lukijoille ja vierailijoille!
No nyt on viimeiset korjaukset tehty lopputyöhön, joten kohta painan nappia ja lähetän sen arvioitavaksi, en vielä arvannut painaa lähetä-nappia, mutta ihan kohta...

Meillä on ollut poikkeuksellisen hiljainen viikonloppu, pienimmät lähtivät lauantaina yökylään  ja vanhin lähti omille teilleen, joten kotiin jäimme me isännän kanssa ja tuo toiseksi vanhin meidän seuraksemme. Voi mikä rauha ja hiljaisuus... Kävimme jopa saunassa, jota emme ole tehneet aikoihin, olipa mukavaa. Kyllä se onnellisuuden tunne tulee sitten pienistä asioista :) Tosin olen myös erittäin onnellinen silloin kun saan koko perheen kotiin, ilmeisesti huomenna.

Meiltä ei kotoa saa edustavia kuvia (kun ei tämä koti ole mikään edustuskoti :)) ja siksi blogissakin on tyytyminen näihin luontokuviin. Edelleen olen räpsinyt nämä mukana olleella kännykällä, joten laatu on sen mukaista, kyllä minä vielä kunnostaudun tuossa kuvaamisessa, lupaan sen!

Olimme eilen illalla koirien kanssa metsälenkillä, mikä ihana ilma eilen olikaan. Ja tuoksu metsässä, ihanaa! On ihanan rentouttavaa mennä koirien kanssa metsään, jossa saavat juosta vapaasti ja nauttia nekin elämästään ja kun luonto ympärillä laittaa kaikkein parastaan näytille, suosittelen!



Ja sitten vielä Aamulehden Jere-sarjakuva, joka on kyllä tätä arkea ihan parhaimmillaan... Vai miten teillä muilla, onnistuuko teillä teineiltä huoneen siivoaminen yhdellä huomautuksellä vaiko peräti ilman huomauttamista? Meillä on tuo siisteyskäsitys teinien kanssa hyvin erilainen, se mikä minusta on täysi kaaos, on heidän mielestään edelleen hyvin hallinnassa... Ja minäkään en siis kyllä ole mikään siivousintoilija enkä järjestyspoliisi... Eli voinette kuvitella mikä tilanne on noiden huoneissa silloin kun minä saan sätkyn...


Kyllä tuota luontoa katselee niin paljon mieluummin ;)!


Jaahas, nyt olen tainnut kerätä riittävästi rohkeutta painaakseni lähetä-nappia ja sen jälkeen voin keskittyä lomailuun, minulla on nimittäin koko viikko lomaa, ihana keskeytys työarkeen! Tai niin no sen jälkeen voin keskittyä lomailuun,  kun olen ensin suurimmat sotkut kesyttänyt täältä kotoa, mutta nyt siis imuri ulos kaapista ja hommiin! Kuulemisiin!


-Anu


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Sijaistoimintoja


Tervehdys piitkästä aikaa kaikille täällä kävijöille!
Kyllä tämä elämä on kiireistä, vaikka oikein mitään ei teekään... Tai noh, sainhan minä viikonloppuna siivottua kunnolla tuon yläkerran (ikkunoita en kyllä pessyt vieläkään), mutta roskaa ja romua hävitettiin monta pussillista. Pikku-ukko pakkasi leikkimättömiä lelujaan kirpparille vietäväksi (saas nähdä saanko aikaiseksi), taka-ajatuksenaan oli saada rahaa Tallinnan reissuun :) Ei siinä mitään, olisihan sitä kiva käydä jossain, mutta ei nyt ainakaan tällä syyslomalla olla menossa paljon tätä kotikaupunkia kauemmaksi, isännällä ei ole lomaa, itse kyllä lomailen lasten kanssa. Tai tällä hetkellä ilmeisesti myös ilman niitä, koska ovat kaiketi menossa papalle yökylään.

Olen täällä tuskaillut sen opintoihini liittyvän lopputyön kanssa, huomenna se pitäisi esittää muille kurssikavereille ja mitä enemmän sitä luen, sitä surkeampi se on... Onneksi olen sen lähettänyt sekä arviointiin että opponoijalle jo silloin kun sain sen valmiiksi, enää en nimittäin kehtaisi lähettää ilman suuria muutoksia.. No, näillä mennään, vielä kun saisi tuon esityksen kuntoon... Kuinkahan monta kuvaa ehtii näyttään 20 minuutissa, onko vähän alle 40 realistinen :D? Ei vaan, tämä ilta taitaa mennä sitä viilaillessa ja dioja poistaessa...

Koska aina tuollaisia ikäviä töitä tehdessä tulee mieleen miljoona muuta asiaa, joita olisi kivempi tehdä ja kokeilla niin tällä kertaa kokeilin pataleipää, kivasti on siihenkin saanut aikaa kulumaan kahtena iltana, ekana kun teki taikinan ja toisena kun paistoin leivät... Niin, meillähän ei kannata yhden leivän takia edes vaivautua, joten teen aina suosilla kaksi annosta.


Minähän en siis ole mikään leipomismestari, pulliani voisi yleensä käyttää johonkin ihan muuhun kuin syömiseen, ehkä jonkin vajan tms. perustana tai painoina, samoin sämpylöitäni. Mutta tämän saan (ihme kyllä) onnistumaan minäkin. Vähänkö olen ylpeä kun lapset onnellisena suurimmasta pienimpään kerrankin nauttivat leipomuksistani :) Onneksi joku ihana on keksinyt tämän ohjeen!

Luonto on nyt kaunis, puut hehkuvat upeita värejään, yritin töistä lähtiessä napata kuvan puista, mutta eivät nuo nyt noissa kuvissa niin kovin kummoisilta näytä... Täytyy kaivaa järkkäri esiin, jotain kuvia olen sillä ottanutkin, mutta kun se kuvien siirtäminen on aina oma projektinsa, jotenkin se aina onnistuu tökkimään... Ja sitten se muokkaaminen, olen nyt ottanut kuvia RAW-muodossa, joten työtä niissä sitten riittääkin...
Mutta ihana kun on ollut tällainen syksy, ei ole juurikaan tarvinnut koirien kanssa vesisateessa lenkkejä tehdä ja sepäs sopii minulle, kuten varmasti monelle muullekin.



No, kait se on pakko jatkaa noiden diojen parissa jotta huomiseksi jotain valmistuu. Palataan paremmalla ajalla! Kivaa ja kuulasta syksyn jatkoa kaikille täällä kävijöille ja tervetuloa uusille lukijoille! Olen tässä vähän miettinyt, että jos pientä arvontaa saisin aikaan, mikä olisi mieleinen palkinto?

-Anu

© Meidän elämää
Maira Gall