torstai 24. syyskuuta 2015

Olemme juuri niin onnellisia kuin päätämme olla


Yksi päivä tällä viikolla töistä ajellessa kuulin tuon lausahduksen radiosta ja jäin miettimään asiaa, näinhän se aika usein on, voimme jäädä joko märehtimään asioita tai murehtia tulevia tai sitten päättää olla tyytyväisiä ja onnellisia siihen, mitä on juuri nyt ja tässä. Tuossa vaiheessa minua harmitti ihan hirveästi eräs asia, asia jolle en voi kuitenkaan mitään, se on niin kuin se on. Jäin miettimään tuota onnellisuus asiaa ja tulin siihen tulokseen, että tämän harmituksen pitää väistyä. Minä en voi muuttaa asiaa, vaikka kuinka haluaisin, voin siis vain opetella elämään sen kanssa. Liekö tämä pohdinta syynä siihen, että  seuraavana aamuna hämärässä koiralenkille lähtiessäni oli olo kevyempi kuin pitkään aikaan. Olen antanut tämän asian painaa minua jo pitkään, nyt on varmasti aika päästä siitä yli, koska asian muuttaminen ei ole yksin minun käsissäni, siihen taidettaisiin tarvita jo ihmeitä ja niitä ei taida tapahtua...

Meillä on isännän kanssa yksi lempipaikka tässä aika lähellä meitä, hyvin usein viikonloppuisin ajelemme sinne koirien kanssa. Koirat saavat kirmata vapaina ja uida, nuuskutella vaikka joka puskan, hakea keppejä ja me isännän kanssa saadaan nauttia luonnosta ja metsästä. Paikka on kaunis ja siinä olisi aivan täydellinen paikka omalle mökille...

Ranta on kalliota, siellä on paljon kiviä joiden päällä loikkia ja sieltä on hyvä mennä myös uimaan. Ilta-aurinko paistaa ja mikä parasta, siellä on täydellisen hiljaista!


Huomasimme isännän kanssa, että luonto oli tehnyt meille ansan. Tuohon mahtui juuri sopivasti kenkä jäämään jumiin, onneksi emme mukanneet, edellisen kaatumisen arpikaan ei ole vielä polvesta parantunut...




Kyllä metsä on kaunis ja mieli lepää ja virkistyy. Kännykälläkin saa ihan kohtuullisia räpsyjä aikaiseksi.


Sammalvuoteelle tekisi mieli ihan istahtaa tai käydä lepäämään.







Elämäntaparemontti on mielessä, saimme työnantajalta liikuntaa tukevan palkkion ja nyt olen kovasti arponut, että mihin sen käytän, olisiko kuntosalikortti hyvä vaiko jotain muuta... Mutta aina on hyvä siirtää asiaa vähän eteenpäin ja aloittaa esimerkiksi ensi viikolla... Luin eilen Johannan blogista hänen upeasta painonpudotus ja -hallintaprojektistaan ja sain taas pienen sykäyksen asian toteuttamiseen. Syömisen suhteen lienen kohtuullisen selvillä vesillä (jos päivittäistä suklaa-annosta ei lasketa), mutta liikuntaa pitäisi saada lisättyä... Painoa pitäisi vähän pudottaa, jotenkin nuo kilot jäävät nykyään paljon herkemmin matkaan kuin nuorempana...
Mielessä on myös remonttia, olen ajatellut poistaa meidän makuuhuoneesta pari kiinteää kaappia, hävittää turhaa tavaraa, tehdä tilaa ympärille (kiitos Annukka vaan ideasta ja inspiraatiosta), maalata vähän seiniä ja sänkyä, vielä kun saisin tuon isännän mukaan touhuun... Vaikka osaan kait minä itsekin kun vaan aloitan?? Ja ehkä se isäntäkin kauhistuu jos alan yksinäni touhuilemaan ja tulee hätiin. Kuten kävi kesällä kun aloin kaivaa isohkoa tuijaa maasta, no loppui voimat ja kärsivällisyys kesken, joten isäntä auttoi, ei välttämättä ihan vapaaehtoisesti, mutta auttoi kuitenkin.

Sellaisia tällä erää. Mielessä olisi paljon muutakin, mutta kun tämä kirjoittaminen ei oikein ole minun lajini, on niin vaikea muotoilla ajatuksiaan sanoiksi. Tervetuloa mukaan Nanni, toivottavasi viihdyt!

-Anu







15 kommenttia

  1. Kännykällä saa kyllä hienoja räpsyjä, upeita kuvia Anu <3 Johanna on saavuttanut jotain huikeaa. Olen itsekin remppaillut, mutta tavoitteeksi en laittanut totaali hoikistumista, vaan sellaisen fiiliksen että on hyvä olo. Remppailussa on vain se ikävä puoli, että siitä pitää pitää koko ajan kiinni. Vaikka välllä remppailee ja välillä sortuu, mikä on mielestäni mielelle oikea kultainen keskitie, niin muutama kilo tulee niistä sortumisista takaisin. :)

    Kyllä se remppasykäys tulee, kun on tullakseen. <3 Sitä täytyy muhittaa ja yhtäkkiä on valmis.

    Mukavaa tulevaa viikonloppua Anu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Tiia! Minäkin haluaisin sellaisen hyvän olon, sellaisen mukavuuspainon :) Tuota remppasykäystä vielä tässä odottelen, toivottavasti ei iske liian äkkiseltään .D Kivaa viikonloppua myös sinne!

      Poista
  2. Otsikko oli kyllä niin totta. Näinhän se elämässä pitkälti menee, että itse voi päättää sen mihin keskittyy. Jos nyt ei lasketa tilanteita, joita hallitsee vaikkapa vakava sairaus tai jotain muuta oikeasti todella rankkaa on tapahtunut. Silloin on vaikutusmahdollisuudet edes omiin ajatuksiin vähissä, mutta itsekin olen päättänyt, että en halua täyttää elämääni negatiivisella energialla. Sitä on tässä maailmassa liikaa jo muutenkin.

    Ja ihanaa jos innostut raivailemaan :). Mulla on nyt meneillään sellanen vaihe, etten ole ihan varma, onko mun olo jo vähän keventynyt (on) vai onko se entistä ahdistuneempi jäljellä olevan urakan edessä (on..), mutta en aio luovuttaa :). Ja vaikka kuinka on tehnyt itsekin mieli patistaa ukkeli mukaan hommaan, olen päättänyt tässäkin hommassa käyttää jo aiemmin hyväksi havaittua keinoa eli sinnikkäästi puurtaa yksin huomauttamatta toiselle mistään tai pyytämättä toista auttamaan. Aina kun lopulta käy niin, että huono omatunto tai joku alkaa miestä siinä määrin vaivata, että tulee lopulta kysymään, mitä voi tehdä. Siinä kohtaa tosin on parasta olla selvät suunnitelmat ja työohjeet valmiina, ettei käy niin kuin yleensä mun miehen kanssa käy, että tapahtuu liiankin äkkiä liian paljon ja kohta on koko talon irtaimisto peräkärryssä matkalla kaatikselle ennenkuin ehdin pelastaa tarpeelliset :D. (Olen myös oppinut olemaan ajattelematta ääneen, koska siitä voi seurata samanlainen salamannopea toimintavalmius. Kerran mm. mietiskelin ääneen, että "olis kiva istuttaa etupihalle muutama havu", kun mies oli siltä seisomalta saappaat jalassa ja lapio kädessä ja kysyi, että "mistä kaivetaan?" :D. Ööööö. Ei vielä mistään, koska maa on jäässä, eikä ole niitä havujakaan :D. Ja arvaa vaan toistuiko tilaisuus sitten kun maa oli sula ja taimikaupoilla käyty? Ei, Ei näkynyt kaivajaa enää missään...

    Tulikohan tässä nyt varmasti tarpeeks tekstiä :). Sooooriiii....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ajattelen, että itse voi päättää sen miten maailmaa katselee ja millaisten lasien läpi. Meillä on matkan varrella ollut surua ja murhetta, on oman läheisen vakavaa sairastumista ja kuolemaa, ei niihinkään asioihin voi jäädä makaamaan, elämä jatkuu ja ajatusten on siinä mielessä käännyttävä positiivisempaan suuntaan myös. Äh, osasinkohan mä yhtään sanoa sitä, mitä halusin...

      Kyllä mä kuule Annukka joka päivä meidän kotia katselen "sillä silmällä", täytyy se kurssikin vielä ostaa kunhan tässä ehdin (tai pyytää lahjaksi...) Ihana tuo teidän havuprojekti :D:D Meillä asiat tahtoo mutkistua kun isäntä tulee mukaan, sen täytyy nääs suunnitella ensin ihan kaikki vaiheet alusta loppuun, minä tyttö kun taas voin ensin tehdä ja miettiä sitten vasta matkalla, että mites tässä nyt näin kävi :D Hyvää viikonloppua!

      Poista
  3. Ihania kuvia! Tulee mieleen kappale, "on niin helppo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on". Nämä sanat koskettavat myös jollain tavalla. Tarkoittaa vähän samaa kuin sinäkin kirjoitit. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenenkäs tuo kappale on? Kuullostaa juuri siltä, mitä tarkoitin, vaikka tyytymistä pidänkin ihan positiivisena asiana tässä tapauksessa. Hyvää viikonlopppua!

      Poista
  4. Hienoja kuvia!
    Äh, aina pitäisi olla jos jonkinlaista projektia menossa ja pitäisi pyrkiä parempaan. Mutta hyvä niinkin onpahan ainakin tavoitteita elämässä. Meillä myös työpaikan toimesta liikuntaprojekti menossa, ihan hyvä sinänsä, mutta oma motivaatio on jotenkin ollut hukassa tämän kaiken muun arki hässäkän vuoksi.
    Blogissani olisi sinulle tunnustus ja kysymyksiä, joten käyhän siellä kurkkaamassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna, kuvat on tosiaan kännykällä otettuja, mutta ei tuota rohmujärkkäriä kovin usein viitsi kantaa mukana, etenkään metsässsä. Tosin juuri katselin siihen kuitenkin valovoimaisempaa objektiivia ja ehkä löysinkin mieleisen, täytyy vaan vähän ensin säästää... Kiitos tunnustuksesta, kävinkin jo hätäisenä vähän kurkkaamassa, palaan siihen oikein ajan kanssa vastailemaan! Hyvää viikonloppua!

      Poista
  5. Olet niin oikeassa! Tietoinen negatiivisista ajatuksista irti päästäminen on välillä niin vaikeaa!! Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Mutta yllättävän vaikeaa tuo positiivinen ajattelu tietyistä asioista on...

      Poista
  6. Minä olen viime aikoina hurahtanut ulkoiluun ja kiertelen pitkin pusikoita :) Luonto ja raitis ilma tekevät niin hyvää sekä mielellä että kropalle.

    Olen niin samaa mieltä, että useimmissa olosuhteissa ihminen on juuri niin onnellinen kuin päättää olla. Joskus elämä heittää eteen sellaista, josta tokeneminen vie enemmän aikaa ja voimia, mutta useinmiten onnellisuus on tosiaankin asennekysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä luonto vaan on ihmeellinen, miten kummasti se virkistääkään ja nollaa ajatuksia.

      Kyllä, tuo onnellisuus on aika lailla asenne kysymys! Mutta tokihan välillä on niin isoja asioita, että pelkkä asenne ei riitä, mutta kyllä se positiivinen ajattelu silloinkin kantaa pidemmälle kuin negatiivinen.

      Poista
  7. Kauniit kuvat!
    "Onnellisuus ei ole jotain valmiiksi tehtyä. Se tulee omasta toiminnastasi." Näin lehdessä siteerattiin Dalai Lamaa tänään. Kolahti! :) Kivaa viikonlopun jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juurikin näin, kylläpä me ollaan nyt Dalai Laman kanssa samoissa ajatuksissa...

      Poista
  8. Juurikin näin kuin kirjoitat. Hyväksytään se mitä emme voi muuttaa ja muutamme sen minkä voimme. Mukavaa alkavaa viikkoa ja tehkäämme viikosta superhyvä!

    VastaaPoista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall