keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kiirettä vaiko normaalia arkea?


Tervehdys kaikille kivoille lukijoille ja uusille oikein lämpimästi tervetuloa, kiva kun teitä tulee lisää!

Blogin päivittymistahti vaan on vähän hidasta, mutta jotain pientä aina silloin tällöin kuitenkin. Jotenkin nämä illat ja viikonloput vain katoavat käsistä eikä ehdi puoliakaan siitä, mitä oli etukäteen ajatellut...  Isäntä on  työreissussa ja piti oikein miettiä, että miten ehdin kaiken tarpeellisen työpäivän jälkeen. Siinä kun rientää töistä kotiin neljän maissa ja toteaa kotona olevan lauman nälkäisiä teinejä ja lapsia, tulee kyllä mieleen, että tähän olisin voinut vähän valmistautua... No edellisenä iltana en vain yksinkertaisesti ehtinyt, kun meni työreissussa pitkään, joten ei muuta kuin kauha käteen ja ruoan laittoon. Ruoka syötiin ja vaihdettiin lasten kanssa kuulumiset, noustessani pöydästä  totesin keskikerroksen kaipaavan imurointia, joten ei muuta kuin imurin varteen. Siinä sivussa vähän läksyjen tarkistamista ja vahtimista, teinille ohjeistusta vaateostoksille jne.  Imuroidessa huomasin, että kello on jo niin paljon, että on ratsastuskuljetuksen aika, samalla pitää poiketa kaupassa, maito on lopussa. Kauppareissulta kotiuduttuani totesin, että tiskipöytä pitää raivata... Kun illalla istahdin tähän sohvalle, oli olo kuin alla olevalla koiralla, teki mieli ottaa tyyny ja viltti ja käydä pitkäkseen.



Että sellaista arkea täällä... Alla olevan taulun teksti osui ja upposi, harvoinpa sitä tulee nähtyä näitä silmien alla, lähellä olevia juttuja, aika menee tähän arjen pyörittämiseen ja tietynlaiseen kiireessä elämiseen, valitettavasti. Tällä hetkellä paineita tuo vielä opintojen lopputyön keskeneräisyys, mutta nyt tällä viikolla on sentään pari päivää vapaata varattuna sitä varten, toivottavasti se on näiden päivien jälkeen pistettä vailla valmiina...





Kaikesta huolimatta oikein hyvää ja pirteää arkea teille kaikille! Kuulemisiin!

-Anu

6 kommenttia

  1. Kuulostaa just arjelta parhaimmillaan :). Itse jo välillä haikailen noita aikoja, kun vielä "sai" kuskata porukkaa harrastuksiin ja tosiaan lappaa sitä ruokaa pöytään. Vaikka välillä tuskastuttikin, niin loppupeleissä kyseinen ajanjakso on suorastaan pelottavan lyhyt. Välillä tuntuu, että tarvitaanko mua enää mihinkään, kun pojat on jo 19- ja 21 v, mutta onneksi sentään löytyy äidinkin taidoille vielä käyttöä :). Jos ei muuten, niin takin vetskareiden ompeluun ja työhousejen ratkenneiden saumojen korjailuun. Ennen ei ehkä ollut ihan niin hohdokasta hommaa, mutta nykyään tappelen vetoketjujen kanssakin iloisin mielin :)

    Reipasta ja iloista arkea sinne kans Anu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se Annukka tietysti menee, kohta on jo ikävä näitä aikoja, mutta juuri nyt ajoittain tuntuu siltä, että on vähän liikaa kaikkea... Mulle nuo ompeluhommat on aina olleet melkoinen kompastuskivi, mutta näinköhän mullekin käy noin, että kohta sekin on jo kivaa ja hohdokasta :D?

      Poista
  2. Kulostaapa tutulta! Ihana tunne, kun kaikki on tehty ja saa hetken aikaa hengähtää sohvalla. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta Johanna, olo on tosi hyvä kun vihdoin illalla saa hetken istua omissa ajatuksissaan sohvalla ennen kuin on aika mennä nukkumaan. Olisi tietty hyvä mennä aikaisemmin unten maille, mutta en millään malta luopua pienestä hetkestä omaa aikaa joka päivä.

      Poista
  3. Ihan samaa täällä! Kiirettä piisaa...Blogiin en oo ehtinyt kuin kohta viikko sitten. No jospa sitä huomenna taas :) Onneks alkaa olla jo loppuviikko! Viikonloppuna ehkä ehtii blogin äärelle. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi blogi odottaa, ei se karkaa mihinkään eikä sun lukijatkaan, koska todennäköisesti nekin on yhtä kiireisiä, eikä ehtis joka päivä päivittyvää blogia välttämättä lukeakaan... Mua vähän harmittaa, kun haluaisin tehdä vähän paremmin ja ottaa kauniita kuvia, nyt nämä on vain näitä kännykkäräpsyjä, mutta toistaiseksi nyt näin, katsotaan tuoko tulevaisuus mitään muutosta... Mukavaa loppuviikkoa myös sinne!

      Poista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall