keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kesä ja kesän muistot

Tervehdys taas te kaikki ihanat lukijat ja täällä kävijät!


Onnistuin vihdoinkin siirtämään kuvia puhelimelta tänne bloggeriin, puhelin kun on useinkin mukana, toisin kuin tuo järkkäri... Kivaa, kun näitä pikaräpsyjäkin voi hyödyntää blogiin.

Me ollaan Lapset on elokuussa uineet  ihan hurjan paljon, joka päivä on käyty rannalla koulun jälkeen ja viikonloppuisin kaksi (tai kolmekin) kertaa, ihanaa, kun kesä kuitenkin tuli tänne meillekin näyttäytymään. Eilenkin käytiin pulikoimassa (tai siis pikku-ukko kävi), olikin ihanan lämmin ilta ja rannalla porukkaa valtavasti, ihanaa hulinaa ja hälinää, lasten riemua ja iloa on niin mukava katsella kun nauttivat vedestä.


Tänä kesänä tehtiin historiaa, uudistettiin kahvinkeitin, "vain" 21 vuotta palveli edellinen. Eikä se vieläkään kyllä rikki mennyt, mutta nyt tuli jo niin hyvä tarjous vastaan, että meilläkin investoitiin uuteen. Meillä ei todellakaan vaihdeta mitään toimivaa vain kivemman ulkonäön tsm. vuoksi, jos se kerta toimii niin se riittää, välillä vähän rasittavaa, mutta toisaalta, onhan se järkevää, taloudellista ja myös ekologista. No, täytyy myöntää, että onhan tuo uusi huomattavasti nätimpi kuin edeltäjänsä, vaikka samaa merkkiä onkin, lisäksi on aavistuksen hiljaisempi ja keittää kahvin ihanan kuumaksi, eli kyllä se vanha alkoi varmaan olla jo vähän väsähtänyt. Vanha siirtyi kaappiin, pääsee palvelukseen kun tarvitaan toista keitintä, eli joulun alla viimeistään, kun on taas synttärijuhlia. Mistä tulikin mieleeni, että sain eilen töissä ihanaa kakkua, jonka täytteenä oli kuningatar-rahkaa ja valkosuklaata sekä mustikoita, päällä vadelmia ja mustikoita, tätä voisin koittaa synttärijuhlissa...


Koirat rakastaa uimista, labbiksia kun ovat niin vähäinenkin (ja kurainen) vesi riittää uimisnautintoon. Aina ajoittain käydään työkaverin kanssa metsälenkeillä ja niissä monesti tarjoutuu myös tilaisuus uimiselle. Meidän nuorempi koira menee uimaan ihan mistä vain ja sitten odottaa palvelusväkeä nostamaan järvestä ylös kun omin avuin ei pääsekään, kuten alla olevassa kuvassa. Se se onkin lystiä, nostaa märkä ja kurainen koira järvestä, joka sitten kiitokseksi ravistelee välittömästi kurat päällesi.... Mutta eihän kaveria nyt voi tuonnekaan jättää, kun itse ei kerta kaikkisesti ymmärrä siirtyä toiseen kohtaan, mistä voisi päästä ylös...


Tänä kesänä on oltu yleisönä tyttären ensimmäisissä ratsastuskisoissa, ruusuke tuli puhtaasta radasta. Aurinko paistoi lämpöisesti ja tunnelma oli erittäin mukava, kyllä kelpasi katsella ja kuvailla.


Ja viimeinenkin kuva kertoo siitä, että uimarannalla on ihan oikeasti käyty tänä kesänä ahkerasti.


Toisaalta en yhtään pistä pahakseni, vaikka ilmat vähän viilenevät ja muuttuvat syksyisemmiksi, rakastan myös syksyä, sen kirpeitä aamuja ja kelta-oranssia väriloistoa puissa. Ja tunnustan, että  odotan hieman huonompia ilmoja ihan vain sen vuoksi, että meidän sisätiloissa vallitseva kaaos ei voi enää kovin kauaa odottaa tai se alkaa pursuilemaan ulos ovesta. En kerta kaikkiaan ole raaskinut olla sisällä siivoamassa näillä keleillä, pakollinen imurointi ja tiskaaminen, ruoanlaitto ja pyykinpesu vievät jo ihan riittävästi aikaa ulkona olemiselta näin töissä käymisen lisäksi. Mutta nyt pitäisi sitten kääräistä hihat ja alkaa hommiin sisällä, jotta vois joskus uuden matonkin kotiuttaa, tuonne kaaokseen sitä en tuo!

Kivaa loppuviikkoa kaikille!

-Anu

tiistai 18. elokuuta 2015

Syksyä ilmassa?




Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille täällä piipahtaville!

Eilen tuntui olevan  jo syksyä ilmassa, aamulla koirien kanssa lenkille lähtiessä lämpöä oli kahdeksan astetta, hrrr, kylmää, hanskoja kaipasin! Mutta toisaalta, oli ihanan piristävä ilma käydä lenkillä, ainakin siellä heräsi, eikä satanut mitään, se on aina plussaa!

Harkitsin kyllä kaksi kertaa, lähdenkö pyörällä töihin, mutta lähdin ja olikin hyvä valinta, se on reipas aamun aloitus (matkaa ei tule kuin noin 7 km/ suunta) ja olo virkistyy kummasti ulkoilusta ja liikkumisesta. Liikkumistahan meillä tulee kyllä jonkin verran harrastettua, siitä pitävät huolen nämä kaksi, jotka rakastavat sohvalla lattialla makaamisen lisäksi myös metsälenkkeilyä.

Välillä on toki kiva kaivautua pehmeisiin juttuihin ja olla vaan.


Tuossa kuvassa onkin sitten minun ongelmani näkyvissä ihan kokonaisuudessaan, eli kun talossa asustaa kaksi koiraa, lattia on pähkinänvärinen ja sohva tummanharmaa, niin minkä ihmeen värinen on matto???? Ja mitä materiaalia? Onko villakangasmatto ihan tuhoon tuomittu ajatus, onko teillä lukijat kokemusta asiasta? Olen katsellut tuota Annon Pandora-mattoa, musta-valkoista tai harmaata tai sitten noita Linie Designin  mattoja, onko teillä kokemusta jommasta kummasta, mitä tykkäätte? Mitäs olette mieltä näistä alla olevista, olisiko näistä alla olevista joku sopiva teidän mielestänne? Kuvat poimittu netistä, Kodin Ykkösen sivuilta sekä Linie Designin omilta sivuilta.
           Millenium

      


Kivaa viikon jatkoa kaikille!


-Anu



keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kuulumisia

Tänä kesänä ehdin lukea muutaman kirjankin lomallani, Lars Keplerin  Hypnotisoija löytyi ihan omasta kirjahyllystä, oli jostain kumman syystä jäänyt aikaisemmin lukematta, hyvä löytö. Meillä varmaan hyllyssä saattaisi olla muitakin lukemattomia kirjoja jos innostus sattuu iskemään.

Keppihevoset saivat oman tallin, isännän viime kesänä rakentama varastorakennus pääsi arvoiseensa tehtävään...
Tänä kesänä on leivottu mustikkapiirakkaa sekä tehty mustikkakukkoa.

On tehty raparpereista piirakkaa. Kiisseliä en muuten ole tänä kesänä tehnyt kertaakaan...

On käyty issikkaratsastuksessa vesisateessa ja kylmässä. Minusta tuossa kuvassa on jotain tarunomaista taustoineen, ehkä se johtuu juurikin sateesta...
Pihassa ovat kukat kukkineet urakalla, huolimatta huonosta hoidostani (tai sitten juurikin hoitamattomuuden ansiosta, en ole varsinainen hortonomi...)
Vaihdoimme isännän kanssa patjat uusiin, otin vanhoista nuo jouset talteen, ajatuksena tehdä niistä köynnöstuki, vielä en ole saanut aikaiseksi...
Ensimmäistä kertaa peittelin kypsyvät viinimarjat verkon alle, tähän asti ovat räkättirastaat saaneet syödä marjat, nyt havittelen niitä talven varalle...  Mistä tulikin mieleeni, että sadonkorjuun aika alkaa olla käsillä...
Kesä on ollut kylmä ja sateinen, mutta kuvat näyttävät siltä, että on kuitenkin kesä on ollut ihan kohtuullinen säiden puolesta ja muuten oikein mukava. Nyt ovat sitten koulut alkaneet, viidesluokka ja kolmasluokka käynnistyivät. Isommalla ei mitään ongelmaa, tutut kaverit löytyivät välittömästi ja oli hyvä pyöräillä kouluun parhaan ystävän kanssa.


Kolmasluokkalaisen saattelin koululle, kun vaihtui luokka, opettaja ja koulurakennus ja tästäpä meinasikin tulla melkoinen juttu. Olin jo etukäteen rehtoriin yhteydessä, että yksi poika käytti kakkosluokan I:n kiusaamiseen, oikeastaan kenenkään siihen suuremmin puuttumatta (itselle tämä kiusaaminen selvisi vasta ihan keväällä) ja nyt sama poika uusista luokkajaoista huolimatta oli laitettu samalle luokalle. Pyysin rehtorilta vaihtoa, se ei käynyt, ei kuulemma vaihdella luokkia sen mukaan, kuka haluaa ja tykkää kenestäkin. Noh, tavallaan ymmärrän ja sitten taas en, kun kyse ei ole tykkäämisestä vaan kiusaamisesta. Eilen aamulla poika itki koulun pihalla, ettei suostu menemään kouluun, kun kiusaaja on samalla luokalla. Yritin lohduttaa ja kannustaa, vaikka sisimmässäni itkin ja ajattelin pakkaavani pojan autoon ja ilmoittavani rehtorille, että palaamme kunhan tämä kiusaaja on siirtynyt johonkin muualle... No asia ratkesi niin, että olin ensimmäisen tunnin koululla seuraamassa hommaa ja hyvin tuntui uudella opettajalla olevan kuitenkin homma hanskassa. Poika rohkaistui ja jäi kouluun ja iltapäivällä sieltä tuli kotiin ihan iloinen pikku-ukko. Mutta ymmärrätte ja tiedätte, miten äidin sydämeen koskee, kun pitää se oma pieni jättää isoon maailmaan selviämään omillaan?!


No, sellaisia tällä erää, palaillaan taas, kiva kun kävit!


-Anu

torstai 6. elokuuta 2015

Niin se alkaa kolmas työviikko olla jo voitonpuolella, toisaalta lomasta tuntuu olevan aikaa vaikka kuinka ja paljon ja toisaalta olen onnistunut säilyttämään töissä käynnin lomassa jonkinlaisen kesäfiiliksen kuitenkin, saanut iltaisin aikaiseksi pikkujuttuja, kuten pensasmustikoiden istuttamisen ja pihan yleistä siivoamista. Minä olen yleensä aina sellainen "jos on pakko niin tehdään sit, mutta sitten heti aamusta"-tyyppi. Haluan aina hoitaa asiat jotka vaativat kotoa poistumista heti aamulla, imuroida heti aamulla, pestä pyykit heti aamulla jne. En ymmärrä, miksi, koska iltaisinkin on ihan hyvää aikaa ja näin töissä käyvänä, ilta on se ainoa kohta milloin on ehkä hetki aikaa...

Meillä on nyt poikkeuksellinen tilanne kotona, neljästä lapsesta ei ole yhtään paikalla, ollaan isännän kanssa ihan kaksin! Ihanaa ja kamalaa. Ihanaa on se, että ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään ja kamalaa on se, kun tajuan, että tämä on ihan pian meidän todellisuuttamme, olla nökötämme siellä kaksin. Täytynee keksiä yhteinen harrastus tai molemmille oma... Mutta täytyy sanoa, että kyllä se tulee olemaan outoa, kun talo alkaa hiljentyä, vaikka toki sitä tavallaan odotan ja kyllä siihen nyt vielä aikaa menee, mutta aika kuluu nykyään niin kovin nopsasti.
Kohta me istutaan kaksin syömässä viikonloppuisin ja voidaan päiväkahvit nautiskella rauhassa ja hiljaisuudessa, eikä kukaan keskeytä (eikö kuullostakin vähän ahdistavalta ja pelottavaltakin, eikö?).

Vaan ei minun oikeastaan näistä pitänyt rupatella, sen sijaan piti kysellä apua, meillä on kohtuullisen uusi tietokone ja jostain syystä kuvien siirtäminen sinne ei onnistu. Kuvat ikään kuin latautuvat kameralta koneelle ihan ok, mutta samassa ne alkavat muuttua kaikki mustiksi. Välillä muutuvat kaikki, välillä osa ja minä en kerta kaikkiaan löydä tapaa, jolla kuvat saisi kaivettua esiin. Osaisiko joku täällä kävijöistä auttaa? Siksi nämä kuvat nyt ovat mitä ovat, eivät liity aiheeseen mitenkään, mutta muitakaan ei ole saatavilla tai no kyllä tuo alla oleva kirahvi oikeastaan liittyy, minusta se näyttää ihan juuri niin ihmettelevältä kuin minäkin katsellessani kuvien muuttumista mustiksi...
Kuvat on otettu Budapestin eläintarhassa, siellä kannattaa kyllä käydä. Kirahveja olisi päässyt ulkotarhassa ruokkimaan, mutta harmillisesti satuimme olemaan siellä juuri silloin kun niiden aitausta puhdistettiin ja kirahvit olivat sisätiloissa.  Eläintarha on iso ja sinne kannattaa kyllä varata ajan lisäksi omaa evästä, ruokatarjonta siellä oli melkoisen surkeaa, ei ollut montaa vaihtoehtoa ja annokset olivat sekä pieniä että kalliita. Mutta muutoin se oli kyllä näkemisen arvoinen. Ja siinä eläintarhan vierellä on Széchenyin kypyläkin.  

Tämä tyyppi oli aika julman ja jylhän näköinen ja hurjan suuri. Tämän alta meni kulkureitti ja selvästi aina kun joku pienempi eläintarhan kävija meni alapuolelta, niin tämä julmuri alkoi levittelemään siipiään ja isottelemaan. Enpä todellakaan haluaisi jäädä hänen kynsiinsä, sen verran hurjan näköiset olivat.











Sellaisia juttuja tällä kertaa! Tervetuloa uutena lukijana mukaan Aikku!
Kivaa loppuviikkoa kaikille

-Anu

© Meidän elämää
Maira Gall