maanantai 27. heinäkuuta 2015

Maanantain mietteitä

Tervehdys teille kaikille ja reipasta alkanutta viikkoa!


Viikko on jo toinen työviikkoni loman jälkeen, joten ihan rutiinilla menee (tai sitten ei), mutta ei niin suuri muutos kuin viikko sitten loman jälkeen.

Olen miettinyt ja miettinyt ja vielä kerran miettinyt... Miksi sisarusten välit muodostuvat sellaisiksi kuin ne muodostuvat? Mikä siihen vaikuttaa? Meillä pojat ovat aina tapelleet enemmän tai vähemmän keskenään, muistan vuosia sitten kun työkaverini lohdutti, että kun toinen täyttää 18 niin alkaa helpottaa ja kas kummaa, niin on tosiaan käynyt, nykyään tulevat toimeen kohtuullisen mukavasti, lähtivät tänä kesänä jopa yhdessä laavulle yöksi ja palasivat ilman riitaa... Nuorimmat nahistelevat myös, mutta eivät lainkaan niin paljoa, leikkivät yhdessä pitkiäkin aikoja ja heillä on hauskaa kaksin. Millaiset välit näillä neljällä on isona? Tulevatko toimeen keskenään? Ovatko toistensa tukena? Kyläilevätkö toisillaan?  Jakavatko elämän ilot ja murheet yhdessä vai käykö juuri päin vastoin?  Eivät koskaan juhlista elämän tapahtumia yhdessä? Ajautuvatko erilleen? Eivät löydä yhteistä ajatusta maailman ja elämän kulusta?
Toivoisin niin kovasti, että olisivat aina tukena toisilleen, tärkeitä toisilleen... Miten ihmeessä siinä voisi vanhempana auttaa ja tukea? Onko mitään keinoa? 

Nämä pohdinnat johtunevat omista sisarussuhteista (tai oikeastaan niiden puutteesta) ja siitä, miten hankalaa voikaan olla, kun ajatusmaailmat eivät vain kerta kaikkisesti kohtaa... Tänään oli työpaikan kahvipöydässä puhetta juuri perheistä, joissa ei pidetä toisiin yhteyttä, on tullut riitaa jostain ihan mitättömästä asiasta ja siitä jaksetaan vihoitella vuosikausia... Ulkopuoliset eivät voi ymmärtää, mistä on kyse, tokko ymmärtävät asianomaisetkaan enää vuosien kuluttua, mistä kaikki johtuu ja on alkanut...

Noh, sellaisia mietteitä tänään alkaneen viikon kunniaksi. Onneksi tänään on ainakin meidän porukalla ollut kiva päivä, ovat olleet nelistään Linnanmäellä, voi olla, että illalla on erimielisyyksiä, mutta ainakin päivä on kuulumisien mukaan sujunut oikein mukavasti, näistä rakentuu niitä kivoja muistoja aikuisuuteen, jotka toivottavasti kantavat riitojen yli.

Pihamme ainoa koriste, tämä enkeli näyttää tänään yhtä mietteliäältä kuin itsekin olen ollut... En yleensä perusta tällaisista patsaista, mutta kun HongKongissa sattui olemaan puoleen hintaan ja maksoi vain 5€ niin ajattelin kokeilla istuisiko se meidän pihaan ja on tuo nyt saanut toistaiseksi nököttää tuossa puupöllin päällä, katsotaan mitä sille jatkossa tapahtuu....

Minä en ole mikään puutarhuri, mutta muutamia kukkivia kukkia meiltä sentään löytyy. Istutin keväällä kesäkukkien siemeniä maahan ja näyttää sieltä jotain nousseen, tosin kukkapenkki pitää ensi kesänä rakentaa uudelleen. Istutin särkyneen sydämen liian lähelle kuunliljoja, kun en muistanut, miten valtavaksi tuo kuunlilja kasvaa...




Meillä on herneet vasta kukassa, ei taideta syödä tänä kesänä  oman maan herneitä... Oma moka, istutin ne liian myöhään. Ensi vuonna sitten aikaisemmin, note to myself: toukokuun puolenvälin jälkeen on LIIAN myöhään!


Sellaisia tänään, kuulemisiin!

-Anu

4 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus. Minusta olisi tosi ahdistavaa, jos olisin jonkun kanssa riidoissa tai en pitäisi sukulaisten kanssa mitään yhteyttä.
    Se söisi minua sisältä koko ajan, mutta Ihmisiä on niin erilaisia. Kateus on varmaankin yksi asia, joka rikkoo välejä.
    Mukavaa, että poikasi tulevat paremmin toimeen keskenään ja ihan varmasti vanhempana entistä paremmin.
    Omat kaksi lastani tulevat myös hyvin toimeen, vanhin (tyttö) täyttää loppuvuodesta 18-vuotta. Poika on 15-vuotias.
    Mitään kilpailua ei heidän välillään ole ja olen yrittänyt rakastaa ja molempia tasapuolisesti.

    Kauniita kukkasia. Kuunliljat kasvavat ihan valtavan isoiksi. Meillä niitä kasvaa varjoisissa penkeissä tosi paljon ja tykkään niistä kun rikkaruohot eivät pääse rehottamaan niiden alta :) Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kati kommentistasi. Minäkin haluan olla sovussa muiden kanssa. Kateus on paha juttu ja rikkoo monet välit aivan turhaan. Juu, pojat on alkaneet pärjäämään tosi hyvin keskenään, onneksi, kyllä minä siitä välillä olin jo kovin huolissanikin.

    Juu, ei näy rikkaruohoja kuunliljojen alta, minäkin tykkään niistä, mutta nyt ne ovat vähän liian pienessä paikassa, täytyy etsiä uusi ja parempi.

    Kivaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. On kurjaa jos sisarukset tappelee ja menee välit, on asia joka hyvinkin kaduttaa sitten kun saattaa olla jo liian myöhäistä.... <3 <3 Ei pitäisi olla sellaista asiaa joka tulee sisarusten väliin.

    Mukavaa loppuviikkoa anu <3

    VastaaPoista
  4. Olen Tiia niin samaa mieltä kanssasi. Toivottavasit nämä meidän lapset pitää yhtä aikuisina, enemmän tai vähemmän, mutta silti aina nenä samaan suuntaan!

    Hyvää loppuviikkoa myös sinulle Tiia!

    VastaaPoista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall