keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ei ole vanhaksi tulemista...






En ole koskaan nähnyt hevosen kuopsuttavan takajalkaansa, minusta tämä oli hauska, onneksi ehdin ottaa kuvan.



Niin on kesälomat vietetty tältä vuodelta, ilmat eivät kovin suosiolliset olleet, mutta toisaalta eivät huonotkaan. Olin nimittäin luvannut itselleni, että jos ilmat ovat huonot niin on aika siivota kaappeja ja vaatehuoneita, en siivonnut ainuttakaan, mistä voinee päätellä, että ilmat olivat kuitenkin kohtuulliset, eikö vain?

Isäntä nikkaroi viime kesänä meille ulkovaraston, varmaankin kyllästyneenä meikäläisen jatkuvaan huomautteluun siitä, että kun mikään ei mahdu mihinkään, kun varastoitavana on mm. auton renkaita, polkupyöriä, sementtimyllyä, sirkkeliä yms. puhutamattakaan sitten suksista yms. tarvikkeista. Tästä rakentamisprojektista voisi kyllä kirjoittaa ihan oman postauksensa, meillähän isäntä ei ole mikään "jee nyt saan rakentaa jotain uutta tyyppi", ei todellakaan, ehkä enemmänkin sellainen "jos on ihan pakko"-tyyppi, mutta tekee kyllä sitten niin hyvin ja viimeisen päälle kun aloittaa, että tämä rouva olisi jo moneen kertaan oikaissut ja mennyt yli sieltä, mistä aita olisi ollut matalin (ellei suorastaan kaatunut...)  Mutta lopputulos on kuitenkin se, että pihavarasto valmistui viime kesän lopuksi ja tarkoitus oli se tällä lomalla maalata, en maalannut kuin räystäiden alapuolet ja otsalaudat, ei kerta kaikkisesti ollut riittävästi kuivaa ilmaa... Kyllä nyt sitten on eilen ja tänään ollut kaunista kun meikäläinen istuu sisällä ja koneen ääressä päivänsä :/ No, ei auta kuin ottaa suti käteen iltaisin ja koittaa saada kikkari maalattua...


Mutta sitten itse otsikkoon, ikäähän meikäläisellä alkaa olla kiitettävästi mittarissa, viisikymmentä on jo lähempänä kuin neljäkymmentä ja sen kyllä huomaa, monestakin asiasta, mutta ennen kaikkea olen huomannut sen näkökyvystä. Minulla on ollut lasit kauaksi näkemistä varten jo lukioajoista asti ja nykyisin ne ovat enemmän aikaa hukassa kuin päässä, koska joka kerta kun meinaan lukea jotain tai katsoa jotain läheltä, kirjaimet menevät sekaisin... Kävin sitten eilen optikolla ja tuomiona ovat MONITEHOT, apua, enhän mä nyt NIIN vanha vielä ole, vai olenko sittenkin... Tilasinhan minä ne kun kerran niin sanottiin, mutta kyllä sitä piti illallakin vielä moneen kertaan pohtia, että olisinko kuitenkin vielä jonkun aikaa pärjännyt ilman niitä... No nyt olen menossa sovittamaan piilolinssejä ja nekin MONITEHOINA, voi apua, mä olen totaalisen ikäloppu... Saas nähdä mitä tapahtuu kun saan uudet lasini, alkaako peilikuvakin näyttää siltä, että jotain monitehoa tai restaurointia pitäisi siihenkin saada, tuli vaan mieleeni, että onkohan huono näkö saanut mut kuvittelemaan, että peilikuva näyttäisi jokseenkin entiseltä???

Ihanaa, olin saanut toisenkin lukijan, tervetuloa Katariina mukaan, ei niin kovin tiuhasti päivittyvään blogiin, mutta toivottavasti aina silloin tällöin uutta juttua tarjoavaan kuitenkin!

-Anu

Ps. Koneelta ei oikein tahdo löytyä muita kuvia kuin Budapestista tai sitten näitä hevosjuttuja, yritän aktivoitua kuvaamisen suhteen, jotta näkisitte jotain muutakin....



2 kommenttia

  1. Mutkan kautta jostakin kulkeuduin mukavaan, elämänmakuiseen blogiisi. Klikkailen itseni kohta lukijaksesi, jotta osun paikan päälle jatkossakin. Tulehan vastavierailulle Villa Kardemummaan. Reissujuttuja löytyy nyt sieltäkin, mutta kohta siirrytään remonttikaaokseen:) muuten, minäkin sain tänä kesänä monitehot! Iiks, se on keski-ikäisen merkki!!

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että putkahdit tänne ja oikein paljon tervetuloa, ihanaa, mulla on jo 3 lukijaa :D. Käyn ilman muuta Villa Kardemummassa vastavierailulla, vaikkapa nyt heti.

    VastaaPoista

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall