maanantai 6. heinäkuuta 2015

Budapest, osa 2, Siofok

Matkakertomuksen toinen osa, monta muutakin postausta olisi vielä luvassa, mikäli vaan jaksatte seurata :).

Olimme siis perillä perjantaina, juhannusaattoiltana, lauantain toivuimme matkan rasituksista ja sunnuntaina suuntasimme junaretkelle Siofokiin, "Unkarin Ibizalle". Matka junalla kesti noin 1,5 tuntia ja maksoi meidän kuudelta hengeltä minimaalisen vähän. Juna mennessä oli erittäin siisti, jopa paremmassa kunnossa kuin VR:n junat Suomessa. Siofok sijaitsee Balaton järven rannalla, joka on  Unkarin ja Keski-Euroopan suurin järvi (pinta-ala 598 km²). Järven suurin pituus on 77 ja leveys 14 kilometriä.[1] Balatonin eteläranta on tasaista ja matalaa, toisin kuin pohjoisranta, joka on vuorista (Bakonyn kukkulamaasto). Veden lämpötila voi nousta kesällä enimmillään 30 asteeseen.Järvi on Unkarin suosituimpia ja vanhimpia matkailu- ja lomakohteita. (Teksti lainattu Wikipediasta).

Järviveden lämpötila ei varmastikaan ollut lähelläkään tuota 30 astetta, ehkä siinä 20 astetta on lähempänä totuutta, hellekausi Unkariin on odotettavissa vasta heinäkuussa. 



Järven rannalle piti maksaa erikseen, summa ei onneksi ollut kovin suuri. Se on kuulemma sen vuoksi, että ihmiset aikaisemmin roskasivat kovin rantaa, nyt kun maksu peritään, on roskaaminenkin vähentynyt ja lisäksi noilla rahoilla voidaan rahoittaa siivousta rannalle. Rannalla ei ollut ketään muita kuin me, eli rauhaa riitti. Voin vain kuvitella, millainen kuhina rannalla on hellekautena.




Järven ranta oli tosi jyrkkä ja minä varoitelinkin pienintä, innokkainta uimaria moneen kertaan, että varovasti, voi olla tosi syvää heti rappusten loppupäässä. Poika arpoi ja arpoi ja rohkaisi vihdoin mielensä astukseen rappusilta alas ja yllätys, yllätys, vettä olikin pikku-ukkoa noin puoleen reiteen, sai poika kävellä järvessä pitkän matkaa ennen kuin vesi yletti edes napaan asti :)



Tuuli oli tuona päivänä tosi hurja, mutta sehän teki uimisesta entistä kivempaa, oli ihana uida aaltoja vastaan, etenkin kun vesi oli makeaa, eikä suolaista kuten meressä. Lapset nauttivat niin kovasti uimisesta, että piti jo pakkokeinoja käyttää, jotta heidät sai sieltä pois... 



Siofok on varmasti muutakin kuin ranta ja tämä rantakatu, mutta tässä oli ne, mitä me ehdimme muutaman tunnin reissullamme nähdä, menisin kuitenkin uudelleen, olisin muutaman yön ja lapset saisivat nauttia uimisesta järvessä, jossa vesi oli hauskan turkoosin väristä,






Ja sitten vielä junalla takaisin Budapestiin. Juna olikin ihan eri luokkaa kuin aamuinen junamme, tämä oli kaiketi joku ns. pikajuna, vastasi vanhoja VR:n sinisiä vaunuja. Juna oli täynnä kuin turusen pyssy ja istumapaikkoja meidän porukka ei saanut samasta paikasta. Me pienimpien kanssa löysimme kolme paikkaa ja istuimme siihen. Kanssa matkustajamme sanoi, että tähän junaan pitäisi olla paikkaliput, eihän meillä sellaisia ollut. Konduktööri pudisteli päätään, mutta yhteisen kielen puuttuessa, antoi meidän matkustaa perille asti kuitenkin. Olimme katsoneet asemalla junan lähtöajan, mutta juna lähtikin aikaisemmin, matkalla mikään maisema ei näyttänyt tutulta ja minua alkoi vähän kylmäämään, että mihin oikein ollaan matkalla.... Etsin jo isännänkin junasta ja varmistelin oppaaltamme, että olemmehan varmasti oikeassa junassa sen verran hermostutti...
No, Budapestiinhan me kuitenkin takaisin päädyttiin, kokemuksen verran rikkaampana ja hienon päivän viettäneinä. Ja koska järvessä uiminen keskeytettiin, halusivat lapset vielä kylpyammeeseen jatkamaan uimista :D


Että sellaisia tällä kertaa, seuraavan kerran sitten lisää matkatarinaa!

-Anu

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kaikki saamani viestit ilahduttavat minua suuresti, kiitos siis sinulle!

© Meidän elämää
Maira Gall