sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vielä joulun tunnelmia

Hei te kaikki ihanat, mitä kuuluu näin joulun jälkeen? Toivottavasti joulunne oli onnistunut?!
Meillä joulu oli oikein mukava, aattopäivä oli melkoisen touhukas, mutta nyt on sitten kaksi päivää huilattu ja nautittu, on katseltu Itse ilkimystä, Kätyreitä, luettu vähän kirjoja, ulkoiltu, syöty suklaata ja vain oltu ja nautittu, ihanaa! Ja vielä on lomaa jäljellä tämä alkava viikko, en pistä yhtään pahakseni ;) Ja tänäänkin ilma näyttää siltä, että ulos tästä on lähdettävä, aurinkokin näyttää pilkistävän, vielä kun saatais vähän lunta...



Kun itse hankkii lahjanasa, saa aika hyvin sitä, mitä toivookin, eli ostin tämän uuden ojektiivin itselleni, olikin melkoisen tyyris joululahja, mutta kyllä se tuntuu olevan sen arvoinenkin. Pikku-ukon lastenjuhlistakin sain sillä oikein hyviä kuvia, olen niin tyytyväinen hankintaani, tänään ajattelin ottaa kameran ihan ulkoilemaankin, tulee vähän harjoiteltua ulkonakin kuvaamista...

Ja kohta onkin sitten uusi vuosi jo käsillä, nämä vuodet menevät ihan käsittämättömän nopeasti! Joko teillä on vuoden vaihteen suunnitelmat selvillä? Meillä ei ihan vielä, mutta ehtiihän tässä vielä... ehkä kutsumme ystäväperheen kylään, olisi lapsillekin vähän touhua tai sitten vietämme uuden vuoden ihan vain perheen kesken, katsellaan... Tulevana vuonna opettelen kuvaamista lisää ja toivottavasti sen tulokset näkyvät myös täällä blogissa, en laita tänne niitä "liian realistisia" kuvia meiltä, vaan yritän löytää niitä kauniimpia kohteita :D

Kivaa loppuvuotta teille kaikille ja kuulemisiin!

                                                               -Anu

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

    



       Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulu lähestyy huimaa vauhtia

Hyvää viimeistä viikkoa ennen joulua! Meilläkin pikkuhiljaa alkaa joulu näkyä kotona, mutta vain ihan pikkiriikkisen, nyt on yksi joulutähti pöydällä  ja nyt kaivoin esiin joulukorttinarun, johon ripustelemme joulukortit hetkeksi näkyviin. Minulla on ollut jo useamman vuoden tuo sama joulukorttien ripustustapa ja se saa mennä edelleen. Ihan uskomatonta, että jouluaatto on jo tosiaan viikon päästä...
Minä tässä vielä haaveilin käynnistä Koiramäessä ennen joulua noiden lasten kanssa, mutta saattaa kyllä olla, että emme ehdi. Lauantaina on ratsastustallin joulujuhlaa ja ratsastuskilpailut ja sunnuntaina sitten pikku-ukon kaverisynttärit, tosin vasta illalla, päivällä saattaisimme ehtiä... Katsotaan, riippuu kyllä vähän myös ilmasta, en minä sinne taida viitsiä sateella lähteä...Olen jopa vähän askarrellut lasten kanssa, muutaman pillihimmelin :) Ovat kyllä muuten yllättävän kauniita valkoista seinää vasten... "Timantit" vielä lisättiin näihin roikkumaan, täytyy jatkaa näiden tekemistä jossain välissä.



Ja joulupukin kirjeeseen kirjoitin vienon toivomuksen tästä alla olevasta objektiivista, tosin toivon kovasti saavani tämän jo ennen joulua, en millään malttaisi odottaa... Haluaisin niin kovasti jo kokeilla tällä kuvaamista... Saas nähdä kuuleeko joulupukki toivettani...
M.ZUIKO DIGITAL 25mm 1:1.8, Olympus, OM-D & Pen Lenses
(Kuva Olympuksen sivulta)


Että sellaista meille tällä kertaa! Eilen oli koulun joulujuhla ja lauantaina käyvät sitten vielä puurolla ja todistuksensa hakemassa koulusta, se olisi sitten tämä syksy paketoituna, kyllä aika menee nopeasti, juurihan tämä kouluvuosi alkoi... Tällä menollahan juhannus ja kesä on täällä ihan kohta :D



Kivaa joulunodotusta teille kaikille!





maanantai 14. joulukuuta 2015

Pieni joululahja itselle

No nyt on synttärijuhlat juhlittu, täyttä tohinaa oli viikonloppu, mutta toisaalta aivan ihanaa laittaa ja leipoa ja tehdä. Sattui vielä nuo naisten salibandyn mm-kisat lauantaille ja isännälle mahdollisuus saada loppuotteluun lippu, niin olihan sen päästävä. Onneksi lapset auttoivat leipomisessa ja siivoamisessa, neiti jaksoi leipoa monta tuntia putkeen, pipareita ja torttuja ja mokkapaloja ja vaikka mitä.

Mutta koska olen nyt ahkeroinut niin kovasti, niin päätin myös hemmotella itseäni ihan pikkiriikkisen.. Paketti saapui jo hetki sitten, mutta vasta nyt olen sen avannut, jouluun asti en siis tokikaan malttanut ;)



Tilasin siis Globe Hopelta laukun itselleni, pitkästä aikaa nahkaisen sellaisen ja olen niin tyytyväinen, käyttöön en siis ole vielä ottanut, mutta jos nuo vesisateet nyt vähän helpottaisivat niin raaskisin vielä käyttääkin... Ja mieltä lämmittää kovasti se, että laukku on tehty kierrätystavarasta.


Tämähän on siis nahkataikina :)

Siis laukkuhan on musta, vaikka näistä kuvista sitä ei ehkä näe, huonosti otettuja kuvia, mutta tähän lähtöön ei ollut tämän kummempia.

Nyt meidänkin perheessä voidaan pikkuhiljaa virittäytyä jouluun kun nämä synttärit on saateltu pois tieltä. Laittelen myöhemmin kuvia tarjoiluista, eilen ei kerta kaikkiaan suostunut tuo tietokone yhteistyöhön ja kovin kauaa en viitsinyt sen kanssa takuta... Ensi viikonloppuna vielä pikku-ukon kaverisynttärit, mutta ne mennään aika kevyesti... Olen vuokrannut liikuntasalin ja siihen kokoustilan, joten pojat (ja tytöt) saa huhkia pää hiessä muutaman tunnin ja herkutella ja äidin ei tarvitse koko aikaa olla vahdissa ja kieltämässä. Isommat pojat olen palkannut (ruokapalkalla) vetämään 1,5 tunnin synttärit peleineen ja riemuineen.

Eipä tässä tällä erää muuta kuin kivaa joulun odotusta teille kaikille ja kuulemisiin!

                                                                -Anu






maanantai 7. joulukuuta 2015

Jouluisia tunnelmia

Jotain vähän mukavampaa katseltavaa välillä, noiden kamalien eteiskuvien jälkeen! Mutta kiitos teille kaikille kommenteistanne, ne ovat kultaakin arvokkaampia, kun alan työstämään tuota eteistä, ennen joulua se ei kylläkään tapahdu ;). Olen saanut monta hyvää ideaa ja ajatusta ja ihan konkreettisesti myös neuvoja, kiitos teille! Vielä kun  löytäisin jostain kivan, sopivan, vanhan vaatekaapin... Tuon tilan siivoaminenkin toki jo auttaa, ihan hävettää, kun laitoin julkisesti nähtäväksi tuollaisia kuvia, mutta toisaalta, se on kyllä meidän todellisuuttamme, ainakin aika ajoin, ei onneksi ihan joka päivä...

Mutta joulu lähestyy hurjaa vauhtia, jotenkaan en saa joulutunnelmasta kiinni kun vettä sataa päivä toisensa jälkeen, ei tunnu yhtään siltä, että on tosi vähän päiviä jouluun... Tästä huolimatta olen tänä vuonna yllättävän valmis tässä vaiheessa joulukuuta, lahjoista suurin osa on hankittuna, joulukortit tehtynä, merkitkin jo ostettuna, ollaan leivottu pipareita jo kahteen kertaan, samoin torttuja...
Tänä vuonna sain meille värkättyä adventtikynttilätkin, melkein jäivät kyllä tänäkin vuonna väliin, mutta neidille tuntuivat olevan niin tärkeät, että tulipa kaivettua esiin.


Meillä on vielä ensi viikonloppuna kahden 12.12. syntyneen pojan synttärit, toinen täyttää yhdeksän ja toinen 17... Eihän tuolle isommalle enää juhlia pidettäisi, mutta tuossa samallahan ne nyt sitten menevät, samat sukulaiset ja ystävät kutsuttaisiin joka tapauksessa, niin ei kait tuota isompaakaan voi sitten oikein huomiotta jättää ja samoilla leipomisillahan tuo menee. Viikonlopun jälkeen on sitten vielä yhdet lastenkekkerit ennen joulua, mutta ensi sunnuntain jälkeen voi alkaa ihan oikeasti orientoitumaan tähän tulevaan jouluun. 

Lomaillakin meinaan joulun aikaan, on vielä vaan päättämättä kuinka paljon ja missä vaiheessa, mutta enköhän minä ainakin nuo välipäivät saa lomaa pitää.

Ostin muuten black friday-päivänä Rajalan tarjouksesta uuden kameran, Olympuksen minijärkkärin ja kuvaamista pitää taas vähän opetella, mutta onhan tuo näppärän kokoinen :)

Kivaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja oikein hyvää joulun odotusta, mites teidän joulun odotus ja valmistelut sujuvat vai joko kaikki on valmiina ja mietittynä?

                                                      -Anu

Ps. Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivat, että kuvat ovat jo viikon takaa, kun vain yksi adventtikynttilä oli palamassa...

tiistai 1. joulukuuta 2015

Eteinen kodin käyntikorttina, apua!

Kivaa ensimmäistä joulukuun viikkoa teille kaikille! Kaikissa blogeissa on tänään ollut kauniita kuvia kynttilöistä ja joulujutuista, minäpä laitan näkyviin arkea kaikessa kamaluudessaan! Mutta kun tarvitsisin apua tähän juttuun!? Aina sanotaan, että eteinen on kodin käyntikortti, no niinhän se tietty on, ensimmäisenähän se näkyy ja näkyy myös niille, jotka eivät koskaan pääse ovea pidemmälle. Kyllä minä kuitenkin joudun toivomaan, että eteisen jälkeenkin, ihmiset antaisivat meidän kodille mahdollisuuden parantaa...



Eteinenhän meillä on siis ihan kamala! Kuusi ihmistä ja koirat, kaikkien kengät, takit, hihnat, laukut, heijastinliivit, pyöräilykypärät, pipot, hanskat you name it! Ja sitten kun joku jääräpäisesti halusi rakennusvaiheessa noudatella rintamamiestalon kuistia ja ikkunoita on joka puolella, siis meidän eteisessä ei ole kuin yksi ehjä seinä ja se on tuossa kaapin takana (ja sielläkin itse asiassa sisällä kulkee joku ilmastointiputki...)

Eteiseen siis pitää mahtua koirien häkki, kuivattelua varten ja omaa rauhoittumista varten. Häkin ovi ei yleensä ole kiinni, mutta tässä kuvaustilanteessa se oli, meillä ei siis todellakaan häkitetä koiria kuin ihan pieneksi toviksi kerrallaan tai jos pikku-ukolla on vieraita, jotka pelkäävät koiria, niin silloin saattavat olla tuolla hetken. Pääasiassa häkki on koirien turvapaikka, hakeutuvat sinne itse nukkumaan, kun eivät halua tulla häirityksi.
                             
Mutta siis, mitä teen tälle eteiselle???? Kaappia olen harkinnut tähän lasitiili-ikkunan eteen, ongelmaksi vaan tulee syvyys... Olisin tietty voinut siivota ennen kuvaamista, mutta toisaalta, silloin ette olisi ehkä ymmärtäneet ihan koko ongelman laajuutta?! Mä haluan siistin eteisen, mutta tarvitsen kyllä ideoita, omat on loppu!

Olisko teillä jotain hyvää ideaa?! Seuraavan kerran laitan jotain vähän nätimpiä kuvia, ei meillä ihan joka paikassa näin kamalaa ole :D

-Anu




tiistai 24. marraskuuta 2015

Käden taidot

Tää mun on ihan pakko laittaa teille näkyville, isännällä oli viikonloppuna synttärit ja neiti (11vee) virkkasi ja askarteli ihan itse isälle lahjan, amigurumin, lepakon :) Lepakolle olisi alkuperäisen ohjeen mukaan kuulunut myös toisesta pallosta tehty vartalo, mutta aika loppui kesken. Tyttö teki tämän siis itse ohjetta lukien ja virkaten, äidin apua ei tarvittu missään! Ei silti, ei äidistä olisi tainnut mitään apua moiseen ollakaan... Ihana, kun tyttö on selvästi perinyt käsityötaitonsa mummeiltaan ja tädeiltään, ei äidiltään! Näitä on tulossa vielä lisääkin, joulu lähestyy :)

Ja sitten toinen käsityöihminen vielä, isännän kummisetä, tekee vaikka mitä puusta, tosi upeita juttuja, viime joulun aikaan saimme tällaisen purkin (korurasian, tai mitä siellä nyt haluaakaan säilyttää), jonka hän on itse vanerista tehnyt, upeaa sanon minä! Ja kyllä olis kuulkaa aika monella mallin ottamista kyseisen puusepän verstaasta, lattialta olisi voinut vaikka syödä, niin oli puhdas ja pölytön ja kaikki työkalut prikulleen siellä missä pitääkin, ei ole meikäläisellä edes koti niin siisti!


Minusta on tosi hienoa, kun löytyy näitä käsityöihmisiä! Äitini oli tosiaan kova tekemään käsitöitä, äidin kutomia sukkia on edelleen käytössä (ja osa vielä käyttämättömänäkin), samoin mummuni tekemiä sukkia... Se vähän harmittaa, että äidin kuoltua, en huomannut hänen tekemiään käsitöitä tallentaa enempää, ne menivät muualle... Ja se, mikä täällä blogimaailmassa on hienoa, niin nämä ideat, te olette niin näppäriä oivaltamaan ihan uusia käyttötarkoituksia jutuille, minä olen jotenkin niin urautunut, että harvoin tulee hyvää ideaa... Mistä tulikin mieleeni, eteiseen pitää saada parempaa vaatesäilytystä, toivoisin teiltä apua, laitan jossain välissä kuvia tästä meidän murheenkryynistä jos teillä vaikka olisi hyviä vinkkejä.

Ja enhän minäkään ehkä ihan toivoton näissä käsitöissä ole... Olenhan minäkin trikookuteesta sentään vähän koreja virkannut ja verhojen käänteitä ommellut, niin ja opettelin viime talvena sukkia kutomaan (olikin muuten melkoisen tuskan takana ensimmäinen sukka)... :D

Kivaa viikon jatkoa!

-Anu

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ihana lumi!

Kylläpäs se muuttaa maiseman ihanaksi kun sataa lunta! Juuri viikolla kyllästyneenä katselin tuota pihaa, aivan kamalan näköinen, roskia ja muuta maisemaa pilaavaa vaikka kuinka ja paljon! Vaan ei ole enää, on ihanan valkoista ja kaunista! Kyllä kelpaa! Jouluajatuksetkin vähän jo hiipii mieleen kun ei ole niin mustaa! Ja lapset on innoissaan, ne on viettäneet monta tuntia ulkoilemassa tänä viikonloppuna, kun vihdoin on jotain tekemistä pihalla.
Pihalla on ihanaa :)
Lumi kaunistaa kaiken

Maisema on huomattavasti kauniimpi lumipeitteessä
Kiitos kaikille teille ihanille kommenteista edelliseen postaukseen blogin julkisuudesta  ja anonyyminä kommentoinnista! Jostain syystä nyt bloggeri ei anna vastata teille kaikille erikseen, mikä lie taas ongelmana, yritän vielä myöhemmin uudelleen! Minusta on kuitenkin ollut tosi lohduttavaa lukea, että teillä muilla on ollut samoja ajatuksia ja ongelmia kertoa blogista, etenkin sen alkuaikoina. Teillä kun on niin mahtavia blogeja, kauniine kuvineen! Ja rohkaistuin sen verran, että vaikka tuo ensimmäinen anonyymin kommentti blogissani ei ollutkaan mitenkään mieltä ylentävä, niin olen kuitenkin nyt lisännyt anonyymien kommentointi mahdollisuuden, saas nähdä mitä tuleman pitää!

Isäntä lähti viemään perheen nuorimmat mummulle ja papalle leipomispuuhiin ja kun saapuu reissultaan, lähdetään käyttämään koirat metsälenkillä, pääsevät vapaina juoksemaan ja nauttimaan lumesta. Meidän nuorimmainen koira etenkin RAKASTAA lunta ja siinä mylläämistä ja se ei oikein hihnassa onnistu :D

Meillä oli eilen harvinainen ilta isännän kanssa, käytiin teatterissa (tai oikeastaan ttt-klubilla) katsomassa Pressiklubi, olikin vähän erilainen esitys, mutta ajatuksia herättävä sellainen. En esimerkiksi tiennyt, että Suomesta on 1940-luvun alkupuolella käännytetty juutalaisia takaisin Saksaan... 

Esityksen jälkeen käytiin vielä syömässä nepalilaisessa ravintolassa. Ruoka oli ihanaa, viini hyvää ja seura loistavaa. Harmi vaan, etten huomannut ottaa yhtään ainutta kuvaa ruoka-annoksista, tästä huomaa, etten vielä (!) ole kummoinenkaan bloggari, vasta kun lautaset oli tyhjät, tajusin, että kuvat olis olleet kivat :D Mutta siis hyvää oli, suorastaan loistavaa ruokaa!

Kivaa alkavaa viikkoa teille kaikille, toivottavasti lumipeite pysyisi maassa, eikä maisemat muuttuisi mustiksi ja synkiksi!

                                                             -Anu

Ps. Vielä kysymys, miten kuviin saa sen ns. "vesileiman" kaikkein näppärimmin, olen picmonkeyn kautta lisäillyt, mutta siinä on melkoinen homma, kun joka kuvaan pitää lisätä ikään kuin erikseen?!

torstai 19. marraskuuta 2015

Blogin julkisuus ja anonyymina kommentointi


Jäin oikein miettimään tuota blogin julkisuutta johon vähän viittasinkin  Olgan puodin postauksessa. Minulla on ollut asetuksena vain kirjautuneiden mahdollisuus kommentoida ja  päätin muuttaa tapaa. Otin  hetkeksi pois vain kirjautuneiden mahdollisuuden kommentoida tekstejäni ja mahdollistin kommentoinnin myös anonyymeille. Heti oli joku anonyymi kärppänä paikalla.
  1. Kai nyt miehesi tietää harrastuksestasi?? Ja vähän luottoa omaan tekemiseen!! Miksi sanoa omaa blogia räpellykseksi, ellei kalastele kohteliaisuuksia.

    Ensimmäistä kertaa tänne löysin, ja toivon vähän positiivisempaa asennetta jatkossa."
Eihän tuo nyt mitenkään erityisen ilkeästi tai rumasti ole kommentoinut, mutta silti, mikä siinä on, että tulee ehkä eri tavalla huudeltua kun ei tee sitä omalla tai bloginsa nimellä? Ja mikä siinä on, että aikuinen ihminen moisesta hieman pahoittaa mielensä? Olen työssäni tottunut monenlaiseen palautteeseen ja se ei todellakaan ole aina sitä kaikkein mairittelevinta, niin miksi loukkaantua tai pahoittaa mielensä tällaisesta? Kai sitä tulee varmaan mietittyä vähän tarkemmin tapaansa sanoa, jos siihen tulee jonkinlainen nimi mukaan. Vaikka itselle ei kyllä tulisi mieleenkään jättää tuollaista kirjoitusta kenenkään blogiin, ei omalla nimellä eikä nimettömänä.


Minä olen sitä mieltä, että jos on jotain sanottavaa sen voi sanoa omalla nimellään/ bloginsa nimellä tai olla sitten sanomatta, joten poistin uudelleen anonyymien mahdollisuuden kommentoida, tiedä sitten onko se hyvä vai huono... Anonyymin kommentin lähteenhän pystyisi toki tarkistamaankin ip-osoitteen avulla, mutta en taida jaksaa nähdä niin paljoa vaivaa moisesta.


Onko sinun blogissasi mahdollisuus kommentoida anonyymina, pitäisikö sen olla mahdollista?

Jäin tuon samaisen postauksen jälkeen miettimään tuota blogista puhumista, ääneen sanomista... Olette ihanasti tuoneet esiin, että teillä on ollut samanlaisia alkuvaiheen ongelmia ja jotenkin se vaan tuntuu vaikealta kertoa blogistaan. Tuleeko kavereille sellainen olo, että "tuo on olevinaan jotenkin parempi" kun se bloggaa tylsästä ja tavallisesta elämästään? Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Kun minähän tiedän, että meillä on ihan tavallinen elämä, iloineen ja suruineen. meillä ei juurikaan remontoida, emäntä ei osta uusia vaatteita tai laukkuja kovinkaan usein, eli täysin tavallista ja itse asiassa vähän tylsääkin :D



Sellaisia tunnelmia tällä kertaa,  kuulemisiin!

-Anu











keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Hammi's

Tänään oli postin joukossa odottamassa ihana yllätys. Tai no, tiesinhän minä, että tällainen on tulossa, mutta että se tuli juuri tänään oli se yllätys! Ihana Mrs Sinn arpoi tässä kuussa kivoja Hammi's Designin juttuja ja vaikka ihan päävoitto ei osunutkaan kohdalle, sain kuitenkin tämän ihanan paketin! Paketissa oli jouluisia kortteja, mutta myös kortteja, jotka saan kehyksissä ilokseni pidemmäksikin aikaa (kunhan nuo tauluhyllyt joskus pääsevät seinään asti...)
Hammi's Design on vuonna 2012 perustettu raahelainen yritys, jonka tuotoksia nämä kaikki ovat. Minusta kyllä aika tosi kivoja. Tänä vuonna joku onnekas sukulainen tai ystävä saa siis tällaisen joulukortin niiden lasten askartelemien sijaan.


Että sellaista asiaa tällä kertaa :) Kiitos vielä kerran Mrs Sinn ihastuttavasta paketista!

Miten teillä muilla muuten on nuo joulukorttiasiat mallillaan? Meillä on näiden lisäksi tänä vuonna oikeinkin kivasti, keksin mielestäni aika kivan idean ja lapset sitten viime viikonloppuna toteuttivat sen ja meillä on poikkeuksellisesti joulukortit nyt valmiina. Vähänkö olen tästä ylpeä, yleensä meillä viimeisenä iltana vielä niitä kuumeisesti askarrellaan ja väkerretään.... Tänä vuonna voimme sitten viimeisenä iltana hikoilla sen kanssa, että kaikkien osoitteet eivät taaskaan ole siinä mustassa muistikirjassa, vai voisinkohan minä tämänkin jo ennakoida ja tarkistaa osoitteet??? Ehkä se on tällaiselta viime tipan ihmiseltä jo ihan liikaa vaadittu?

Kivaa loppu viikkoa kaikille! Ihana kun jaksatte käydä täällä ja kommentoida, se on kyllä tämän harrastuksen suola! Vieläkään ei nämä asetukset ole sellaiset kun haluaisin, mutta jatkan yrittämistä, siihen asti mennään näin :)

                                                              -Anu

tiistai 17. marraskuuta 2015

Apua tarvitaan!

Auts kuulkaa, mulla menee hermot! Olen yrittänyt muuttaa tämän blogin fonttia ja tasata kuvia ja tekstiä, enkä onnistu millään!  Ja vielä haluaisin lisätä sen automaattisen allekirjoituksenkin... NIin ja MIKSI tuohon otsikon ja tekstin väliin jää noin kamalan suuri väli, millä sen saa muutettua???

Olen googlannut ja kokeillut erilaisia systeemejä, mutta EI, kun ei onnistu niin ei! Osaisitteko auttaa?  Ja nyt näyttäisi siltä, että tämä teksti toimii jo haluamallani fontilla, mutta eivät nuo aikaisemmat ole mihinkään muuttuneet??? Miten ihmeessä voin olla näin tumpelo tämän kanssa, tuo ohjelmointikieli ei kyllä mitenkään päin ole vahvuuteni... Olen mielestäni löytänyt ihan ok olevia ohjeitakin, mutta kun haluttua muutosta ei vaan tapahdu! Tai ehkä tässä on sama kuin laihdutusohjelmissa ja siivouskirjassa, vaikka kuinka katsoo ja vaikka kuinka lukee, niin aina vaan on saman painoinen ja samat sotkut on edessä kun nenänsä nostaa kirjasta...

Ja nyt ei sitten jostain syystä onnistu tuo kuvienkaan lisääminen, argghhh, tämä saa mut raivoihin!

Mutta olisinpa ikionnellinen jos jollakin olis sellaiset rautalankaohjeet tai vinkki sivuille, jossa olisi sellaiset tosi simppelit ohjeet!?

Mukavaa viikon jatkoa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!

-Anu

maanantai 16. marraskuuta 2015

Olgan puodissa








Hyvää alkanutta viikko kaikille täällä piipahtaville!
Minä sain ilon olla mukana Pepin järjestämässä vierailussa Olgan puotiin. En olekaan ennen tuolla käynyt, joten uteliaisuus kyllä vei voiton, niin paljon olen kuullut (ja pelkkää hyvää) Olgan puodista! Ja kyllä se olikin hauska reissu, Olga osasi niin hienosti esitellä vaatteita, oli sopivaa pienemmälle ja suuremmalle, meille seinäkukkasille ja niille näyttäville leideille, ihan loistava esittelijä ja myyjä! Ja nuo vaatteet, voih ja oih! Minä en todellakaan ole mikään shoppailija, mutta tuolla se oli kyllä mahdottoman helppoa, niin helppoa, että sain hankittua yhden neuletakin (tai trikoojakun), huivin ja yhden kivan paidan, esittelen niitä toisella kertaa, kunhan saan kuvia napsittua niistä.

Nämä tekoturkisponchot oli tosi ihania ja käyvät myös hihattimesta ja niin pehmeitä ja ihania!Tuollaisellekin olisi kyllä ollut vaatekaapissa tilaa, kun vaan tuo rahapussi olisi antanut periksi...

Olgaltahan löytyy myös laukkuja ja koruja, kuvia on muutamia lisääkin, mutta jotenkin tämä bloggeriin lataaminen tökki niin ei tullut tähän postaukseen mukaan.

Olgan puotihan sijaitsee Tampereella, Lielahdessa, Possijärvenkadulla. Voin kyllä lämpimästi suositella, tarvitset sitten vaatetta työhön tai juhlaan ja olet ihan minkä kokoinen tahansa, niin varmasti löytyy!

Minä menen kyllä uudelleenkin! Kiitos Pepille illan järjestämisestä!

Tuolla visiitillä jouduin ystävälleni paljastamaan, että minulla on tämä pikkuruinen blogiviritelmä, miten se voikaan olla niin hankalaa siitä kertominen? Miksi on jotenkin helpompaa kirjoitella "kasvottomana"? En ole vielä lauantaita lukuun ottamatta kenellekään ääneen kertonut, että minulla ylipäänsä on blogia (nyt tuntuu, että olenko kertonut edes itselleni), vähän jotenkin nolotti, tämä nyt on vain tällainen räpellys...

No tämän jutun päätähti oli kuitenkin Olga, käykäähän piipahtamassa jos olette siellä suunnalla!

Kivaa alkanutta viikkoa!

-Anu






perjantai 6. marraskuuta 2015

Friday Night Live




Ihanaa perjantaita kaikille!


Kyllä nämä viikot hurahtelevat ohi ihan tajuttoman vauhdikkaasti, juurihan oli maanantai... Ja nämä viikot, jolloin isäntä on työreissussa ma-to menevät kyllä vielä nopeammin, ei meinaa keretä öö:tä sanoa kun hommaa on niin paljon koko ajan. Juurikin viikolla mietin, että onneksi tälle viikolle ei sattunut nuoremmille lapsille kokeita, koska niihin pitää aina kysellä ja se vie myös äidin/ isin aikaa ja tällä viikolla sitä aikaa vaan ei kerta kaikkisesti olisi ollut (tai olisihan sitä ollut jos olisi ollut pakko...)

Tällä viikolla tuli kyllä koettua enemmän kuin tarpeeksi noita "huono äiti" tuntemuksia, kun ei ehdi niin ei ehdi ja piste. Mutta samalla mietin, että miten ihmeessä te muut ehditte???? Siivota ja sisustaa ja pitää blogia ja huolehtia kaikesta? Ei musta vaan ole siihen! Eli palatakseni alkuun, onneksi on perjantai! Eilen on jo huolehdittuna viikon ruokaostokset, isänpäivä menuu on suunniteltu, kakku tehdään lasten kanssa huomenna (ja vähän jotain muuta) ja lahjakin on hankittuna, eli kaikki paketissa. Tänään laitan kotona hyvää ruokaa ja sitten alkaakin ihan oma hetki...

Olemme lähdössä työkavereiden kanssa katsomaan Friday Night Live-showta ttt-klubille. Ihan kiva päästä vähän tuulettumaan, mutta totta puhuen tällä hetkellä mua ei yhtään huvittais lähteä. Käykö teille näin, että etukäteen suunniteltuna joku juttu tuntuu ihan kivalta, mutta mitä lähemmäksi lähtö tulee, sitä vähemmän huvittaisi lähteä? Mulle käy melkein aina :( Olkaa nyt kilttejä ja kertokaa, että en ole ainoa laatuani???


Mä olen siis ihan onneton kotoa lähtijä, en millään haluais olla pois kotoa :D Siis korjauksena, että näin ei käy jos lähdetään miehen kanssa tai koko perheen kanssa, ainoastaan silloin kun minä olen ainoa lähtijä... tänäänkin mieluummin kyllä katselisin hetken telkkua ja menisin ajoissa nukkumaan kuin lähtisin tuonne...



Vaikka tiedänhän minä, että illan jälkeen olen ihan eri mieltä ja ilta on mitä todennäköisimmin erittäin onnistunut ja hauska, mutta... Mä olen ilmeisesti sellainen ihminen, joka ei juurikaan kaipaa omaa aikaa tai huvitteluita, minä huvittelen ihan tässä joka päiväisessä arjessani ja omaksi ajaksi näyttäisi riittävän puoli tuntia aamulla ennen kuin kukaan muu (koiria ei lasketa) herää ja pieni palautumishetki iltaisin kun lapset ovat menneet huoneisiinsa... Niin ja arvatkaa, tuo show kestää 4 TUNTIA ja alkaa vasta klo 20.30... nuo kun laskee yhteen, niin meikäläisen nukkumaanmenoaikahan ylittyy monella tunnilla...

Esiintyjänä on tänä iltana mm. Saara Aalto, en ole koskaan häntä kuullutkaan, joten ehkä tästä illasta tulee vielä ihan kiva ja onnistunut, kunhan ehtisin edes pienet päiväunet jossain välissä ottaa, muuten en kykene valvomaan noin myöhään...


"TTT-Klubin koko illan ohjelma Friday Night Live yhdistää musiikin ja stand upin. Kaikki seurueen jäsenet löytävät mieleistään katseltavaa ja kuunneltavaa!
-
Perjantai-illan huumaa luovat kaksi koomikkoa, tyylikkäimpiä hittejä soittava House Band sekä illan vaihtuva artistivieras.
-
-
Friday Night Live 6.11.
Artistivieras: (In Hollywood with) Saara Aalto
Stand up: Arimo Mustonen, Teemu Vesterinen
House Band"












Kivaa viikonloppua teille kaikille!




-Anu
             

tiistai 3. marraskuuta 2015

Marraskuu jo nyt



Tervehdys teille kaikille!

Ihan uskomatonta, niin meni lokakuu ja ollaan jo marraskuussa, lämpöasteita ja kauniita päiviä vaan riittää... Lämpöä taitaa olla enemmän kuin kesäkuussa... Olen kyllä nauttinut tästä syksystä, kauniita, aurinkoisia päiviä. Joka aamu olen onnellinen, kun ei sada vettä :) on niin paljon mukavampi käydä koirien kanssa aamulenkillä kun on kuivaa ja pojatkaan ei joudu lenkin jälkeen kuivattelemaan, kun ei kastu... Toivottavasti seuraava etappi on sitten lumi!

Tänä aamuna, kuten niin monena muunakin aamun pimeydessä unen pöpperöisenä kävellessäni mietin, että en ole sitten kovin kauas päässyt tässä elämässä, noin niin kuin ihan konkreettisesti... Me muutettiin vanhempien kanssa tälle kylälle vuonna nakki ja muusi eli joskus vuonna 1980 ja edelleen asun tässä samalla kylällä, jopa samalla tontilla, talo sentään on vaihtunut välillä... Ei kait ihme, jos nuo lenkkipolut ja -kadut alkaa välillä vähän tympiä, samoja katuja on tullut tallattua melkoisen monta vuotta (ja vuosikymmentä...)

Oman äidin syntymäpäivä olisi huomenna, äiti täyttäisi 72, mutta äidin kuolemasta on jo kohta 10 vuotta... 

Kesälomareissuja vähän surffailin eilen, olisi niin kiva lähteä koko porukalla johonkin, mutta vanhin lapsistahan lähtee tammikuussa armeijaan, joten ilman häntä olisi reissu tehtävä ja minä en jotenkaan raaskisi... Meillä on ollut niin vähän mahdollisuuksia matkustella ja tarjota lapsille sitä kautta elämyksiä, että haluaisin kaikki mukaan jos johonkin mennään, mutta ei taida armeijasta tällä perusteella herua lomaa???? Vaikka eihän siellä paljon tarvitse kuuleman mukaan nykyisin aikaansa viettää, mutta ehkei sieltä kuitenkaan yhtä jaksoisesti lomaa heru etelän matkaa varten...



Oletteko vuokranneet asuntoa/ talo Interhomen kautta, entäs Airbnb:n? Millaisia kokemuksia teillä niistä on? Meidän väki tarvitsee vähän enemmän tilaa ympärilleen, joten pelkkä hotelli ei onnistu, huoneistohotelli voisi olla mahdollisuus... Onko teillä joku hyvä lomapaikka, jota voisitte suositella? Minua kiehtoisi Italia, Toscanan alue tai sitten Kreeta, se vaan on niin ihana!
Näin marraskuun pimeydessä on ihana haaveilla auringosta ja suunnitella lomaa, saas nähdä saadaanko mitään aikaiseksi, mutta vinkkejä otan mielelläni vastaan! Ja jos vuokraamme asunnon Interhomen tms. kautta, mitä kannattaa/ pitää ottaa huomioon?

Ja aurinkohaaveista vähän realistisempaan :) Meidän perhe repäisi viikonloppuna ja käytiin Ideaparkissa pitkästä aikaa (siis meiltähän ajaa sinne noin 15 minuuttia). Löysin itselleni muutaman kivan töihin sopivan paidan ja sitten nämä kengät (Rieker), näihnin ihastuin ihan heti ja ovat kuulkaa ihan älyttömän hyvät jalassa!

 Ja neidin piti päästä käymään Eurokankaassa, kun tarvitsi lisää kepparikankaita. Neiti on niitä ommellut nyt ihan urakalla, itselle on valmistunut varmaan kaksi tai kolme, yhden on jo myynyt ja toinen on nyt tekeillä myyntiä varten. Ei ole tullut äitiinsä tuo tyttö noissa käsitöissä, on nimittäin ihan itse tehnyt ne alusta loppuun asti, ainoa, missä olen vähän auttanut, on kuumaliiman käyttö...
No sellaisia löpinöitä tällä kertaa, kuulemisiin!


-Anu

maanantai 26. lokakuuta 2015

Karmea totuus paljastuu ja apua siihen, ehkä...

Mukavaa maanantai-iltaa teille kaikille!

Täällä viime viikolla alkoi arki ja alkoikin niin rytinällä, että ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä edes tänne blogimaailmaan puhumattakaan, että olisin ehtinyt omaa blogia päivittää, mutta sellaista sattuu ja jospa tämä viikko olisi edes aavistuksen verran rauhallisempi, vaikka nyt juuri ei kyllä siltä vaikuta...

Varoitus!
Tämä postaus sisältää kuvia, jotka saattavat aiheuttaa ahdistusta, unettomuutta, ikäviä tuntemuksia etenkin järjestystä rakastavissa ja järjestykseen kykenevissä ihmisissä!

Kuten olen täällä maininnut, niin minä en todellakaan ole kykenevä pitämään järjestystä yllä, olen siinä kerta kaikkisen surkea, mutta nyt on ryhdistäydyttävä ja pikaisesti muutoin hukumme romuun. Inspiraatiota olen saanut Kotonasi blogin Annukalta, olen ahkerasti lukenut hänen raivausprosessistaan ja ihaillut sitä sinnikkyyttä ja tarmoa, jolla Annukka raivaustaan tekee... No, ei kun tuumasta toimeen... Meillä on tuolla alimmaisessa kerroksessa ns. verstashuone, alkuperäisenä ajatuksena rakennusvaiheessa oli, että siellä olisi kiva lasten askarrella, minun ommella, maalata ja tehdä kaikkea muuta sellaista kivaa näpräilyä... Kuten kuvasta näette, niin kovasti paljon tuolla ei ole mahtunut mitään tekemään. Reitti pakastimelle on ollut suurin piirtein ainoa paljas lattia ja uskokaa tai älkää, tuolla kaiken alla ja keskellä on se pöytä, jolla lapset voisivat askarrella... Niin kai voisivat, jos sattuisivat sen pöydän ensin löytämään...

Syyslomaviikolla haimme isännän työpaikalta kunnollisen työpöydän, siellä tehtiin muutoksia, joten oman pöydän sai käyttöönsä ilmaiseksi halutessaan ja halusimmehan me, vihdoin kunnon pöytätilaa siihen askarteluun ja touhuamiseen "verstaalla". Vaikka kyllä minua vähän kadutti, kun pöytä oli pihassa peräkärryssä, ihan valtavan kokoinen, pienempikin olisi riittänyt... Vienti rappusia pitkin kellariin vaati kaksi aikuista miestä, minut, kaksi koiraa ja kolme alaikäistä. Osa meistä toki oli kuulemma vain tiellä ja osa oli antamassa hyviä neuvoja, vaikka niitä ei kuulemma olisi kaivattu... No pöytä saatiin kuin saatiinkin kellariin ilman kummempia vaurioita mihinkään.  Ja nyt tila näyttää tältä...

Huomattava parannus, vaikkakin edelleenkin on työtä ja tehtävää tuon romun kanssa. Ikeasta ajattelin käydä hakemassa muutamia kivoja koreja ja laatikoita, jotta saa noita sekalaisia pois tuolta. Ihanaa kun kerrankin on tilaa, jossa ompelukonekin voi olla ihan pysyväisasetuksena ja ehkäpä kaivan jopa sen omistamani saumurinkin tuonne ja saatanpa jotain kokeilla ihan tehdäkin...

Tuon raivausoperaation tuloksena meillä odottaa useampia roskapusseja lähtöään, perjantaina on roskiksen tyhjennyspäivä, osa odottaa pääsyään muovin keräykseen, osa metalliin jne. Kaikkea rojua sitä ihminen nurkissaan jemmaakin, hohhoijaa. Ja arvaatte kuulkaa, että tämä oli vasta pieni pintaraapaisu... Ai niin ja tuon operaation tuotoksena pikku-ukko oli lauantaina kokeilemassa jääkiekkoa, kun sattuivat nuo joskus ostetut varusteetkin löytymään... Tästä innostuksesta en ole ihan täysin vakuuttunut vielä, juuri kun olemme päässeet eroon jääkiekkomaailmasta... Mutta antaa toisen koittaa, katsotaan säilyykö innostus, onneksi tuon varusteet eivät vielä ole kovinkaan haisevia...

Täältä blogimaailmasta sain vinkin tästä kirjasta, varmaan tuolta Annukan blogista senkin. Tilasin kirjan kun se maksoi vain 10€ posteineen ja se saapui tänään. Vielä en ole ehtinyt sitä lukaista, mutta vähän selailin ja saatesanat luin ja mietin, että miksi ihmeessä en ole tiennyt tästä kirjasta aikaisemmin... Mutta kunhan nyt ehdin lukaista tämän, katsotaan sitten onko sillä mitään merkitystä ajatusmaailmaani saati sitten ihan käytäntöön asti...

Sisällysluettelo ainakin vaikuttaa lupaavalta...

Loppuun muutamia kauniimpia kuvia, jotta teille ei pala verkkokalvoille kuva noista meidän nurkista... Otin keittiön laatikoistakin kuvia kun taas Marian blogin innoittamana innostuin niitäkin siivoamaan, mutta niitä en nyt vielä ainakaan arvaa julkaista, ei liikaa totuutta teille kerralla, niin saatatte tulla vielä uudelleenkin?!



 Sain muuten elämäni ensimmäistä kertaa joulukaktuksen kukkimaan uudelleen, onhan tuo tosin vähän aikaisessa, mutta kukkii kuitenkin :)

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille näistä karmaisevista totuuskuvista huolimatta, toivottavasti en pilannut viikkoanne! 

Ja tervetuloa uusille lukijoille!


-Anu
















© Meidän elämää
Maira Gall