maanantai 1. lokakuuta 2018

Ikäkriisi

Hellou!
Mulle on nyt iskenyt ikäkriisi! En ole vielä koskaan moista kokenut, mutta  nyt kyllä ahistaa... Täytän siis parin viikon päästä pyöreitä kymmeniä, ajatelkaa, mun ikä alkaa sen jälkeen 5:lla, apua! Kaikki on mennyttä ja hauta odottaa, eikö niin? Enää ei kannata käydä salilla, lihakset rappeutuu nopeammin kuin ehdin niitä kasvattaa, ihan sama mitä syön, lihon joka tapauksessa, vaihdevuodet nääs. Kuulo heikkenee, näkö heikkenee, naama rypistyy, muisti huononee... Mä en halua vanhentua! Mä haluan pysyä tämän ikäisenä! Nyt kun täyttää 50 niin on enemmän elettyä elämää takana kuin edessä, hui, miten pelottava ajatus. Alkaa kaikenlainen sairastaminen ja lääkkeiden popsiminen, mä en halua!




Vai onko elämää viisikymppisten jälkeen? Mitäs sanotte? Muuttuiko elämä radikaalisti kun vuosikymmen vaihtui? Mulla järki yrittää sanoa, että ihan samanlailla voi seuraavalla viikolla mennä salille ja jatkaa elämä kuin ennen viisikymppisiä ja toinen huutaa olalla, "ettei kuule kannata, se juna meni jo", ihan turhaan yrität ja uskottelet itsellesi että voit ja pystyt ja että muka olet edelleen nuori... Voi apua tätä ihmisen mieltä!
Eikä tätä tuskaa yhtään helpota se, että töissä kysellään, milloin kahvetta ja kakkua saa ja vanhemmat kyselee, milloin juhlitaan... Mä voisin mennä vaikka karhunkoloon loppuvuodeksi ja tulla esiin ensi vuonna, jolloin kukaan ei muistaisi, että kymmenet vaihtui... Mä olen nyt päättänyt, että tarjoan kakkua töissä, mutta juuri tässä tuskailin, että pitääkö oikeasti kutsua ihmiset kahville vai sanonko vaan ohimennen, että silloin olis tarjolla... Mä en halua mitään juhlia ja jos laitan kutsut, niin sitten ne luulee, että mä haluan juhlat puheineen ja kaikkineen. Ajattelin, että jos kyseisenä päivänä laitan lapun pöydälle, että iltapäiväkahvilla olisi tarjolla kakkua, mutta onko se sopivaa? Meillä aika usein ns. johtaja pitää puheen ja väki laulaa luikauttaa yms.
Tämän kissan olotilassa on sellaista rentoutta, jota nyt tarvittaisiin!
Vuosikymmenet mukana olleille ystäville tahtoisin kyllä jotkus rennot, epäviralliset juhlat järjestää, mutta missä ja koska? Kaikki kivat paikat on varattu, koska ihan kohta alkaa pikkujouluaika... No, kotona tietty vois, mutta sitten pitäis perheen nuorimmat kadottaa johonkin illan ajaksi... Ja jaksaisko näin vanha ihminen ensin päivällä sukulaiset ja sitten vielä illalla kaverit? Jolloin sukulaisista joku vois vaikka innostua jäämään mukaan, ei sinänsä huono idea, mutta jaksaiskohan sellaiset? Millaisia juhlia teillä on ollut vai onko teillä ollut? Mistä saisi helpoiten tarjoiltavat, mitä tuollaisilla juhlilla olisi hyvä tai kiva olla tarjolla? Meillähän myös isäntä täyttää tänä vuonna pyöreitä, joten menisi kahdet juhlat kerralla...



Aallokot Atlantin, kuvat kesälomareissulta Portugalista
Äh, mä en edes tiedä mitä mä haluan, toisaalta haluaisin juhlia, kun kerrankin olisi jotain aihetta ja toisaalta en viitsisi yhtään mitään, pistäisin vaan pääni piiloon ja olisin ihan hiljaa... Mitäs te olette tehneet tai juhlineet vaiko ette?
Ihania kesämuistoja Portugalista Atlantin rannalta, Tróian niemimaalta, pääsispä tonne takaisin...

torstai 20. syyskuuta 2018

Parisuhdetesti

Hellou te kaikki ihanat, jotka siellä ruudun toisella puolella olette, long time no see :)

Aika menee niin nopsasti, jotenkin tuntuu, että aina on joko perjantai tai maanantai, kaikki päivät siinä välissä jotenkin tuntuu katoavan johonkin avaruuteen... No, tietysti se on sitä, kun on päivät töissä, yrittää itse harrastaa liikkumista ja loppuajan kuskaa lapsia ympäriinsä, hoitaa pyykinpesun, ruoan laiton ja kaupassa käynnin, niin ja tietty koirien ulkoiluttamisen...
Mutta ei mun oikeastaan arjen kulumisesta pitänyt kirjoittaa vaan tästä kirjasta, jonka yhden fb-postauksen innoittaman ostin vihdoin itsellenikin. Tämän kirjan lukemista suosittelen kyllä ihan kaikille, siinä on hyvin paljon selviä asioita, eikä sinänsä mitään uutta, mutta silti siinä on uutta, tai siis ainakin minulle on. Siinä kerrotaan, miten erilaisille ihmisille pitäisi asioita esittää ja miksi he reagoivat siten kun reagoivat. Välillähän se on vähän kummallista, että kun mielestäsi esität ihan hyvää asiaa hyvällä (itsellesi sopivalla) tavalla, niin tulos on ihan pyllystä ja kaikki mene poskelleen. Tämän lukemalla löytyy ymmärrystä myös kotiin ja parisuhteeseen, miksei myös toimimiseen lasten kanssa, etenkin näiden lähestulkoon aikuisten kanssa, lapsia ei voi oikein vielä luokitella, he kun ovat kesken eräisiä kasvussaan.

Kirjan innoittamana ystäväni oli kysynyt puolisoltaan, minkä väriseksi hän ystäväni nimeäisi ja tulos oli ollutkin jotain ihan muuta kuin mitä ystäväni odotti. No tästä intoutuneena kysyin lauantai-iltana isännältä, että katsohan tätä taulukkoa, minkä värisenä näet minut. Itse olin kirjaa jo hiukan lukenut ja tutkiskellut ja tietysti mietiskellyt myös tuntemiani ihmisiä, minkä värisiä he mahdollisesti olisivat ja tietysti myös itselleni katsellut "sopivaa" väriä. No, arvaatte varmaan, miten tämä meni, vai arvaatteko? Minä ajattelin olevani ihan selkeästi vihreä ja isäntä pikaisella taulukon katsomisella sanoi, että ilmiselvä punainen. Siis mitä???? Minäkö muka punainen? Mutta sitten kun mietin asiaa tarkemmin, niin tulin itsekseni siihen tulokseen (mitään en isännälle myönnä), että kotona varmaan olenkin enemmän punainen, töissä sitten kallistun enemmän vihreään. Ja siis täytyy tietysti muistaa, että kukaanhan ei ole täysin jotain väriä, kaikissa on useampaa sekoitusta, mutta joku tapa toimia on takuulla meillä kaikilla hallitseva...
Isännän minä luokittelisin meillä siniseksi, mutta en ole vielä ehtinyt kysyä, minkä värisenä hän itse itsensä näkee. Tässä näkyvillä olevassa taulukossa on siis vain ja ainoastaan noita hyviä puolia kaikista väreistä, kirjassa on kerrottu myös kaikkien värien huonot puolet. Vihreä mm. on hyvin jääräpäinen, punainen jyrää muut alleen, keltainen täyttää koko tilan ja kerää huomion itseensä, sinisen asiat eivät koskaan edisty jne. Jos teitä kiinnostaa niin voin palata asiaan kunhan olen enemmän ehtinyt lukea. Kirja on minulla vielä kesken (luonnollisesti), koska on pitänyt ehtiä salille, käydä töissä, siivota, laittaa ruokaa ja käydä väsytystaistelua pikku-ukon kanssa uudesta puhelimesta. Minä olen siis se, jota on tässä tapauksessa väsytetty, pikku-ukko on joka välissä ja käänteessä muistanut kertoa, mistä tällä kertaa edullisimmin saisi uuden puhelimen. Hänellä on siis rahat tähän olemassa, joten periaatteessa hankinta on ok, mutta kyllä minä vähän nikottelen näiden uusien, hienojen puhelinten hankintaa, kun lähtöhinta on oikeasti monta sataa euroa... En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että puhelimen pitää olla viimeistä huutoa ja mallia ja se saa sitten maksaa ihan mitä vain.. Koskee sekä aikuisia että lapsia...



Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille,
minä lähden huomenna työkavereiden kanssa virkistäytymään ja lauantaina olisi ohjelmassa vielä luokkakokous, saas nähdä, jaksanko mennä... Kuulemisiin!


















perjantai 7. syyskuuta 2018

Minä olen huono...

Muutamassa blogissa olen törmännyt haasteeseen, jossa pitää nimetä 5 asiaa, joissa on huono. No helppoa kuin heinänteko, eikös vaan? Kyllä me suomalaiset osataan listata asioita, joissa ollaan huonoja. Tämä osuus on aina se helpompi myös työhaastatteluissa, missä pitää kehittyä, mutta autas armias, kun pitäisi listata, missä on hyvä... No siis tässä 5 asiaa, joissa minä olen huono:
1. Rytmitaju, mulla ei ole minkään valtakunnan rytmitajua ja isäntä kyllä todistaa tämän, varmaan moni muukin...
2. Edellisestä johtuen olen aivan onneton tanssija, en pysy rytmissä enkä kykene rentoutumaan niin, että toinen voisi viedä, eli sen lisäksi, että menen omassa tahdissani, vien jääräpäisesti isäntääkin, kummallista muuten, ettei se lähde mun kanssa tanssimaan...
3. Laulamisessa olen myös surkea, ääni on kuin variksella, mutta tämäkään ei estä minua kuvittelemasta omaavani hienon lauluäänen. Sen verran yritän kunnioittaa läheisiäni, että pyrin laulamaan ihan itsekseni :)

4. Visuaalisesti olen myös ihan onneton, en pysty kuvittelemaan esim. sisustusta etukäteen,vasta sitten kun näen valmiin tuloksen. Tämä osuus tuotti suurta tuskaa talon rakennusvaiheessa, kun olisi pitänyt pystyä päättämään tapetteja, lattioita yms. tärkeitä asioita, tuloksena meillä maalattiin kaikki seinät valkoisiksi, helpoin ratkaisu :)

Lapset kasvattivat auringonkukkia pihaan :)
5. Käsitöissäkään en loista, olen aina jotenkin inhonnut käsitöitä, koulussa tumpuista tuli erittäin mielenkiintoiset, samoin villasukista (joihin äiti taisi tehdä kantapään), esiliinan saumat oli kuin juovuksissa ommellut jne. Ei ole kyllä periytyvää tuo käsityötaipumus, äitini, hänen sisaruksensa, molemmat mummuni, isäni, kaikki muut ovat taitavia käsistään, paitsi minä!

No jokos siinä nyt tuli viisi, olisihan näitä ollut vielä ainakin toinen mokoma listata... Mutta mennään nyt tällä, kun kerta tämä oli haaste, toisella kertaa sitten lisää... Tänä viikonloppuna on tiedossa hyvän ystävän juhlat ja tämä tarkoittaa siis iltaa isännän kanssa kaksi, ehkäpä pääsemme jopa tanssimaan....

Iloista ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!


keskiviikko 22. elokuuta 2018

Yksi ikimuistettavimmista tilaisuuksista

Tervehdys teille kaikille, hengissä ollaan täällä! Kesä on mennyt joutuisasti, ihanista ilmoista nauttien ja laiskotellen ihan suoraan sanottuna. Liikkuminen jäi, kun oli niin kuuma ja mitään muutakaan järkevää en saanut lomalla tehtyä, siirsin vain tuolia varjopaikasta toiseen ja vaihdoin välillä kirjaa. Suppailemassa käytiin lasten kanssa ja rannalla useammankin kerran päivässä, jopa minä uin monta kertaa päivässä ja se kertoo kyllä siitä, että oli kuumaa ja vesi lämmintä!

Nyt on arki pyörähtänyt käyntiin, harrastukset käynnistyneet ja töihin on palattu, tavallaan ihan kivaa, toisaalta kaipaan sitä rennompaa minää, joka osaan ja pystyn lomalla olemaan, näin arjessa minusta tulee vähän tiukkapipoinen hampaiden kiristelijä... Olen nyt äänikirjana kuunnellut Maaret Kallion Lujasti lempeä- kirjaa ja yritän muistaa niitä oppeja ja ajatuksia tässä arjen pyörityksessä... Pari kertaa olen käynyt juoksemassa loman jälkeen ja nyt pitäisi saada kuntoilurytmistä kiinni, mutta eiköhän se sieltä löydy.
Meillä oli ilo ja kunnia päästä taas kerran seuraamaan sotilasvalan vannomista, kun se oli vuorossa pojista numero kakkosella. Ilma oli kaunis ja jopa helteinen, vähän toista kuin numero ykkösen valassa, talvella, pakkasta -20 ja kova tuuli, jostain syystä pidin tästä kelistä enemmän ;)

Sotilasvala  vannottiin Paimiossa, urheilukentällä ja kyllä se taas kerran herkisti. Se on niin juhlallinen tilaisuus, niin totista väkeä, komeita nuoria miehiä ja naisia. Olin niin ylpeä taas kerran omastani, miten hyvin tuo pysyikään tahdissa, tahtimiehenä kun oli :D
Väkeä tuossa tilaisuudessa oli paljon, mutta yhteinen asia yhdistää ja kaikki, myös pitkät autojonot pois, menivät kyllä hienosti, sulassa sovussa, tietä antaen, kukaan ei yrittänyt ohitella eikä kiilailla, vaan jotenkin oltiin yhdessä siinä jonossa(kin).
Ja nyt on tullut jo tieto, että aliupseerikouluun (auk) avautui paikka, jota hän halusikin, joten olen erittäin tyytyväinen  ja ylpeä myös siitä! Elämä yllättää joskus kyllä myönteiselläkin tavalla, olin jotenkin niin kahden vaiheilla nimenomaan tämän nuorukaisen armeijaan menosta, mutta kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin ja nuori mies on ollut hyvin tyytyväinen oloonsa ja palvelukseensa, ihanaa näin!
Tämä äiti meinaa ihan haljeta ilosta ja onnesta, kun asiat ovat järjestyneet ja menneet näin hyvin.

En nyt uskaltanut laittaa kuvaa itse sotilasvalan vannojasta enkä hänen kavereistaan, koska lupaa en ole kysynyt, joten tässä vain muutamia yleiskuvia kentältä ja ohimarssista.

Sellaisia kuulumisia täällä näin kesätauon jälkeen. Juuri latasin kuvia kesän reissustas koneelle, pitää yrittää siitä edes muutama sana kirjoittaa jossain välissä, reissu oli nimittäin ihana, nyt kovasti suunnitelmissa uusi reissu ensi kesälle, johon nämä isommatkin lähtisivät kuulemma mielellään mukaan.

Kivaa alkanutta syksyä teille kaikille!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesän 2018 Bucket List

Nyt se lähestyy jo kovaa vauhtia, kolkuttelee jo ihan kulmilla, loma nimittäin. Herättävänä on enää muutama aamu ja sitten se on täällä, ihana neljä viikkoa ilman kellon piipitystä (tai no, yhtenä aamuna se soittaa jo ennen kukkoa, kun pitää lähteä reissuun, mutta sen kestän kyllä...) Ajattelin nyt sitten lähestyvän loman kunniaksi listata vähän asioita joita haluaisin lomalla tehdä, mitään pakkoa ei ole suorittamiselle, mutta jos vaikka innostuisin...


Eli tänä kesänä minä haluaisin:
* Uida maauimalassa. Tampereelle on elokuussa avautumassa oma maauimala, mutta koska loma on siihen mennessä jo ohi, pitänee käydä jossain muualla. En ole sitten lapsuuden päivien uinut maauimalassa.
* Käydä ihanassa Lillanissa kahvilla/ kuohuvalla/ lounaalla tai vaikkapa vaikka kaikilla
* Käydä tänä vuonna vihdoinkin viinikylässä kun se heinäkuussa avautuu

* Tehdä jonkun pienen kotimaan reissun, vaikkapa katsomaan sukulaisia, joita en ole nähnyt vuosiin (tai oikeastaan vuosikymmeneen), jospa jo tänä kesänä
* Lukea hyviä kirjoja ja nimenomaan monta! Rakastan lukemista, mutta töiden jälkeen liikunta on vienyt voiton lukemisesta, lomalla on aikaa molemmille
* Tehdä pyöräretken lasten kanssa, tätäkin on suunniteltu monta kesää, jospa jo tänä vuonna toteutetaankin..


* Loikoilla lepotuolissa pihassa, hörppiä kylmää juomaa ja nauttia, tekemättä yhtään mitään
* Käydä keräämässä mustikoita, toivottavasti niitä tulee, niille on yllättävän paljon kysyntää talvella
* Käydä torilla ja torikahvilla (tai vaihtoehtoisesti torijätskillä)
* Siivota ainakin yhden vaatehuoneen kunnolla (voi olla kyllä, ettei niin huonoa ilmaa tai tylsyyttä tulekaan, että tämä tulisi tehtyä)
* Kaivaa kameran esille ja kuvata ihan oikealla kameralla eikä vain kännykällä räpsiä menemään
* Leipoa mansikkakakun ihan ilman syytä
* Käydä juoksemassa mahdollisimman usein
* Juosta ainakin yhtenä aamuna ennen aamukahvia ja -palaa
* Käyttää koiria monta kertaa metsässä ja uimassa



Olisikohan siinä tarpeeksi listaa lomalle? Minä inhoan aikatauluttamista lomalla ja kaiken suunnittelemista etukäteen, mutta jos ei yhtään mieti, mitä haluaisi tehdä, niin sitten äkkiä loman lopussa huomaa, että kaikki kiva, mitä talven aikana suunnitteli, on edelleen tekemättä. Täältä voin nyt ainakin käydä tarkistamassa, että mitä kaikkea oli mielessä ennen lomaa...

Kivaa kesän jatkoa teille kaikille ja ihanaa lomaa niille, joilla se on menossa!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Aina- joskus- ei koskaan

Ihanan Tuulan blogista kävin taas kerran noukkimassa mukava oloisen kesähaasteen. Tässä pitäisi keksiä viisi asiaa joita tekee aina tai joskus tai ei koskaan. Saapas nähdä, keksinkö kaikkiin viisi kohtaa...
Minä aina:
*Käyn joka aamu koirien kanssa lenkillä, vajaa puoli tuntia kävelyä aamuisin virkistää mukavasti
*Suunnittelen ruokavalion muutosta ja keventämistä, mutten toteuta
*Haaveilen matkoista johonkin lämpöiseen ja kivaan paikkaan. Haluaisin nähdä ja kokea monenlaisia paikkoja, en välitä ihan perusturistipaikoista, mutta olen tämän suhteen kyllä joustava ;)
*Rakastan metsää ja inhoan hyttysiä. Metsässä mieli rauhoittuu ja tulee jotenkin hyvä olla, ei sitä suotta sanota, että luonto rauhoittaa ja rentouttaa
*Toivotan isommille pojille hyvät yöt whatsupilla tai viesteillä, kun eivät yövy kotona




Joskus minä:
* Käyn kaupungilla, mutta tämä tapahtuu kerran pari vuodessa ja silloin toki ihmettelen, miksi en tee sitä useammin
* Käyn ystävien kanssa ulkona, tätäkin tulee harrastettua luvattoman vähän, miksiköhän sitä on  niin muuttunut kotihiireksi, että ei millään viitsisi lähteä mihinkään, vaikka hauskaa yleensä onkin
* Haaveilen kotiavusta, joku kävisi siivoamassa säännöllisesti, pesemässä ikkunat ja siistisi koko kodin, en ole mikään siivousintoilija ja monesti kyllä löydänkin jotain muuta, kivempaa tekemistä kuin siivoaminen, kuten esmerkiksi liikkuminen ja ulkoilu
* Leivon ja jopa onnistun siinä, tässä on sama ilmiö, että kun leipoo niin sitä miettii, miksei tee useammin, mutta ei siltikään tule tehtyä
* Käyn juoksemassa, tänä keväänä/ kesänä useammin kuin ikinä ennen, mutta vielä pitäisi vähän lisätä, muuten en kyllä loppukesästä kykene yhtään pidempään matkaan

Minä en koskaan:
* Vaihda huonekalujen paikkaa. Näin voidaan varmaankin sanoa, jos sohva on ollut samalla paikalla ainakin viisi vuotta ja kun sohva pysyy paikallaan, kaikki muukin pysyy paikallaan
* En myöskään sisusta, meillä asiat ovat hyvin pysyviä, kun on kerran hankittu niin käytetään loppuun asti, koskee ihan kaikkea, meillä ei vaihdeta väriä kausittain tai huonekaluja mielihalun mukaan
* En muista milloin olisin silittänyt, meillä isäntä hoitaa kaiken tarvittavan silittämisen
* Käytä biksuja, haluaisin kyllä ja nyt olen tulevaa reissua varten etsinyt sopivia, mutta en ole löytänyt, en halua sellaisia naruja, eivät sovi minulle. Eli ehkä menen seuraavankin reissun ihan vain kokouikkarilla
* En ui järvivesissä ilman saunaa, että aika harvakseltaan nykyisin tulee uitua, reissussa vastassa on toki meri, katsotaan mitä tapahtuu...

Kivaa kesän jatkoa kaikille!
Täällä on vielä muutama aamuherätys ennen kesälomaa, sitä odotellessa!


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Minun kesäni- blogihaaste

Kesälomaan on vielä aikaa, mutta onneksi kesästä voi nauttia myös näin työssä käyvänä. Ja joka päivä tulee oltua ihan ulkonakin, kun kulkee töihin pyörällä, ihana ihana kesä. Tuulan blogista nappasin tämän haasteen mukaani, oli niin kivan kesäinen ja kepeä, että pakkohan se oli lähteä tekemään....

1. Lippis vai lierihattu yleensä ei kumpikaan, jos jotain päähäni laitan, niin ehkä se on tällä erää kuitenkin pyöräilykypärä. Ajattelin kyllä, että jos tulevaa reissua varten hankkisi kuitenkin lierihatun, se suojaisi kasvoja hyvin palamiselta...
2. Pehmis vai jätskipallo ehdottomasti pehmis ja nimenomaan vaniljasellainen. Toki syön jätskipallonkin jos pehmistä ei ole tarjolla, eli en ole kovin nirso (tässäkään)
3. Herneet vai mansikat kai saa valita molemmat, eikö vaan saakin??? Kesä  on niin lyhyt, ettei voi valita vain toista! Mutta jos on ihan ihan pakko, niin sitten mansikat, ne vaan on niin ihania ja Brita-kakussa, voihan jee...
4. Palju vai järvivesi ehdottomasti järvivesi näin kesällä! Palju sitten joskus kylminä syysiltoina tai talvella.
5. Grilliherkut vai kesäkeitto meillä ei muut tykkää kesäkeitosta kuin minä, joten sitä ei yleensä tule tehtyä, eli siis valkkaan grilliherkut, vaikka minulle kelpaisi tästäkin molemmat, minusta äidin tekemä kesäkeitto oli ihan parasta kesäruokaa :)
6. Mökki vai teltta mökki kiitos, minusta ei ole teltassa yöpyjäksi, yöllä luonnossa on yllättävän levotonta ;)
 7. Varjo vai auringonpaiste alkukesästä aurinko ja kun vähän aikaa kuluu niin varjo. Minä jaksan kyllä olla auringossa jos on jotain tehtävää, mutta pelkästään auringonottoon minusta ei vaan ole, ei jaksa eikä pysty grillaamaan itseään. Nykyisin huomaan mieluummin etsiytyväni varjoon, siellä on aurinkoisella kelillä juuri sopivaa :)
8. Kesäsade vai kesätuuli hmm. ehkä näistä tuo vieni kesätuuli, joka sopivasti vilvoittaa iholla. Toki kesäsadekin on omalla tavallaan kiva ja se tuoksu sateen jälkeen on huumaavaa, mutta kun tuntuu, että sellaista, lämmintä, hiljaista kesäsadetta ei nykyisin olekaan, jos sataa niin sitten on 10 astetta lämmintä ja sateeseen jäätyy pystyyn...

9. Lavatanssit vai festarit mielellään ei kumpikaan, kotipiha ja oma terassi riittää. Mutta jos on valittava niin sitten nuo lavatanssit, käytiinhän me sentään isännän kanssa vuosia sitten tanssikurssikin, voisihan se olla kiva lähteä verestämään taitojaan.
10. Roadtrip vai riippumatto  no tämän jo varmaan arvaattekin? Minä viihdyn kotona, mutta toisaalta kyllä me kesällä aina yksi reissu kuitenkin tehdään... Mutta silti riippumatto (tai lepotuoli kun meillä ei ole riippumattoa)

11. Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu no syreenin tuoksu ilman muuta, olen aina tykännyt siitä, se on niin kesän tuoksu!
12. Mato-onki vai golfmaila  lasten riemua mato-ongella on ihana katsella, eli valitsen mato-ongen.


Mitäs sinun kesääsi kuuluu? Tuntuiko lista omalta vai valitsisitko jotain ihan muuta? Olisi kiva kuulla...
Kivaa kesän jatkoa teille kaikille!

© Meidän elämää
Maira Gall