maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesän 2018 Bucket List

Nyt se lähestyy jo kovaa vauhtia, kolkuttelee jo ihan kulmilla, loma nimittäin. Herättävänä on enää muutama aamu ja sitten se on täällä, ihana neljä viikkoa ilman kellon piipitystä (tai no, yhtenä aamuna se soittaa jo ennen kukkoa, kun pitää lähteä reissuun, mutta sen kestän kyllä...) Ajattelin nyt sitten lähestyvän loman kunniaksi listata vähän asioita joita haluaisin lomalla tehdä, mitään pakkoa ei ole suorittamiselle, mutta jos vaikka innostuisin...


Eli tänä kesänä minä haluaisin:
* Uida maauimalassa. Tampereelle on elokuussa avautumassa oma maauimala, mutta koska loma on siihen mennessä jo ohi, pitänee käydä jossain muualla. En ole sitten lapsuuden päivien uinut maauimalassa.
* Käydä ihanassa Lillanissa kahvilla/ kuohuvalla/ lounaalla tai vaikkapa vaikka kaikilla
* Käydä tänä vuonna vihdoinkin viinikylässä kun se heinäkuussa avautuu

* Tehdä jonkun pienen kotimaan reissun, vaikkapa katsomaan sukulaisia, joita en ole nähnyt vuosiin (tai oikeastaan vuosikymmeneen), jospa jo tänä kesänä
* Lukea hyviä kirjoja ja nimenomaan monta! Rakastan lukemista, mutta töiden jälkeen liikunta on vienyt voiton lukemisesta, lomalla on aikaa molemmille
* Tehdä pyöräretken lasten kanssa, tätäkin on suunniteltu monta kesää, jospa jo tänä vuonna toteutetaankin..


* Loikoilla lepotuolissa pihassa, hörppiä kylmää juomaa ja nauttia, tekemättä yhtään mitään
* Käydä keräämässä mustikoita, toivottavasti niitä tulee, niille on yllättävän paljon kysyntää talvella
* Käydä torilla ja torikahvilla (tai vaihtoehtoisesti torijätskillä)
* Siivota ainakin yhden vaatehuoneen kunnolla (voi olla kyllä, ettei niin huonoa ilmaa tai tylsyyttä tulekaan, että tämä tulisi tehtyä)
* Kaivaa kameran esille ja kuvata ihan oikealla kameralla eikä vain kännykällä räpsiä menemään
* Leipoa mansikkakakun ihan ilman syytä
* Käydä juoksemassa mahdollisimman usein
* Juosta ainakin yhtenä aamuna ennen aamukahvia ja -palaa
* Käyttää koiria monta kertaa metsässä ja uimassa



Olisikohan siinä tarpeeksi listaa lomalle? Minä inhoan aikatauluttamista lomalla ja kaiken suunnittelemista etukäteen, mutta jos ei yhtään mieti, mitä haluaisi tehdä, niin sitten äkkiä loman lopussa huomaa, että kaikki kiva, mitä talven aikana suunnitteli, on edelleen tekemättä. Täältä voin nyt ainakin käydä tarkistamassa, että mitä kaikkea oli mielessä ennen lomaa...

Kivaa kesän jatkoa teille kaikille ja ihanaa lomaa niille, joilla se on menossa!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Aina- joskus- ei koskaan

Ihanan Tuulan blogista kävin taas kerran noukkimassa mukava oloisen kesähaasteen. Tässä pitäisi keksiä viisi asiaa joita tekee aina tai joskus tai ei koskaan. Saapas nähdä, keksinkö kaikkiin viisi kohtaa...
Minä aina:
*Käyn joka aamu koirien kanssa lenkillä, vajaa puoli tuntia kävelyä aamuisin virkistää mukavasti
*Suunnittelen ruokavalion muutosta ja keventämistä, mutten toteuta
*Haaveilen matkoista johonkin lämpöiseen ja kivaan paikkaan. Haluaisin nähdä ja kokea monenlaisia paikkoja, en välitä ihan perusturistipaikoista, mutta olen tämän suhteen kyllä joustava ;)
*Rakastan metsää ja inhoan hyttysiä. Metsässä mieli rauhoittuu ja tulee jotenkin hyvä olla, ei sitä suotta sanota, että luonto rauhoittaa ja rentouttaa
*Toivotan isommille pojille hyvät yöt whatsupilla tai viesteillä, kun eivät yövy kotona




Joskus minä:
* Käyn kaupungilla, mutta tämä tapahtuu kerran pari vuodessa ja silloin toki ihmettelen, miksi en tee sitä useammin
* Käyn ystävien kanssa ulkona, tätäkin tulee harrastettua luvattoman vähän, miksiköhän sitä on  niin muuttunut kotihiireksi, että ei millään viitsisi lähteä mihinkään, vaikka hauskaa yleensä onkin
* Haaveilen kotiavusta, joku kävisi siivoamassa säännöllisesti, pesemässä ikkunat ja siistisi koko kodin, en ole mikään siivousintoilija ja monesti kyllä löydänkin jotain muuta, kivempaa tekemistä kuin siivoaminen, kuten esmerkiksi liikkuminen ja ulkoilu
* Leivon ja jopa onnistun siinä, tässä on sama ilmiö, että kun leipoo niin sitä miettii, miksei tee useammin, mutta ei siltikään tule tehtyä
* Käyn juoksemassa, tänä keväänä/ kesänä useammin kuin ikinä ennen, mutta vielä pitäisi vähän lisätä, muuten en kyllä loppukesästä kykene yhtään pidempään matkaan

Minä en koskaan:
* Vaihda huonekalujen paikkaa. Näin voidaan varmaankin sanoa, jos sohva on ollut samalla paikalla ainakin viisi vuotta ja kun sohva pysyy paikallaan, kaikki muukin pysyy paikallaan
* En myöskään sisusta, meillä asiat ovat hyvin pysyviä, kun on kerran hankittu niin käytetään loppuun asti, koskee ihan kaikkea, meillä ei vaihdeta väriä kausittain tai huonekaluja mielihalun mukaan
* En muista milloin olisin silittänyt, meillä isäntä hoitaa kaiken tarvittavan silittämisen
* Käytä biksuja, haluaisin kyllä ja nyt olen tulevaa reissua varten etsinyt sopivia, mutta en ole löytänyt, en halua sellaisia naruja, eivät sovi minulle. Eli ehkä menen seuraavankin reissun ihan vain kokouikkarilla
* En ui järvivesissä ilman saunaa, että aika harvakseltaan nykyisin tulee uitua, reissussa vastassa on toki meri, katsotaan mitä tapahtuu...

Kivaa kesän jatkoa kaikille!
Täällä on vielä muutama aamuherätys ennen kesälomaa, sitä odotellessa!


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Minun kesäni- blogihaaste

Kesälomaan on vielä aikaa, mutta onneksi kesästä voi nauttia myös näin työssä käyvänä. Ja joka päivä tulee oltua ihan ulkonakin, kun kulkee töihin pyörällä, ihana ihana kesä. Tuulan blogista nappasin tämän haasteen mukaani, oli niin kivan kesäinen ja kepeä, että pakkohan se oli lähteä tekemään....

1. Lippis vai lierihattu yleensä ei kumpikaan, jos jotain päähäni laitan, niin ehkä se on tällä erää kuitenkin pyöräilykypärä. Ajattelin kyllä, että jos tulevaa reissua varten hankkisi kuitenkin lierihatun, se suojaisi kasvoja hyvin palamiselta...
2. Pehmis vai jätskipallo ehdottomasti pehmis ja nimenomaan vaniljasellainen. Toki syön jätskipallonkin jos pehmistä ei ole tarjolla, eli en ole kovin nirso (tässäkään)
3. Herneet vai mansikat kai saa valita molemmat, eikö vaan saakin??? Kesä  on niin lyhyt, ettei voi valita vain toista! Mutta jos on ihan ihan pakko, niin sitten mansikat, ne vaan on niin ihania ja Brita-kakussa, voihan jee...
4. Palju vai järvivesi ehdottomasti järvivesi näin kesällä! Palju sitten joskus kylminä syysiltoina tai talvella.
5. Grilliherkut vai kesäkeitto meillä ei muut tykkää kesäkeitosta kuin minä, joten sitä ei yleensä tule tehtyä, eli siis valkkaan grilliherkut, vaikka minulle kelpaisi tästäkin molemmat, minusta äidin tekemä kesäkeitto oli ihan parasta kesäruokaa :)
6. Mökki vai teltta mökki kiitos, minusta ei ole teltassa yöpyjäksi, yöllä luonnossa on yllättävän levotonta ;)
 7. Varjo vai auringonpaiste alkukesästä aurinko ja kun vähän aikaa kuluu niin varjo. Minä jaksan kyllä olla auringossa jos on jotain tehtävää, mutta pelkästään auringonottoon minusta ei vaan ole, ei jaksa eikä pysty grillaamaan itseään. Nykyisin huomaan mieluummin etsiytyväni varjoon, siellä on aurinkoisella kelillä juuri sopivaa :)
8. Kesäsade vai kesätuuli hmm. ehkä näistä tuo vieni kesätuuli, joka sopivasti vilvoittaa iholla. Toki kesäsadekin on omalla tavallaan kiva ja se tuoksu sateen jälkeen on huumaavaa, mutta kun tuntuu, että sellaista, lämmintä, hiljaista kesäsadetta ei nykyisin olekaan, jos sataa niin sitten on 10 astetta lämmintä ja sateeseen jäätyy pystyyn...

9. Lavatanssit vai festarit mielellään ei kumpikaan, kotipiha ja oma terassi riittää. Mutta jos on valittava niin sitten nuo lavatanssit, käytiinhän me sentään isännän kanssa vuosia sitten tanssikurssikin, voisihan se olla kiva lähteä verestämään taitojaan.
10. Roadtrip vai riippumatto  no tämän jo varmaan arvaattekin? Minä viihdyn kotona, mutta toisaalta kyllä me kesällä aina yksi reissu kuitenkin tehdään... Mutta silti riippumatto (tai lepotuoli kun meillä ei ole riippumattoa)

11. Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu no syreenin tuoksu ilman muuta, olen aina tykännyt siitä, se on niin kesän tuoksu!
12. Mato-onki vai golfmaila  lasten riemua mato-ongella on ihana katsella, eli valitsen mato-ongen.


Mitäs sinun kesääsi kuuluu? Tuntuiko lista omalta vai valitsisitko jotain ihan muuta? Olisi kiva kuulla...
Kivaa kesän jatkoa teille kaikille!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Pikainen kuulumisten päivitys

Niin meni ihana toukokuu, harmillista kun koulujen lomat alkoivat, niin ilmojen lämpötila tippui lähes 20 astetta, muta näillä mennään nyt. En muista, milloin toukokuussa olisi olleet näin ihanat ilmat, elämä lähestulkoon siirtyi ulos, kaikki liikenevä aika vietettiin pihalla.
Juoksu-ja pyörälenkit tein huumaavassa syreenien ja tuomien tuoksussa, upeaa. Vähän liiankin lämmintä meinasi välillä olla tällaiselle noviisi hölkkäilijälle, mutta ihanaa oli lähteä sortseissa ja teepparissa liikkeelle. Nyt piti aamulla pyöräillessä kaivaa jo hanskatkin käteen kun oli niin jäätävän kylmää...
Uimarannallakin on jo käyty, varmaan enemmän kuin viime kesänä yhteensä, vaikka kyllä me viime vuonnakin kuitenkin käytiin... Yksi asia mikä mua suunnattomasti siellä riepoo, on roskaavat ihmiset.  Miten ihmeessä kaikki pitää heittää maahan? Ja näitä löytyy sekä aikuisista että lapsista/ nuorista. Meidän vierellä oli kerran sellainen poikaporukka, varmaan noin 12-vuotiaita ja kaikki roskat tippuivat maahan, ei puhettakaan, että olisivat keränneet ne roskikseen, arrgghh! Minä näin punaista ja yritin pidätellä itseäni, mutta pakko oli lopulta pojille (etenkin yhdelle) sanoa, että sinähän varmaan huolehdit nuo roskasi pois tuosta maasta ja yhdessä keräätte ympärillenne heittämänne tölkit?! Poika katsoi minua ylen hämmästyneenä, mutta täytyy hänen kunniakseen sanoa, että kiltisti keräsi roskansa! Kotimatkalla pidin luentoa omilleni, että muistakaakin sitten kerätä AINA roskat pois, niiden paikka ei ole luonnossa!

Ja tuollaisilta kesken kasvuisilta vielä jotenkin asian ymmärtää, kaipaavat opastusta ja opetusta, mutta hei haloo te aikuiset, jotka heitätte roskanne maahan, mitä teidän päässänne oikein liikkuu, vai ei kuitenkaan mitään? Jos jaksaa kantaa jonkun jutun esim. kaljatölkkinsä rannalle, niin pitäisi mitoittaa voimansa niin, että jaksaisi kantaa tyhjän tölkin takaisin (tai ainakin rannalla olevaan roskikseen!)!!!

Jalkapallomutsilla on ollut aika upea kevät ja kauden aloitus! Se mikä viime vuonna kastuttiin kentän laidalla (ja paleltiin), on saatu toukokuussa takaisin monin kerroin! Tokihan nyt näyttää siltä, että kesäkuussa palellaan taas, toivotaan kuitenkin, että ilmamassat muuttuvat ja lämpimät kelit palaavat takaisin!

Kivaa kesäkuun alkua kaikille ja hyvää lomaa niille, jotka jo lomailevat, itsellä on vielä noin kuukausi loman alkuun ja saman verran reissuun, ihanaa!

maanantai 28. toukokuuta 2018

Minä ja liikunta

Ihanaista toukokuuta rakkaat ystävät siellä ruudun toisella puolella!

Aika kiitää niin lujaa, ettei kyllä meinaa perässä pysyä ja tuntuu, että juurihan minä edellisen postauksen tein, vaan onhan tuosta jo taas kerran vierähtänyt aikaa. Olen tässä välissä kerinnyt hurahtamaan juoksemiseen, siis minä, joka ei ikinä, ei missään maailman nimessä olisi voinut kuvitellakaan juoksevansa pätkääkään! Nyt tykkään siitä ja kovasti! Kiitos siitä sekä Optimismia ja energiaa blogin Katjalle, Anna Saivosalmelle sekä Vastaisku ankeudelle- blogin Jennylle, jotka ovat toimineet melkoisina hyvän olon promoottoreina ja esikuvina. Nimenomaan hyvänolon (!), olen myös samalla tässä lukenut pari mielenkiintoista kirjaa toinen on Aki Hintsan Voittamisen anatomia ja toinen Jere Karalahden kirja. Hyvin erilaisia, mutta molemmat silti avartavia ja ajatuksia herättäviä.  Ja nimenomaan tuosta Hintsan kirjasta nousi ajatus ja kysymys, että miksi haluan juosta, miksi haluan harrastaa liikuntaa? Haluanko tehdä sitä siksi, että olisin hoikempi tai paremman näköinen ja tulin siihen tulokseen, että se ei ole pääsyy siihen, miksi haluan liikkua, vaan pääsyy liikkumiseen on hyvänolon tunne, joka siitä seuraa. Juokseminen ei ehkä lähdön hetkellä tai edes vielä alkumatkasta juostessakaan tunnu kovinkaan hyvältä, mutta se tunne, kun tulee takaisin kotiin, voitettuaan itsensä, on kyllä aika huikea. Lisäksihän minä olen jo reilun vuoden käynyt 2-5 kertaan viikossa Polte-salilla toiminnallisilla tunneilla, ne on kyllä huippuja ja niissä treenataan sitten koko vartaloa tasapainoisesti.  Ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen keksinyt, miksi liikun, eli sen vuoksi, että pysyn hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin myös henkisesti ja ensimmäistä kertaa olen ymmärtänyt ihan konkreettisesti mitä paremmin jaksaminen tarkoittaa...
Kuva täältä
Minulla on aina ollut enemmänkin sellainen vihasuhde liikkumiseen kuin suhde, joka olisi lopputuloksena synnyttänyt jotain hyvää, mutta näköjään vanha koirakin voi vielä oppia uusia temppuja, eli vanha ihminen oppia nauttimaan liikkumisesta, en olisi ikinä uskonut, mutta nyt on pakko...
Lähinnähän tuo meikäläisen juokseminen varmaan ulkopuolisesta näyttää köpöttelyltä ja taapertamiselta, sujuvasta juoksemisesta hyvin kaukana. Mutta olen mennyt omien sykkeideni mukaan ja aloittanut rauhallisesti. Ensimmäisen viikon juoksin 2-4 minuuttia ja kävelin aina välissä minuutin, seuraavalla viikolla juoksin 5 minuuttia ja kävelin minuutin, seuraavalla juoksin jo niin pitkään kuin suinkin tuntui kohtuulliselta  ja edelleen kävelin minuutin aina välillä ja nyt olen pari kertaa käynyt juoksemassa yhteen menoon 4 kilometriä. Tuohan kuullostaa ihan mitättömältä teillekin varmasti monelle, mutta ihmiselle, joka ei ole koskaan juossut yhtään kilometriä yhteen menoon, tämä on jo iso saavutus. Ja meinaan jatkaa harjoittelua, ajattelin, että tavoitteena on kesän lopulla juosta puolet enemmän, eli 8 km yhteen menoon, saas nähdä miten käy..


Mutta siis lämpimästi suosittelen juoksemistakin, ensimmäiset lenkit pitää malttaa mennä oikeasti rauhallisesti, sykemittarista on tässä kohtaa apua ja kävely on jopa ihan suositeltavaa aina välillä, siinä tasataan sykkeitä ja juoksuasento tulee korjattua oikeaksi. Tuo hitaasti juokseminen on vaikeaa, kävin pari kertaa lenkillä esikoisen kanssa ja nuorena ihmisenä hänellä riittää intoa ja yritystä ja taipumusta mennä täysillä, mutta ihan kiltisti tuo käveli äidin kanssa aina välissä kun sanoin, että nyt kävellään minuutti ja sitten vasta jatketaan matkaa. Eilisellä lenkillä jo huomasin, että vauhti on vähän kiihtynyt ja että silti jaksaa ihan hyvin. Ihmeellisen nopeasti sitä kunto kehittyy (no kai kun lähtee lähes nollasta liikkeelle...)  kun vaan liikkuu.


Juoksemisen ja toiminnallisten treenien lisäksi olen nyt pyöräillyt töihin aina kun työt sallivat, matkaa tulee päivässä noin 14 km, eli tällä hetkellä tulee kyllä liikuttua kohtuullisen paljon. Olen siitä sekä iloinen ja samalla hyvinkin ylpeä omasta tekemisestäni, sainpas aikaiseksi! Ja lisäksi reipas liikkuminen parantaa yöunta ja mahdollistaa sen, että voin syödä sitä, mitä mieli tekee jopa niitä herkkuja ja silti mahtua vanhoihin vaatteisiini :)


Mitäs sinä pidät juoksemisesta vai pidätkö tai mikä on sinun lempparilajisi vai vihaatko koko liikuntaa?naa!

  Ihanaa toukokuun jatkoa!


keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Elämää vapun jälkeen?

Hellurei teille kaikille!
Niin se on taas tänä(kin) vuonna vappu vietetty, aika hiljaisesti meni, kotona möllötettiin isännän kanssa pääasiassa. Isommat pojat rymysivät vapun vietossa omilla tahoillaan, pienin kävi vesisateesta huolimatta kaverinsa kanssa vapputorilla eilen ja neiti piti meille seuraa kotona. Vappuaattona kävin illalla juoksulenkillä ja eilisen tyhjentelin kameroista kuvia, jotta saan tulevana lauantaina kuvata huoleti anopin juhlissa :) Että hiljaiseksi on menneet vaput... Toista se oli silloin nuorena ja vielä silloinkin kun lapset olivat pieniä, silloin meillä oli aina naapurit kylässä omine lapsineen ja iltaa istuttiin hyvän ruoan ja juoman parissa. Nyt isännän kanssa katselimme vappuaattoiltana jonkun leffan ja nautimme vähän kuplivaa... Munkkeja tein ja siman ostin kaupasta, vappuaattona paistoi sen verran, että kun veti takin niskaan niin tarkeni munkit pihalla popsia :)
Anopin juhlat on tosiaan tulevana lauantaina ja hommat on melkein hanskassa... Eli lahjaksi tilattu palapeli (anoppi ei halua mitään lahjaa, mutta on kova tekemään palapelejä, niin tämähän on vähän niin kuin "ei lahja") on jossain päin Suomea matkalla, saas nähdä ehtiikö perille ennen juhlia vai vasta juhlien jälkeen ja toinen, iso ongelma on meikäläisen vaatetus! Mulla ei vielä ole mitään juhlavaatetta, yhden vaatteen tilasin, sain maanantaina ilmoituksen, että on postitettu, saapuminen noin 7 päivän päästä, eli nopean laskutoimituksen mukaan, ei ehdi lauantain juhliin... Täytyy varmaan katsella vaatekaappiaan "vähän sillä silmällä", vaikka kyllähän mä tiedän, ettei sieltä mitään muuta löydy kuin yksi valko-musta mekko ja se on ollut jo niin monissa tämän suvun juhlissa, etten enää kehtaisi laittaa päälle... Mutta siis lasten vaatteet (toiseksi vanhimman pukua lukuunottamatta ja nuorimman kenkiä) on kunnossa, eli siis melkein valmista... Mutta eiköhän nekin tästä suttaannu, niin kuin aina ennenkin...

Lenkillä pongattu, mikälie rikkaruoho, mutta kaunis tällaisena
Olen tosiaan innostunut juoksemaan, tai sitä pitäisi kutsua joksikin muuksi kuin juoksemiseksi, ehkä enemmän lyllertämistä, mutta enemmän kuin kävelyä... Vauhti on tosi hiljainen ja aina tasaisin väliajoin kävelen, mutta yllättävän hyvin se on lähtenyt käyntiin. Polvet vähän vihoittelee aina alkulenkistä ja lenkin jälkeen, mutta ajattelin nyt vähän kuitenkin niitä kiusata, katsotaan paheneeko vaiva vai alkaako uudelleen. Vauhti ei todellakaan päätä huimaa, mutta noin ½ tunnin lenkkejä olen tehnyt ja olen itsestäni enemmän kuin ylpeä, en olisi ikinä voinut ajatella, että minusta on tähän... Kaikkien muiden aikataulujen vuoksi kun aina ei pääse salille, niin ajattelin, että tämä olisi hyvä lisä liikkumiseen. Liikkumisesta olen nyt vihdoin oppinut saamaan iloa ja nautintoa, mutta se veikin melkein ½ vuosisataa ennen kuin se löytyi...

Kävin viime perjantaina Keidas by Lumossa leikkauttamassa hiuksiini ns. energialeikkauksen, halusin kokeilla sitä, kun siitä on kuulunut niin monenlaisia kokemuksia. Siinähän hiuksia leikataan ns. luonnollisesti ja kokonaisvaltaisesti. Energialeikkaus aloitettiin  intialaisella päähieronnalla ja täytyy sanoa, että perjantaina työviikon jälkeen se tuntui aivan ihanalta :). Selän taakse sai kuuman kauratyynyn, halutessaan villasukat jalkaan ja viltin ympärilleen, aivan huikea tunne :)


Energialeikkaus perustuu  puhtaaseen ja selkeälinjaiseen leikkaukseen, jossa kuunnellaan hiusten omaa tahtoa ja sitähän näillä meikäläisen hiuksilla tuntuu riittävän :). Leikkaus kunnioittaa hiuksen kasvusuuntia ja omaa taipuisuutta.  Leikkauksen jälkeen hiusten pitäisi tuntua luonnollisilta, ilmavilta, paksuimmilta, elävimmiltä ja jopa taipuisimmilta. Leikkauksen jälkeen hiusten muotoilemisen pitäisi olla helppoa ja mallissa pysyminen on hyvä, näin leikkausvälikin voi olla pidempi ja tämähän minulle sopii paremmin kuin hyvin :)

Keidas by Lumossa käytetään ekologisia tuotteita ja tuoksu joka kampaamoon astuttaessa tuli vastaan, oli huumaava:) Ostin sitten "Less is more"-sarjan shampoon, hoitoaineen ja muotoilutuotteen itselleni, katsotaan nyt sitten, miten nämä toimivat tässä pehkossa.  Sen ainakin on parin pesun jälkeen huomannut, että takkutukkaisuus on hävinnyt, liekö sitten syynä leikkaus vai hoitoaine.

Keidas by Lumossa toimii myös kauneushoitola ja täytyy sanoa, että sitäkin tekisi kyllä mieli koittaa..

Isoveljen takapuolta voi aina käyttää tyynynä :)
Mutta sellaisia kuulumisia täältä tällä erää, tällä viikolla on 3 työpäivää edessä ja ensi viikolla saman verran ja sehän vain sopii minulle :)

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Mielikuviteltua elämää...

Monessa blogissa onkin jo vilahdellut tämä mielikuviteltu elämä- postaus. Ihmiset on saaneet näistä niin upeita, että ajattelin koittaa itsekin, riittääkö mielikuvitus yhtään mihinkään, vai olenko ihan tylsistynyt...


Asuisin mieheni kanssa kauniissa, vaaleassa, avarassa omakotitalossa, joka sijaitsisi järven rannalla, metsän äärellä ja silti bussi ja hoidetut pyörätiet olisivat metsän takana, lyhyen kävelymatkan päässä. Koti olisi siisti ja selkeästi kalustettu. Meillä olisi isot ikkuna järvelle ja kaikkina vuoden aikoina istuskelisimme ihailemassa vaihtuvaa maisemaa isojen mäntyjen huojuessa ympärillä. Metsä olisi siis mäntymetsää, ja ranta kallioinen, järvessä hiekkapohja, pehmeä ja mukava tallustella. Kesäisin paistaisi aurinko ja vesi järvessä olisi ihanan lämmintä. Meilä olisi kaunis, hoidettu piha, kukkaistutuksineen ja havualueineen, viihtyisiä istuskelupaikkoja useita. Kasvihuone kukoistaisi ja sieltä voisin käydä keräilemässä aamupalalle tomaatit ja kurkut ja salaatit tietysti kanssa. Iltaisin lämmittäisimme rantasaunan ja läpi vuoden kävisimme omalta laiturilta uimassa.

Meillä olisi tietystikin siivoja huolehtimassa talon siisteydestä ja puutarhuri hoitamassa pihaa, itse tekisimme sen, mikä tuntuisi hyvältä ja mihin olisi aikaa...
Tyttären heppa asustelisi tallissa lähistöllä. Heppa olisi juuri sellainen kuin tyttö itse toivoo, riittävän näppärä ja innokas esteiden hyppäämiseen ja samalla riittävän turvallinen näin äidin näkökulmasta.

Lapset olisivat mieleisissään töissä, toinen luultavasti matkaisi ympäri maailmaa työnsä merkeissä ja toisesta en vielä tiedä, mutta mitä ikinä keksiikään tehdä, olisi siinä hyvä ja menestyvä. Nuorin olisi erinomainen jalkapallon pelaaja ja tyttö unelmatyössään eläinlääkärinä. Kaikki lapset asuisivat riittävän lähellä, jotta heitä näkisi riittävän usein. Itse työskentelisin asiantuntijana (en kyllä alaa nyt tiedä) ja pitäisin mielenkiintoisia ja innostavia luentoja erittäin hyvin tuntemastani alasta. Työskentelisin vain osaviikkoisesti, oman tahtini mukaan, koska raha ei sanelisi työntekemisen tahtia, vaan halu tehdä...

Juoksisin kepeästi pitkiäkin lenkkejä ja kävisin säännöllisesti salilla, minulla olisi aikaa ja energiaa pitää itsestäni erittäin hyvää huolta ja olisinkin fyysisesti loistavassa kunnossa, samoin tietysti henkisesti.

Muutaman kerran vuodessa matkustaisimme koko porukka ulkomaille, voisimme ottaa kaikki lapset ja heidänkin perheensä mukaan ja viettäisimme ihanaa lomaa isolla porukalla. Kävisimme hyvin erilaisissa ja eksoottisissa paikoissa matkoilla, ei mitään turistikohteita kiertäen...

Että sellaista mielikuviteltua elämää, aika tasaista ja turvallista kuitenkin, minulle sopivaa siis :)

Ehkäpä seuraavan kerran jo ihan aitoa elämää... Kivaa loppuviikkoa kaikille!
© Meidän elämää
Maira Gall