maanantai 5. helmikuuta 2018

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ei kun tekemättä, vai miten se nyt menikään...

Montaa asiaa suunnittelen tehdä, olen tässä suhteessa ihan kuin isäni, suunnittelu vei ja vie edelleenkin suurimman osan aikaa, toteutus on sitten nopea kun toimeen ryhtyy (tai minähän en siis vielä ole ryhtynyt, joten tiedä siitäkään sitten).
Tyttären 14-vuotisjuhlat saatiin sentään suunnitelmien lisäksi viikonloppuna myös toteutettua, jihuu!
Suunnittelun alla on mm. juoksemisen aloittaminen. Tätä olen suunnittelut pitkään ja hartaasti, uskon, että kun toteutuksen aika tulee, niin juoksu kulkee kuin siivillä, tai sitten ei... Suunnittelu on alkanut jo vuosi(a) sitten, noh, talvella ei ollut sopivia kenkiä, kevät meni liian nopeasti ja kesällä ajattelin, että sitten syksyllä on hyvä aloittaa... No, meni syksy, en aloittanut, sitten tulikin jo liukkaat ja talvi, eli edelleen suunnittelun asteella!

Vaatehuoneiden siivoaminen, aina vaan yhtä suunnittelun asteella, yhden olen siivonnut perusteellisesti, kaksi jäljellä. Samaan kategoriaan menee kaappien täydellinen perkaaminen, totaalisesti suunnittelun asteella, odottelen sopivampaa aikaa ja sopivia kelejä tähän hommaan, kauniilla ilmalla ei viitsi ja sateella ei huvita, tarvittais sellainen sopiva pilvipouta :D. Ei vaan, tarvittais vaan kunnon inspiraatio tähän(kin) hommaan ja joku joka veisi sitten ne kaikki ylimääräiseksi todetut pois nurkista pyörimästä. Se on muuten kaiken siivoamisen ärsyttävin kohta, tuo kaikesta ylimääräisestä eroon hankkiutuminen, miten ihmeessä te muut hoidatte sen, vai eikö teillä ole ylimääräistä? Mä en millään jaksa hinnoitella tavaroita kirpparia varten, en jaksa kuvailla niitä mitään nettikirppareita varten ja kuitenkin olen sen verran pihi, ei kun siis tarkka, että en ihan kaikkea raaskisi vain hävittää ja lahjoittaa...


Muutaman huonekalun maalaaminen, suunnitelmissa jo useamman ajan. Haluaisin maalata meidän sängyn, maalikin on jo ostettuna (ehkäpä jo kuivunutkin), toteutus vaan uupuu. Yhden lipaston maalaaminen, parin(kin) pöydän maalaaminen ja sen hankkimani vaatekaapin maalaus suunnitelmissa... Mitään ei vaan tapahdu, ihan uskomatonta!

Olemme suunnitelleet Tampereen EscapeRoomeissa käymistä, lahjakortti on olemassa, toteutus puuttuu... Meillä koko perhe on ihastunut näihin Unkarissa, siellä näitä on ihan joka korttelissa ja ovat tosi hyviä ja haasteellisia! Toivottavasti nyt ihan näinä päivinä pääsemme nämä kotikaupunginkin Escapet kokeilemaan...






Mutta siis luotan(ko) siihen, että hyvin suunniteltuna kaikki on jo lähestulkoon valmista vai pitäisikö tässä ryhtyä ihan suunnitelmasta toteutukseen??? Taidan kyllä ensin vielä vähän tuumailla näitä asioita, kuten tuo meidän musta kaverikin, joka pitäisi viedä käymään lääkärillä, mutta kun pelottaa, millainen tuomio sieltä tulee...
Että sellaisia suunnitelmia täällä, mitäs siellä on meneillään? Oletko hyvän suunnittelun kannalla kanssani vaiko enemmän toteuttaja?

Ihanaa alkanutta viikkoa joka tapauksessa!


perjantai 19. tammikuuta 2018

Kolme hyvää asiaa

Kerttu, Modernisti kodikas- blogista  oli tehnyt tällaisen haasteen ja koska viime viikolla päätin edes yrittää postata viikottain, niin tämä tuli kuin tilauksesta, vähän piti kyllä miettiä näitä, ihan kaikki eivät tupsahtaneet mieleen tuosta vaan...

Kolme hyvää asiaa päivässäni:
- on perjantai, viikonloppu edessä
- olen jo tehnyt viikon kauppaostokset, eli hakenut eilen ruokakassit Prisman noutokaapeista
- ihana, kaunis talvinen ilma joka jo täällä sisällä istuessakin piristää
Kolme hyvää asiaa minussa:
- olen hyvä kuuntelemaan
- yritän aina auttaa muita sekä kotona että töissä
- kohtelen muita kauniisti ja arvostavasti

Kolme hyvää asiaa elämässäni:
- perhe, elämäni tärkein asia, mies ja lapset
- oma koti
- mielenkiintoinen, vaihteleva työ, jossa koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:
- uudet haasteet työpaikalla
- vanhimman lapsen opiskeluiden alkaminen, sitä on poika itse odottanut kovasti, äitinä en ole ihan varma tästä, koska se tarkoittaa kotoa pois muuttamista...
- uskoakseni tiedossa on useampia juhlia tänä vuonna, niin moni ystävistä täyttää tänä vuonna pyöreitä kymmeniä...

Kolme hyvää asiaa blogissani:
- aito ja maanläheinen (ehkä liikaakin?)
- olen blogin kautta löytänyt uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä  ja kokeillut sellaisiakin asioita, joita ei olisi tullut muuten kyllä kokeiltua
- oman näköinen

Kolme bloggaajaa, joiden toivoisin vastaavan kysymyksiin:
Jos teillä suinkin on aikaa, olisi kiva lukea teidän vastaukset :) Ja ihan teidän kaikkien muidenkin vastauksia olisi mukava lukea :)

Ihanaa alkavaaa lumista ja talvista viikonloppua teille kaikille!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Uusi vuosi, uudet tuulet vai ei sittenkään....










Heissulivei kaikille!
Kuten olette huomanneet, musta on tullut ihan surkea tän blogin päivittämisen kanssa, ei vaan tule tehtyä, milloin ei muka ole mitään kirjoitettavaa, milloin ei kuvia ja milloin ei sitten mukamas aikaa... Taas kun vuosi vaihtui niin on hyvä aika ottaa itseään niskasta kiinni ja edes yrittää hetken aikaa, vähän enemmän... Ihan niin kuin Tuula kirjoitti, vähemmän on enemmän. Tuulalla se tosin koski liikkumista, mulla se koskee blogia, jos edes kerran viikossa yrittäisin jotain saada aikaiseksi...
Emma puolestaan kirjoitti ihan loistavan postauksen anonyyminä bloggaamisesta ja kannusti niin kauniilla sanoillaan minuakin, että pakkohan tässä oli taas ryhdistäytyä. Minähän olen  juuri sellainen anonyymi-bloggaaja, jotka muutamia lukuunottamatta, on varmaan suurin piirtein jo sukupuuttoon kuolleita, mutta kun en vaan pysty tämän julkisempaan, en viihdy kameran edessä, ei tunnu luontevalta ottaa selfieitä tai pyytää jotain muuta ottamaan itsestä kuvia, vaikka tykkäänkin niitä muissa blogeissa katsella ja musta on ihanaa, miten luontevasti osa pystyy kameran edessä olemaan... Lisäksi on tietysti työ, joka asettaa tiettyjä rajoituksia, en voi tämän julkisempi olla oman työnikään puolesta...

Monesti olen jopa miettinyt uuden blogin perustamista, jota kirjoittaisin ihan oikeasti täysin anonyymina, mutta en ole vielä tehnyt sitä(kään). Vähän tässä blogin pitämisessä ja ajatusten tänne kirjaamisessa haittaa myös se, että tiedän täällä käyvän tuttuja ja puolituttuja, jotka eivät koskaan kuitenkaan kommentoi mitään, tuntuu vähän hassulta, että tiedän heidän tietävän asioita, mutta ovat hiljaa. Ja tietty sitten sekin, että lukijoissa on myös niitä, jotka muuten eivät meitä elämäänsä halua ja ovat täysin meidän perheen ulkoistaneet, silti pitää lukea meidän elämästä (pintariipaisuja), vähän aina mietin, että miksi?





Meillä on näin loppuvuodesta juhlittu kahden pojan synttäreitä ja kohta on neidin synttärien vuoro, vietetty joulua ja oman perheen kesken uutta vuotta. Neiti sai lahjaksi Harry Potter-dvd:t ja niitä on nyt sitten katsottu koko perheen voimin, ovatkin muuten yllättävän hyviä, en ole koskaan ollut mikään Potterifani, enkä oikein muutenkaan tykkää tällaisista fantasia-elokuvista, mutta nämä on kyllä hyviä :). Meillähän neiti on ihan täysin hurahtanut Pottereihin, on lukenut kaikki kirjat, vissiin myös kaikki tehdyt elokuvaversiot, kuuluu erilaisiin Potter-ryhmiin jne.

Joulu meni perheen kesken, isäni kävi syömässä meillä ja appivanhemmat illalla kahvilla. Poikkeuksellisesti lahjat avattiin vasta appivanhempien käynnin jälkeen ja sitten meinasikin perheen nuorimmalla olla jo vähän hoppu :D. Itse sain lahjaksi Läckbergin uusimman kirjan, joka olikin taas kerran mitä parhain ja uudet bluetooth-kuulokkeet, niistä tulee olemaan suuri ilo vähän myöhemmin kun pyöräilykausi taas alkaa.

Meidän koirille joulupukki toi memory foam-patjan, pehmeän, ison ja muhkea ja alla olevan kuvan mukaisesti siinä sitten maataan... Olisi ehkä riittänyt pienempikin. Ettäpä sellaisia pikakuulumisia täältä, yritän nyt parantaa tätä päivittämisen tahtia, tietysti olettaen, että teistä ihanista lukijoista joku vielä täällä on roikkunut...
Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille ja kuulemisiin!


perjantai 6. lokakuuta 2017

Koiramaisuuksia ja hiuksia

Hohhoijaa, luojan kiitos on perjantai, kuten Samu Haber lauloi "Vain elämää ohjelmassa", nyt juuri tuntuu ihan siltä! Tämä viikko on jotenkin erityisesti ottanut voimille, eikä vähiten sen vuoksi, että meidän vanhemmalle koiralle pesiytyi joku vatsapöpö viime viikonloppuna. Noh, onhan näitä ennenkin ollut, mutta ei näin pahaa... Koiran vatsapöpö kun tarkoittaa sitä, että emäntä (joskus harvoin myös isäntä) vetää keskellä yötä vaatetta niskaansa ja lähtee pihalle vesisateeseen seisomaan hihnan jatkoksi :/. Tätä tehtiin maanantai- sunnuntai välinen yö pariin kertaan ja sitten seuraavana yönä uudelleen. Tuolloin siihen lisättiin myös sisälle oksentelu ja jatkuva levottomuus, eli eipä juurikaan nukuttu.


Toipilas lepääämässä :)
No minä reippaana koiranomistajana varasin ajan eläinlääkärille, joka nesteytti koiraa, laittoi pahoinvointilääkettä, määräsi antibiootit ja toivotti pikaista toipumista. Ja toipuihan se koira, tosi nopsasti lähti olo helpottamaan, ripulointi loppui ja levottomuus katosi, ihanaa, kaksi yötä nukuttiin TOSI hyvin, kunnes viime yönä potilas nro 2 aloitti... Huhheijaa, onneksi on siis edessä viikonloppu!
Täytyy muuten kehua Evidensia- eläinlääkärin palveluita, kun aloin tiistaiaamuna pähkäilemään, että mihinkähän sitä mentäisiin ja käväisin Evidensia sivuilla (koska olemme siellä ennenkin asioineet), niin siellä oli iloinen yllätys, päivystysaikoja ja vieläpä vapaita sellaisia, ihan loistavaa palvelua! Lääkäri oli tosi ystävällinen ja huolehtivainen, samoin hoitaja, ei voi muuta todeta kuin, että täyden kympin palvelua! Hoito-ohjeet saatiin kirjallisena mukaan, lääkkeet pakattuina paperipussiin ja hoito-ohjeiden perässä vielä toipumistoivotukset sympaattiselle Sulolle, kyllä on ihan loistavaa! Toista se on, kun meitä ihmisiä kotiutetaan lääkäristä tai sairaalasta, ihan saa itse käydä lääkkeensä hakemassa apteekista, ajella puolikuntoisena ympäriinsä ja kirjallinen selostus käynnistä tulee joskus tai jouluna, jos tulee, ellei ole sattunut jäämään mihinkään oravanpyörään pyörimään... Paljon olisi meillä terveydenhuollossa parannettavaa!


Että sellaisia mahanpuruja täällä ollut liikkeellä... Toivottavasi potilas numero 2 toipuu pikaisesti ja ehkäpä jopa ilman lääkäriä...

Sitten hiusasiaa, olen ihan hukassa, en tiedä, mitä tehdä, kertokaas te! Mun hiukset on kasvaneet taas kohtuullisen pitkiksi, toisaalta tekisi mieli leikata ne sellaisiksi longbobiksi (tai vähän lyhyemmäksi) ja toisaalta sitten... Mä olen tosi laiska käymään kampaajalla, joten ihan lyhyt malli ei mulla toimi, mutta olisko sellaista mallia, joka sietäis pidemmän välin? Kuulin sellaisesta energialeikkauksesta, oliskohan se hyvä??? Ja siis mullahan on hiukset suurimman osan ajasta kiinni, aniharvoin pidän auki, eli siinäkin mielessä voisivat olla ihan loistavasti lyhyemmät, helpottaisi mm. pesemistä...
Ja sitten toinen ongelma, miten sellaisia puolipitkiä/ puolilyhyitä pidetään kiinni liikkuessa? Tai onko ne tiellä? Mitäs olette mieltä??? Ja miten sellainen puolipitkä malli mahtaisi toimia noissa hiuksissa, jotka ovat vanhemmiten lähteneet kihartumaan, kaikkea sitä tapahtuukin... Mutta mielelläni kuulisin vinkkejänne/ näkemyksiänne!

Ihanaa viikonlopun aattoa ja viikonloppua juuri sinulle!




tiistai 26. syyskuuta 2017

Erilainen työpäivä

Tänään hyppäsin junaan jo heti ennen kukonlaulua, mukaan matkaan läppäri ja paljon tehtäviä töitä. Noh, yllättäen läppäri ei saanutkaan yhteyttä verkkoasemaani, syykin selkisi, kävivät mokomat asentamassa työkoneeni uudelleen, kun siihen oli pesiytynyt kuulemma virus ja olivat unohtaneet asentaa jotain hyvin oleellista, ohjelman, jota tarvitaan etäyhteyden saamiseksi... Ei mahda mitään, töiden sijaan on siis saatava aikansa kulumaan pääkaupungissa ihan vapaan merkeissä, ei huono vaihtoehto sekään :)

En muista, milloin olisin itsekseni yöpynyt jossain muualla kuin kotona, siitä on siis takuulla ihan vuosikausia aikaa, mutta ehkä mä selviän, toivottavasti hotellilla on kylpyamme...

Edit, edelliset on kirjoitettu aamulla junassa, tässä jatkoa. Meinasin soittaa ystäville, että treffataan, mutta ajattelin, että kun opiskelen pää sauhuten koko päivän, niin en ehkä olekaan kovin seurallinen illalla ja olikin ihan hyvä ratkaisu. Kävin vähän kaupungilla kävelemässä, ihmettelemässä suuren kaupungin elämää :D  Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki ja jotenkin niin paljon suurempi kuin Tampere, täytyy tulla kyllä lastenkin kanssa tänne ihan yön yli.

Käveltyäni aikani palasin hotellille ja arvaatte varmaan mitä oli ohjelmassa? Kävin kylvyssä, ihanaa! Nyt sitten kuivattelen tässä ja mietin, että lähtisinkö vielä kävelemään pihalle vai kaivautuisinko tuohon ihanaan, leveään sänkyyn lehteni kanssa, jonka kävin ostamassa kun huomasin, ettei töiden teosta tulekaan mitään, luulen, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto vie voiton, en taida enää viitsiä pukea päälleni ja lähteä ulos...
Asun hotelli Seurahuoneessa, eli ihan keskellä kaupunkia, tästä on kyllä ihan erinomaisen helppo tällaisen maalaisenkin liikkua kaupungilla, kaikki on ihan lähellä. Ja miten ihana tunnelma täällä hotellissa onkaan! Hotelli Seurahuone on perustettu jo vuonna 1833 ja on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut hotelli. Alun perin hotelli Seurahuone on toiminut kauppatorin laidalla ja tämä rakennus, jossa hotelli nykyisin sijaitsee on rakennettu 1914. Ja kaunis, tunnelmallinen hotelli onkin, täällä on säilytetty mm. vanhat väliovet, ikkunat jne. Minä tykkään!







Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa, kuulemisiin taas! Jospa saisin aikaiseksi kirjoitella vähän tiuhempaan tänne, mitään en kuitenkaan lupaa. Mutta KIITOS kun olette vielä täällä!

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

tiistai 29. elokuuta 2017

Lomalta paluun ahdistusta tai jotain sellaista....

Lomatauon ei todellakaan pitänyt kestää näin kauaa, kesälomakin loppui jo ajat sitten. Jotenkaan en vaan ole saanut aikaiseksi tänne mitään tekstailla, jonkinlaista valkoisen paperin (tai näytön) syndroomaa lienee liikkeellä, sen lisäksi, että aika tuntuu olevan kortilla. Töissä olen ollut jo monen monta viikkoa ja tätä blogiakin olen miettinyt ja pyöritellyt, kerran jo päätin, että olkoon koko blogi, en enää kirjoita, vaan täällä sitä nyt kuitenkin sitten ollaan...

Pikku-ukko pelasi koko kesän kauppariporukassa jalkapalloa, ekaa kesää ikinä ja sen seurauksena innostui niin kovasti, että aloitti ikäkausiporukassa pelaamisen ja mehän tiedämme, mitä se tarkoittaa, kuskaamista kauppareihin ja sitten ikäkausiporukkaan... Ja kun yhtälöön lisää sen, että isäntä on ollut viimeiset pari viikkoa työreissussa, niin...

Parina aamuna on saanut jo hanskat kaivaa esiin kun kuuden aikaan lähtee koiralenkille, syksy on selvästi saapunut. En pistä pahakseni, tykkään syksystä(kin), kunhan nyt ei ihan koko aikaa sataisi, olisi sellainen kuulas ja kaunis syksy...
Kesäloma oli ihana, tuntui ihan pidemmältä kuin olikaan ja ei, tämä ei johdu pitkästymisestä, vaan enemmän sopivasti ajoitetuista ohjelmista. Mitään suurta ja ihmeellistä emme tehneet, pienen reissun Unkariin, Balaton-järvelle ja vaihteeksi Budapestiin (löysimme muuten molemmista ihan huippukivat asunnot Booking.comin kautta), näistä juttua ehkä myöhemmin erikseen. Kesään kuului myös pientä reissua Tiirinkosken tehtaalle, parilla viinitilalla käytiä, ystävien mökillä ihanasta kesästä nauttimista jne, ei mitään suurta ja mahtavaa, mutta juuri sopivasti meille.


Käytiin poimimassa mustikoita, ihanaa puuhaa, koiratkin nauttii, tosin alkoivat käymään niin röyhkeiksi, että tulivat samasta puskasta syömään, josta itse yritti poimia...

Useampaan kertaan käytiin metsässä  mustikoita hakemassa, kun meikäläisen kärsivällisyys ei riitä kovin suureen määrään kerralla :D, toisaalta joka päivä ne nuo koiratkin pitää ulkoiluttaa, joten se tuli ikään kuin siinä samalla.

Nautittiin Suomen kauniista luonnosta sekä ystävien mökillä että ihan omilla metsäretkillämme.

Ja käytiin siis Tiirinkosken tehtaalla, oli muuten erittäin mukava paikka ja herkulliset täysjyväcroissantit kahvin kanssa. Tuolta ostin kauan etsimääni pyykkietikkaa, imurointipuuteria ja härkäpapurouhetta sekä härkäpapujauhoja, nyt tarttis enää tietää, mihin tuota rouhetta ja jauhoja vois käyttää, olisko hyviä vinkkejä????




Näiden lisäksi, olen käynyt koko kesän salilla, toiminnallisessa harjoittelussa ja kahvakuulatunneilla ja TuplaHyvä-tunneilla, joissa toinen puoli on enemmänkin kehohuoltoa ja toinen sitten Hiit-tyyppistä harjoittelua ja täytyy sanoa, että tykkään edelleen ihan täysillä. Ei kait sitä muuten tuollaista 3-5 kertaa viikossa viitsisi sinne raahautuakaan... Nyt tuolla salilla alkaa crosstraining-harjoittelu myös 13-17-vuotiaille, joten vien ensi kerralla neidin mukanani sinne, oli ihan vapaaehtoinen ja innostunut, tekisi hyvää ratsastuksen lisäksi...

Että sellainen kesä, mitäs sinun kesääsi kuului ja mitä kuuluu tähän syksyyn?

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Paras päivä!

Se on ihan ovella, kurkistaa jo vähän sisään, jännitykselläkin vähän odotan, mitä tuleman pitää...
Tämä on ihan paras päivä, koko loma on edessä, yhtään päivää ei ole vielä käytetty :) Suurempia suunnitelmia ei ole tehty, mennään fiiliksen mukaan, päivä kerrallaan, tehdään mitä huvittaa tai ollaan tekemättä jos ei satu huvittamaan.  Kirjastossa pitää kyllä ehtiä käydä heti ensi töiksi, että on sadepäiviksi pelastusta, muuten ei ole mitään "pakkoa", ihanaa!
Moni tekee listoja, siitä mitä haluaa lomalla tehdä ja kokea, minä en tykkää itse sellaisista. Varmaan jää paljon tekemättä ja kokematta, mutta silti, en ole "suorittaja", en halua olla sitä lomallakaan. Seuraavat reilut neljä viikkoa me mennään miten nenä osoittaa ja mihin nenä osoittaa.

Minua on pienestä pitäen viehättänyt Junnu Vainion laulu, joka tuo minulle aina saman kesäfiiliksen, joka ikinen kerta kun kuulen tämän soivan radiossa...

"...käyn ahonlaitaa, minä ilman paitaa, ei estä kukaan kun matkaa teen. Vain suvituulen minä kutsun kuulen, se ottaa mukaan mun uudelleen..."

Tämä laulu oli suuri hitti kun minä olin pieni ja jäin naapurin pojan ja hänen perheensä kanssa mökille, kun muut meidän perheestä lähtivät kotiin. Kesät olivat täynnä uimista, soutamista, uimista, kortin peluuta, korttitalojen rakentamista, leikkimökissä leikkimistä, teltassa nukkumista, tikan heittoa jne. ihania lapsuuden kesien muistoja, ei aikatauluja, ei pakkolistoja, ei suorittamista, sellaisen kesän haluan tänä vuonna. Toki näin aikuisena on pakko vähän suorittaa, on ne pakolliset kotityöt, mutta nekin voi ottaa vähän rennommalla asenteella näin kesällä, etenkin jos aurinko sattuu näyttäytymään...

Eli siis, ihanaa kesää teille kaikille ja ihanaa lomaa niille, joilla sellainen on, blogi päivittyy jos siltä tuntuu, saattaa olla päivittymättäkin, riippuu ihan fiiliksestä. Instaan todennäköisesti päivittyy kuulumisia paremmin (@mejaelama), tervetuloa seuraamaan!

Nautitaan!



© Meidän elämää
Maira Gall